Eutanasia ei etene. Valmistelijat ei yksimielisiä. Saattohoitoa yritetään parantaa lakiteitse. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Nukutusta vastaan ollana sen vuoksi, että vakavasti sairaan elimistö ei välttämättä kestä sitä :D Voi mikä menetys jos saa kuolla kivuitta pois kärsimysten sijasta..

Missä näin ja milloin? 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni asiaa valmistelleet asiantuntijat epäonnistuivat surkeasti. Tämä on vähän sama kuin, jos abortista käytäisiin nyt keskustelua. Perustellusti voi olla montaa mieltä, mutta tällainen moraalisen kaltevan pinnan argumentaatio kuuluu ensimmäisen vuoden filosofian opintoihin eikä valtion vuosia valmisteleman asiantuntijaryhmän lausuntoihin.

Modernin lääketieteen perusteisiin kuuluvan yksilön autonomian kunnioittaminen ei pitäisi olla mielipidekysymys. Minkään mahdollisen maailman argumentaatioon pohjaavan ei tulisi ylittää tätä lääkintäoikeudellista perusteesiä. Nyt ihmisten tunteet ohjaavat enemmän päätöksiä eutanasiasta kuin varsinaisesti mikään faktuaalinen huoli. Nämä esitetyt argumentit olisi voinut suoraan kopioida asiaa käsittelevän tutkimuskirjallisuuden johdantokappaleesta, ilman että siihen hukattiin kolmea vuotta ja paljon resursseja.

Moderni lääketiede ja yksilön autonomia eivät välttämättä ole naimisissa, ja monin osin ne ovat ristiriidassakin jos historiaa katsotaan. Eikä niiden pidäkään olla monoliittisessa suhteessa, koska individualismi on vain yksi tapa katsoa maailmaa, jossa on omat ongelmansa. Autonomian ylikorostuminen ilman vastavaikuttavia voimia johtaa kaikenlaisiin ongelmiin, joissa lääketiede voi apulaiseksi alistettuna tehdä paljon vahinkoa. 

Nimenomaan niin on, että ihmisten tunteet ohjaavat eutanasian kannattajaksi. Ymmärrettävää ja taustalla on tragedioita, mutta argumentaatio on sitten sitäkin enemmän mitä sattuu, kuten tässäkin keskustelussa näkyy. Lisäksi niihin tragedioihin johtaa suoraan myös individualismi, joka osaltaan on opettanut lääkärit ylimielisen ammattiylpeyden harjoittajiksi ja totuttanut ammattilaiset olemaan kuuntelematta omaisia. Tämän takia ei ole otettu vakavasti pyyntöjä voimakkaammasta kivunlievityksestä tai sedaatiosta. Eikä myöskään ole käyty valistuneita keskusteluja siitä, mitä pidetään normaalina ja mitä ei. Kuolema on piilotettu ja omaisille kaikki tulee ensimmäistä kertaa silloin eteen kun pitäisi jo pystyä toimimaan tilanteessa. He siis jäävät monesta syystä altavastaajiksi ja omien reaktioittensa armoille, ja sitä asiaa pitäisi pyrkiä korjaamaan. Ymmärtääkseni siihen suuntaan ollaan menossa, nähtäväksi jää miten se onnistuu.

Viittaus aborttikeskusteluun jäi hämäräksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Työryhmä esitti myös huolensa siitä tilanteesta, jossa yhteiskunnan arvot vähitellen muuttuisivat ikääntyneiden, lähellä kuolemaa olevien osalta jyrkemmiksi ja suvaitsemattomimmiksi.

Pelkona oli myös, että kuolemaa lähestyvät voisivat kokea velvollisuudekseen pyytää eutanasiaa ollakseen kuormittamatta läheisiään, terveydenhuoltoa tai yhteiskuntaa."

Onko näin käynyt maissa, joissa se on ollut pitkään sallittua? Ei minun tietääkseni.

Ja tietysti eutanasian saamiseen tulisi tiukat kriteerit, ei sitä saisi noin vain pyytämällä. Sen saisivat vain sellaiset, joiden kärsimystä ja kipua kuolemaa ennen on nykyään vaikea lievittää: syöpäsairaat, ALS:ia sairastavat jne.

Jossain maassa halusi ja sai eutanasian täysin terve sairaanhoitaja.

Hän oli jotain 65-vuotias ja sanoi, että ei halua kokea vanhuutta. Älytön syy.

Älytön syy sinulle, muttei se tarkoita, etteikö syy voisi olla ko henkilölle täysin järjellinen monestakin syystä. Juuri tästä syystä näitä asioita ei pitäisi päättää enemmistön äänillä, koska silloin auttamatta vähemmistön oikeudet tarpeetta kaventuvat kun päädytään suojaamaan enemmistön tunteita.

Epäilemättä subjektiivisesti se on tuntunut täysin järjelliseltä monestakin syystä. Eihän hän muuten olisi sitä hakenut. Mutta haluatko sinä oikeasti, että sen pitäisi riittää muille perusteeksi, miksi muiden pitää tappaa terve ihminen, joka ei itse halua sitä tehdä. Millä sen voisi perustella? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Kyllä minä haluaisin eutanasian, jos tietäisin että se mitä loppuelämästä on jäljellä on pelkkää kipua.

Mikset tee itsemurhaa sitten? Keinoja kyllä löytyy kuten hukuttautuminen tai hyppääminen korkealta pää edellä maahan. Junan alle jääneet kuolevat myös. Eutanasia tarkoittaa että jonkun pitää tappaa sinut ja siitä voi tulla omantunnon ongelma surmaajalle.

Sen kun näkisi, että saattohoitovaiheen potilaalla olisi voimia kiivetä jonnekin talon katolle josta hypätä alas. Asiat olisi kuitenkin mahdollista tehdä siististi, nopeasti ja kivuttomasti. En ymmärrä tuota omantunnon ongelmaa, jos päästää toisen kärsimyksestään.

Murha on murha, oli motiivi miten "jalo" tahansa.

Tämä. Mä en näe siinä mitään armoa enkä jaloa, että ihminen ryhtyy armomurhaamaan toisia. Sitä kun ei voi koskaan toisen pään sisäisiä liikkeitä tietää. Entä jos mieli muuttuukin kesken kaiken? Ottaisitko tunnollesi sen, että menit tappamaan vaikka toinen ei sitten kuitenkaan halunnut sitä? 

Hollannissa lääkäri teki eutanasian väkisin muistisairaalle 74-vuotiaalle, eikä saanut tuomiota. Perusteena oli se, että nainen oli ilmaissut suostumuksensa siihen aiemmin vaikka lopulta toimenpidepäivänä vastusteli sitä.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006235185.html

"Eutanasian tekotapa herätti paljon arvostelua julkisuudessa. Ensin lääkäri laittoi potilaan kahviin rauhoittavaa lääkettä tämän tietämättä. Nainen nukahti, mutta havahtui myöhemmin kesken kaiken, kun lääkäri oli antamassa hänelle tappavia lääkkeitä.

Naisen aviomiehen ja tyttären piti pitää häntä aloillaan, jotta lääkkeiden antaminen onnistui. Syyttäjän mukaan tämä kieli siitä, ettei nainen halunnut kuolla"

Oikeastiko haluatte tuota?

Jos heikkona hetkenä menette allekirjoittamaan paperin, ( ruksaamaan omakannassa ) että eutanasia sitten mulle mutta muutattekin  mielenne, niin ketään ei kiinnosta vaan henki lähtee halusitte tai ette.

Tuo lääkäri toimi väärin ja hänet olisi pitänyt tuomita.

Itse asiassa... jos autonomia on kaikki kaikessa ja rationaalisuus on sen ytimessä, ollaan äkkiä tilanteessa jossa ihmisen myöhempi tahto ei olekaan autonomian ilmentymä. Eli lääkäri itse asiassa seurasi nykyistä ajattelun logiikkaa tuossa. Mutta onhan se mitä ilmeisimmin väärin. Voihan olla, että muistisairaus on vapauttanut ihmisen sellaisista syistä, joiden perusteella ihminen on aiemman päätöksensä tehnyt. Kuten väärä häveliäisyys. Monihan puhuu täällä arvokkuudesta ikään kuin se olisi siitä kiinni, ettei missään oloissa joudu näyttäytymään haavoittuvana, heikkona ja kärsivänä. Yhtä hyvinhän voidaan olla sitä mieltä, että niin ehdollinen arvokkuus ei ole arvokkuutta ollenkaan, päin vastoin sitä voitaisiin pitää arvottomuuden ilmauksena. Ihmiselämän arvokkuus on jotain enemmän kuin se, ettei vain tule kakka synnytyssalissa tai joudu korisemaan kuollessaan. Ihmisen pitää voida saada olla arvostettu yksilö siitä huolimatta ja etenkin niissä tilanteissa, joissa ollaan toisten varassa. 

Ja nyt sitten toivoisin, että eutanasialeirissä otettaisiin lusikka kauniiseen käteen ja lähdettäisiin oikeasti kehittämään sitä saattohoitoa. Jotta se arvokkuus pääsee toteutumaan, koska joku ehtii vastata kysymyksiin ja jos ne eivät tyydytä, pitää saada kunnolliset perustelut tai muutos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen, että saattohoitoa on "yritetty kehittää" jo sangen kauan. Mitään ei oikeasti ole tapahtunut. Lisäksi, mielestäni mahdollisuus eutanasiaan tietyissä tilanteissa on osa laadukasta saattohoitoa. Sikäli ei siis yllätä, että siinä maassa jälleen jäädään kauniiden sanojen tasolle eikä kukaan oikeasti tee mitään tai varsinkaan ota vastuuta mistään. Onneksi asuinmaansa voi valita.

Saattohoidon kehittäminen jää vain puheiden tasolle, sillä siihen ei yksinkertaisesti ole rahaa. Kuolevat tai heidän omaisensa eivät jaksa eivätkä pysty pitämään meteliä viimeisten hetkien kamaluudesta. Moni ei kehtaakaan, kun toisaalta kuitenkin ollaan kiitollisia siitä että ylikuormittunut terveydenhuolto teki edes jotain kuolevan viime hetkien helpottamiseksi. Kuolevat ovat näkymätön joukko, joiden etua ei aja kukaan. Mutta eutanasia hyväksymällä saataisiin rahaa myös niiden elävien parempaan hoitoon, myös saattohoitoon.

Ennenkuin älähdätte että "mitä minä sanoin, rahan säästö se vaan on siinä takana", miettikääpä hetki. Mitä ihmeen eroa on siinä, että saadaan kaikille laadukas saattohoito loppuvaiheen nukutuksineen, vieressä istuvine hoitajineen, ja lääkärikin käy useamman kerran päivässä potilaan luona lääkitystä ja vointia tarkastamassa vs. ihminen saa jättää nämä pari viimeistä kituviikkoa väliin ja valita eutanasian, jos niin haluaa. Ja näin vapauttaa ne hänen loppuvaiheeseensa käytettävät resurssit jonkun toisen hoitoon, jollekin joka hoidosta hyötyisi enemmän? Jonkun sellaisen, joka saisi vielä vaikka kymmeniä vuosia lisää elinaikaa, jonkun joka kuntoutuisi takaisin työelämään, jonkun jonka ei tarvitsisi elää viimeisiä vuosia yksin asunnossaan, vaan tarvittavan kotihoidon turvin? Jonkun joka ehdottomasti haluaa luonnollisen kuoleman, mutta inhimillisesti kivunlievityksineen ja nukutuksineen?

Kyllä, inhimillisen kärsimyksen vähentämisen lisäksi eutanasia säästäisi myös rahaa. Siitäkin pitää voida puhua! Mutta on ihan höpö-höpöä väittää, että eutanasian salliminen kannustaisi sairaita lopettamaan elämänsä, jotteivat olisi vaivaksi. Tuo on ihan yhtä typerä väite kuin se, että saattohoitoa ei voisi kehittää siksi kun jos on hyvä saattohoito, syöpäpotilaat ja muut vakavasti sairaat ei enää jaksa taistella läpi rankkoja hoitoja, vaan luovuttaa ja siirtyy saattohoitoon, jotteivat kuormita terveydenhuoltoa ja omaisiaan.

Olen itse hoitaja, ja osallistunut kolmen syöpään kuolleen omaiseni saattohoitoon, eli voin väittää tietäväni jotain siitä, mitä ne elämän loppuhetket usein ovat. Vaikka ihmisen viime hetkiin ladattaisiin vaikka kuinka paljon resursseja, silti mikään muu kuin nukuttaminen ei vie esim. syövän viime päivien tuskaa, epämukavuutta ja kärsimystä pois. Totta kai esim. nukuttaminen pitäisi olla paremmin saatavilla kuin nykyisin, niille jotka sitä tahtoisivat, mutta siihen rinnalle pitää aivan ehdottomasti sallia myös eutanasia niille, jotka tahtovat lähteä hillitysti, hallitusti, vain läheistensä ympäröiminä, ilman ympärillä häärivää hoitohenkilökuntaa/laitosolosuhteita. Nykytilanne ei palvele ketään. Toki im.n voi tehdä, mutta silloin se on tehtävä siinä vaiheessa kun vointi on sellainen että hyviä päiviä olisi vielä viikkoja edessä. Riskinä on myös se, että epäonnistuu, ja päätyy kuitenkin ki tumaan loppuaikansa.

Ei kirjaston myöhästymismaksut mene kirjaston kehittämiseen, eikä eutanasiassa säästetyt rahat mene saattohoidon parantamiseen. Se vain ei mene niin. Niille on aina joku pontevampi ottaja. 

Mikä on im? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Kyllä minä haluaisin eutanasian, jos tietäisin että se mitä loppuelämästä on jäljellä on pelkkää kipua.

Mikset tee itsemurhaa sitten? Keinoja kyllä löytyy kuten hukuttautuminen tai hyppääminen korkealta pää edellä maahan. Junan alle jääneet kuolevat myös. Eutanasia tarkoittaa että jonkun pitää tappaa sinut ja siitä voi tulla omantunnon ongelma surmaajalle.

Sen kun näkisi, että saattohoitovaiheen potilaalla olisi voimia kiivetä jonnekin talon katolle josta hypätä alas. Asiat olisi kuitenkin mahdollista tehdä siististi, nopeasti ja kivuttomasti. En ymmärrä tuota omantunnon ongelmaa, jos päästää toisen kärsimyksestään.

Murha on murha, oli motiivi miten "jalo" tahansa.

Tämä. Mä en näe siinä mitään armoa enkä jaloa, että ihminen ryhtyy armomurhaamaan toisia. Sitä kun ei voi koskaan toisen pään sisäisiä liikkeitä tietää. Entä jos mieli muuttuukin kesken kaiken? Ottaisitko tunnollesi sen, että menit tappamaan vaikka toinen ei sitten kuitenkaan halunnut sitä? 

Hollannissa lääkäri teki eutanasian väkisin muistisairaalle 74-vuotiaalle, eikä saanut tuomiota. Perusteena oli se, että nainen oli ilmaissut suostumuksensa siihen aiemmin vaikka lopulta toimenpidepäivänä vastusteli sitä.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006235185.html

"Eutanasian tekotapa herätti paljon arvostelua julkisuudessa. Ensin lääkäri laittoi potilaan kahviin rauhoittavaa lääkettä tämän tietämättä. Nainen nukahti, mutta havahtui myöhemmin kesken kaiken, kun lääkäri oli antamassa hänelle tappavia lääkkeitä.

Naisen aviomiehen ja tyttären piti pitää häntä aloillaan, jotta lääkkeiden antaminen onnistui. Syyttäjän mukaan tämä kieli siitä, ettei nainen halunnut kuolla"

Oikeastiko haluatte tuota?

Jos heikkona hetkenä menette allekirjoittamaan paperin, ( ruksaamaan omakannassa ) että eutanasia sitten mulle mutta muutattekin  mielenne, niin ketään ei kiinnosta vaan henki lähtee halusitte tai ette.

Tuo lääkäri toimi väärin ja hänet olisi pitänyt tuomita.

Itse asiassa... jos autonomia on kaikki kaikessa ja rationaalisuus on sen ytimessä, ollaan äkkiä tilanteessa jossa ihmisen myöhempi tahto ei olekaan autonomian ilmentymä. Eli lääkäri itse asiassa seurasi nykyistä ajattelun logiikkaa tuossa. Mutta onhan se mitä ilmeisimmin väärin. Voihan olla, että muistisairaus on vapauttanut ihmisen sellaisista syistä, joiden perusteella ihminen on aiemman päätöksensä tehnyt. Kuten väärä häveliäisyys. Monihan puhuu täällä arvokkuudesta ikään kuin se olisi siitä kiinni, ettei missään oloissa joudu näyttäytymään haavoittuvana, heikkona ja kärsivänä. Yhtä hyvinhän voidaan olla sitä mieltä, että niin ehdollinen arvokkuus ei ole arvokkuutta ollenkaan, päin vastoin sitä voitaisiin pitää arvottomuuden ilmauksena. Ihmiselämän arvokkuus on jotain enemmän kuin se, ettei vain tule kakka synnytyssalissa tai joudu korisemaan kuollessaan. Ihmisen pitää voida saada olla arvostettu yksilö siitä huolimatta ja etenkin niissä tilanteissa, joissa ollaan toisten varassa. 

Ja nyt sitten toivoisin, että eutanasialeirissä otettaisiin lusikka kauniiseen käteen ja lähdettäisiin oikeasti kehittämään sitä saattohoitoa. Jotta se arvokkuus pääsee toteutumaan, koska joku ehtii vastata kysymyksiin ja jos ne eivät tyydytä, pitää saada kunnolliset perustelut tai muutos. 

Yksi eutanasiaoikeuden kannattajista on Terhokodin entinen johtaja Juha Hänninen. Hän lienee tehnyt saattohoidon kehittämisen eteen enemmän kuin juuri kukaan toinen Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moniko täällä suunnittelee eutanasiaa itsellean? Vai onko se tarkoitettu vain muille?

Kyllä minä haluaisin eutanasian, jos tietäisin että se mitä loppuelämästä on jäljellä on pelkkää kipua.

Mikset tee itsemurhaa sitten? Keinoja kyllä löytyy kuten hukuttautuminen tai hyppääminen korkealta pää edellä maahan. Junan alle jääneet kuolevat myös. Eutanasia tarkoittaa että jonkun pitää tappaa sinut ja siitä voi tulla omantunnon ongelma surmaajalle.

Sen kun näkisi, että saattohoitovaiheen potilaalla olisi voimia kiivetä jonnekin talon katolle josta hypätä alas. Asiat olisi kuitenkin mahdollista tehdä siististi, nopeasti ja kivuttomasti. En ymmärrä tuota omantunnon ongelmaa, jos päästää toisen kärsimyksestään.

Murha on murha, oli motiivi miten "jalo" tahansa.

Tämä. Mä en näe siinä mitään armoa enkä jaloa, että ihminen ryhtyy armomurhaamaan toisia. Sitä kun ei voi koskaan toisen pään sisäisiä liikkeitä tietää. Entä jos mieli muuttuukin kesken kaiken? Ottaisitko tunnollesi sen, että menit tappamaan vaikka toinen ei sitten kuitenkaan halunnut sitä? 

Hollannissa lääkäri teki eutanasian väkisin muistisairaalle 74-vuotiaalle, eikä saanut tuomiota. Perusteena oli se, että nainen oli ilmaissut suostumuksensa siihen aiemmin vaikka lopulta toimenpidepäivänä vastusteli sitä.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006235185.html

"Eutanasian tekotapa herätti paljon arvostelua julkisuudessa. Ensin lääkäri laittoi potilaan kahviin rauhoittavaa lääkettä tämän tietämättä. Nainen nukahti, mutta havahtui myöhemmin kesken kaiken, kun lääkäri oli antamassa hänelle tappavia lääkkeitä.

Naisen aviomiehen ja tyttären piti pitää häntä aloillaan, jotta lääkkeiden antaminen onnistui. Syyttäjän mukaan tämä kieli siitä, ettei nainen halunnut kuolla"

Oikeastiko haluatte tuota?

Jos heikkona hetkenä menette allekirjoittamaan paperin, ( ruksaamaan omakannassa ) että eutanasia sitten mulle mutta muutattekin  mielenne, niin ketään ei kiinnosta vaan henki lähtee halusitte tai ette.

Tuo lääkäri toimi väärin ja hänet olisi pitänyt tuomita.

Itse asiassa... jos autonomia on kaikki kaikessa ja rationaalisuus on sen ytimessä, ollaan äkkiä tilanteessa jossa ihmisen myöhempi tahto ei olekaan autonomian ilmentymä. Eli lääkäri itse asiassa seurasi nykyistä ajattelun logiikkaa tuossa. Mutta onhan se mitä ilmeisimmin väärin. Voihan olla, että muistisairaus on vapauttanut ihmisen sellaisista syistä, joiden perusteella ihminen on aiemman päätöksensä tehnyt. Kuten väärä häveliäisyys. Monihan puhuu täällä arvokkuudesta ikään kuin se olisi siitä kiinni, ettei missään oloissa joudu näyttäytymään haavoittuvana, heikkona ja kärsivänä. Yhtä hyvinhän voidaan olla sitä mieltä, että niin ehdollinen arvokkuus ei ole arvokkuutta ollenkaan, päin vastoin sitä voitaisiin pitää arvottomuuden ilmauksena. Ihmiselämän arvokkuus on jotain enemmän kuin se, ettei vain tule kakka synnytyssalissa tai joudu korisemaan kuollessaan. Ihmisen pitää voida saada olla arvostettu yksilö siitä huolimatta ja etenkin niissä tilanteissa, joissa ollaan toisten varassa. 

Ja nyt sitten toivoisin, että eutanasialeirissä otettaisiin lusikka kauniiseen käteen ja lähdettäisiin oikeasti kehittämään sitä saattohoitoa. Jotta se arvokkuus pääsee toteutumaan, koska joku ehtii vastata kysymyksiin ja jos ne eivät tyydytä, pitää saada kunnolliset perustelut tai muutos. 

Yksi eutanasiaoikeuden kannattajista on Terhokodin entinen johtaja Juha Hänninen. Hän lienee tehnyt saattohoidon kehittämisen eteen enemmän kuin juuri kukaan toinen Suomessa.

Ei yksi Hänninen paljon kehitä saattohoitoa maassa jos siihen ei ole rahoitusta. Ja siitähän se kaikki on kiinni. Mutta kokeeko eutanasiaa edistävä porukka, etteivät he voi tukea saattohoitoa koska sitten ainakaan heitä ei kuunnella? 

Kun tiedän, että kuolema tulee olemasn väistämätön ja erittäin kivulias, haluan itse päättää päiväni. En halua korista kivuissani ja paskat housussa missään saattohoidossa, vaan mielouiten kotona läheisten seurassa. Siellä voisi sitten tulla käymään lääkäri, sairaanhoitaja tms.joka annostelisi piikin.

Vierailija kirjoitti:

"Työryhmä esitti myös huolensa siitä tilanteesta, jossa yhteiskunnan arvot vähitellen muuttuisivat ikääntyneiden, lähellä kuolemaa olevien osalta jyrkemmiksi ja suvaitsemattomimmiksi.

Pelkona oli myös, että kuolemaa lähestyvät voisivat kokea velvollisuudekseen pyytää eutanasiaa ollakseen kuormittamatta läheisiään, terveydenhuoltoa tai yhteiskuntaa."

Tämä on ihan realistinen pelko. Jos tulevaisuudessa on valittavana eutanasia tai saattohoito, niin varmasti eutanasiaa pidetään epäitsekkäänä ja "vastuullisena" valintana, kun taas saattohoitopotilaita pidettäisiin itsekkäinä terveydenhuollon kuormittajina joiden pitäisi maksaa hoitonsa itse.

Vierailija kirjoitti:

Kun tiedän, että kuolema tulee olemasn väistämätön ja erittäin kivulias, haluan itse päättää päiväni. En halua korista kivuissani ja paskat housussa missään saattohoidossa, vaan mielouiten kotona läheisten seurassa. Siellä voisi sitten tulla käymään lääkäri, sairaanhoitaja tms.joka annostelisi piikin.

Sama täällä. Eikä mikään köyden varaaminen tosiaan auta - niin kuin joku tuossa edellä suunnitteli. Tuossa vaiheessa ei hirttäytymiseen varmaan enää kykene. Enkä osaa hemmetti mitään solmuja tehdä enkä opettele. Asetta en omista enkä halua ostaa.  Tarpeeksi voimakkaita lääkkeitä ei ole.  Pitääkö alkaa jo nyt lääkäreitä huijata ja pyytää eri lääkäreiltä aina uusia unilääkkeitä. Sekö olisi moraalista? Autoa en aja enkä haluaisi aiheuttaa surua viattomille muutenkaan.  Missähän olisi tarpeeksi korkea rakennus ja jaksaisinko sinne kiivetä? Haluaisinko edes? Ei, ei ja ei. On se s--tana nyt kumma, että pitää tämmöisiä miettiä eikä voi luottaa siihen, että voi kivuitta kuolla. 

Sitä paitsi: jokainen on ansainnut arvokkaan ja kauniin kuoleman. Yksin tai läheistensä ympäröimänä, miten haluaa.  Viimeisiä sanoja ja suukkoja. Mieluista musiikkia, ehkä, omien toivomusten mukaan. Eikä siis mitään sotkua ja kauhua läheisillekään. 

Omaiset ovat eutanasiaa haluamassa, kun ovat seuranneet kärsiviä kuolemaa tekeviä vierestä! Mutta entä sitten kun oikeasti on siinä tilanteessa: kuinka paljon on halua kuolla siinä vaiheessa! En kannata laillista tappamista. Jos ja kun on kykyä ja halua hoitaa vakavasti sairaita, niin pitää olla kykyä lievittää kärsimystä. Halu säästää terveysmenoja, ei saa olla syy tappamiseen. Myös rajan veto tulee mahdottomaksi: jos 17-vuotias vakavasti masentunut haluaa lääkärillä kuolla, tämä antaa mennä vaan? Lääkärin velvollisuus on yrittää parantaa ja lievittää kärsimystä, ei tappaa. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Omaiset ovat eutanasiaa haluamassa, kun ovat seuranneet kärsiviä kuolemaa tekeviä vierestä! Mutta entä sitten kun oikeasti on siinä tilanteessa: kuinka paljon on halua kuolla siinä vaiheessa! En kannata laillista tappamista. Jos ja kun on kykyä ja halua hoitaa vakavasti sairaita, niin pitää olla kykyä lievittää kärsimystä. Halu säästää terveysmenoja, ei saa olla syy tappamiseen. Myös rajan veto tulee mahdottomaksi: jos 17-vuotias vakavasti masentunut haluaa lääkärillä kuolla, tämä antaa mennä vaan? Lääkärin velvollisuus on yrittää parantaa ja lievittää kärsimystä, ei tappaa. Piste.

No mietipä nyt vähän itse. Olet jo saanut kuolemantuomion, ts. kaikki hoito on jo lopetettu, mutta et tiedä makaatko sängyssä odottamassa kuolemaa päivän, viikon vai kuukauden. Ehkä koet valtavia kipuja, mutta lopulta et pysty enää ilmaisemaan itseäsi, eikä kukaan tiedä että tarvitsisit kivunlievitystä. Makaat siinä, kärsit, kuivut, ehkä pelkäätkin jos ymmärrät vielä pelätä.

Minä en halua kokea sitä, haluan oikeuden inhimilliseen loppuun.

Eutanasia olisi erittäin helppo rajata saattohoitopäätöksen saaneille, ja heillekin vain omasta tahdosta. Höpinät masentuneiden, dementikkojen tai vammaisten murhaamisesta ovat täysin järjettömiä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä elvyttämättä jättämispäätös on muuta kuin eutanasiaa? Minäkin olen päättänyt isäni kuolemasta kun lääkäri pyysi isäni papereihin luvan olla elvyttämättä sairauskohtauksen sattuessa.

Kehitysvammaisilla lapsilla on suoraan elvyttämättä jättämispäätös ja täällä joku kirjoitti että heidät pitää jättää mahdollisen eutanasian ulkopuolelle. Hah, he ovat jo sen piirissä.

Olen eri mieltä. Elvyttämättäjättämispäätös (DNR-päätös) EI ole sama asia kuin eutanasia.