Olenko ainoa jonka perusturvallisuudentunne on kadonnut täysin? En usko lasteni tulevaisuuteen ollenkaan ja onhan se nyt aika iso ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Älä ulise ap!

Yksikään äiti tai isä tai ei voinut tietää yhtään mitään lapsiensa tulevaisuudesta sotien aikaan.

Silti lapsia syntyi koko ajan, joka jokainen uusi tulokas oli rakas ja hoidettu niin hyvin kuin niinä aikona mahdollista oli.  Silloin kätilöt tulivat kotiin auttamaan synnytyksissä, ja mies oli kaukana rintamalla, jossain Rukajärvellä tai Ihantalassa tai muualla, josta ei edes koskaan palannut kotiin.

Eikä ollut kotiapua, kun kätilö lähti, äidin oli selvittävä yksin sen vauvan ja entisen lapsilauman kanssa.

  Toki naapurit toivat aina jotain, mitä pystyivät omasta taloudestaan irrottamaan.

Silloin yhteisöllisyydelleä oli tosi kova merkitys.  Jos naapurilta menehtyi mies rintamalla sodassa, he tekivät kaikkensa, että naapuri perhe selviäisi jotenkin pahimman yli. 

Tuotiin omaa leipää, maitoa ja muuta apua.

Ja oudointa ja kunnioitettavinta on se. Että juuri nuo sota-aikoina syntyneet lapset, sittemin rauhan tultua, ponnistelivat täysillä eteenpäin.   Köyhistä perheistä olevat lapset saivat vapaaoppilas paikkoja oppikouluista, jotka silloin olivat kalliit. Kaikki kirjoista ja kynistä lähtien piti maksaa itse.

Tuo silloinen oppikoulu vastaa nykyistä peruskoulua.

Oppikoulun käyneistä useimmat jatkoivat yliopistoon.  Ja juuri ne noiden aikojen yliopiston käyneet ovat niitä,  jotka ovat päällikkö ja johtaja asemassaan saaneet aikaan tämä nykyisen HYVINVOINTI YHTEISKUNNAN.

Useat heistä menivät myös politiikkaan mukaan, jonka myötä he köyhistä oloista lähteneinä, saattoivat vaikuttaa siihen, että kaikille tuli ilmainen peruskoulu ja valtioin opintolainalla mahdollistettu yliopisto eli akateeminen koulutus.

Niin ikävää ja surullista huomata, ettei monikaan nykyihminen käsitä, miten vaikena ja pitkän ja mutkaisen  tien Suomi on kulkenut,   että meillä on opiskelu mahdollisuudet nyt kaikille, tulo tasosta riippumatta.

Että meillä on perus toimeentulo kaikille,myös niille aivan pohjalla oleville.

Suomalaisen ihmisen ei tarvite kerjätä ostoskeskusten lähellä rahaa, jotta saisi ruokaa ja lääkkeittä.

Meillä on toimeentulotuki, asumistuki, työttömyyspäivä raha, myös ansiosidonnainen työttömyysraha. Onlasten neuvolat, ja lääkärin hoitoon pääsevät kaikki, vaikka ei olisi cenitiäkään rahaa.

Ja jos tääs tuntuu teidän mielestä aivan paskalta kommentilta,  niin ottakaapas vaiheteeksi selville, millainen sosiaaliturva  on naapurimaassamme Ruotsissa.

Se jää kauaksi suomalaisesta sosiaaliturvasta, kaikkinensa!

Etkö ymmärrä että tässä tilanteessa uhka on kaiken loppuminen, katastrofaalisilla tavoilla, kaikille. Ei tässä ole odotettavissa kauheasti mitään "uuden rakentamista rauhanteon jälkeen"

-ap

Tällaista se oli varmaan myös silloin, kun Rooman valtakunta hajosi tai kun musta surma riehui tai kun uskonpuhdistus toi uudenlaisen opin. Maailma muuttuu koko ajan. On ymmärrettävää tuntea myös huolta ja pelkoa, mutta jollain tavalla ihmiskunta on selvinnyt ennenkin aikana, paljon vähäisemmän tietämyksen varassa.

Puheet ilmastonmuutokset ovat osin vain visoita, eli arvailuja tulevaisuuteen.

Todellisuudessa kukann ei tiedä, mitä tulevaiduudessa tapahtuu,.

Ihminen ei voi elää menneisyydessä eikä arvailujen varassa olevassa tulevaisuudessa.

Meidän täytyy elää vain tässä hetkessä. Elää tässä ja nyt.

Eivät aikaisematkaan sukupolvet ole voineet tietääm mitä 30-40 tai 50 kymmenen vuoden jälkeen on odotettavissa tai millaista elämää silloin eletään.

Se on niinkus, niiden sukupolvien asia selvitä niistä tulevista ajoista.

Jos jää mietiskelemään vain tulevaisuutta, niin elämä pysähtyy, kehitys pysähtyy ja pelätää toimia mitenkään. Elämä on.  On ja jatkuu niinäkin vuosikymmeninä, jolloin yksikään meistä ei enää ole edes mummo, eikä edes isoisoäiti eikä sitä vanhempaakaan sukujuurta.

Elämän on tarkotus on elää täysillä siinä hetkessä jossa juuri nyt elää.

Ja jos mahdollista, myös toimia niin, että luonto säilyy myös meidän jälkeemme jääville sukupolville!

Muuta pois Helsingistä. Tilanne helpottaa heti. En itsekään kestä käydä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ulise ap!

Yksikään äiti tai isä tai ei voinut tietää yhtään mitään lapsiensa tulevaisuudesta sotien aikaan.

Silti lapsia syntyi koko ajan, joka jokainen uusi tulokas oli rakas ja hoidettu niin hyvin kuin niinä aikona mahdollista oli.  Silloin kätilöt tulivat kotiin auttamaan synnytyksissä, ja mies oli kaukana rintamalla, jossain Rukajärvellä tai Ihantalassa tai muualla, josta ei edes koskaan palannut kotiin.

Eikä ollut kotiapua, kun kätilö lähti, äidin oli selvittävä yksin sen vauvan ja entisen lapsilauman kanssa.

  Toki naapurit toivat aina jotain, mitä pystyivät omasta taloudestaan irrottamaan.

Silloin yhteisöllisyydelleä oli tosi kova merkitys.  Jos naapurilta menehtyi mies rintamalla sodassa, he tekivät kaikkensa, että naapuri perhe selviäisi jotenkin pahimman yli. 

Tollo!

Tulevaisuus on aina olemassa.

Ja sitä tulevaisuutta me nykyiset äidit ja isät emme tule koskaan edes näkemään-

Tuotiin omaa leipää, maitoa ja muuta apua.

Ja oudointa ja kunnioitettavinta on se. Että juuri nuo sota-aikoina syntyneet lapset, sittemin rauhan tultua, ponnistelivat täysillä eteenpäin.   Köyhistä perheistä olevat lapset saivat vapaaoppilas paikkoja oppikouluista, jotka silloin olivat kalliit. Kaikki kirjoista ja kynistä lähtien piti maksaa itse.

Tuo silloinen oppikoulu vastaa nykyistä peruskoulua.

Oppikoulun käyneistä useimmat jatkoivat yliopistoon.  Ja juuri ne noiden aikojen yliopiston käyneet ovat niitä,  jotka ovat päällikkö ja johtaja asemassaan saaneet aikaan tämä nykyisen HYVINVOINTI YHTEISKUNNAN.

Useat heistä menivät myös politiikkaan mukaan, jonka myötä he köyhistä oloista lähteneinä, saattoivat vaikuttaa siihen, että kaikille tuli ilmainen peruskoulu ja valtioin opintolainalla mahdollistettu yliopisto eli akateeminen koulutus.

Niin ikävää ja surullista huomata, ettei monikaan nykyihminen käsitä, miten vaikena ja pitkän ja mutkaisen  tien Suomi on kulkenut,   että meillä on opiskelu mahdollisuudet nyt kaikille, tulo tasosta riippumatta.

Että meillä on perus toimeentulo kaikille,myös niille aivan pohjalla oleville.

Suomalaisen ihmisen ei tarvite kerjätä ostoskeskusten lähellä rahaa, jotta saisi ruokaa ja lääkkeittä.

Meillä on toimeentulotuki, asumistuki, työttömyyspäivä raha, myös ansiosidonnainen työttömyysraha. Onlasten neuvolat, ja lääkärin hoitoon pääsevät kaikki, vaikka ei olisi cenitiäkään rahaa.

Ja jos tääs tuntuu teidän mielestä aivan paskalta kommentilta,  niin ottakaapas vaiheteeksi selville, millainen sosiaaliturva  on naapurimaassamme Ruotsissa.

Se jää kauaksi suomalaisesta sosiaaliturvasta, kaikkinensa!

Etkö ymmärrä että tässä tilanteessa uhka on kaiken loppuminen, katastrofaalisilla tavoilla, kaikille. Ei tässä ole odotettavissa kauheasti mitään "uuden rakentamista rauhanteon jälkeen"

-ap

Lienee niin, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät visiot (mm. se, että metaani vapautuu näillä näppäimillä maaperästä ja mitä sitten tapahtuu) eivät ole vielä kovin lujaa kolahtaneet kansan syviin riveihin. Me, jotka tiedostamme, joudumme kantamaan asian sisällämme.

Itse olen yllätyksekseni nyt saavuttanut jonkinlaisen rauhan. Menen eteenpäin sitä kohti mitä on tulossa ja ylläpidän mahdollisimman normaalia elämää ja tuen lastani oman elämän rakentamisessa. Siis jonkinlaisen hyväksymisen kautta olen saavuttanut riittävän rauhan, ainakin toistaiseksi. En puhu näistä asioista missään, koskaan.

Pidä tauko mediasta ja netistä niin olosi paranee.

Uskon että nyrkkiraudan mukana akntaminen julkisissa tiloissa dekriminalisoidaan.

Nykyaikana on parasta jättää lapset tekemättä. Meitä on jo täällä pallolla 8 miljardia. 

t. mies 

Omituista ulinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ulise ap!

Yksikään äiti tai isä tai ei voinut tietää yhtään mitään lapsiensa tulevaisuudesta sotien aikaan.

Silti lapsia syntyi koko ajan, joka jokainen uusi tulokas oli rakas ja hoidettu niin hyvin kuin niinä aikona mahdollista oli.  Silloin kätilöt tulivat kotiin auttamaan synnytyksissä, ja mies oli kaukana rintamalla, jossain Rukajärvellä tai Ihantalassa tai muualla, josta ei edes koskaan palannut kotiin.

Eikä ollut kotiapua, kun kätilö lähti, äidin oli selvittävä yksin sen vauvan ja entisen lapsilauman kanssa.

  Toki naapurit toivat aina jotain, mitä pystyivät omasta taloudestaan irrottamaan.

Silloin yhteisöllisyydelleä oli tosi kova merkitys.  Jos naapurilta menehtyi mies rintamalla sodassa, he tekivät kaikkensa, että naapuri perhe selviäisi jotenkin pahimman yli. 

Tuotiin omaa leipää, maitoa ja muuta apua.

Ja oudointa ja kunnioitettavinta on se. Että juuri nuo sota-aikoina syntyneet lapset, sittemin rauhan tultua, ponnistelivat täysillä eteenpäin.   Köyhistä perheistä olevat lapset saivat vapaaoppilas paikkoja oppikouluista, jotka silloin olivat kalliit. Kaikki kirjoista ja kynistä lähtien piti maksaa itse.

Tuo silloinen oppikoulu vastaa nykyistä peruskoulua.

Oppikoulun käyneistä useimmat jatkoivat yliopistoon.  Ja juuri ne noiden aikojen yliopiston käyneet ovat niitä,  jotka ovat päällikkö ja johtaja asemassaan saaneet aikaan tämä nykyisen HYVINVOINTI YHTEISKUNNAN.

Useat heistä menivät myös politiikkaan mukaan, jonka myötä he köyhistä oloista lähteneinä, saattoivat vaikuttaa siihen, että kaikille tuli ilmainen peruskoulu ja valtioin opintolainalla mahdollistettu yliopisto eli akateeminen koulutus.

Niin ikävää ja surullista huomata, ettei monikaan nykyihminen käsitä, miten vaikena ja pitkän ja mutkaisen  tien Suomi on kulkenut,   että meillä on opiskelu mahdollisuudet nyt kaikille, tulo tasosta riippumatta.

Että meillä on perus toimeentulo kaikille,myös niille aivan pohjalla oleville.

Suomalaisen ihmisen ei tarvite kerjätä ostoskeskusten lähellä rahaa, jotta saisi ruokaa ja lääkkeittä.

Meillä on toimeentulotuki, asumistuki, työttömyyspäivä raha, myös ansiosidonnainen työttömyysraha. Onlasten neuvolat, ja lääkärin hoitoon pääsevät kaikki, vaikka ei olisi cenitiäkään rahaa.

Ja jos tääs tuntuu teidän mielestä aivan paskalta kommentilta,  niin ottakaapas vaiheteeksi selville, millainen sosiaaliturva  on naapurimaassamme Ruotsissa.

Se jää kauaksi suomalaisesta sosiaaliturvasta, kaikkinensa!

Etkö ymmärrä että tässä tilanteessa uhka on kaiken loppuminen, katastrofaalisilla tavoilla, kaikille. Ei tässä ole odotettavissa kauheasti mitään "uuden rakentamista rauhanteon jälkeen"

-ap

Mua kans ahdistaa.

1) Olemme ihmiskuntana niin epäomavaraisia, että raivostuttaa, miten olemme antaneet sellaisen aivottomuuden toteutua! Jo Suezin kanavan tukkeutuminen osoitti, että emme ole huolehtineet saatavistamme laisinkaan kunnolla. Puhumattakaan siitä, mitä korona osoitti!

2) Riippuvuus sähköstä. Entä, jos tulee sellainen aurinkopurkaus, joka hajottaa kaikki sähkölaitteet ja ilmeisesti siis sähköverkotkin? Keskellä tammikuun pakkasia?

Mistä ruokaa? Mistä lämpöä kaikille? Miten kuljetaan mihinkään?

3) talousromahdus. Uusi rahajärjestelmä on syntynyt noin 40-50 vuoden välein, uusi reservivaluutta noin 100 vuoden välein. Nämä ovat niin pitkiä stklejä, että valtaosa ei hahmota sellaisten olemassaoloa. Nyt olemme molemmissa sykleissä niiden loppupuolella, ja sen huomaa. Taloudessa tapahtuu kaikkea ennen kokematonta ja muutenkin sairasta ja epätervettä. Mitä, jos koko pankkijärjestelmä kaatuu ja ihmisiltä viedään siinä vakuudet ja omaisuus? Ihan mahdollista. Niille, joilla on mistä viedä.

4) älylaitteiden yksinäistävä vaikutus, nuoret eivät enää tapaa toisiaan iltaisin, hyvin monet ovat vain siellä laitteilla….

Jne

Jne

Jne

Jne

stkleja = syklejä

Vierailija kirjoitti:

Tällaista se oli varmaan myös silloin, kun Rooman valtakunta hajosi tai kun musta surma riehui tai kun uskonpuhdistus toi uudenlaisen opin. Maailma muuttuu koko ajan. On ymmärrettävää tuntea myös huolta ja pelkoa, mutta jollain tavalla ihmiskunta on selvinnyt ennenkin aikana, paljon vähäisemmän tietämyksen varassa.

Niin varmaan. Ja se oli varmaan ihan hirveää.

Mutta ihmiskunta ei ole oppinut noistakaan ajoista yhtään mitään. Edelleen eletään niin, että aiheutetaan kärsmystä ja tuskaa sitten, kun oikoteiden ja pilvilinnojen maksun aika on.

Itse koitan kerryttää mahdollisimman paljon omaisuutta jälkikasvulle. Rahalla saa mitä vain nyt ja tulevaisuudessa. Ratkaisee itseasiassa kaikki mitä luettelit, toki alempaan kastiin jääviä löytyy mutta maailmassa pitää olla itsekäs jos oikeasti jotain haluaa.

Jolla on turva Jumalassa, hän on turvassa paremmassa. Parempaa turvaa ei ole. Oma kokemus.

Lapsesi muodostavat uudenlaisen käsityksen siitä,mikä on hauskaa, onnellista, tyydytystä tuovaa jne. Sen ei tarvitse olla se mitä me koimme.

Et ole ajatuksiesi kanssa yksin ap. Itse olen erityisesti huolissani nuorista. Nuorten turvattomuuden tunteesta ja päihde-ja mielenterveysongelmista. Joku tuossa aiemmin kirjoitti, että mikäs täällä on ollessa kun toimeentulo on turvattu ja opiskelu on ilmaista. Niin. Mutta jos ihminen tuntee sisimmässään tyhjää, tuntee pelkoa ja ahdistusta niin silloin ei koulutuksella ja rahalla ole välttämättä merkitystä varsinkin jos on nuori ja vielä raakile, eksyksissä itsensä kanssa. Mielestäni raha vaan mahdollistaa sen, että voit jäädä kouluttamattomaksi ja syrjäytyneeksi. Saat rahaa vaikka et tekisi mitään. Raha mahdollistaa myös päihteiden käytön.

Helvetin surullista.

Luonnon katastrofit ja ilmaston muutos ahdistavat minua myös, mutta niissäkin ahdistaa se hidas, pikkuhiljaa etenevä muutos huonompaan. Minua ei ahdistaisi sellainen, jos maailma vaan yhtäkkiä lakkaisi olemasta. Jos saisin päättää maailman olemassa olosta. Niin valitsisin, että joku päivä maapallo vaan saisi hävitä mustaan aukkoon ja ihmiskunta sen mukana. Silloin ei kenenkään tarvitsisi ahdistua ja tehdä ns. hidasta kuolemaa.

Aika jauhaa meidät kaikki tomuksi eikä meillä ole mitään keinoa estää asiaa.Lapsemme kaikki rakkaamme aivan kaikki.Taudit ja aika runtelevat ruumiimme osa pääsee istumaan lapsensa kuolivuoteen viereen pitämään kuolevaa lastaan kädestä ja viimeisinä sekunteina tuska mitä ei voi kuvailla repii mielen palasiksi.Kannattaa käyttää jokainen hetki mikä annetaan rakkaimpien parissa sillä lupaan ne viedään teiltä kaikilta lopulta pois

Etkö ymmärrä että tässä tilanteessa uhka on kaiken loppuminen, katastrofaalisilla tavoilla, kaikille. Ei tässä ole odotettavissa kauheasti mitään "uuden rakentamista rauhanteon jälkeen"

-ap

Siis miten sinä kuvittelet ”kaiken” loppuvan katastrofaalisella tavalla? Edes synkin ilmastoskenaario ei ole mikään äkillinen pamaus joka pyyhkii ihmiset maan päältä. Menisi joka tapauksessa todella pitkään, ennen kuin maapallo olisi oikeasti elinkelvoton.

Itse mietin välillä näin: olisivatko ihmiset vuonna 1921 pystyneet edes kuvittelemaan nykyajan innovaatioita ja teknologiaa? Eivät olisi, eivät mitenkään. Samalla tavalla mekään emme pysty edes kuvittelemaan, millaisia keksintöjä ja kehitystä sadassa vuodessa tullaan tekemään ja näkemään. Ne tulevat todennäköisesti olemaan aivan ratkaisevia tässä ilmastotaistelussa.

No olisihan se pienoinen ihme, jos nuorten vanhemmat eivät olisi noista asioista huolissaan. Mutta mitä pariutumiseen tulee, niin täällä erityisesti ollaan kyllä pistämässä heti kapuloita rattaisiin, jos joku edes yrittää nähdä asioita siltä toiselta kantilta. Valitettavasti koko homma on nuorten naisten käsissä, sillä heille sen vallan ovat naiset feministien johdolla vaatineet.