Normituloisesta köyhäksi, miten selviytyä?
Me ei tulla enää taloudellisesti toimeen omillamme. En tiedä mistä aloittaisin. Mistään varsinaisesta yli varojen elämisestä ei ole kysymys, ehkä ennemmin siitä, että entistä elämää ei ole saatu sovitettua nykyisiin menoihin. Tai onko edes siitäkään. Miehen työttömyydestähän 5 vuoden takaa tämä alkoi. Minulla on juuri nyt paha masennus. Eli jos minun pitäisi säilöä ja hillota olisin lataamossa. Tiedän, että emme elä puutteellisesti, en vain näe, että kuluttaisimme missään kohtaa liikaa. Silti emme selviydy.
Tulotilanne on se, että itse saan 1500-1600 e/kk käteen verojen jälkeen palkkaa, mies saa peruspäivärahan joka on 500-600 käteen. Hän on jo 63-vuotias, joten toiveita työllistymisestä ei ole. Hänen eläkkeensä on jäämässä pieneksi, se olisi noin 5-800 e/kk käteen. Lisäksi meillä on kaksio Helsingissä, josta saan kuken ja verojen jälkeen noin 300 euroa puhtana käteen. Lisäksi lapsilisät 219e/kk.
Eli tulot ovat noin 2500-2700 e/kk.
Sitten menoihin. Asumme maalla vanhassa okt:saa, josta on velkaa. Meillä on kaksi autoa, toinen vanha ruppana, toinen 7-vuotta vanha. Talon ja uudemman auton lainat vievät noin 700 euroa /kk. Meillä käy kotisiivous. Maksamme siitä 270 euroa/kk, mutta se pudottaa myös veroprosenttia aika voimakkaasti. Katson, että emme oikein tulisi ilmankaan sitä toimeen, ennen siivoojia meillä oli aina ihan hirveä kaaos, koska minä en jaksa ja mies ei vain saa aikaiseksi siivota. (Mies hoitaa lapsia kotona, toinen alle kouluikäinen, toinen pikkukoululainen). Ruokaan ja kodin tarvikkeisiin menee noin 700e/kk. Sähköön (lämmitykseen), kiinteistömaksuihin ym. menee n. 200e/kk. Talo on 94 m2 eli ei hullun suuri. Bensaan menee noin 300e/kk. Vakuutuksiin (laaja kotivakuutus, 2 autoa) menee 130e/kk. Tämä on vasta 2200e/kk. Jonnekin menee vielä reilu tuhat euroa, luultavasti siihen mitä kertyy autojen huolloista, autoveroista, lääkärikäynneistä ja sen sellaisesta. En osta itselleni mitään, en vaatteita, en tavaraa, saati että matkustaisimme. Mieskään ei ostele.
Tuhlaamiseksi vois sanoa sanomalheteä, noin 300e vuodessa, mutta en taas näe, että sillä on kuukausitasolla paljonkaan merkitystä, kun velkaannumme joka kuukausi 500-800 euroa. Ja tämä on se kamala osa. Siis että me emme pärjää, vaan velkaannumme joka kuukausi 5-800 euroa. Meillä on kuusi lämpöpatteria ja ilmalämpöpumppu. Takkojakin on. En ymmärrä, mistä voisimme vielä säästää. Ajan työmatkat autolla, 23 km siivu. Talvikauden sähkölasku on helposti sellaiset 1500 euroa yhteensä.
Lapsille ostan vaatteet puoliksi käytettyinä, jotain on pakko hankkia uutena. Miehen harrastukseen menee jonkin verran lähinnä bensakuluja ajomatkoista. Meillä on kaksi kissaa.
Eli ehkä en vain osaa köyhäillä, mitä meillä on liikaa? Ehkä se kakkosauto? Laaja kotivakuutus? Lisätä talvikaudella polttopuun käyttöä takoissa? Mies eläkkeelle? Itse teen osa-aikaa, kai jos tekisin vähän enemmän, sekin auttaisi. Kiva vaan, kun lapset on vielä noin pieniä, olen sen takia halunnut olla enemmän kotona. Voi surkeus.
Kommentit (164)
Erotkaa kuten muutkin ihmiset. Toivo työttömyyttä jotta molemmat saisi sossun työnantajaksi. eiks se niin mene
Onnittelut perinnöstä.Viisaasti tehty perinnön antajalta.Pääsette nyt elämään normielämää.Itse olisin vähentänyt ruokamenot puolella eli n.350/kk.Nelihenkisen perheen pitäisi tuolla pärjätä,eikä kuitenkaan tarvitse kituuttaa.Lehdet lukisin netistä.Siivojan vähentäisin pariin kolmeen kertaan vuodessa.Ymmärrän tilanteesi kotiin tullessasi,kun tavarat keskellä lattiaa.Lammaannuttaa ja masentaa,kun mies ei tee mitään,vaikka kotona koko päivän.Tuo on hyvä ottaa puheenaiheeksi,että elämä pysyisi hallinnassa.Muutoin ei muuta kuin eteenpäin sanoi mummo lumessa.
Silmäilin puolet aloituksesta ja jo siitä pystyi päättelemään että elätte ihan selvästi yli varojenne, ja ongelma korjaantuu ihan sillä kun karsitte menojanne. Ei oo vaikeeta. Jos ei ole rahaa niin sitten ei ole.
Kummaa miten tämä on nykyään niin vaikeata ihmisten ymmärtää. Kuvitellaan että kaksi autoa ja mökki on joku universaali ihmisoikeus ja jonkun muun pitää maksaa ne jos itsellä ei olekaan enää varaa.
Normituloisesta köyhäksi, miten selviytyä? Perimällä.