Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen kun mies ihastununut toiseen?
01.10.2014 |
Sain tietää että mies oli ollut kahvilla vieraan naisen kanssa. Mies ei tätä tiennyt.
Mies oli pari viikkoa pois kotoa työmatkan vuoksi enkä kertonut tiedostani. Kun hän tuli, oli hän ihana. Halaili, pussaili, huomioi, leperteli... Pari päivää meni ja kotona oli ihana tunnelma kunnes sain suuni auki.
Kaikki romahti kun mies sanoi että hän on sekaisin tunteidensa kanssa. On ihastunut toiseen ja on yrittänyt selvittää tunteitaan. Oli närkästynyt koska oli jäänyt kiinni koska sanoi että nyt hänen selvitysajatuksensa keskeytyi. Oli kuulema suht sinut tämän asian kanssa ja päättänyt panostaa meihin mutta nyt kun tiedän, on entistä sekaisin. Seksiä ei kuulema ole ollut. Vain kahvittelua ja tekstiviestejä. Nainen on itse jätetty kahden pienen lapsen äiti.
Selvää että tunnelma jäähtyi ja halailu ym jäi.
Mutta mitä nyt? Ukko ulkoruokintaan? Terapiaan? Jatkamme normaalisti ja mies selvittelee tunteitaan? Vai mitä? Itse olen täysin sekaisin.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 05:45"]Pihalle vaan.
[/quote]
Minkä takia?
Onko ihastuminen kiellettyä?
Minkäs sille voi?
Sille taas voi mitä tekee.Mielestäni hän ei ole tehnyt muuta väärää paitsi ei kertonut sinulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:37"]Kauhean helppoa näyttää olevan monelle se, että pitkässä parisuhteessa puoliso ihastuu tai rakastuu toiseen O_o. Itse olen edellisessä elämässä sekä pettänyt että tullut petetyksi, eikä se ole koskaan ollut kenellekään helppoa. Päin vastoin, todella tuskaisia kokemuksia ja traumatisoivia myös. Ehkä olen ainoa, joka ajattelee, että pitkässäkään parisuhteessa ei ole hyväksyttävää ihastua toiseen. Näin toki käy, mutta en minä sitä normaaliksi käyttäytymismalliksi kutsuisi. Kyllähän se vaikuttaa perusluottamukseen ja voi olla todella tuhoavaa. Pahimmillaan nuo "normaalit" ihastumiset ja rakastumiset voivat tuhota pitkän parisuhteen ja ihmisen itsetunnon.
[/quote]
Kukaan ei ole puhunut pettämisestä
Sanoisin, että ruoho on kerran vihreämpää aidan toisella puolella, niin tyossa on viisi hirttä poikki, siitä sopii poistua. Tavarat tulee perässä.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:37"]Kauhean helppoa näyttää olevan monelle se, että pitkässä parisuhteessa puoliso ihastuu tai rakastuu toiseen O_o. Itse olen edellisessä elämässä sekä pettänyt että tullut petetyksi, eikä se ole koskaan ollut kenellekään helppoa. Päin vastoin, todella tuskaisia kokemuksia ja traumatisoivia myös. Ehkä olen ainoa, joka ajattelee, että pitkässäkään parisuhteessa ei ole hyväksyttävää ihastua toiseen. Näin toki käy, mutta en minä sitä normaaliksi käyttäytymismalliksi kutsuisi. Kyllähän se vaikuttaa perusluottamukseen ja voi olla todella tuhoavaa. Pahimmillaan nuo "normaalit" ihastumiset ja rakastumiset voivat tuhota pitkän parisuhteen ja ihmisen itsetunnon. [/quote] Kukaan ei ole puhunut pettämisestä
[/quote]
No minulle toiseen ihastuminen, kahvittelu ihastuksen kanssa sekä tekstiviestittely vaimon selän takana on jo henkistä pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 13:28"]
No minulle toiseen ihastuminen, kahvittelu ihastuksen kanssa sekä tekstiviestittely vaimon selän takana on jo henkistä pettämistä.
[/quote]
Joo, mutta minkä näille tunteille voi? Voiko joku todella elää niin laput silmillä, että vuosikymmeniin ei oikeasti koskaan kohtaa muita ihania ihmisiä kuin sen yhden ainoan? Siis oikeasti, rehellisesti, tunteet itselleen myöntäen?
Minä ja miehieni olimme olleet yhdessä 15 vuotiaasta ja joskus 30 päälle minä ihastuin. Meillä kävi kuten täällä toisellakin, mies ymmärsi. Ei tässä kukaan yritä sanoa, että se olisi ollut tanssia ja leikkiä ja mitään heinäntekoa, kyllä se vaati monta keskustelua ja monta riitaakin ja aikamoista vuoristorataa - mutta mitä hiton järkeä olisi ollut valehdella itselle tai toiselle, että tilanne on jotain mitä se ei ole?
Ja näille, jotka ei usko, että sitä voi kahvitella vain, niin sanoisin, että olette sitten varmaan semmoista porukkaa, jolla se seksi on ainut tapa yhdessä olla, toiseen ihastua ja tunteita tuntea. Kyllä ne kahdenkeskiset keskustelut voittaa kaiken maan panot mennen tullen, kun oikea ihminen osuu kohdalle. Mutta jos ei ole kokenut sitä sielun yhteyttä, niin siihen panemiseen se mieli vaan keskittyy.
Mieheni olisi varmasti ollut paljon helpompi kestää muutama laivapano verrattuna tähän henkiseen yhteyteen, mikä meillä oli. Mutta kuten sanottua: minkäs teet. Samoin minä rakastuin mieheeni uudelleen tämän episodin aikana, mutta se on toinen tarina.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:33"]
Miksi mies ylipäätään lähti kahville toisen naisen kanssa?
[/quote]
No mä ainakin käyn kyllä ihan jatkuvasti kahvilla kaikenlaisten, -ikäisten, -kokoisten ja -sukupuolisten ihmisten kanssa. Ja sama pätee puolisooni. On se nyt prkl kun pitäis itsensä ja toinen muka kahlita seinään kiinni. Ihan kuin se yhdessäolo siitä varmentuisi ja paranisi. Kyllä meilläpäin ainakin ollaan yhdessä siksi, että tahdotaan ja toimitaan sen mukaan. Silloin voi vapaasti käydä kahvilla, kun tietää, että kuka ja missä todella on se oma vastinpari. Ja jos joskus ei enää ole, tunteet sammuvat ja yhdessä ei o enää hyvä olla eikä o halua tehdä suhteen eteen töitä, niin silloin tilannetta auta ei kahleet, ei pakot. Se, ettei jommallakummalla parisuhteen osapuolista ole muita ihmissuhteita kuin puoliso, on suhteelle paha rasite. Joten tervemenoa sinne kahville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:33"]
Miksi mies ylipäätään lähti kahville toisen naisen kanssa?
[/quote]
No mä ainakin käyn kyllä ihan jatkuvasti kahvilla kaikenlaisten, -ikäisten, -kokoisten ja -sukupuolisten ihmisten kanssa. Ja sama pätee puolisooni. On se nyt prkl kun pitäis itsensä ja toinen muka kahlita seinään kiinni. Ihan kuin se yhdessäolo siitä varmentuisi ja paranisi. Kyllä meilläpäin ainakin ollaan yhdessä siksi, että tahdotaan ja toimitaan sen mukaan. Silloin voi vapaasti käydä kahvilla, kun tietää, että kuka ja missä todella on se oma vastinpari. Ja jos joskus ei enää ole, tunteet sammuvat ja yhdessä ei o enää hyvä olla eikä o halua tehdä suhteen eteen töitä, niin silloin tilannetta auta ei kahleet, ei pakot. Se, ettei jommallakummalla parisuhteen osapuolista ole muita ihmissuhteita kuin puoliso, on suhteelle paha rasite. Joten tervemenoa sinne kahville.
[/quote]
Sitä vielä tuli mieleeni, että eikö juuri näissä ei-kiinnipitävissä suhteissa, joissa toiselle annetaan tilaa ja vapaus olla oma itsensä ole kyse siitä, että halutaankin se oma kumppani sellaisena kuin hän on, omana itsenään. Eikä jotain teatteria vetävänä miehenä/naisena joka kieltää sen kuka on ja omat tunteensa ja tarpeensakin?
Eli on vahvuutta antaa toisen mennä kahville ja luottaa, että hän haluaa pysyä minun kanssani. Ja on vahvuutta sanoa toiselle, että haluankin sinun olevan sitä mitä olet ja saavan sen mitä sinusta nousee, haluan sinun olevan aito.
Juuri puhuttiin mieheni kanssa että rakkaus on aina jonkinasteinen riski. Ei ole mitään tekeita siihen. Se on minusta ainakin hyvin pelottavaa. Mutta monissa suhteissa se suuri riski suhteen hajoamiseen on myös minä itse. Ei kestetä sitä, että se toinen on epätäydellinen ja menee kahvillekin jonkun toisen kanssa, koska nauttii siitä. Aletaan itse jättää tämä toinen. Ja sitten syytetään siitä sitä toista. Eli jos et halua suhteen hajoavan, niin ole itse se, joka ei lähde siitä, vaikka toinen menisikin kahville tai vielä enemmän. Nehän ovat vain suhteen kasvunpaikkoja ja haasteita, eivät suhteen loppu, ellet halua ja toinenkaan ei oikeasti sitä halua.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 12:57"]
Sanoisin, että ruoho on kerran vihreämpää aidan toisella puolella, niin tyossa on viisi hirttä poikki, siitä sopii poistua. Tavarat tulee perässä.
[/quote]
Tällaiset instant-eroajat melkein ansaitsevatkin murheensa. Anteeksi, mutta siinä toisenlainen näkökulma tuohon teidän armottomuuteenne. Ette ole valmiit kohtaamaan tuskaanne (tutustumaan puolisoonne, joka ei ollutkaan odotustenne mukainen), mutta silti saatte hirveät sydänsurut kun laitatte toisen pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika naiivia uskoa, että vain kahvittelua ollut. Kyllä minulta ainakin menisi maku äijästä. Toki lapsen, asuntolainan, helpon elämän jne takia voi olla yhdessä mutta romanttinen rakkaus kuolee tuollaisessa tilanteessa.
Ei ehkä ratkaise koko tilannetta, mutta selkeyttää, jos jotain ilmaantuukin: Käy sukupuolitesteissä. Just in case.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 10:50"]
Aika naiivia uskoa, että vain kahvittelua ollut. Kyllä minulta ainakin menisi maku äijästä. Toki lapsen, asuntolainan, helpon elämän jne takia voi olla yhdessä mutta romanttinen rakkaus kuolee tuollaisessa tilanteessa.
[/quote]
Luuletko olevasi niin henkevä, (tai vaihtoehtoisesti kaikkien miesten olevan niin yksinkertaisia) ettei mies voi tuntea sielunkumppanuutta ja ystävyyttä toiseenkin naiseen kuin puolisoonsa? Toki halua voi olla ilmassa, mutta kaikki ei etene sängyn kautta suhteisiin, VARSINKAAN kun eivät ole vapaita. Luulis nyt aikuisen ihmisen tajuavan tämän.
Positiiviset puolet: hän kertoi sinulle eikä ole pettänyt sinua.
Negatiiviset puolet: hän saattaa jättää sinut
Positiiviset puolet: hän saattaa huomata ettei se ruoho aidan toisella puolella olekaan niin vihreää ja palaa luoksesi entistä varmempana siitä, että teidät on tarkoitettu yhteen.
Negatiiviset puolet: joudut elämään epätietoisuudessa tulevaisuudesta jonkin aikaa.
Ethän kai nyt jää odottelemaan mitä herra siinä tuumiskelee, sanot että sinä osaat päättää asian ja ei mee jatkoon.
Voi ei mikä tilanne! Rakastat kuitenkin miestäsi? Itse en osaisi enää jatkaa tuon jälkeen. ( minut onkin petetty monta monta kertaa). miehesi kyllä kuulostaa luotettavalta, toisaalta mitä olisi voinut tapahtua, jos et olisi saanut tietää
Rakastan miestäni yli kaiken. En todellakaan haluaisi erota. Meillä on 25 v yhteiselo takana enkä kestä ajatusta kaiken romahtamisesta.
Mutta tilanne on mahdoton. Tiedän että loppupeleissä mies varmaan valitsisi perheensä. En usko että hän on valmis lähtemään pienten lasten isäpuoleksi ja saamaan sieltä lopullista onnea. Voihan miehellä olla 40 v kriisikin..;(
Ap
Alue: Aihe vapaa
2