Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen kun mies ihastununut toiseen?
01.10.2014 |
Sain tietää että mies oli ollut kahvilla vieraan naisen kanssa. Mies ei tätä tiennyt.
Mies oli pari viikkoa pois kotoa työmatkan vuoksi enkä kertonut tiedostani. Kun hän tuli, oli hän ihana. Halaili, pussaili, huomioi, leperteli... Pari päivää meni ja kotona oli ihana tunnelma kunnes sain suuni auki.
Kaikki romahti kun mies sanoi että hän on sekaisin tunteidensa kanssa. On ihastunut toiseen ja on yrittänyt selvittää tunteitaan. Oli närkästynyt koska oli jäänyt kiinni koska sanoi että nyt hänen selvitysajatuksensa keskeytyi. Oli kuulema suht sinut tämän asian kanssa ja päättänyt panostaa meihin mutta nyt kun tiedän, on entistä sekaisin. Seksiä ei kuulema ole ollut. Vain kahvittelua ja tekstiviestejä. Nainen on itse jätetty kahden pienen lapsen äiti.
Selvää että tunnelma jäähtyi ja halailu ym jäi.
Mutta mitä nyt? Ukko ulkoruokintaan? Terapiaan? Jatkamme normaalisti ja mies selvittelee tunteitaan? Vai mitä? Itse olen täysin sekaisin.
Kommentit (49)
7. Miten sitä aikaa antaa toiselle? Miten miehesi käyttäytyi? Oli normaali? Näyttikö surullisuutensa? Pettymyksensä?
Jos jatkan olemalla ihana, voinko hakeutua miehen kainaloon vai odottaa että hän ottaa minut kainaloon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa voi mielestäni tehdä muuta kuin jutella, jutella ja jutella. Jos mies ei halua jutella, niin suhde olisi siinä, ette pystyisi juttelemaan tulevaisuudessakaan, mutta jos hän edes yrittää jutella ja keskittyä teidän väliseen suhteeseen, niin hyvä. Jos mies yhä vieläkin syyttelee sinua kuinka tulit kesken kaiken siihen niin pistäisin miehen vähän miettimään sinun kantiltasi asiaa ja sitä, onko hyökkäys tässä nyt hänen puolustuksensa asiaan.
Anna siis miehelle tässä joku aika milloin hänen pitäisi olla valmis puhumaan tai tulos on selkeä ja mies sa pakata tavaransa. Sinun tulee nyt päättää myös miten luottavaisin mielin mahdollista yhteistä tulevaisuutta jatkaisit. Haluatko jatkaa, tuleeko sinulle halu etsiä itsellesi joku vastaava suhde tai mennä pidemmällekin. Eli nyt teidän pitäisi purkaa miehen kanssa tilanne ihan osiin ja miettiä molempien kannalta mahdolliset toimintamallit. Ottakaa mukaan myös pahimmat vaihtoehdot ja kirjoittakaa ne silmien eteen paperille. Tässä on siis hyvä paikka miettiä monta asiaa, joten käyttäkää keskustelu hyväksenne.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 06:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 05:50"]
Ethän kai nyt jää odottelemaan mitä herra siinä tuumiskelee, sanot että sinä osaat päättää asian ja ei mee jatkoon.
[/quote]
Ei kun päin vastoin: näissä kannattaa pitää pää kylmänä (uskon, että se on vaikeaa, mutta jos rakastaa, niin kannattaa) ja antaa miehen tehdä se päätös. Se ei nimittäin ole helppo päätös, VARSINKIN jos oma vaimo ei menetä heromjaan ja syyttele, ole ikävä, ilkeä jne.
Olen ollut aloittajan miehen tilanteessa ja meidät pelasti se, että mies salli mulle mun rakastumisen toiseen. On totta, että oli vaara, että menen sen toisen kanssa jopa sänkyyn kokeilemeen (en sitten mennyt) mutta meillä mies olisi hyväksynyt senkin, eikä olisi jättänyt minua. Mun ois pitänyt se tehdä. Ja enhän mä sitä halunnut!
Mutta tunteilleni en voinut mitään. Mä halusin tutustua siihen toiseen mieheen ja oli hyvä, että mieheni salli sen minulle, koska nyt tiedän, että mieheni rakastaa minua enemmän kuin ikinä ymmärsinkään eikä KUKAAN MUU MIES voi yltää hänen tasolleen. Se huuma kestää aikansa, mutta siihenkin astuu arki. Silloin miehesi ei ehkä haluakaan sitä toista, mutta jos sinä olet mennyt jää jäljelle aivan hirveä määrä surua.
Me mentiin pariterapiaan miettimään, miksi ylipäätään kävi niin että mä rakastuin toiseen. Suosittelen sitä teillekin. Ihastumisille ei voi mitään, ja olen todella onnellinen, että mun mies pystyi ottamaan sen ei-iskuna-itseään vastaan vaan "luojan lähettämänä luonnonoikkuna tai -voimana." Hän ei siis ole uskovainen, mutta meissä kaikissa on puoli, josta emme itse päätä. Tekomme päätämme toki, mutta emme valitse sitä, mitä tunnemme.
Voimia ja ennen kaikkea ymmärrystä sinulle!
[/quote]
Ja lässynlää. Miehesi oli tyhmä ja antoi sinun kokeilla toista, vaikka yleensä tämä johtaa suhteen rikkoutumiseen. Hän ei ehkä välitä sinusta edes niin paljon, että pieni sivusuhde haittaisi tai sitten hän tunsi huonoa omatuntoa oman salaisen sivusuhteensa vuoksi ja ajatteli, että tämä tasaisi tilit.
Ja sinä, minkälainen ihminen tapailee toista avoimesti eikä välitä puolisonsa tunteista pätkääkään, "kun on pakko saada kokeilla toista"? Luuletko, ettei puolisosi olisi ollut onnellisempi, jos olisit jättänyt toisen miehen väliin ja mennyt yhdessä pariterapiaan ilman mitää sivusuhteilua?
Ei puolison tarvitse kaikkea sietää eikä etenkään tukea toista sivusuhteessa etenemisessä.
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 08:12"][quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 06:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 05:50"]
Ethän kai nyt jää odottelemaan mitä herra siinä tuumiskelee, sanot että sinä osaat päättää asian ja ei mee jatkoon.
[/quote]
Ei kun päin vastoin: näissä kannattaa pitää pää kylmänä (uskon, että se on vaikeaa, mutta jos rakastaa, niin kannattaa) ja antaa miehen tehdä se päätös. Se ei nimittäin ole helppo päätös, VARSINKIN jos oma vaimo ei menetä heromjaan ja syyttele, ole ikävä, ilkeä jne.
Olen ollut aloittajan miehen tilanteessa ja meidät pelasti se, että mies salli mulle mun rakastumisen toiseen. On totta, että oli vaara, että menen sen toisen kanssa jopa sänkyyn kokeilemeen (en sitten mennyt) mutta meillä mies olisi hyväksynyt senkin, eikä olisi jättänyt minua. Mun ois pitänyt se tehdä. Ja enhän mä sitä halunnut!
Mutta tunteilleni en voinut mitään. Mä halusin tutustua siihen toiseen mieheen ja oli hyvä, että mieheni salli sen minulle, koska nyt tiedän, että mieheni rakastaa minua enemmän kuin ikinä ymmärsinkään eikä KUKAAN MUU MIES voi yltää hänen tasolleen. Se huuma kestää aikansa, mutta siihenkin astuu arki. Silloin miehesi ei ehkä haluakaan sitä toista, mutta jos sinä olet mennyt jää jäljelle aivan hirveä määrä surua.
Me mentiin pariterapiaan miettimään, miksi ylipäätään kävi niin että mä rakastuin toiseen. Suosittelen sitä teillekin. Ihastumisille ei voi mitään, ja olen todella onnellinen, että mun mies pystyi ottamaan sen ei-iskuna-itseään vastaan vaan "luojan lähettämänä luonnonoikkuna tai -voimana." Hän ei siis ole uskovainen, mutta meissä kaikissa on puoli, josta emme itse päätä. Tekomme päätämme toki, mutta emme valitse sitä, mitä tunnemme.
Voimia ja ennen kaikkea ymmärrystä sinulle!
[/quote]
Ja lässynlää. Miehesi oli tyhmä ja antoi sinun kokeilla toista, vaikka yleensä tämä johtaa suhteen rikkoutumiseen. Hän ei ehkä välitä sinusta edes niin paljon, että pieni sivusuhde haittaisi tai sitten hän tunsi huonoa omatuntoa oman salaisen sivusuhteensa vuoksi ja ajatteli, että tämä tasaisi tilit.
Ja sinä, minkälainen ihminen tapailee toista avoimesti eikä välitä puolisonsa tunteista pätkääkään, "kun on pakko saada kokeilla toista"? Luuletko, ettei puolisosi olisi ollut onnellisempi, jos olisit jättänyt toisen miehen väliin ja mennyt yhdessä pariterapiaan ilman mitää sivusuhteilua?
Ei puolison tarvitse kaikkea sietää eikä etenkään tukea toista sivusuhteessa etenemisessä.
[/quote]
Just näin. Järkytyin tosta aikaisemman tekstistä, ettäkö se on ihan rakkauden merkki kun antaa toisen kokeilla vähän muitakin? Mun mielestä enemmänkin toisinpäin. En tiedä mitä itse tekisin ap:n tilanteessa, mutta en ainakaan taputtaisi koko juttuun vauhtia.
Meillä myös kokemusta samasta, mutta toisinpäin. Minä naisena ihastuin. Tarinani voi lukea täältä. En jaksa tähän kirjoittaa, mutta palasin mieheni luo ja unohdin toisen fyysisesti, mutta alitajuntaan jäi. Jos et nyt anna miehesi mennä niin on mahdollisuus, että hän miettii toista ikuisesti :( kestätkö sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 08:56"]
Meillä myös kokemusta samasta, mutta toisinpäin. Minä naisena ihastuin. Tarinani voi lukea täältä. En jaksa tähän kirjoittaa, mutta palasin mieheni luo ja unohdin toisen fyysisesti, mutta alitajuntaan jäi. Jos et nyt anna miehesi mennä niin on mahdollisuus, että hän miettii toista ikuisesti :( kestätkö sen.
[/quote]
Jokainen ihminen ihastuu pitkän suhteen aikana muihin ihmisiin kuin puolisoonsa. Järkevät jättävät muiden kokeilemiset silti sikseen, jos puoliso on hyvä. Ei se haikailu toisia testaamalla ainakaan vähene, parempi olla ottamatta sitä ensimmäistäkään askelta vaan nauttia sen sijaan esim. sujuvasta yhteistyöstä kyseisen henkilön kanssa työpaikalla ilman mitään pettämiskuvioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko olleet yhdessä siis 15-vuotiaasta lähtien?! Kummallakaan ei siis ole ollut ketään muuta vakavaa seurustelukumppania ennen kuin 15-vuotiaana aloitte olee yhdessä?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 05:50"]
Ethän kai nyt jää odottelemaan mitä herra siinä tuumiskelee, sanot että sinä osaat päättää asian ja ei mee jatkoon.
[/quote]
Ei kun päin vastoin: näissä kannattaa pitää pää kylmänä (uskon, että se on vaikeaa, mutta jos rakastaa, niin kannattaa) ja antaa miehen tehdä se päätös. Se ei nimittäin ole helppo päätös, VARSINKIN jos oma vaimo ei menetä heromjaan ja syyttele, ole ikävä, ilkeä jne.
Olen ollut aloittajan miehen tilanteessa ja meidät pelasti se, että mies salli mulle mun rakastumisen toiseen. On totta, että oli vaara, että menen sen toisen kanssa jopa sänkyyn kokeilemeen (en sitten mennyt) mutta meillä mies olisi hyväksynyt senkin, eikä olisi jättänyt minua. Mun ois pitänyt se tehdä. Ja enhän mä sitä halunnut!
Mutta tunteilleni en voinut mitään. Mä halusin tutustua siihen toiseen mieheen ja oli hyvä, että mieheni salli sen minulle, koska nyt tiedän, että mieheni rakastaa minua enemmän kuin ikinä ymmärsinkään eikä KUKAAN MUU MIES voi yltää hänen tasolleen. Se huuma kestää aikansa, mutta siihenkin astuu arki. Silloin miehesi ei ehkä haluakaan sitä toista, mutta jos sinä olet mennyt jää jäljelle aivan hirveä määrä surua.
Me mentiin pariterapiaan miettimään, miksi ylipäätään kävi niin että mä rakastuin toiseen. Suosittelen sitä teillekin. Ihastumisille ei voi mitään, ja olen todella onnellinen, että mun mies pystyi ottamaan sen ei-iskuna-itseään vastaan vaan "luojan lähettämänä luonnonoikkuna tai -voimana." Hän ei siis ole uskovainen, mutta meissä kaikissa on puoli, josta emme itse päätä. Tekomme päätämme toki, mutta emme valitse sitä, mitä tunnemme.
Voimia ja ennen kaikkea ymmärrystä sinulle!