Miten tuette kotoa pois muuttanutta opiskelevaa lastanne?

Vierailija kirjoitti:

Jos valmistuu ajoissa, saa osan opintolainaa anteeksi. Tulee kalliimmaksi venyttää opintoja hanttihommien takia.

Tuossa pika valmistumisessa on kyllä huonotkin puolensa. Moni valmistuu ja huomaa että hups, väärä ala. Olen monelle sanonutkin että pidä välivuosi, mene töihin ja kattele mikä sinusta isona tulee. Se on Suomelle aika kallista kouluttaa ihminen väärälle alalle.

Minulla on kuusi lasta, joista viisi täysi-ikäisiä. Autan aina tarvittaessa. Meillä on läheiset välit. Joskus annan rahaa. Käydessäni vien itsepoimittuja marjoja ja niistä tehtyä hilloa. Ostan silloin myös ruokaa joko siihen mitä syömme tai kaappiin. Joskus olen ostanut vaatteita tai kenkiä jos heillä itsellä ei juuri silloin ole ollut vara. Minun palkkani ei riittäisi ostamaan asuntoja heille. Ajokortit olen kustantanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä nyt paljon iäkkäämpää aikuisia lapsia omaavaa porukkaa. Tai sitten provoja.

Opiskelija=iäkäs aikuinen lapsi? WTF???

Lue uudelleen ajatuksen nkanssa.

Ei täällä yleensä ole näin paljon "vanhuksia", joilla on jo aikuiset opiskelevat lapset.

Varsinkaan asuntoja heille ostelevia.

Olen kyllä nähnyt meitä kaikissa ketjuissa ennenkin. Vaikkapa liittyen varallisuuteen, perintöihin, koulutukseen, vanheneviin vanhempiin ym. Ehkä sinä vain ei ole lukenut juuri niitä ketjuja tai kiinnittänyt huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valmistuu ajoissa, saa osan opintolainaa anteeksi. Tulee kalliimmaksi venyttää opintoja hanttihommien takia.

Tuossa pika valmistumisessa on kyllä huonotkin puolensa. Moni valmistuu ja huomaa että hups, väärä ala. Olen monelle sanonutkin että pidä välivuosi, mene töihin ja kattele mikä sinusta isona tulee. Se on Suomelle aika kallista kouluttaa ihminen väärälle alalle.

Kyllä se harkinta on nykyään tehtävä ennen opiskeluun menoa. Muistat vanhoja aikoja, jolloin saattoi venyttää opintoja ja hypätä tutkinnosta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valmistuu ajoissa, saa osan opintolainaa anteeksi. Tulee kalliimmaksi venyttää opintoja hanttihommien takia.

Tuossa pika valmistumisessa on kyllä huonotkin puolensa. Moni valmistuu ja huomaa että hups, väärä ala. Olen monelle sanonutkin että pidä välivuosi, mene töihin ja kattele mikä sinusta isona tulee. Se on Suomelle aika kallista kouluttaa ihminen väärälle alalle.

Miten nämä kaksi asiaa mielestäsi liittyvät yhteen?

Välivuosi ja nopea valmistuminen.

Yhdyskunnan elättejä tulee kyllä lähinnä niistä päähän potkituista. Ei niistä jotka on hyvistä lähtökohdista, ja joista on huolehdittu.

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri tutustumassa uusiin ryhmäläisiini yliopistossa. Olen 30+ perheellinen alanvaihtaja, suurin osa muista näitä nuoria. Mulle ei koskaan nuorempanakaan opiskellessa tullut kotoa rahallista tukea kuin joskus pyytäessä tiukan paikan tullen. Säästin ja kituutin silloin. Nyt työelämässä olleena itse säästänyt ja valmiina taas laskemaan elintasoa, edelleen vuokralla jne. Ja ei tietenkään kukaan muu meidän perhettä tue rahallisesti kuin me itse. Mutta niin, se mitä tästä voi päätellä, on et monilla nuorilla ei ole välttämättä mitään käsitystä rahan arvosta, eikä kokemusta selviytymisestä, eikä sen myötä syntynyttä käsitystä siitä, että on vastuullinen, omassa elämässään itsenäisesti pärjäävä aikuinen. Olisiko aika antaa elämän kasvattaa nuoria, eikä pitää rahan avulla pumpulissa?

Tuo on totta. Kun eletään toimeentulotuella, on rahaa ihan kaikkeen, mitä puhumalla saa. Sen sijaan työssäkäyvien vanhempien nuorilla on terve suhtautuminen rahaan eli he tietävät, että sitä saadakseen pitää itsekin tehdä jotain. Elättiperheiden lapsilla on kummallisia kuvitelmia esim. verotuksesta, koska vanhempansa ei välittömiä veroja ole maksaneet. Brutto- ja nettopalkkojen ero on kauhistus, että ei saakaan kaikkea itselleen.

Jostain syystä ne vanhempien taloudellisen turvan avulla opiskelevat menestyvät työelämässä paremmin kuin ne, jotka osaavat hakea käyttörahansa sossusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos valmistuu ajoissa, saa osan opintolainaa anteeksi. Tulee kalliimmaksi venyttää opintoja hanttihommien takia.

Tuossa pika valmistumisessa on kyllä huonotkin puolensa. Moni valmistuu ja huomaa että hups, väärä ala. Olen monelle sanonutkin että pidä välivuosi, mene töihin ja kattele mikä sinusta isona tulee. Se on Suomelle aika kallista kouluttaa ihminen väärälle alalle.

Miten nämä kaksi asiaa mielestäsi liittyvät yhteen?

Välivuosi ja nopea valmistuminen.

Hän sekoitti varmaan nopean valmistumisen ja mahdollisimman nuorena valmistumisen.

Ideahan on että valmistuu viidessä vuodessa, iällä ei väliä.

Pitää rehellisesti tunnistaa itsessään kateus. Eli että ei halua, että kukaan antaa lapsilleen mitään, koska itsekään ei ole mitään saanut.

Tämä siis itse köyhistä lähtökohdista lähteneenä. Meni vuosia tunnistaa, että tämä tuntemani ärsytys on kateutta.

Poika muutti juuri viikonloppuna opiskelupaikkakunnalle ja olen n. puolen vuoden ajan kerännyt kaikkea taloustavaraa varastoon (osa uusia, osa meidän ylimääräisiä), loput käytiin ostamassa muuttopäivänä ja jääkaappi täyteen ruokaa ja kuivaruokatarvikkeita myös. Nyt puuttuisi vielä matto ja pieni ruokailuryhmä, jotka ostan tällä viikolla ja vien pojalle. Samalla käydään taas yhdessä kaupassa hakemassa lisää ruokaa. Aion myös laittaa tilille rahaa aina kun pystyn. Uskon että mummot ja isäkin avustaa poikaa laittamalla silloin tällöin rahaa tilille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri tutustumassa uusiin ryhmäläisiini yliopistossa. Olen 30+ perheellinen alanvaihtaja, suurin osa muista näitä nuoria. Mulle ei koskaan nuorempanakaan opiskellessa tullut kotoa rahallista tukea kuin joskus pyytäessä tiukan paikan tullen. Säästin ja kituutin silloin. Nyt työelämässä olleena itse säästänyt ja valmiina taas laskemaan elintasoa, edelleen vuokralla jne. Ja ei tietenkään kukaan muu meidän perhettä tue rahallisesti kuin me itse. Mutta niin, se mitä tästä voi päätellä, on et monilla nuorilla ei ole välttämättä mitään käsitystä rahan arvosta, eikä kokemusta selviytymisestä, eikä sen myötä syntynyttä käsitystä siitä, että on vastuullinen, omassa elämässään itsenäisesti pärjäävä aikuinen. Olisiko aika antaa elämän kasvattaa nuoria, eikä pitää rahan avulla pumpulissa?

Tuo on totta. Kun eletään toimeentulotuella, on rahaa ihan kaikkeen, mitä puhumalla saa. Sen sijaan työssäkäyvien vanhempien nuorilla on terve suhtautuminen rahaan eli he tietävät, että sitä saadakseen pitää itsekin tehdä jotain. Elättiperheiden lapsilla on kummallisia kuvitelmia esim. verotuksesta, koska vanhempansa ei välittömiä veroja ole maksaneet. Brutto- ja nettopalkkojen ero on kauhistus, että ei saakaan kaikkea itselleen.

Jostain syystä ne vanhempien taloudellisen turvan avulla opiskelevat menestyvät työelämässä paremmin kuin ne, jotka osaavat hakea käyttörahansa sossusta.

Mulla on täällä kotona kaksi esimerkkiä siitä, että ihan samassa perheessä kasvaneet nuoret ovat täysin erilaisia sekä rahankäytöltään, arvoiltaan että työelämään suhtautumiseltaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen juuri tutustumassa uusiin ryhmäläisiini yliopistossa. Olen 30+ perheellinen alanvaihtaja, suurin osa muista näitä nuoria. Mulle ei koskaan nuorempanakaan opiskellessa tullut kotoa rahallista tukea kuin joskus pyytäessä tiukan paikan tullen. Säästin ja kituutin silloin. Nyt työelämässä olleena itse säästänyt ja valmiina taas laskemaan elintasoa, edelleen vuokralla jne. Ja ei tietenkään kukaan muu meidän perhettä tue rahallisesti kuin me itse. Mutta niin, se mitä tästä voi päätellä, on et monilla nuorilla ei ole välttämättä mitään käsitystä rahan arvosta, eikä kokemusta selviytymisestä, eikä sen myötä syntynyttä käsitystä siitä, että on vastuullinen, omassa elämässään itsenäisesti pärjäävä aikuinen. Olisiko aika antaa elämän kasvattaa nuoria, eikä pitää rahan avulla pumpulissa?

Tuo on totta. Kun eletään toimeentulotuella, on rahaa ihan kaikkeen, mitä puhumalla saa. Sen sijaan työssäkäyvien vanhempien nuorilla on terve suhtautuminen rahaan eli he tietävät, että sitä saadakseen pitää itsekin tehdä jotain. Elättiperheiden lapsilla on kummallisia kuvitelmia esim. verotuksesta, koska vanhempansa ei välittömiä veroja ole maksaneet. Brutto- ja nettopalkkojen ero on kauhistus, että ei saakaan kaikkea itselleen.

Jostain syystä ne vanhempien taloudellisen turvan avulla opiskelevat menestyvät työelämässä paremmin kuin ne, jotka osaavat hakea käyttörahansa sossusta.

Ehkä sun pitäisi käydä vielä vähän kouluja. Opiskelijat ei saa sossusta rahaa.

Lääkiksessä saattoi päivät venyä joskus 12-tuntisiksi ja sisäistääkin piti paksuja englanninkielisiä opuksia. Kurssikaveri joka teki osa-aikatöitä pärjätäkseen sai haukut kun iltavuoro meni jonkun opiskelujutun kanssa päällekkäin (en muista minkä). Että pitää valita haluaako opiskella vai tehdä töitä…? Onneksi omat vanhemmat tuki noin 200e/kk että sain ruokaa, bussiliput yms, kun opintotuki asumislisineen meni lähes kokonaan vuokraan (Helsingissä). Nyt itse hyväpalkkaisena pystyn tukemaan omaa jälkikasvua jos päätyvät vastaavaan tilanteeseen. Ripsien pidennyksiä en maksa enkä osta autoa, mutta bussilipun ja sapuskat voin todellakin kustantaa.

Pointtina että ei ole aina niin yksinkertaista tehdä töitä opiskelun lisäksi, rajana ei ole pelkkä jaksaminen vaan opiskelu- ja työpaikalla voi molemmilla olla vaateita milloin paikalla pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Lääkiksessä saattoi päivät venyä joskus 12-tuntisiksi ja sisäistääkin piti paksuja englanninkielisiä opuksia. Kurssikaveri joka teki osa-aikatöitä pärjätäkseen sai haukut kun iltavuoro meni jonkun opiskelujutun kanssa päällekkäin (en muista minkä). Että pitää valita haluaako opiskella vai tehdä töitä…? Onneksi omat vanhemmat tuki noin 200e/kk että sain ruokaa, bussiliput yms, kun opintotuki asumislisineen meni lähes kokonaan vuokraan (Helsingissä). Nyt itse hyväpalkkaisena pystyn tukemaan omaa jälkikasvua jos päätyvät vastaavaan tilanteeseen. Ripsien pidennyksiä en maksa enkä osta autoa, mutta bussilipun ja sapuskat voin todellakin kustantaa.

Pointtina että ei ole aina niin yksinkertaista tehdä töitä opiskelun lisäksi, rajana ei ole pelkkä jaksaminen vaan opiskelu- ja työpaikalla voi molemmilla olla vaateita milloin paikalla pitää olla.

Riippuu tosiaan alasta. Lääkäri saa aina töitä ja opiskeluun kannattaa keskittyä.

Kun itse opiskelin vähemmän varmasti työllistävää alaa, työkokemus opiskeluaikana oli tärkeää. Vaikka ne kaupan kassalla istumiset ei ollut oman alan kokemusta, pidettiin sitä fiksumpana kuin opintolainan ottamista ja oli se tyhjää parempi. Moni sai kyllä lisäksi vanhemmilta rahaa, vaikka siitä ei paljon puhuttu.

HUS:ilta kopsatuilla kiitos-korteilla. 

Näppärää ja ilmeisen kannustavaa ja tukea antavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkiksessä saattoi päivät venyä joskus 12-tuntisiksi ja sisäistääkin piti paksuja englanninkielisiä opuksia. Kurssikaveri joka teki osa-aikatöitä pärjätäkseen sai haukut kun iltavuoro meni jonkun opiskelujutun kanssa päällekkäin (en muista minkä). Että pitää valita haluaako opiskella vai tehdä töitä…? Onneksi omat vanhemmat tuki noin 200e/kk että sain ruokaa, bussiliput yms, kun opintotuki asumislisineen meni lähes kokonaan vuokraan (Helsingissä). Nyt itse hyväpalkkaisena pystyn tukemaan omaa jälkikasvua jos päätyvät vastaavaan tilanteeseen. Ripsien pidennyksiä en maksa enkä osta autoa, mutta bussilipun ja sapuskat voin todellakin kustantaa.

Pointtina että ei ole aina niin yksinkertaista tehdä töitä opiskelun lisäksi, rajana ei ole pelkkä jaksaminen vaan opiskelu- ja työpaikalla voi molemmilla olla vaateita milloin paikalla pitää olla.

Riippuu tosiaan alasta. Lääkäri saa aina töitä ja opiskeluun kannattaa keskittyä.

Kun itse opiskelin vähemmän varmasti työllistävää alaa, työkokemus opiskeluaikana oli tärkeää. Vaikka ne kaupan kassalla istumiset ei ollut oman alan kokemusta, pidettiin sitä fiksumpana kuin opintolainan ottamista ja oli se tyhjää parempi. Moni sai kyllä lisäksi vanhemmilta rahaa, vaikka siitä ei paljon puhuttu.

Se oli silloin se, nyt on nyt.

Nyt jos opiskelee määräajassa, saa 40 prossaa opintolainasta anteeksi.

Minä teen niinkin hölmöä juttua tukeakseni kuin että keräsimme kaikki ylimääräiset myytävät ja myyn niitä hiljalleen Torissa ja kirppisryhmissä. Rahat menee opiskeleville teineille.

Aiempina vuosina nämä rahat käytettiin harrastusten maksamiseen.

Laitan 500€ tilille joka kuukausi

Vierailija kirjoitti:

Jos valmistuu ajoissa, saa osan opintolainaa anteeksi. Tulee kalliimmaksi venyttää opintoja hanttihommien takia.

Voihan sitä valmistua ajallaan, vaikka tekisi hiukan töitä opintojen ohella. Itselläni oli opintojen aikana 30 vuotta sitten pari työtä. Hanttihommissakin saa hyvää kokemusta esim. Asiakaspalvelusta, joka on hyödyksi joka alalla.

Omat lapset ovat valmistuneet viime vuosien aikana ajallaan, vaikka ovat tehneet töitä opintojen ohella. Työllistymisessä työkokemuksesta on iso apu. Yhden lapsen kohdalla on siitäkin kokemusta, että hyvillä papereilla ei saanut mitään töitä ilman työkokemusta.

Kyllä maksaa, kunhan ei asu vanhemman kanssa samassa taloyhtiössä.