Esitelmäpelko estää opiskelun! Unelma olisi uusi ammatti, mutta nyt kuukauden opiskelun jälkeen pakko lopettaa koulu :(

Vierailija kirjoitti:

Älä lopeta koulua. Muitakin vaihtoehtoja on. Minä olin ihan samassa tilanteessa kun tajusin, että oppialallani pidettiin esitelmä lähes jokaisen kurssin päätteeksi. Ensimmäinen vuosi oli kieltämättä hel*ettiä. Ajattelin kuitenkin vain, että ihan sama vaikka nolaisin itseni täydellisesti, ihan sama vaikka kaikki vihaisivat minua, minä haluan käydä tämän koulun itseäni varten enkä muita miellyttääkseni. Jotenkin selvisin esitelmä kerrallaan.

Jonkin verran sain apua erilaisista NLP-tekniikoista. Jostain syystä minua auttoi myös tömistellä jalkoja lattiaan ennen esitelmää (vaikka vessassa). Sen keksin itse, että se jotenkin vähensi tärinää ja epätodellista oloa.

Parhaiten minua auttoi, kun opettelin esitelmät lähes ulkoa. Se toki vei aikaa, mutta opinpahan asiatkin samalla hyvin. Opettelin siis oikeasti sanasta sanaan ulkoa ja pidin vielä lunttilappua mukana. 

Toinen helpottava asia oli, kun eräs opettaja otti tunnilla esiintymisjännityksen puheeksi, ja kävi ilmi, että luokassa lähes jokainen jännitti esiintymistä. Joillakin jännitys tuntui olevan jopa pahempi kuin minulla, vaikka en olisi ikinä uskonut. Jotenkin omaa jännittämistä helpotti kun tsemppasi muita ja toki hekin minua. Jännittäminen tehtiin näkyväksi eikä sitä ainakaan tuossa ryhmässä tarvinnut enää yrittää peitellä.

Lopulta kolmen vuoden jälkeen huomasin, että en enää pelkää esiintymistä. Uskon, että ainoa asia mikä erilaisiin pelkoihin auttaa on vapaaehtoinen, sopivassa määrin tapahtuva altistuminen. 

Paniikkihäiriään on olemassa ihan dg, ja käypähoitosuositus. Sitä ei hoideta koulunpenkiltä esiintymään pakottamalla. Pieni esiintymisjännitys on ihan eri asia kuin monta viikkoa etukäteen panikointi, ja huonosti syöminen, oksentelu, ja unettomuus.

Se mikä esitelmistä tekee kaameita on se, että ne ovat sitä esiintymisharjoittelua.

Moni tässä ei nyt ymmärrä, että kyse ei ole ihan samasta kuin joutua töissä opastamaan työkaveria tai asiakasta. Tuntuu henkilökohtaisesti ja fyysisesti pahalta.

On olo, että tuijotetaan ja arvioidaan ITSEÄ, eikä tunnu että tavoite on kuunnella ja opetella aihetta.

Itsellä ainoa asia mikä auttoi, oli että tosissaan innostuin valitsemastani aiheesta niin että ei ollut väliä miten sen esitin kunhan diat oli järjestyksessä. Silloinkin puheviestinnän opettaja löysi kritisoitavaa äänebkäytöstä mutta ihan sama, sain muutaman opiskelukaverin kiinnostuksen ja jaettiin lukuvinkkejä jälkeenpäin.

Opetus: tee se kiinnostuksesta lähtien ja ole myös itse kiinnostunut muiden aiheista. Minät on ihan taustakohinaa sitten, kun asia on se mitä esitellään eikä hymy tai soinnukas ääni. Sitä se on oikeassa työssäkin.

Enkä halua vähätellä. Jos jo tämän lukeminen saa sinut jännittymään niin ole yhteydessä opiskeluterveyteen ja he katsoo sun kanssa sopivan tuen, että uskallat ottaa askeleet lavalle. Heille tämä on tuttu haaste!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä voi kieltäytyä kaikista hiemankin paineita aiheuttavista sosiaalisista tilanteista, mutta silloin on turha haaveilla uudesta ammatista tai työpaikasta. Silloin pitää eristäytyä kotiin neljän seinän sisään ja käydä kaupassakin vain itsepalvelukassalla, ettei vain joudu puhumaan kassamyyjälle. 

Ihmetyttää tämä vinkuminen, että ihmiset on ilkeitä ja narsisteja kun sanoo ääneen tosiasioita. Joo, kukaan ei pakota teitä sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei myöskään pakota niitä työnantajia palkkaaman teitä ihmispelkoisia ja sosiaalisesti estyneitä änkyröitä. Olkaa sitten tyytyväisiä siellä kotona työttömyystuella, kun ei tarvitse puhua kellekkään eikä tule jännittäviä tilanteita. Toisaalta hyväkin, ettei noin olemattomalla paineensietokyvyllä varustetut ihmiset etene työpaikkoihin, olisi ihan tuskaa joutua tuollaisen työkaveriksi...

Hyvin sanottu. Ihan hyväkin että nuo änkyrät putoavat ns. luonnollisen poistuman kautta ja työpaikoille valikoituu oikeasti pystyviä ihmisiä. Sosiaalisia ja päteviä. 

Ujolla voi olla parhaat arvosanat todistuksessa. Ujo voi loistaa tenteissä ja esseissä.

Toivottavasti ujo osaa ja uskaltaa myös tuoda tietonsa esiin kokouksissa ja miiteissä ja projektinhallintatehtävissä yms. Pelkällä kirjallisella osaamisella ei pärjää ellei valitse puhtaasti kirjoittamiseen perustuvaa viestintää työkseen (somevastaava?). Onko sellaista edes enää olemassa? Nykyään pitää olla niin moninaiset tiimityöskentely- ja vuorovaikutustaidot hanskassa. 

Älä huoli. Hyvä johtaja muistaa kysyä TiinaEmililtä onko hänellä ajatuksia. Näin meille ainkin johtajakurssilla opetettiin. Lopuksi voi myös sanoa "jos vielä tulee jotain mieleen, niin laittakaa sähköpostia tai tulkaa juttelemaan".

Omassa työyhteisössä hänellä on toivottavasti aikuiseksi henkisesesti kypsyneitä työkavereita koulukiusaajien sijaan. Silloinhan esiintymistä ei tarvitse jännittää, mikäli muilta ei tule negatiivista palautetta :)

Hyvä johtaja myös poistaa tiimistä ne kiusaajat, ei kiusattua. Ne kiusaajathan tässä eivät tule ihmisten kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä voi kieltäytyä kaikista hiemankin paineita aiheuttavista sosiaalisista tilanteista, mutta silloin on turha haaveilla uudesta ammatista tai työpaikasta. Silloin pitää eristäytyä kotiin neljän seinän sisään ja käydä kaupassakin vain itsepalvelukassalla, ettei vain joudu puhumaan kassamyyjälle. 

Ihmetyttää tämä vinkuminen, että ihmiset on ilkeitä ja narsisteja kun sanoo ääneen tosiasioita. Joo, kukaan ei pakota teitä sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei myöskään pakota niitä työnantajia palkkaaman teitä ihmispelkoisia ja sosiaalisesti estyneitä änkyröitä. Olkaa sitten tyytyväisiä siellä kotona työttömyystuella, kun ei tarvitse puhua kellekkään eikä tule jännittäviä tilanteita. Toisaalta hyväkin, ettei noin olemattomalla paineensietokyvyllä varustetut ihmiset etene työpaikkoihin, olisi ihan tuskaa joutua tuollaisen työkaveriksi...

Hyvin sanottu. Ihan hyväkin että nuo änkyrät putoavat ns. luonnollisen poistuman kautta ja työpaikoille valikoituu oikeasti pystyviä ihmisiä. Sosiaalisia ja päteviä. 

Ujolla voi olla parhaat arvosanat todistuksessa. Ujo voi loistaa tenteissä ja esseissä.

Toivottavasti ujo osaa ja uskaltaa myös tuoda tietonsa esiin kokouksissa ja miiteissä ja projektinhallintatehtävissä yms. Pelkällä kirjallisella osaamisella ei pärjää ellei valitse puhtaasti kirjoittamiseen perustuvaa viestintää työkseen (somevastaava?). Onko sellaista edes enää olemassa? Nykyään pitää olla niin moninaiset tiimityöskentely- ja vuorovaikutustaidot hanskassa. 

Älä huoli. Hyvä johtaja muistaa kysyä TiinaEmililtä onko hänellä ajatuksia. Näin meille ainkin johtajakurssilla opetettiin. Lopuksi voi myös sanoa "jos vielä tulee jotain mieleen, niin laittakaa sähköpostia tai tulkaa juttelemaan".

Omassa työyhteisössä hänellä on toivottavasti aikuiseksi henkisesesti kypsyneitä työkavereita koulukiusaajien sijaan. Silloinhan esiintymistä ei tarvitse jännittää, mikäli muilta ei tule negatiivista palautetta :)

Hyvä johtaja myös poistaa tiimistä ne kiusaajat, ei kiusattua. Ne kiusaajathan tässä eivät tule ihmisten kanssa toimeen.

Hyvin kirjoitettu. Moni hyviä vuorovaikutustaitoja penäävä keskittyy lähinnä sosiaalisuuteen ja puheen tuottamiseen, unohtaa kokonaan kuuntelemisen, kannustamisen ja tukemisen. 

Vierailija kirjoitti:

Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.

Kyllä sitä moni vaan muistelee. Kiusaajat saattavat pilata toisen koko loppuelämän. Se kannattaa kiusaajien aina muistaa. Itse en haluaisi tuollaista omatunnolleni.

Olin nuorena samassa tilanteessa kuin sinä, tosin työelämässä. Siihen kuului paljon esiintymistä ja tuon samanlaisen jännityksen vuoksi meinasin menettää mielenterveyteni ja pelkäsin että häpäisen itseni. Kun eteen tuli suurelle yleisölle esiintyminen, en kestänyt enää vaan marssin yksityiseen lääkäriin ja vuodatin kaikki. Tämä lääkäri oli tosi kiva ja sanoi, että ei hätää, todella yleinen vaiva ja apua on. Sain Propral-lääkkeen, joka ei vaikuta aivotoimintaan mitenkään, mutta poistaa punastelun ja tärinän. Se pelasti minut. Myöhemmin aloin tottua esiintymiseen, enkä enää tarvinnut sitä kuin joskus. Suosittelen kyllä kokeilemaan.

Ap - älä luovuta.

Kokeile nlp:tä tai hypnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.

Antaako ne reseptin noin helposti? Että ihan suoraan vaan sanoo, että esiintymistilanteisiin tarvitsee? Eivät ala kuulustelemaan ja suosittele terapiaa, tai lykkää kouraan ssri-reseptiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.

Antaako ne reseptin noin helposti? Että ihan suoraan vaan sanoo, että esiintymistilanteisiin tarvitsee? Eivät ala kuulustelemaan ja suosittele terapiaa, tai lykkää kouraan ssri-reseptiä?

Yksityiseltä saat ihan varmasti Propral-reseptin. Ei siellä mitään pakoteta vastentahtoisesti ottamaan. Varmaan kyllä terveysasemaltakin saisi, mutta yksityinen on parempi kun on nopea ja ajan saa kun varaa. Ja siellä voi sanoa ihan suoraan että haluan Propralia. Se on vartti ja respa kourassa.

Hypnoositerapia auttaa, älä pilaa terveyttäsi lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.

Antaako ne reseptin noin helposti? Että ihan suoraan vaan sanoo, että esiintymistilanteisiin tarvitsee? Eivät ala kuulustelemaan ja suosittele terapiaa, tai lykkää kouraan ssri-reseptiä?

Propralin voi saadakin. Rauhoittavia tuskin nykyään saa, sen sijaan tyrkytetään mielialalääkettä ja Ketipinoria.

Esillä olo ja suuret ihmisjoukot,introvertin painajainen.Olisipa introverteillä mahdollisuus etäopiskeluun tai opiskeluun pienryhmässä.Koskahan yksilölliset tarpeet otetaan huomioon koululaitoksessa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.

Miksi ei suoraan terveystalon psykiatrille? Ja kannattaa pyytää samalla rauhoittava bentsodiatsepiini.

Pelkkä propral ei ole useimmille riittävä jos pelko on suurta.

Bentsoja ei Suomessa pyytämällä saa. Valvira kyttää lääkäreitä armottomasti, ja lääkärit itsekin pelkäävät että bentsot "koukuttavat" ihmisen. Väärinkäyttäjien takia koko oikein käytettynä hyvä lääkeryhmä on julistettu pannaan.

Niin, tämä johtuu siitä että bentsodiatsepiineihin jää oikeasti erittäin helposti koukkuun ja ne ovat yksi kaikkein pahimmin riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä. Eikä niitä ylipäätään saa määrätä sen takia kuin lyhytaikaiseen käyttöön. Niiden määräämistä pyritään muutenkin välttämään niin kauan kuin joku muu keino löytyy, koska iso osa (lähes enemmistö) nimenomaan jää niihin koukkuun ja alkaa sitten vinkua aina uutta reseptiä pitempiaikaiseen käyttöön, väittää ettei voi enää elää ilman jne.

Bentsokoukkua liioitellaan kovasti. Moni käyttänyt vuosia, ilman ongelmia. Näistä tapauksista vaan ei puhuta, Suomi on yhden totuuden maa näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä lopeta koulua. Muitakin vaihtoehtoja on. Minä olin ihan samassa tilanteessa kun tajusin, että oppialallani pidettiin esitelmä lähes jokaisen kurssin päätteeksi. Ensimmäinen vuosi oli kieltämättä hel*ettiä. Ajattelin kuitenkin vain, että ihan sama vaikka nolaisin itseni täydellisesti, ihan sama vaikka kaikki vihaisivat minua, minä haluan käydä tämän koulun itseäni varten enkä muita miellyttääkseni. Jotenkin selvisin esitelmä kerrallaan.

Jonkin verran sain apua erilaisista NLP-tekniikoista. Jostain syystä minua auttoi myös tömistellä jalkoja lattiaan ennen esitelmää (vaikka vessassa). Sen keksin itse, että se jotenkin vähensi tärinää ja epätodellista oloa.

Parhaiten minua auttoi, kun opettelin esitelmät lähes ulkoa. Se toki vei aikaa, mutta opinpahan asiatkin samalla hyvin. Opettelin siis oikeasti sanasta sanaan ulkoa ja pidin vielä lunttilappua mukana. 

Toinen helpottava asia oli, kun eräs opettaja otti tunnilla esiintymisjännityksen puheeksi, ja kävi ilmi, että luokassa lähes jokainen jännitti esiintymistä. Joillakin jännitys tuntui olevan jopa pahempi kuin minulla, vaikka en olisi ikinä uskonut. Jotenkin omaa jännittämistä helpotti kun tsemppasi muita ja toki hekin minua. Jännittäminen tehtiin näkyväksi eikä sitä ainakaan tuossa ryhmässä tarvinnut enää yrittää peitellä.

Lopulta kolmen vuoden jälkeen huomasin, että en enää pelkää esiintymistä. Uskon, että ainoa asia mikä erilaisiin pelkoihin auttaa on vapaaehtoinen, sopivassa määrin tapahtuva altistuminen. 

Paniikkihäiriään on olemassa ihan dg, ja käypähoitosuositus. Sitä ei hoideta koulunpenkiltä esiintymään pakottamalla. Pieni esiintymisjännitys on ihan eri asia kuin monta viikkoa etukäteen panikointi, ja huonosti syöminen, oksentelu, ja unettomuus.

Niin, myös minulla on paniikkihäiriödiagnoosi, tosin en ole saanut paniikkikohtauksia enää päästyäni esiintymispelosta eroon. Siinä samassa laukesi monenlaista sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvää ahdistusta. Mutta kuten sanoin, ensimmäinen vuosi esiintymisiä painottavassa koulussa oli todellakin helvettiä.

Esiintymään pakottamalla ei todellakaan hoideta mitään! Se on vihoviimeinen tapa, joka vain pahentaa ongelmaa. Juuri sen takia sanoinkin, että pelkoihin auttaa VAPAAEHTOINEN, sopivissa määrin tapahtuva altistuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna itsellesi lupa jännittää ja olla ihan paska. Teet sen minkä pystyt. Seuraava kerta ei välttämättä enää ole yhtä paha. Olen aina vihannut esiintymistä ja kärsinyt kaikista mahdollisista oireista, mutta jotenkin olen osannut muuttaa suhtautumistani siihen. Olen jopa vapaaehtoisesti mennyt esiintymään tv-sarjaan tunnettujen näyttelijöiden rinnalle ja tykännyt siitä.

Et selkeästi siis kärsi esiintymisjännityksestä, kun henki eikä ajatus kulje ja sydän lyö yhtä kovaa kuin juoksisit pakoon henkesi edestä. Tämän vuoksi käytän propralia esiintymistilanteissa, tähän ei mikään itsensä vakuuttelu auta.

Kyllä olen kärsinyt! Lähes paniikkikohtauksia olen saanut ja ääni väristen itkua vääntänyt. Kasvot kirkuvan punaiset ja kaikki sanat kadonnut mielestä. Itsekin naureskelin ohjeille, miten pelkoa voisi helpottaa "ajatuksen voimalla", mutta lopulta olen todennut pelon hieman helpottaneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan samaa , sain dg. estynyt persoonallisuushäiriö. Mikään ei auttanut , kaikkia lääkkeitäkin kokeiltiin. Pitkäkestoinen terapia , siitä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tätä eläkkeelle jäämistä pelkään. Tämä on kolmas kerta, kun yritän saada ammattia. Inhottavaa, jos taas täytyy lopettaa opiskelu. Ap

Sun ei ole mikään pakko lopettaa opiskelua. Älä uhriudu! Melkein kaikki jännittää esityksiä, ei haittaa vaikka ääni värisee. Yleensäkin esittäjä luulee että jännitys näkyy häiritsevästi, muut ei sitä näe yhtä vahvasti. On oman puhdasta marttyrointia sanoa että on pakko lopettaa opiskelu tuon takia.

En uhriudu. Totean vaan, että inhottavaa, jos ilkeän open vuoksi joudun työkyvyttömyyseläkkeelle. Ap

Itse olin samassa tilanteessa 25 vuotta sitten ja asiasta meinasi tulla elämää suurempi asia. Satuin mainitsemaan asiasta kerran kummitädilleni, joka on lääkäri ja hän kirjoitti reseptin Oxamin 15 mg tabletteihin (ei nimellä siihen aikaan). Vaikutus on lyhytaikainen, mutta lääkkeen vaikutuksesta rauhoituin ja sain itseluottamukseni takaisin ja suoritin loput esitelmät todella hyvin.

Tätä ennen e olin kokeillut mm. Propralia ilman mitään vaikutusta. Tällä hetkellä olen ammatissa, jossa olen aina äänessä. Pidän esitelmiä ja koulutan jopa lähes sataa ihmistä (ennen livenä) ja nyt Teamsin kautta. Älä pilaa elämääsi ongelmalla, vaan hae apua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ehkä sovi kaikille mutta mulla oli aina taskumatissa vodkaa ja siitä vedin ennen esiintymistä kunnon siivuja. Auttoi ainakin mua jännitykseen.

Tätäkin vaihtoehtoa mietin. Ap

Esiintymispelosta pääsee altistamalla ja harjoittelemalla, ei pakenemalla. Kukaan ei ole vielä kuollut esitelmän pitämiseen. Paniikki on vain tunne, ei vaarallinen. Puhun ihan omasta kokemuksesta.

Minä kyllä lopetin opinnot esitelmän takia. Se oli suuritöinen , iso esitelmä. Olin tehnyt sen valmiiksi ja opettaja kehui sitä. En vaan pystynyt mitenkään esittämään sitä. Lopetin koko koulun sen takia sitten.