Lue keskustelun säännöt.
Esitelmäpelko estää opiskelun! Unelma olisi uusi ammatti, mutta nyt kuukauden opiskelun jälkeen pakko lopettaa koulu :(
28.08.2021 |
Keskiviikkona olisi seminaari päivä, mutta en pysty. Valvonut koko viime yön, nukkunut lyhyitä pätkiä, ensimmäisen mielessä keskiviikko. Mahassa tuntuu nytkin ikävä möykky. Itkettää. En vain uskalla.
Työ ei itsessään sisällä esiintymistä, niin miksi niitä nyt pitää tehdä.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että nykyään monien on niin vaikeaa tehdä mitään, mikä vaatii minkäänlaista epämukavien tunteiden sietämistä? Kaiken pitäisi olla helppoa ja kivaa.
Kokeile itse. Koska kehosi ei rajoita sitä, niin tarvitset ulkopuolelta asetetut rajoitteet. Laita muovipussi päähäsi ja tee siihen vain kaksi pientä reikää niin, että happi juuri ja juuri riittää. Älä tee silmäreikiä, koska näkö sumentuu jännittäessä. Jätä myös aivosi luokan tai työhuoneen uökopuolelle, sillä se vastaa jäätymistä, muistikatkoksia jne. No, miltä nyt tuntuu?
Kiinnostaisi tietää miten tuohon tilanteeseen on päädytty. Jännittäminen on luonnollista ja siihen voi siedättyä. Mutta jos aina on onnistunut välttelemään jännittäviä tilanteita, ehkä tie on siloiteltu edestä, eihän sitä siedättymistä tapahdu.
Esimerkiksi ala-asteelta asti jatkuneen voimakkaan koulukiusaamisen vuoksi. Silloin lapsi on saanut vain negatiivista vahvistusta ja hänen kehonsa on alkanut reagoimaan kuten siinä tilanteessa normaalia on. Se ei tietenkään ole se normaali, johon lasten toivotaan kasvavan, mutta normaali reagointi- ja kasvutapa kiusaamistilanteisiin. Eikö olekin kurjaa, että opettajat eivät puutu näihin tilanteisiin edes yliopistossa? Eli kiusaaminen esiintymistilanteissa voi pahimmillaan jatkua läpi yliopiston ja työelämän. Eikö olekin hirveää mitä muut voivat yhdelle tehdä?
Niin. Minut kiusattiin työkyvyttömäksi. Ja samanlaiset kiusaajat tässä ketjussa jatkavat naureskelua esiintymistä pelkääville. Säälittävää. Olin ihan normaali, vaikkakin ujohko lapsi. Minulla oli kuitenkin paljon ystäviä ja hyvät sosiaaliset taidot. Olin musiikillisesti lahjakas ja esiinnyin paljon, kunnes jatkuva julkinen nolaaminen sai kammoamaan esillä oloa niin, etten kykene enää esiintymään tai olemaan esillä mitenkään. Kärsin posttraumaattisesta oireilusta. Jos tämä naurattaa näitä ketjun aikuisia kiusaajia, niin voin kertoa teille: Ei teilläkään kovin hyvin mene. Normaalisti kehittyneellä ihmisellä on empatiakyky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Sinun kannattaa nyt ottaa kirja kauniiseen (tai ryhmyiseen) käteesi ja lukea miten ala-asteen kiusaaminen voi vaikuttaa yhä aikuisena. Kysymys ei ole päätöksistä. Se on vain ja ainoastaan kiusaajien vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seminaarithan ovat pienen porukan kesken suoritettavia "pakollisia pahoja", ei mitään satojen osallistujien massaluentoja. Mikset muka pysty tai uskalla esitellä omaa työtäsi ja/tai opponoida siellä, kai te jo toisenne tunnette sen verran hyvin. Älä nyt sentään lopeta hyvin alkaneita opintoja tuon takia..! Kadut taatusti jos jänistät. Laita mielummin semman vetäjälle viestiä, että olet esim. sairastunut ja joudut suorittamaan oman osuutesi zoomin tai teamsin välityksellä.
Tällaiset 'Mikset muka pysty' -henkiset kommentit eivät kannusta eivätkä auta, pahentavat vain ahdistusta. Toivottavasti ap:n oppilaitoksessa suhtaudutaan tähän ongelmaan paremmin.
No onhan tuo omituista ettei aikuinen(!) ihminen kykene puhumaan muutamalle seminaarilaiselle suunnilleen pyörtymättä. Miten muka selviätte työelämästä tai edes työhaastatteluista.
Paljon omituisempaa se on, että aikuinen(?) ihminen vhidduilee netissä tuntemattomille.
Me aikuiset ymmärrämme että joka ketjussa on kaksivuotiaan tasolla oleva narsisti : D
No tällä "narsistilla" on kaksi korkeakoulututkintoa. Ja pidin muuten hyvät semmaesitelmät aikoinaan ;D
Ja varmaan hovi joita kutsuu "ystäviksi" : D D D
No meillä "normaaleilla" on kuitenkin koulut käytyinä esitelmistä ja seminaareista huolimatta. Vaan samapa tuo mitä täällä vänkytätte ja heittelette narskukommenttejanne. Kun ette muuhunkaan pysty. Netissä kyllä osataan avautua mutta pupu menee heti pöksyyn livetilanteessa.
-eri
Normaalilla ihmisellä ei ole tarvetta itsensä pönkittämiseen muita alentamalla.
Itsehän te alennatte vapaaehtoisesti itsenne kieltäytymällä menemästä kouluun ja opiskelemasta kunnon ammattia kautta tutkintoa. Kun siellä täytyy esiintyä, aapuuvaa...
Kenestä "teistä" oikein puhut? Kuvitteletko, että jokainen, joka ymmärtää ap:n tilanteen, on jättänyt koulut kesken?
Olenko outo kun ajattelen, että esiintymisjännitys etenkin vieraamman yleisön edessä on luonnollinen juttu ja reaktio? Ollaan kuitenkin suomalaisia eikä supersosiaalisia lattareita.
Tietenkin se hankaloittaa elämää siinä vaiheessa, kun ei oikeasti uskalla jatkaa tai aloittaa opintoja tms. suullisten esitysten takia. Eikö edes se auta, että yleisönä on muita samalla viivalla olevia opiskelijoita? Et ole puhumassa huippuasiantuntijoille tai vastaaville jo kannuksensa hankkineille. Minulle on aika se ja sama mitä joku kanssaopiskelija tuumaa, jos vähän menee senat sakaisin tai punastelee tai jotain. Se on hänen ongelmansa sitten, ei minun. Joku yksittäinen opintoihin kuuluva pakkoesitys ei ole niin iso ja merkittävä asia.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Kiitos samoin.
Esiintymiskammo ja muut vastaavat ovat kiperiä haasteita, koska jos ylittää kynnyksen ja esiintyy onnistuneesti, kammo saattaa helpottaa ("esiintymiskammosta pääsee esiintymällä"-ajatus), kun taas jos ylittää kynnyksen ja esiintyy, mutta epäonnistuu esityksessä (esim. polvet pettää, ääni katoaa tai purskahtaa itkuun), kammo saattaa voimistua entisestään.
Minulla on esiintymiskammo. Jos nyt olisin niissä menneisyyden tilanteissa, ottaisin herkemmin riskin ja lähtisin esiintymään. Miksi luulen näin? Siksi, että olen alkanut enemmän ajatella, ettei minulle lopulta voi tapahtua mitään kamalaa, vaikka epäonnistuisinkin jossain esiintymistilanteessa.
Yksi asia on lähes varmaa: jos esiinnyt ja se menee edes joten kuten ok, niin sen jälkeen on tosi iloinen ja helpottunut olo.
Propralista on oikeasti apua jännityksestä johtuviin ruumiillisiin oireisiin kuten vapinaan ja tärinään. Ja se ruumiillisten oireiden helpottuminen voi auttaa henkisessä jännittämisessä. Onpahan yksi jännitettävä asia vähemmän.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Kiitos samoin.
Se ei ole kiusaaja, joka puolustautuu kiusaajaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seminaarithan ovat pienen porukan kesken suoritettavia "pakollisia pahoja", ei mitään satojen osallistujien massaluentoja. Mikset muka pysty tai uskalla esitellä omaa työtäsi ja/tai opponoida siellä, kai te jo toisenne tunnette sen verran hyvin. Älä nyt sentään lopeta hyvin alkaneita opintoja tuon takia..! Kadut taatusti jos jänistät. Laita mielummin semman vetäjälle viestiä, että olet esim. sairastunut ja joudut suorittamaan oman osuutesi zoomin tai teamsin välityksellä.
Tällaiset 'Mikset muka pysty' -henkiset kommentit eivät kannusta eivätkä auta, pahentavat vain ahdistusta. Toivottavasti ap:n oppilaitoksessa suhtaudutaan tähän ongelmaan paremmin.
No onhan tuo omituista ettei aikuinen(!) ihminen kykene puhumaan muutamalle seminaarilaiselle suunnilleen pyörtymättä. Miten muka selviätte työelämästä tai edes työhaastatteluista.
Paljon omituisempaa se on, että aikuinen(?) ihminen vhidduilee netissä tuntemattomille.
Me aikuiset ymmärrämme että joka ketjussa on kaksivuotiaan tasolla oleva narsisti : D
No tällä "narsistilla" on kaksi korkeakoulututkintoa. Ja pidin muuten hyvät semmaesitelmät aikoinaan ;D
Ja varmaan hovi joita kutsuu "ystäviksi" : D D D
No meillä "normaaleilla" on kuitenkin koulut käytyinä esitelmistä ja seminaareista huolimatta. Vaan samapa tuo mitä täällä vänkytätte ja heittelette narskukommenttejanne. Kun ette muuhunkaan pysty. Netissä kyllä osataan avautua mutta pupu menee heti pöksyyn livetilanteessa.
-eri
Normaalilla ihmisellä ei ole tarvetta itsensä pönkittämiseen muita alentamalla.
Itsehän te alennatte vapaaehtoisesti itsenne kieltäytymällä menemästä kouluun ja opiskelemasta kunnon ammattia kautta tutkintoa. Kun siellä täytyy esiintyä, aapuuvaa...
Älä nolaa itseäsi enempää, vaan opiskele aiheesta.
EVVK, en ole koskaan ollut kiinnostunut psykologiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama ongelma. Useamman kerran jättänyt koulun kesken kun pelkään opettajia, arvostelutilanteita enkä osaa olla rennosti ja tutustua opiskelukavereihin jne.
Yhden ammattitutkinnon olen sentään saanut suoritettua.
Nykyään olen yrittäjänä (työpaikka on puolison kautta) ja kotona.
Vakituista työpaikkaa en tahtonut löytää nuorempana
Nyt vajaa viisikymppisenä on tullut mieleen että jos olenkin kärsinyt sos.tilanteiden pelosta joka on jäänyt aikoinaan toteamatta ja hoitamatta.
En tiedä mikä ala sinua kiinnostaisi, mutta nyt on joitain kursseja vielä koronan takia AMK:ssa ja joissain yliopistoissa ilmaiseksi tarjolla avoimen puolella. Ovat vielä pääasiassa verkkokursseja. Voit kokeilla niitä huvikseen ja jatkaa jos kiinnostaa. Ihan vaan jos sinua on jäänyt harmittamaan, että et ole opiskellut, niin ehdit vielä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Kiitos samoin.
Se ei ole kiusaaja, joka puolustautuu kiusaajaa vastaan.
Ooh, sinä rohkea ja oikeamielinen kyber-ritari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä voi kieltäytyä kaikista hiemankin paineita aiheuttavista sosiaalisista tilanteista, mutta silloin on turha haaveilla uudesta ammatista tai työpaikasta. Silloin pitää eristäytyä kotiin neljän seinän sisään ja käydä kaupassakin vain itsepalvelukassalla, ettei vain joudu puhumaan kassamyyjälle.
Ihmetyttää tämä vinkuminen, että ihmiset on ilkeitä ja narsisteja kun sanoo ääneen tosiasioita. Joo, kukaan ei pakota teitä sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei myöskään pakota niitä työnantajia palkkaaman teitä ihmispelkoisia ja sosiaalisesti estyneitä änkyröitä. Olkaa sitten tyytyväisiä siellä kotona työttömyystuella, kun ei tarvitse puhua kellekkään eikä tule jännittäviä tilanteita. Toisaalta hyväkin, ettei noin olemattomalla paineensietokyvyllä varustetut ihmiset etene työpaikkoihin, olisi ihan tuskaa joutua tuollaisen työkaveriksi...
Olipa ilkeä kommentti, tuliko siltä kahden korkeakoulututkinnon "onnistujalta"? Katselen tätä ongelmaa molemmilta puolilta kolikkoa: nuorena olin mahdoton jännittäjä, en meinannut selvitä yliopisto-opinnoissa esiintymisistä, nykyään rutinoitu puhuja joka vetää esitelmän yleisöstä ja mediasta riippumatta, vaikka tv kameroiden läsnäollessa. Opettelu pois jännityksestä oli pitkä prosessi. Nuorena tarvitsin lääkkeitä kuten monet ovat täällä ehdotelleetkin, ja vanhemmiten esiintymisjännitys alkoi laueta kun tajusin esittäväni asiaa, en itseäni. Kun keskittyy asiaan ja yrittää innostua siitä sisällöstä käy esiintyminen helpommaksi. Lääkityksen lisäksi hyvät av-tuet auttavat, kannattaa kirjoittaa kaikki avainviestit slideille ja vaikka lukea ne sieltä. Ja luottaa itseensä, kyllä jännitys helpottaa iän myötä.
Täällä heitellään ettei jännittäjät ja introvertit olisi hyviä työyhteisössä. Nykyisin johtoasemassa suhtaudun kyllä tuohon ihan toisin: ekstroverttejä pitää olla porukassa, mutta myös niitä introvertteja jotka kuuntelevat muita ja joilta kysyttäessä saa monesti paljon jäsennellympiä kommentteja kuin niiltä suuna päänä olevilta jotka omien puheenvuorojen välissä keskittyvät vain miettimään mitä seuraavaksi sanovat toisten kuuntelun sijaan.
Ala-asteikäisetkin pitävät sujuvasti esitelmiä. Aikuiselta se ilmeisesti on liikaa vaadittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Kiitos samoin.
Se ei ole kiusaaja, joka puolustautuu kiusaajaa vastaan.
Ooh, sinä rohkea ja oikeamielinen kyber-ritari.
Sentään tunnistat oikeamielisyyden. No se on hyvä alku. Ehkä vielä joskus saat niin paljon itsevarmuutta, että pystyt lopettaa toisten kiusaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Olenko outo kun ajattelen, että esiintymisjännitys etenkin vieraamman yleisön edessä on luonnollinen juttu ja reaktio? Ollaan kuitenkin suomalaisia eikä supersosiaalisia lattareita.
Tietenkin se hankaloittaa elämää siinä vaiheessa, kun ei oikeasti uskalla jatkaa tai aloittaa opintoja tms. suullisten esitysten takia. Eikö edes se auta, että yleisönä on muita samalla viivalla olevia opiskelijoita? Et ole puhumassa huippuasiantuntijoille tai vastaaville jo kannuksensa hankkineille. Minulle on aika se ja sama mitä joku kanssaopiskelija tuumaa, jos vähän menee senat sakaisin tai punastelee tai jotain. Se on hänen ongelmansa sitten, ei minun. Joku yksittäinen opintoihin kuuluva pakkoesitys ei ole niin iso ja merkittävä asia.
Sinun on hyvä ymmärtää, että joillekin ihmisille tulee liian voimakkaita kehollisia reaktioita. Sellainen on ihan eri tason asia kuin jännitys tai jännitys hyvällä tavalla.
Ei ole pakko esittää jos oikeasti on syy. Kannattaa hankkia aika terapeutille joka auttaa esim juttelemaan koulun kanss ettet voi tehdä joitain juttuja koska esiintymispelko yms muuta. Näin minulla ainakin on ollut.
Oikeasti jos on sellainen ala joka on sinua varten älä pelkän tuon takia lähde koulusta! Kyllä apua saa kun pyytää ja kysyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä voi kieltäytyä kaikista hiemankin paineita aiheuttavista sosiaalisista tilanteista, mutta silloin on turha haaveilla uudesta ammatista tai työpaikasta. Silloin pitää eristäytyä kotiin neljän seinän sisään ja käydä kaupassakin vain itsepalvelukassalla, ettei vain joudu puhumaan kassamyyjälle.
Ihmetyttää tämä vinkuminen, että ihmiset on ilkeitä ja narsisteja kun sanoo ääneen tosiasioita. Joo, kukaan ei pakota teitä sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei myöskään pakota niitä työnantajia palkkaaman teitä ihmispelkoisia ja sosiaalisesti estyneitä änkyröitä. Olkaa sitten tyytyväisiä siellä kotona työttömyystuella, kun ei tarvitse puhua kellekkään eikä tule jännittäviä tilanteita. Toisaalta hyväkin, ettei noin olemattomalla paineensietokyvyllä varustetut ihmiset etene työpaikkoihin, olisi ihan tuskaa joutua tuollaisen työkaveriksi...
Olipa ilkeä kommentti, tuliko siltä kahden korkeakoulututkinnon "onnistujalta"? Katselen tätä ongelmaa molemmilta puolilta kolikkoa: nuorena olin mahdoton jännittäjä, en meinannut selvitä yliopisto-opinnoissa esiintymisistä, nykyään rutinoitu puhuja joka vetää esitelmän yleisöstä ja mediasta riippumatta, vaikka tv kameroiden läsnäollessa. Opettelu pois jännityksestä oli pitkä prosessi. Nuorena tarvitsin lääkkeitä kuten monet ovat täällä ehdotelleetkin, ja vanhemmiten esiintymisjännitys alkoi laueta kun tajusin esittäväni asiaa, en itseäni. Kun keskittyy asiaan ja yrittää innostua siitä sisällöstä käy esiintyminen helpommaksi. Lääkityksen lisäksi hyvät av-tuet auttavat, kannattaa kirjoittaa kaikki avainviestit slideille ja vaikka lukea ne sieltä. Ja luottaa itseensä, kyllä jännitys helpottaa iän myötä.
Täällä heitellään ettei jännittäjät ja introvertit olisi hyviä työyhteisössä. Nykyisin johtoasemassa suhtaudun kyllä tuohon ihan toisin: ekstroverttejä pitää olla porukassa, mutta myös niitä introvertteja jotka kuuntelevat muita ja joilta kysyttäessä saa monesti paljon jäsennellympiä kommentteja kuin niiltä suuna päänä olevilta jotka omien puheenvuorojen välissä keskittyvät vain miettimään mitä seuraavaksi sanovat toisten kuuntelun sijaan.
Ja mitähän pahaa on todeta että on kyennyt opiskelemaan kaksi korkeakoulututkintoa? Niiden avulla olen päässyt pitkälle elämässäni ja saavuttanut monta etappia. Ne olisivat jääneet kokonaan välistä, jos olisin antanut periksi mm. esiintymisjännitykselle. Kuten täällä tuntuu moni tekevän; tai antavan itselleen luvan sellaiseen. Resilienssiä pitää olla, jos haluaa saavuttaa tavoitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Kiitos samoin.
Se ei ole kiusaaja, joka puolustautuu kiusaajaa vastaan.
Ooh, sinä rohkea ja oikeamielinen kyber-ritari.
Sentään tunnistat oikeamielisyyden. No se on hyvä alku. Ehkä vielä joskus saat niin paljon itsevarmuutta, että pystyt lopettaa toisten kiusaamisen.
Eipä nyt oikein osu eikä uppoa mukanokkela sanailusi. Sorry not sorry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Sinun kannattaa nyt ottaa kirja kauniiseen (tai ryhmyiseen) käteesi ja lukea miten ala-asteen kiusaaminen voi vaikuttaa yhä aikuisena. Kysymys ei ole päätöksistä. Se on vain ja ainoastaan kiusaajien vika.
Oikeassa olet, minä vielä näinkin vanha kun olen käyn terpautilla juurikin ala-aste kiusaamisen takia ja kärsin paniikkioireista. Enkä ole ainoa olen tavannuy muita joilla sama. Ne jotka tuolla sanoo että ei pitäisi miettiä ei selkeästi ole kokenut sellaista henkilökohtaisesti läheisillään tai itsellään
Oikea suoritustapa olisikin se, että ala-asteella puututaan heti kiusaamiseen ja erityisen tarkasti katsottaisiin, että esiintymistilanteissa ei esiinny kiusaamista. Silloin ihmisille ei tulisi kehon ja mielen oikosulkuja. Kiusaaminen ei ole mikään oikeus, niinkuin sinä annat ymmärtää. Muilla ihmisillä ei ole mitään oikeutta tuottaa "epämukavaa oloa" toisille.