Lue keskustelun säännöt.
Esitelmäpelko estää opiskelun! Unelma olisi uusi ammatti, mutta nyt kuukauden opiskelun jälkeen pakko lopettaa koulu :(
28.08.2021 |
Keskiviikkona olisi seminaari päivä, mutta en pysty. Valvonut koko viime yön, nukkunut lyhyitä pätkiä, ensimmäisen mielessä keskiviikko. Mahassa tuntuu nytkin ikävä möykky. Itkettää. En vain uskalla.
Työ ei itsessään sisällä esiintymistä, niin miksi niitä nyt pitää tehdä.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Kiitos samoin.
Se ei ole kiusaaja, joka puolustautuu kiusaajaa vastaan.
Ooh, sinä rohkea ja oikeamielinen kyber-ritari.
Sentään tunnistat oikeamielisyyden. No se on hyvä alku. Ehkä vielä joskus saat niin paljon itsevarmuutta, että pystyt lopettaa toisten kiusaamisen.
Eipä nyt oikein osu eikä uppoa mukanokkela sanailusi. Sorry not sorry.
Tässä nyt ei ole mistään sanailusta kyse, vaan ihan asiasta. Sun tarpeesi alentaa muita johtuu omasta alemmuudentunteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni alkoi esiintyminen jännittämään jostain syystä yläasteella. Ala-asteella esiinnyin vielä täysin ilman jännitystä(lapsen innokkuudella). Joku mainitsi että esiintymällä sitkeästi uudestaan ja uudestaan pääsee jännityksestä eroon. Tämä riippuu suuresti siitä kuinka paha jännitys on, jos pystyy jännityksestä huolimatta esiintymään suht hyvin, niin siitä tulee positiivinen kierre ja varmaan jännityskin kerta kerran jälkeen vähenee. Jos taas esitys menee täysin penkin alle niin vaikutus on päinvastainen, alkaa pelätä sitä että jännittääkö(eikä varsinaista esiintymistä edes), ja sittenhän siinä on kierre valmis, jokaisen kerran jälkeen jännittää enemmän. Pitäisi aloittaa pienistä esiintymistä joista saa positiivista kokemusta ja vähitellen edetä isompiin tilanteisiin.
Niin ja niille ilkkujille jotka sanoivat että jännittäjät voivat pysyä poissa työpaikoilta tiedoksi että minä olen pärjännyt työelämässä vallan mainiosti. Esiintymisjännitykseni ei vaikuta millään lailla mihinkään muihin vuorovaikutustilanteisiin. Useimmissa työpaikoissakaan ei oikeasti tarvitse esiintyä, opiskeluista tulee sen suhteen täysin väärä kuva. Esim it-alalla on täysin tavallista että asiantuntija on esiintymiskyvytön nörtti. Asiakastapaamisissa mukana on projektipäällikkö jonka tehtävä on hoitaa puhuminen. Asiantuntijalta kysytään lähinnä varmistusta teknisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä voi kieltäytyä kaikista hiemankin paineita aiheuttavista sosiaalisista tilanteista, mutta silloin on turha haaveilla uudesta ammatista tai työpaikasta. Silloin pitää eristäytyä kotiin neljän seinän sisään ja käydä kaupassakin vain itsepalvelukassalla, ettei vain joudu puhumaan kassamyyjälle.
Ihmetyttää tämä vinkuminen, että ihmiset on ilkeitä ja narsisteja kun sanoo ääneen tosiasioita. Joo, kukaan ei pakota teitä sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei myöskään pakota niitä työnantajia palkkaaman teitä ihmispelkoisia ja sosiaalisesti estyneitä änkyröitä. Olkaa sitten tyytyväisiä siellä kotona työttömyystuella, kun ei tarvitse puhua kellekkään eikä tule jännittäviä tilanteita. Toisaalta hyväkin, ettei noin olemattomalla paineensietokyvyllä varustetut ihmiset etene työpaikkoihin, olisi ihan tuskaa joutua tuollaisen työkaveriksi...
Olipa ilkeä kommentti, tuliko siltä kahden korkeakoulututkinnon "onnistujalta"? Katselen tätä ongelmaa molemmilta puolilta kolikkoa: nuorena olin mahdoton jännittäjä, en meinannut selvitä yliopisto-opinnoissa esiintymisistä, nykyään rutinoitu puhuja joka vetää esitelmän yleisöstä ja mediasta riippumatta, vaikka tv kameroiden läsnäollessa. Opettelu pois jännityksestä oli pitkä prosessi. Nuorena tarvitsin lääkkeitä kuten monet ovat täällä ehdotelleetkin, ja vanhemmiten esiintymisjännitys alkoi laueta kun tajusin esittäväni asiaa, en itseäni. Kun keskittyy asiaan ja yrittää innostua siitä sisällöstä käy esiintyminen helpommaksi. Lääkityksen lisäksi hyvät av-tuet auttavat, kannattaa kirjoittaa kaikki avainviestit slideille ja vaikka lukea ne sieltä. Ja luottaa itseensä, kyllä jännitys helpottaa iän myötä.
Täällä heitellään ettei jännittäjät ja introvertit olisi hyviä työyhteisössä. Nykyisin johtoasemassa suhtaudun kyllä tuohon ihan toisin: ekstroverttejä pitää olla porukassa, mutta myös niitä introvertteja jotka kuuntelevat muita ja joilta kysyttäessä saa monesti paljon jäsennellympiä kommentteja kuin niiltä suuna päänä olevilta jotka omien puheenvuorojen välissä keskittyvät vain miettimään mitä seuraavaksi sanovat toisten kuuntelun sijaan.
Ja mitähän pahaa on todeta että on kyennyt opiskelemaan kaksi korkeakoulututkintoa? Niiden avulla olen päässyt pitkälle elämässäni ja saavuttanut monta etappia. Ne olisivat jääneet kokonaan välistä, jos olisin antanut periksi mm. esiintymisjännitykselle. Kuten täällä tuntuu moni tekevän; tai antavan itselleen luvan sellaiseen. Resilienssiä pitää olla, jos haluaa saavuttaa tavoitteita.
Ei mitään kahdessa korkeakoulututkinnossa, mutta esiinnyt vain niin paljon muiden yläpuolella olevana. Esimerkki miten sinullekin voisi ilkeillä: ensimmäinen tutkinto ei ole johtanut mihinkään vaan olet opiskellut yhteiskunnan varoilla toisen, etkö yrittänyt tarpeeksi/osannut tarpeeksi/ollut tarpeeksi hyvä kun piti vaihtaa alaa? Katso, sinullekin, kuten kenelle vain voi ilkeillä heidän tekemisistään tai ominaisuuksistaan jos haluaisi mutta kannattaako se, tuleeko siitä itselle parempi mieli? Ehkä hieman empaattisempi suhtautuminen muihin ihmisiin olisi mukavampi tapa vastailla täällä ilkeilyn sijaan.
Propral resepti lääkäristä, apua on saatavilla.
Aloittaja on jättämässä jo neljännen koulun kesken. No huh huh. Ei sitten kannata hakea apua tuohon jännitykseen. Ammatin voi hankkia myös oppisopimuksella johon ei kuulu mitään esitelmiä käsittääkseni. Näyttöjä vain, mutta ne eivät ole varsinaisesti esiintymistä. Mieti tätä vaihtoehtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seminaarithan ovat pienen porukan kesken suoritettavia "pakollisia pahoja", ei mitään satojen osallistujien massaluentoja. Mikset muka pysty tai uskalla esitellä omaa työtäsi ja/tai opponoida siellä, kai te jo toisenne tunnette sen verran hyvin. Älä nyt sentään lopeta hyvin alkaneita opintoja tuon takia..! Kadut taatusti jos jänistät. Laita mielummin semman vetäjälle viestiä, että olet esim. sairastunut ja joudut suorittamaan oman osuutesi zoomin tai teamsin välityksellä.
Tällaiset 'Mikset muka pysty' -henkiset kommentit eivät kannusta eivätkä auta, pahentavat vain ahdistusta. Toivottavasti ap:n oppilaitoksessa suhtaudutaan tähän ongelmaan paremmin.
Aapeen kaltaiset surkimukset vievät ihan turhaan opiskelupaikkoja kunnollisilta ihmisiltä.
Tuo on totta. Muutenkin ihmisten vaikea saada opiskelupaikkoja ja sitten niitä annetaan tuollaisille turhiksille.
Niin, hänellä taisi olla paremmat arvosanat kuin sinulla ja pääsi siksi sisään. Vaihtoehtoisesti onnistui paremmin pääsykokeissa kuin sinä :)
Lääkkeet ei oo semmonen mikä heti auttaa jos syvemmät ongelmat. Se vie vuosia ennen kuin pystyy oikeasti olemaan sosiaallisissa tilanteissa ja esiintymään edes hieman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Kiitos samoin.
Se ei ole kiusaaja, joka puolustautuu kiusaajaa vastaan.
Ooh, sinä rohkea ja oikeamielinen kyber-ritari.
Sentään tunnistat oikeamielisyyden. No se on hyvä alku. Ehkä vielä joskus saat niin paljon itsevarmuutta, että pystyt lopettaa toisten kiusaamisen.
Eipä nyt oikein osu eikä uppoa mukanokkela sanailusi. Sorry not sorry.
Tässä nyt ei ole mistään sanailusta kyse, vaan ihan asiasta. Sun tarpeesi alentaa muita johtuu omasta alemmuudentunteestasi.
Joku on lukenut liikaa kyökkipsykologikirjallisuutta. Edes ammattilainen ei diagnosoi ketään muutaman keskustelupalstaviestin perusteella.
Älä lopeta koulua. Muitakin vaihtoehtoja on. Minä olin ihan samassa tilanteessa kun tajusin, että oppialallani pidettiin esitelmä lähes jokaisen kurssin päätteeksi. Ensimmäinen vuosi oli kieltämättä hel*ettiä. Ajattelin kuitenkin vain, että ihan sama vaikka nolaisin itseni täydellisesti, ihan sama vaikka kaikki vihaisivat minua, minä haluan käydä tämän koulun itseäni varten enkä muita miellyttääkseni. Jotenkin selvisin esitelmä kerrallaan.
Jonkin verran sain apua erilaisista NLP-tekniikoista. Jostain syystä minua auttoi myös tömistellä jalkoja lattiaan ennen esitelmää (vaikka vessassa). Sen keksin itse, että se jotenkin vähensi tärinää ja epätodellista oloa.
Parhaiten minua auttoi, kun opettelin esitelmät lähes ulkoa. Se toki vei aikaa, mutta opinpahan asiatkin samalla hyvin. Opettelin siis oikeasti sanasta sanaan ulkoa ja pidin vielä lunttilappua mukana.
Toinen helpottava asia oli, kun eräs opettaja otti tunnilla esiintymisjännityksen puheeksi, ja kävi ilmi, että luokassa lähes jokainen jännitti esiintymistä. Joillakin jännitys tuntui olevan jopa pahempi kuin minulla, vaikka en olisi ikinä uskonut. Jotenkin omaa jännittämistä helpotti kun tsemppasi muita ja toki hekin minua. Jännittäminen tehtiin näkyväksi eikä sitä ainakaan tuossa ryhmässä tarvinnut enää yrittää peitellä.
Lopulta kolmen vuoden jälkeen huomasin, että en enää pelkää esiintymistä. Uskon, että ainoa asia mikä erilaisiin pelkoihin auttaa on vapaaehtoinen, sopivassa määrin tapahtuva altistuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Kiitos samoin.
Se ei ole kiusaaja, joka puolustautuu kiusaajaa vastaan.
Ooh, sinä rohkea ja oikeamielinen kyber-ritari.
Sentään tunnistat oikeamielisyyden. No se on hyvä alku. Ehkä vielä joskus saat niin paljon itsevarmuutta, että pystyt lopettaa toisten kiusaamisen.
Eipä nyt oikein osu eikä uppoa mukanokkela sanailusi. Sorry not sorry.
Tässä nyt ei ole mistään sanailusta kyse, vaan ihan asiasta. Sun tarpeesi alentaa muita johtuu omasta alemmuudentunteestasi.
Joku on lukenut liikaa kyökkipsykologikirjallisuutta. Edes ammattilainen ei diagnosoi ketään muutaman keskustelupalstaviestin perusteella.
Nimenomaan ammattilainen ei tietenkään diagnosoikaan.
Silti tuo on ihan peruskauraa. Alemmuuden tunne ja huono tunneäly tekevät kiusaajan.
Esitelmäpelko ei estä mitään. Olet itse ainoa oma esteesi jos valitset välttelyn haasteiden kohtaamisen sijaan. Voittamalla haasteita kehityt ihmisenä, kun taas välttelemällä niitä näivetyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä voi kieltäytyä kaikista hiemankin paineita aiheuttavista sosiaalisista tilanteista, mutta silloin on turha haaveilla uudesta ammatista tai työpaikasta. Silloin pitää eristäytyä kotiin neljän seinän sisään ja käydä kaupassakin vain itsepalvelukassalla, ettei vain joudu puhumaan kassamyyjälle.
Ihmetyttää tämä vinkuminen, että ihmiset on ilkeitä ja narsisteja kun sanoo ääneen tosiasioita. Joo, kukaan ei pakota teitä sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei myöskään pakota niitä työnantajia palkkaaman teitä ihmispelkoisia ja sosiaalisesti estyneitä änkyröitä. Olkaa sitten tyytyväisiä siellä kotona työttömyystuella, kun ei tarvitse puhua kellekkään eikä tule jännittäviä tilanteita. Toisaalta hyväkin, ettei noin olemattomalla paineensietokyvyllä varustetut ihmiset etene työpaikkoihin, olisi ihan tuskaa joutua tuollaisen työkaveriksi...
Hyvin sanottu. Ihan hyväkin että nuo änkyrät putoavat ns. luonnollisen poistuman kautta ja työpaikoille valikoituu oikeasti pystyviä ihmisiä. Sosiaalisia ja päteviä.
Ujolla voi olla parhaat arvosanat todistuksessa. Ujo voi loistaa tenteissä ja esseissä.
Toivottavasti ujo osaa ja uskaltaa myös tuoda tietonsa esiin kokouksissa ja miiteissä ja projektinhallintatehtävissä yms. Pelkällä kirjallisella osaamisella ei pärjää ellei valitse puhtaasti kirjoittamiseen perustuvaa viestintää työkseen (somevastaava?). Onko sellaista edes enää olemassa? Nykyään pitää olla niin moninaiset tiimityöskentely- ja vuorovaikutustaidot hanskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisen ihmisen ei kuulu muistella lapsuuden ala-asteen kiusaamisia. Jos et pysty esiintymään, niin ei se ole kenenkään muun vika. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi, olet jämähtänyt koulukiusaajan rooliisi.
Kiitos samoin.
Se ei ole kiusaaja, joka puolustautuu kiusaajaa vastaan.
Ooh, sinä rohkea ja oikeamielinen kyber-ritari.
Sentään tunnistat oikeamielisyyden. No se on hyvä alku. Ehkä vielä joskus saat niin paljon itsevarmuutta, että pystyt lopettaa toisten kiusaamisen.
Eipä nyt oikein osu eikä uppoa mukanokkela sanailusi. Sorry not sorry.
Tässä nyt ei ole mistään sanailusta kyse, vaan ihan asiasta. Sun tarpeesi alentaa muita johtuu omasta alemmuudentunteestasi.
Joku on lukenut liikaa kyökkipsykologikirjallisuutta. Edes ammattilainen ei diagnosoi ketään muutaman keskustelupalstaviestin perusteella.
Nimenomaan ammattilainen ei tietenkään diagnosoikaan.
Silti tuo on ihan peruskauraa. Alemmuuden tunne ja huono tunneäly tekevät kiusaajan.
Onneksi tämän jankkaajan jutut voi kätevästi hypätä yli tässä ketjussa. Suunnattoman ärsyttävä pätijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ei ole tainnut kommentoida tässä ketjussa pitkään aikaan. Huhuu?
Itselläni oli nuorempana vaikea sosiaalinen fobia. Sain kyllä aina kaikki esitelmät pidettyä, mutta tuskallista se oli. Minulla kuitenkin vielä paljon vaikeampaa oli se kun piti esittäytyä ja kertoa itsestään luokan kuullen. Kerran tällaisessa tilanteessa sydän hakkasi niin kovaa että rinnassa tuntui kipua vielä parin päivän jälkeen, enkä muista mitään siitä mitä sanoin silloin. Kaikki energia meni itsensä kasassa pitämiseen.
Se mikä itseäni auttoi esitelmien pitämisessä oli paperin käyttäminen. Minulla oli aina A4 mukana. Sen sai vedettyä näkökentän eteen puhuessa eikä tarvinnut pitää katsekontaktia toisiin eikä nähnyt heidän kasvojaan. Yleensä minulla oli paperilla tukisanalista. Joskus minulla oli pelkkä tyhjä A4. Pieni asia mutta auttoi minua ylllättävän paljon.
Toinen mikä auttoi oli Powerpoint-esitys ja sitä ennen piirtoheitinkalvot. Ne vetivät huomion itseensä. Ihmiset tuijottivat niitä eikä minua. Lisäksi niiden säätelyllä sai taukoja puheeseen.
Silloin kun olin nuori, ei mistään sosiaalisesta fobiasta puhuttu kansan keskuudessa mitään. Myöhemmässä vaiheessa sain diagnoosin ja erilaisia lääkityksiä. Minulla betasalpaajista oli eniten hyötyä. Ne eivät toki poista itse jännitystä, mutta minulla tuo toimi niin että jännittäminen toi fyysisiä oireita, jotka pahensivat jännitystä. joka pahensi fyysisiä oireita, jotka pahensivat jännitystä, jotka pahensivat fyysisiä oireita... Betasalpaajat siis estivät tuon kierteen syntymistä.
Nyt iän ja kokemuksen myötä oireet ovat poistuneet lähes kokonaan.
Missä koulussa muka on kuukauden opiskelun jälkeen seminaari? Missä opinnot aloitetaan heinäkuun lopussa?! Ap taitaa olla tää palstan vakiotrollaaja, 36-v. iäkäs ikilaihduttaja joka aina puhuu esiintymiskammostaan.
Viinanaukku ennen esitystä vaikka reksin luvalla?
Haet lääkäriltä lisäpontta vaatimuksellesi kieltäytyä esitelmien pitämisestä. Itse puutuin ammattikoulussa opettajan harjoittamaan kiusaamiseen nousemalla ylös kun esitelmänpitäjä rääkyi ja hyperventiloi hysteerisenä itkien samalla kun yritti lukea paperia. KAIKKI muut opiskelijat istuivat hiljaa ja katsoivat tätä näytelmää suu auki ja posket punaisena. Opettaja väitti että oli minun vikani että esitlemää ei saatu pidettyä loppuun, että se oli mennyt ihan hyvin siihen asti kunnes minä lopetin väkivallan. Opettaja oli valehdellut ettei opintonsa moitteettomasti hoitanut paniikkihäriötä sairastava opiskelija pääsisi koulua läpi ollenkaan jollei menisi esiintymään. Kyseessä ala jolla ei tarvitse esitelmöidä.
Vierailija kirjoitti:
Missä koulussa muka on kuukauden opiskelun jälkeen seminaari? Missä opinnot aloitetaan heinäkuun lopussa?! Ap taitaa olla tää palstan vakiotrollaaja, 36-v. iäkäs ikilaihduttaja joka aina puhuu esiintymiskammostaan.
Niin taitaa olla. Justhan muori itkeä tyrskäsi täällä ettei halua mennä lähärikouluun, koska esiintyminen pelottaa. Taida itsekään enää pysyä perässä provoissaan, niitä (persoonia) on niin monta.
Jep. Suurempia rassukoita ovat kiusaajat itse kuin he joita tässä ketjussa ja tosielämässä kiusaavat. Kiusaaja on se todellinen ja suurin rassukka tässä maailmassa.