Esitelmäpelko estää opiskelun! Unelma olisi uusi ammatti, mutta nyt kuukauden opiskelun jälkeen pakko lopettaa koulu :(
Keskiviikkona olisi seminaari päivä, mutta en pysty. Valvonut koko viime yön, nukkunut lyhyitä pätkiä, ensimmäisen mielessä keskiviikko. Mahassa tuntuu nytkin ikävä möykky. Itkettää. En vain uskalla.
Työ ei itsessään sisällä esiintymistä, niin miksi niitä nyt pitää tehdä.
Kommentit (285)
Laita opettajalle viestiä. Tai jos opettaja veemäinen niin jollekin opinto-ohjaajalle tai vastaavalle. Ainakin osan esityksistä voi joillain linjoilla korvata muilla tavoin (varsinkin jos "uhkaat" koko koulun lopettamisella).
jos mietit, että koulu ja sen esitykset ovat vain se yksi paha, jonka yli pitää päästä. katse tulevaisuuteen ja tavoitteeseesi. keskiviikko tulee ja menee, kun päivä on ohi olet varmasti helpottunut
Vierailija kirjoitti:
jos mietit, että koulu ja sen esitykset ovat vain se yksi paha, jonka yli pitää päästä. katse tulevaisuuteen ja tavoitteeseesi. keskiviikko tulee ja menee, kun päivä on ohi olet varmasti helpottunut
En pysty. Pakko hakea saikkua keskiviikolle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Laita opettajalle viestiä. Tai jos opettaja veemäinen niin jollekin opinto-ohjaajalle tai vastaavalle. Ainakin osan esityksistä voi joillain linjoilla korvata muilla tavoin (varsinkin jos "uhkaat" koko koulun lopettamisella).
Laitan viestiä. Ei se sitten auta kuin lopettaa, jos ei voi korvata
Ap
Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.
Ei niistä kukaan nauti, enemmän tai vähemmän tuskaa jokaiselle. Oksennuksen maku suussa mäkin pidin opintoihin liittyvät esitelmäni, mutta ekan jälkeen stressiä vähensi se, kun huomasin, että muillakin meni ihan yhtä huonosti. Eli tulta päin vaan, kyllä siitä henkiin jää.
Ei tuollaisen takia nyt kannata opintoja lopettaa. Nyt vaan yhteyttä opettajaan tai opettajan pomon niin varmasti jokin korvaava suorittamistapa järjestyy. Ehkä esitys pelkälle opettajalle onnistuu. Itse jouduin aikoinaan lopettamaan opinnot kun en saanut työharjoittelupaikkaa ja asia hoidettiin huonosti. Vasta useampi vuosi myöhemmin otin TE-toimiston painostuksesta yhteyttä samaan kouluun. Onneksi noita asioita hoitava henkilö oli vaihtunut ja pääsin suorittamaan harjoittelun koulun projektiin ja valmistuin siihen annetussa ajassa tai noh aikaa annettiin 6 kuukautta eli siis yksi lukukausi ja suoritin opinnot loppuun 5 kuukaudessa.
Mulla oli aikoinaan samaa , sain dg. estynyt persoonallisuushäiriö. Mikään ei auttanut , kaikkia lääkkeitäkin kokeiltiin. Pitkäkestoinen terapia , siitä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Seminaarithan ovat pienen porukan kesken suoritettavia "pakollisia pahoja", ei mitään satojen osallistujien massaluentoja. Mikset muka pysty tai uskalla esitellä omaa työtäsi ja/tai opponoida siellä, kai te jo toisenne tunnette sen verran hyvin. Älä nyt sentään lopeta hyvin alkaneita opintoja tuon takia..! Kadut taatusti jos jänistät. Laita mielummin semman vetäjälle viestiä, että olet esim. sairastunut ja joudut suorittamaan oman osuutesi zoomin tai teamsin välityksellä.
Itsellä sama. Työpaikan ensiapukurssi oli jo liikaa. Istuttiin ringissä, keskellä se nukke mikä-lie ja vuorotellen piti sitä elvyttää. Kaikki olivat rentoja ja hauskoja. Kun oma vuoroni tuli häkellyin niin, etten tajunnut mistään mitään ja sähläsin ja jännitin melkein pyörtymisen partaalle. Oli pakko irtisanoutua sen kurssin jälkeen, koska toista kertaa en voisi sinne mennä. Osa 2 olisi ollut pian.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan samaa , sain dg. estynyt persoonallisuushäiriö. Mikään ei auttanut , kaikkia lääkkeitäkin kokeiltiin. Pitkäkestoinen terapia , siitä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tätä eläkkeelle jäämistä pelkään. Tämä on kolmas kerta, kun yritän saada ammattia. Inhottavaa, jos taas täytyy lopettaa opiskelu. Ap
Laita ihmeessä opettajalle viestiä, jossa ehdotat, että voisit pitää esitelmän vain hänelle. Jos vaihtoehtona on lopettaminen, niin takuulla suostuu. Itse opetan amiksessa äijää, johon osana kuuluu esitelmän ym. suullisia harjoituksia. En kuitenkaan pakota kerään luokan eteen pitämään puhetta, jos se tuntuu tosi pahalta. Itsekin olen nuorena ollut tosi paha jännittäjä, joten ymmärrän, että pakottamisen vaan pahentaa tilannetta. Kun opiskelijat saavat vaihtoehdon ja sitä myöten myönteisen, turvallisen esiintymiskokemuksen, haluavatkin monet sitten jo seuraavalla kerralla ihan itse kokeilla muulle porukalle esiintymistä. Ja siihenkin olen jättänyt sellaisen takaportin, että voi jättää kesken, jos tuntuu tosi pahalta.
Itse tosiaan olen tällaisen lempeämmän esiintymisjarjoittelun avulla päässyt pelosta eroon ja haluan auttaa asiassa muitakin saman ongelman kanssa painiskelevia.
Siis opern yhteyttä - hänkin on ihan tavan ihminen! :)
9 jatkaa. Propral ei auta mitään samoin rauhoittavat ei auta. Nuo kommentit "mene ja hoida se alta pois" on kuin pilkkaa minunlaiselleni. Nyt olen yli 60 vuotias ja voisin pitää puheen vaikka nobel-juhlissa ja mitään lääkitystä ei ole. Tämä on laihana lohdutuksena , mutta hae lääkettä ja yritä keskustella jos voisit muulla tavalla hoitaa asian. Tsemppiä!
Sori kirjoitusvirheet - nakkisormet nääs!
Terv. Edellinen
Suurin osa yleisöstäsi tuntee sinua kohtaan vain myötätuntoa, jos jännittämisesi näkyy. Jos pyörryt, pudotat paperisi, sotkeudut sanoissasi tai rupeat itkemään, kukaan ei naura. Ja jos yleisön joukossa olisikin joku ilkimys, ei sinun tarvitse häntä pelätä tai miellyttää.
Voit ihan hyvin sanoa heti ensimmäiseksi, että tämä esitelmän pitäminen jännittää ihan kamalasti. Saat kuuntelijat heti puolellesi. Olet urasi alussa, eikä sinun tarvitse osata esitelmöidä. Olet harjoittelemassa.
Usko pois. Olen esitelmöinyt ja opettanut muita viestimään kolmisenkymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Seminaarithan ovat pienen porukan kesken suoritettavia "pakollisia pahoja", ei mitään satojen osallistujien massaluentoja. Mikset muka pysty tai uskalla esitellä omaa työtäsi ja/tai opponoida siellä, kai te jo toisenne tunnette sen verran hyvin. Älä nyt sentään lopeta hyvin alkaneita opintoja tuon takia..! Kadut taatusti jos jänistät. Laita mielummin semman vetäjälle viestiä, että olet esim. sairastunut ja joudut suorittamaan oman osuutesi zoomin tai teamsin välityksellä.
Tällaiset 'Mikset muka pysty' -henkiset kommentit eivät kannusta eivätkä auta, pahentavat vain ahdistusta. Toivottavasti ap:n oppilaitoksessa suhtaudutaan tähän ongelmaan paremmin.
Hakeudu opiskelijatetveydenhuoltoon. Tuohon voi saada apua. Juttele opelle, tai laita viestiä.
Muista että ne ovat vain tunteita, joita nyt niin kovin pelkäät. Ne kestää vain hetken ja menee ohi. Älä anna esiintymispelon pilata elämää. Myös vaikeita tai ikäviä tunteita pitää oppia sietämään. Kukaan ei voi elää elämäänsä niin että välttelee kaikkia hankalia tunnetiloja.
Esiintymispelko on hyvin tavallinen vaiva. Siitä ei tarvitse tehdä invalidisoivaa ongelmaa. Jos muuten pystyt elämään normaalisti niin ei ole kyse mistään estyneestä persoonallisuudesta. Ihan tavalliset ihmiset saattaa käyttää lääkkeitä. Yleensä esiintymiseen tottuu mitä enemmän sitä tekee. Eniten sitä jännittävät usein ihmiset, jotka joutuvat vain harvoin esiintymään. Jännitys voi johtua ihan vaan kokemuksen puutteesta. Jännityksen on tarkoitus virittää sinut niin että suoriudut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jos et kuitenkaan voi sietää kroppasi reaktioita niin apuja on olemassa. Kannattaa kokeilla sitä propralia.
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.
Miksi ei suoraan terveystalon psykiatrille? Ja kannattaa pyytää samalla rauhoittava bentsodiatsepiini.
Pelkkä propral ei ole useimmille riittävä jos pelko on suurta.
Muuten olen ihan "normaali", pystyn tekemään normaali asioita. Ap