Lue keskustelun säännöt.
Esitelmäpelko estää opiskelun! Unelma olisi uusi ammatti, mutta nyt kuukauden opiskelun jälkeen pakko lopettaa koulu :(
28.08.2021 |
Keskiviikkona olisi seminaari päivä, mutta en pysty. Valvonut koko viime yön, nukkunut lyhyitä pätkiä, ensimmäisen mielessä keskiviikko. Mahassa tuntuu nytkin ikävä möykky. Itkettää. En vain uskalla.
Työ ei itsessään sisällä esiintymistä, niin miksi niitä nyt pitää tehdä.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä voi kieltäytyä kaikista hiemankin paineita aiheuttavista sosiaalisista tilanteista, mutta silloin on turha haaveilla uudesta ammatista tai työpaikasta. Silloin pitää eristäytyä kotiin neljän seinän sisään ja käydä kaupassakin vain itsepalvelukassalla, ettei vain joudu puhumaan kassamyyjälle.
Ihmetyttää tämä vinkuminen, että ihmiset on ilkeitä ja narsisteja kun sanoo ääneen tosiasioita. Joo, kukaan ei pakota teitä sosiaalisemmaksi mutta kukaan ei myöskään pakota niitä työnantajia palkkaaman teitä ihmispelkoisia ja sosiaalisesti estyneitä änkyröitä. Olkaa sitten tyytyväisiä siellä kotona työttömyystuella, kun ei tarvitse puhua kellekkään eikä tule jännittäviä tilanteita. Toisaalta hyväkin, ettei noin olemattomalla paineensietokyvyllä varustetut ihmiset etene työpaikkoihin, olisi ihan tuskaa joutua tuollaisen työkaveriksi...
Olipa ilkeä kommentti, tuliko siltä kahden korkeakoulututkinnon "onnistujalta"? Katselen tätä ongelmaa molemmilta puolilta kolikkoa: nuorena olin mahdoton jännittäjä, en meinannut selvitä yliopisto-opinnoissa esiintymisistä, nykyään rutinoitu puhuja joka vetää esitelmän yleisöstä ja mediasta riippumatta, vaikka tv kameroiden läsnäollessa. Opettelu pois jännityksestä oli pitkä prosessi. Nuorena tarvitsin lääkkeitä kuten monet ovat täällä ehdotelleetkin, ja vanhemmiten esiintymisjännitys alkoi laueta kun tajusin esittäväni asiaa, en itseäni. Kun keskittyy asiaan ja yrittää innostua siitä sisällöstä käy esiintyminen helpommaksi. Lääkityksen lisäksi hyvät av-tuet auttavat, kannattaa kirjoittaa kaikki avainviestit slideille ja vaikka lukea ne sieltä. Ja luottaa itseensä, kyllä jännitys helpottaa iän myötä.
Täällä heitellään ettei jännittäjät ja introvertit olisi hyviä työyhteisössä. Nykyisin johtoasemassa suhtaudun kyllä tuohon ihan toisin: ekstroverttejä pitää olla porukassa, mutta myös niitä introvertteja jotka kuuntelevat muita ja joilta kysyttäessä saa monesti paljon jäsennellympiä kommentteja kuin niiltä suuna päänä olevilta jotka omien puheenvuorojen välissä keskittyvät vain miettimään mitä seuraavaksi sanovat toisten kuuntelun sijaan.
Ja mitähän pahaa on todeta että on kyennyt opiskelemaan kaksi korkeakoulututkintoa? Niiden avulla olen päässyt pitkälle elämässäni ja saavuttanut monta etappia. Ne olisivat jääneet kokonaan välistä, jos olisin antanut periksi mm. esiintymisjännitykselle. Kuten täällä tuntuu moni tekevän; tai antavan itselleen luvan sellaiseen. Resilienssiä pitää olla, jos haluaa saavuttaa tavoitteita.
Ei mitään kahdessa korkeakoulututkinnossa, mutta esiinnyt vain niin paljon muiden yläpuolella olevana. Esimerkki miten sinullekin voisi ilkeillä: ensimmäinen tutkinto ei ole johtanut mihinkään vaan olet opiskellut yhteiskunnan varoilla toisen, etkö yrittänyt tarpeeksi/osannut tarpeeksi/ollut tarpeeksi hyvä kun piti vaihtaa alaa? Katso, sinullekin, kuten kenelle vain voi ilkeillä heidän tekemisistään tai ominaisuuksistaan jos haluaisi mutta kannattaako se, tuleeko siitä itselle parempi mieli? Ehkä hieman empaattisempi suhtautuminen muihin ihmisiin olisi mukavampi tapa vastailla täällä ilkeilyn sijaan.
En vaihtanut alaa vaan opiskelin toisenkin maisterin koulutusohjelmasta, johon alun perin pääsin. Eli meni nyt hyvät ilkeilyt valitettavasti hukkaan. Kahden tutkinnon kanssa on ollut huomattavasti paremmat työllistymismahkut, koska ne tukevat osaamisaloiltaan toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esiintymiskammo on oikea reaktio siihen, että kymmenet vieraat silmät tuijottaa. Luolamiesaikoihin ei todellakaan ollut hyvä asia joutua tuollaiseen tilanteeseen. Liskoaivot viestittää kropalle, että on hengenvaara, vaikka mitään hätää ei oikeasti ole. On siis oikein reagoida paniikilla. Nyt pitäisi vaan opetella siihen, ettei mitään hätää ole ja Propral on siihen oikein hyvä apu. Eka esiintymiskerta on kauhea, mutta siihen oikeasti tottuu. Ja kaikki katsojat on oikeasti esiintyjän puolella. Ethän itsekään ala nauramaan ja tunne hupia kun näet, että toinen panikoi? Älä lopeta ap opiskeluja tuon takia. Voi sanoa, että kaikki ihmiset panikoi ilman harjottelua, koska se kuuluu ihmisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.
Miksi ei suoraan terveystalon psykiatrille? Ja kannattaa pyytää samalla rauhoittava bentsodiatsepiini.
Pelkkä propral ei ole useimmille riittävä jos pelko on suurta.
Bentsoja ei Suomessa pyytämällä saa. Valvira kyttää lääkäreitä armottomasti, ja lääkärit itsekin pelkäävät että bentsot "koukuttavat" ihmisen. Väärinkäyttäjien takia koko oikein käytettynä hyvä lääkeryhmä on julistettu pannaan.
Niin, tämä johtuu siitä että bentsodiatsepiineihin jää oikeasti erittäin helposti koukkuun ja ne ovat yksi kaikkein pahimmin riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä. Eikä niitä ylipäätään saa määrätä sen takia kuin lyhytaikaiseen käyttöön. Niiden määräämistä pyritään muutenkin välttämään niin kauan kuin joku muu keino löytyy, koska iso osa (lähes enemmistö) nimenomaan jää niihin koukkuun ja alkaa sitten vinkua aina uutta reseptiä pitempiaikaiseen käyttöön, väittää ettei voi enää elää ilman jne.
Bentsokoukkua liioitellaan kovasti. Moni käyttänyt vuosia, ilman ongelmia. Näistä tapauksista vaan ei puhuta, Suomi on yhden totuuden maa näissä asioissa.
No ei kai, kun kerran on vedetty säännöllisesti vuosikausia :D Ongelmat tulevatkin sitten kun pitäisi lopettaa, ihan niin kuin muissakin päihteissä.
Ketään ei todellisuudessa kiinnosta, mitä siellä luokan edessä sönkötät. Kuuntelevatkin ehkä joka neljännen lauseen. Jos siltikin kovin ahdistaa, niin vedä Opamox ennen esitystä.
Pelkoon voi auttaa myös se, että aloitat esitelmäsi kertomalla pelostasi. Itse tein monta kertaa näin ja alkoihan se jotenkin sujua, lopulta. Edelleen jännitän, vaikka tästä on aikaa jo n. 20 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amk:ssa oli melkein joka kurssilla vähintään yksi esitys ryhmässä tai pareittain. Niitä kuunneltiin sillä lailla puolella korvalla ja puhelinta näpläten. Osa yleisöstä torkkui silmät auki, opettajakin joskus. Eli on ihan sama mitä sanot tai jätät sanomatta tai miten sanot, kun niistä ei jää muistikuvia oikeastaan kenellekään :D
Vierailija kirjoitti:
Muista että ne ovat vaitunteita, joita nyt niin kovin pelkäät. Ne kestää vain hetken ja menee ohi. Älä anna esiintymispelon pilata elämää. Myös vaikeita tai ikäviä tunteita pitää oppia sietämään. Kukaan ei voi elää elämäänsä niin että välttelee kaikkia hankalia tunnetiloja.
Esiintymispelko on hyvin tavallinen vaiva. Siitä ei tarvitse tehdä invalidisoivaa ongelmaa. Jos muuten pystyt elämään normaalisti niin ei ole kyse mistään estyneestä persoonallisuudesta. Ihan tavalliset ihmiset saattaa käyttää lääkkeitä. Yleensä esiintymiseen tottuu mitä enemmän sitä tekee. Eniten sitä jännittävät usein ihmiset, jotka joutuvat vain harvoin esiintymään. Jännitys voi johtua ihan vaan kokemuksen puutteesta. Jännityksen on tarkoitus virittää sinut niin että suoriudut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jos et kuitenkaan voi sietää kroppasi reaktioita niin apuja on olemassa. Kannattaa kokeilla sitä propralia.
Kasvomaskin käyttö on jostain syystä helpottanut minun jännittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.
Antaako ne reseptin noin helposti? Että ihan suoraan vaan sanoo, että esiintymistilanteisiin tarvitsee? Eivät ala kuulustelemaan ja suosittele terapiaa, tai lykkää kouraan ssri-reseptiä?
Propralin voi saadakin. Rauhoittavia tuskin nykyään saa, sen sijaan tyrkytetään mielialalääkettä ja Ketipinoria.
Mikä diagnoosi tästä tulee Omakantaan?
Potilas kertoo lääkärille oireensa ja lääkäri antaa diagnoosin ja määrää mahdollisen lääkehoidon.
Ei niin, että potilas pyytää lääkäriltä lääkettä.
Mitä tulee sosiaaliseen fobiaan, jonka yhtenä oireena on esiintymisjännitys, sitä lääkitään ensisijaisesti SSRI-lääkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.
Propral ei nyt auta tippaakaan tuollaiseen ainakaan itselläni.
Mieti ap esitelmiä, joita olet itse ollut seuraamassa. Muistatko yhtään sellaista, jossa esiintyjän jännitys olisi saanut sinut tai muun yleisön lynkkaamaan esiintyjän? Et muista, etkä luultavasti muista edes niitä esiintijiä. Jännitys on asia, johon sinä itse kiinnität huomiota, muut eivät. Huono esitys on se, joka menee aiheen ohi ja kestää liian pitlään. Jos nämä virheet väität, niin olet jo pitkällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista että ne ovat vain tunteita, joita nyt niin kovin pelkäät. Ne kestää vain hetken ja menee ohi. Älä anna esiintymispelon pilata elämää. Myös vaikeita tai ikäviä tunteita pitää oppia sietämään. Kukaan ei voi elää elämäänsä niin että välttelee kaikkia hankalia tunnetiloja.
Esiintymispelko on hyvin tavallinen vaiva. Siitä ei tarvitse tehdä invalidisoivaa ongelmaa. Jos muuten pystyt elämään normaalisti niin ei ole kyse mistään estyneestä persoonallisuudesta. Ihan tavalliset ihmiset saattaa käyttää lääkkeitä. Yleensä esiintymiseen tottuu mitä enemmän sitä tekee. Eniten sitä jännittävät usein ihmiset, jotka joutuvat vain harvoin esiintymään. Jännitys voi johtua ihan vaan kokemuksen puutteesta. Jännityksen on tarkoitus virittää sinut niin että suoriudut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jos et kuitenkaan voi sietää kroppasi reaktioita niin apuja on olemassa. Kannattaa kokeilla sitä propralia.
Ehkä nyt ensin kuitenkin kannattaa kokeilla sitä puhumista opettajan tai vastaavan koulun henkilön kanssa.
Näin voi löytyä keino luonnollisella tavalla selvitä tilanteesta.
En suosittele kenellekään lääkkeiden napsimista ensimmäisenä keinona. Vaikka pillerit eivät fyysistä riippuvuutta aiheuttaisikaan, niin saattavat aiheuttaa kuitenkin henkistä riippuvuutta eli henkilö mättää niitä sisäänsä aina esiintymisen tai vastaavien tilanteiden tullessa vastaan. Kuitenkin muilla, ei kemiallisilla tavoilla voi ehkä saavuttaa tilanteen, jossa esiintyminen ei ole enää ongelma. Myöhemminhän voi yrittää sitten löytää työn, jossa tällaiset tilanteet voi välttää, jos esiintyminen tuntuu edelleenkin ongelmalliselta.
Aloittajalle toivon kaikkea hyvää ja menestystä niin opinnoissa kuin elämässä. Ja tämän vuoksi ei kannata opintoja jättää, vaan etsiä ratkaisua. Täällä on ollut jo hyviä neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.
Miksi ei suoraan terveystalon psykiatrille? Ja kannattaa pyytää samalla rauhoittava bentsodiatsepiini.
Pelkkä propral ei ole useimmille riittävä jos pelko on suurta.
Bentsoja ei Suomessa pyytämällä saa. Valvira kyttää lääkäreitä armottomasti, ja lääkärit itsekin pelkäävät että bentsot "koukuttavat" ihmisen. Väärinkäyttäjien takia koko oikein käytettynä hyvä lääkeryhmä on julistettu pannaan.
Niin, tämä johtuu siitä että bentsodiatsepiineihin jää oikeasti erittäin helposti koukkuun ja ne ovat yksi kaikkein pahimmin riippuvuutta aiheuttavista lääkkeistä. Eikä niitä ylipäätään saa määrätä sen takia kuin lyhytaikaiseen käyttöön. Niiden määräämistä pyritään muutenkin välttämään niin kauan kuin joku muu keino löytyy, koska iso osa (lähes enemmistö) nimenomaan jää niihin koukkuun ja alkaa sitten vinkua aina uutta reseptiä pitempiaikaiseen käyttöön, väittää ettei voi enää elää ilman jne.
Bentsokoukkua liioitellaan kovasti. Moni käyttänyt vuosia, ilman ongelmia. Näistä tapauksista vaan ei puhuta, Suomi on yhden totuuden maa näissä asioissa.
No ei kai, kun kerran on vedetty säännöllisesti vuosikausia :D Ongelmat tulevatkin sitten kun pitäisi lopettaa, ihan niin kuin muissakin päihteissä.
Mulle ainakin tuli kauheat vieroitusoireet vaikka ihan pienestä annoksesta lopetin 2 vuotta kestäneen päivittäisen käytön jälkeen, useat uskottelevat netin palstoilla itselleen että voivat olla ilman, pitäväthän he välipäivän joskus jopa kaksi mutta ainakin se bentso mitä käytin oli 54 tunnin puoliintumisajalla, pienelläkään annoksella se ei ole poistunut elimistöstä tuossa ajassa. Kyseinen lääke sen verran vahva että 0,5mg kehossa on vielä ihan merkittävä annos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika yleislääkärille esim. Terveystaloon ja kerro että tarvitset lääkettä esiintymistilanteisiin. Saat reseptin esim. Propraliin. Siihen ei jää koukkuun. Se auttaa siihen että et tärise, ääni ei värise, et punastu, sydän ei pamppaile liikaa jne. Sitten menet ja pelosta huolimatta hoidat sen esiintymistilanteen lääkkeiden avulla pois alta. Näitä lääkeapuja käyttää muutkin. On yhteiskunnalle paljon edullisempaa tarjota propral-resepti kuin että jäisit kotiin etkä pysyisi työhön ja opiskeluun.
Antaako ne reseptin noin helposti? Että ihan suoraan vaan sanoo, että esiintymistilanteisiin tarvitsee? Eivät ala kuulustelemaan ja suosittele terapiaa, tai lykkää kouraan ssri-reseptiä?
Propralin voi saadakin. Rauhoittavia tuskin nykyään saa, sen sijaan tyrkytetään mielialalääkettä ja Ketipinoria.
Propralia pitäisin ssri, snri ja bentsoja parempana vaihtoehtona kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että ne ovat vain tunteita, joita nyt niin kovin pelkäät. Ne kestää vain hetken ja menee ohi. Älä anna esiintymispelon pilata elämää. Myös vaikeita tai ikäviä tunteita pitää oppia sietämään. Kukaan ei voi elää elämäänsä niin että välttelee kaikkia hankalia tunnetiloja.
Esiintymispelko on hyvin tavallinen vaiva. Siitä ei tarvitse tehdä invalidisoivaa ongelmaa. Jos muuten pystyt elämään normaalisti niin ei ole kyse mistään estyneestä persoonallisuudesta. Ihan tavalliset ihmiset saattaa käyttää lääkkeitä. Yleensä esiintymiseen tottuu mitä enemmän sitä tekee. Eniten sitä jännittävät usein ihmiset, jotka joutuvat vain harvoin esiintymään. Jännitys voi johtua ihan vaan kokemuksen puutteesta. Jännityksen on tarkoitus virittää sinut niin että suoriudut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jos et kuitenkaan voi sietää kroppasi reaktioita niin apuja on olemassa. Kannattaa kokeilla sitä propralia.
Ehkä nyt ensin kuitenkin kannattaa kokeilla sitä puhumista opettajan tai vastaavan koulun henkilön kanssa.
Näin voi löytyä keino luonnollisella tavalla selvitä tilanteesta.
En suosittele kenellekään lääkkeiden napsimista ensimmäisenä keinona. Vaikka pillerit eivät fyysistä riippuvuutta aiheuttaisikaan, niin saattavat aiheuttaa kuitenkin henkistä riippuvuutta eli henkilö mättää niitä sisäänsä aina esiintymisen tai vastaavien tilanteiden tullessa vastaan. Kuitenkin muilla, ei kemiallisilla tavoilla voi ehkä saavuttaa tilanteen, jossa esiintyminen ei ole enää ongelma. Myöhemminhän voi yrittää sitten löytää työn, jossa tällaiset tilanteet voi välttää, jos esiintyminen tuntuu edelleenkin ongelmalliselta.
Aloittajalle toivon kaikkea hyvää ja menestystä niin opinnoissa kuin elämässä. Ja tämän vuoksi ei kannata opintoja jättää, vaan etsiä ratkaisua. Täällä on ollut jo hyviä neuvoja.
Jos jännitys on niin paha, että se uhkaa opintojen jatkamista. Niin lääke ei silloin ole ensimmäinen keino, vaan melkeinpä viimeinen oljenkorsi. Lääkkeen avulla on mahdollista saada niitä positiviisia kokemuksia esiintymisestä. Ja ainakaan opinnot ei keskeydy. Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap esitelmiä, joita olet itse ollut seuraamassa. Muistatko yhtään sellaista, jossa esiintyjän jännitys olisi saanut sinut tai muun yleisön lynkkaamaan esiintyjän? Et muista, etkä luultavasti muista edes niitä esiintijiä. Jännitys on asia, johon sinä itse kiinnität huomiota, muut eivät. Huono esitys on se, joka menee aiheen ohi ja kestää liian pitlään. Jos nämä virheet väität, niin olet jo pitkällä.
Ikävä kyllä toisten lynkkaaminen on ihan tosiasia. Itselleni kovin paikka oli kun menin yliopistolle suoraan sairaalasta (fyysinen vaiva) pitämään esitelmää ja opettaja tiesi tästä. Opettaja suhtautui tylysti jo muutenkin sairauteeni ja antoi opponentin suurinpiirtein haistatella siitä, että aiheeni on paska ja aiheeni tutkijat hevonsieltä. Sairaudenkin takia olin punainen kuin rapu, eikä opponentti yhtään helpottanut asiaa. Tauolla sitten kaikki muut oppilaat naureskelivat punaisuudelleni. Kiitos vaan kaikille kiusaajille siitäkin päivästä <3
Tulipa tosiaan roppakaupalla sitä positiivisuutta joka helpottaa seuraavan kerran esitelmän pitämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ap esitelmiä, joita olet itse ollut seuraamassa. Muistatko yhtään sellaista, jossa esiintyjän jännitys olisi saanut sinut tai muun yleisön lynkkaamaan esiintyjän? Et muista, etkä luultavasti muista edes niitä esiintijiä. Jännitys on asia, johon sinä itse kiinnität huomiota, muut eivät. Huono esitys on se, joka menee aiheen ohi ja kestää liian pitlään. Jos nämä virheet väität, niin olet jo pitkällä.
Ikävä kyllä toisten lynkkaaminen on ihan tosiasia. Itselleni kovin paikka oli kun menin yliopistolle suoraan sairaalasta (fyysinen vaiva) pitämään esitelmää ja opettaja tiesi tästä. Opettaja suhtautui tylysti jo muutenkin sairauteeni ja antoi opponentin suurinpiirtein haistatella siitä, että aiheeni on paska ja aiheeni tutkijat hevonsieltä. Sairaudenkin takia olin punainen kuin rapu, eikä opponentti yhtään helpottanut asiaa. Tauolla sitten kaikki muut oppilaat naureskelivat punaisuudelleni. Kiitos vaan kaikille kiusaajille siitäkin päivästä <3
Tulipa tosiaan roppakaupalla sitä positiivisuutta joka helpottaa seuraavan kerran esitelmän pitämistä.
Opponentit ovat usein just tuollaisia tärkeileviä virheiden etsijöitä, kun ollaan oikein kandi- tai graduseminaarissa ja saa olla nipo oikein luvan kanssa. Osa tietty käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Itse joskus käytin bentsoa pahassa paikassa, se auttoi rauhoittamalla, eikä tullut mieleenkään että olisin ruvennut niitä syömään muuten. Miksipä olisin, ei ollut mitään tarvetta sellaiseen. En yleensäkään tavoittele mitään huumaavia olotiloja tai päihtymystä, en saa mitään iloa sellaisista oloista. En edes käytä alkoholia. Ei tullut mitään riippuvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä diagnoosi tästä tulee Omakantaan?
Arpapeliä kuten kaikki varsinkin yleislääkärillä erityisesti pääkoppaan liittyvät diagnoosit. Mikähän lie vuosittain tehtyjen virhediagnoosien ja siitä seuraavan väärän hoidon kustannus kansakunnalle...
Eikö etätyö ilman palavereja onnistu?
Enkä tarläkoita pahalla, vaan työelämässä on moneen lähtöön.