Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika arpapeliä miten tulee käymään. Tiedän erittäin meneviä miehiä joista on tullut täydellisiä isiä lapsen saamise jälkeen ja toisaalta miehiä joita lapsi ei olisi vähempää kiinnostanut.

Et voi tietää etukäteen kumpaan leiriin miehesi kuuluu.

Ja höpö höpö. On totta, että osa miehistä ei lupauksistaan huolimatta kasva koskaan vastuulliseksi isäksi. Mutta se ei kyllä todellakaan tarkoita sitä, että miehellä joka sanoo suoraan ettei aio edes yrittää on ihan sama todennäköisyys tulla osallistuvaksi isäksi kuin sillä joka on luvannut ja vakuuttanut tasapuolista työnjakoa. Väitän, että ennakkoon osallistumista lupaava mies saattaa osallistua tai olla osallistumatta. Joku 50-50. Sen sijaan mies, joka ei tee kotitöitä edes ennen lapsia, ei maksa omaa osuuttaan yhteiselämästä ja ilmoittaa etukäteen ettei aio neuvotella menoistaan lapsen synnyttyäkään on parin vuoden päästä tasapuolisesti osallistuva isä about todennäköisyydellä nolla. Vähän sama kuin ajaisi päin kiviseinää logiikalla "olisinhan mä saattanut ajaa muutenkin kolarin".

Missä kohtaan kirjoitin todennäköisyyksien olevan 50/50? Kirjoitin vain, että et etukäteen tiedä kumpaan leiriin mies menee, en millä todennäköisyydellä.

En minä väittänytkään sinun sanoneen noin. Mutta kuten sanoin, osallistumattomuudestaan etukäteen varoittavan miehen todennäköisyys muovautua osallistuvaksi isäksi on kyllä niin lähellä nollaa, että en pidä ilmaisua "ei voi tietää kumpaan ryhmään mies kuuluu" oikeutettuna. Tämähän ei siis ole sama asia kuin menevät miehet yleensä. Minunkin mieheni ravasi baareissa joka viikonloppu, matkusti ja harrasti. Nyt hoitaa kolmea tytärtään yhtä paljon tai melkein enemmän kuin minä. Mutta hän teki kyllä kotitöitä ja palkkatöitä ja mikä tärkeintä, hän ei kyllä koskaan itse sanonut ettei osallistu. Samat speksit kaikilla minun tuntemillani pareilla, joissa mies on lasten myötä rauhoittunut ja asettunut aloilleen. Sen sijaan niissä kahdessa tapauksessa, joissa tiedän miehen etukäteen sanoneen ettei aio muuttaa menojaan lapsen takia on toisessa miehen osallistuminen lähes nolla ja toisessa mies ei ole koskaan edes tavannut lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika arpapeliä miten tulee käymään. Tiedän erittäin meneviä miehiä joista on tullut täydellisiä isiä lapsen saamise jälkeen ja toisaalta miehiä joita lapsi ei olisi vähempää kiinnostanut.

Et voi tietää etukäteen kumpaan leiriin miehesi kuuluu.

Ja höpö höpö. On totta, että osa miehistä ei lupauksistaan huolimatta kasva koskaan vastuulliseksi isäksi. Mutta se ei kyllä todellakaan tarkoita sitä, että miehellä joka sanoo suoraan ettei aio edes yrittää on ihan sama todennäköisyys tulla osallistuvaksi isäksi kuin sillä joka on luvannut ja vakuuttanut tasapuolista työnjakoa. Väitän, että ennakkoon osallistumista lupaava mies saattaa osallistua tai olla osallistumatta. Joku 50-50. Sen sijaan mies, joka ei tee kotitöitä edes ennen lapsia, ei maksa omaa osuuttaan yhteiselämästä ja ilmoittaa etukäteen ettei aio neuvotella menoistaan lapsen synnyttyäkään on parin vuoden päästä tasapuolisesti osallistuva isä about todennäköisyydellä nolla. Vähän sama kuin ajaisi päin kiviseinää logiikalla "olisinhan mä saattanut ajaa muutenkin kolarin".

Missä kohtaan kirjoitin todennäköisyyksien olevan 50/50? Kirjoitin vain, että et etukäteen tiedä kumpaan leiriin mies menee, en millä todennäköisyydellä.

En minä väittänytkään sinun sanoneen noin. Mutta kuten sanoin, osallistumattomuudestaan etukäteen varoittavan miehen todennäköisyys muovautua osallistuvaksi isäksi on kyllä niin lähellä nollaa, että en pidä ilmaisua "ei voi tietää kumpaan ryhmään mies kuuluu" oikeutettuna. Tämähän ei siis ole sama asia kuin menevät miehet yleensä. Minunkin mieheni ravasi baareissa joka viikonloppu, matkusti ja harrasti. Nyt hoitaa kolmea tytärtään yhtä paljon tai melkein enemmän kuin minä. Mutta hän teki kyllä kotitöitä ja palkkatöitä ja mikä tärkeintä, hän ei kyllä koskaan itse sanonut ettei osallistu. Samat speksit kaikilla minun tuntemillani pareilla, joissa mies on lasten myötä rauhoittunut ja asettunut aloilleen. Sen sijaan niissä kahdessa tapauksessa, joissa tiedän miehen etukäteen sanoneen ettei aio muuttaa menojaan lapsen takia on toisessa miehen osallistuminen lähes nolla ja toisessa mies ei ole koskaan edes tavannut lastaan.

Lisään, että yleisesti ottaen ihmiset ei sano itselleen epäedullisia tai itsensä huonoon valoon asettavia asioita turhaan. Vrt jos ihminen sanoo että aikoo olla uskollinen, hän voi olla tai voi olla olematta uskollinen. Sen sijaan jos ihminen sanoo päin naamaa että hän aikoo panna muita, on kohtuu typerää lähteä siitä että ehkä se onkin uskollinen kun eihän näistä ikinä voi tietää. Sama tässä. Jos ihminen sanoo ihan itse etukäteen, että aikoo tehdä mitä huvittaa eikä aio laittaa perhettä etusijalle, niin hänestä ei kyllä kertakaikkiaan sitä vuoden isää tai puolisoa kuoriudu eikä siihen kovin kummoista kristallipalloa tarvita.

Itsekeskeinen harrastajamies saattaa olla arvaamaton, joka ei koe mitään syyllisyyttä siitä, että jättää toisen pulaan lapsen kanssa. Ja lapsiluku jää varmaan yhteen. Perhekeskeisemmän miehen kanssa saa oikean perheen ja useamman lapsen, jos haluaa. Perheen, jossa vietetään vapaa-aikaa ja lomia yhdessä ihan mielellään, eikä jätetä vaimoa yksin kotiin lapsen kanssa, yleensä aina eikä vaan joskus. Koko suhde on helposti sopivan erohetken odottelua ja suunnittelua, kun kokee liikaa yksinäisyyttä suhteessa, mutta kun on se lapsi, niin ero ei ole enää niin helppo juttu.

Mitä ap tuumaat saamistasi neuvoista?

Jos mies on koko elämänsä tottunut menemään ja menee edelleenkin nelikymppisenä, niin ei se tule loppumaan. Ja lapsi ei todellakaan muuta tilannetta. Jos haluat lapsia, niin hyväksyt miehen menot tai sitten vaihdat uuteen.

Älä tee sitä virhettä, että lisää nyt noin itsekkään, joustamattoman ja piittaamattoman miehen kanssa. Hän ei tule muuttumaan. Itse katkeroiduin pahasti, kun elämäni suuri rakkaus osoittautui huonoksi isäksi. Hän jatkoi harrastuksiaan, reissujaan ja menojaan entiseen malliin, kun taas minä jouduin lopettamaan omani. Emme olleet perhe, vaan minä elin lasten kanssa omaa elämää ja mies eli omaansa. Suuri rakkaus katosi samaa tahtia kuin minulle sälytettiin kokonaisvastuuta lasten ja kodinhoidosta. Lapsista en luovu ikimaailmassa, miehestä oli huomattavasti helpompi luopua. Näin jälkiviisaana voin todeta, että olisi kannattanut valita isäehdokas viisaammin. Nykyinen mieheni asettaa yhteisen ajan ja perheen etusijalle. Hän on täyttä kultaa.

Vierailija kirjoitti:

No kai sitä isääkin alkaa kiinnostaa kun sossut tuo lapsen harrastuspaikalle. Kai se sitten viimestään huomaa, että näin ei voi toimia vaan kyllä se lapsi vain on haettava tarhasta. Kyllähän hän aikuinen ja varmaan ihan normaalijärkinen ihminen on, että tuskin montaa kertaa jättää lasta sossujen harteille. Tämä vaatii vain sen, että nainen ei tee asioita miehen puolesta ja opeta miestä siihen että omista velvollisuuksista voi laistaa ja lapsi selviää kyllä kun äiti hoitaa. Jos ei hoida, niin isän on pakko.

Tämä vaatii vain sen, että hylätään ja traumatisoidaan lapsi ja kumpikin vanhempi joutuu lapsen aikuistumiseen asti todistelemaan sossuille, että kykenee huolehtimaan lapsesta, jos lapsen ylipäätään saa takaisin. Molemmille vanhemmille voi tulla rikossyyte heitteillepanosta. Ei kukaan täyspäinen äiti tee tuollaista vain saadakseen isän tajuamaan, että lapsesta pitää huolehtia. Ja isähän oppii lähinnä sen, että jos äiti tai isä ei hoida lasta, niin kyllä sossut hoitaa, joten hätääkös tässä. Lapsen väliaikainen sijoitus muualla on varmaan Peter Panin mielestä pelkästään hyvä juttu, niin saa kerrankin harrastaa rauhassa, ja äidin vikahan se oli kun ei hakenut lasta hoidosta vaikka tiesi että Peter Panilla on treenit. Lapsi oppii, että kumpikaan vanhempi ei haluaisi huolehtia hänestä.

Jos puoliso ei suostu huolehtimaan lapsesta, toiselle puolisolle jää ainoiksi vaihtoehtoiksi käytännössä huolehtia lapsesta yksin tai jättää lapsi heitteille.

Onko mies rikkaasta perheestä, kun tämä elämäntyyli on mahdollinen? Lapsen tulevaisuus on turvattu ehkä isän puolelta tulevan suvun kautta, vaikka tämä isä itse olisikin vähän kehno. Meille ei ehkä kerrota kaikkea.

Oma mieheni rauhoittui siten, että aloin laittamaan hänen ruokaan diapameja eli rauhoittavia lääkkeitä. Mies oli ennen koko ajan menossa ja monenlaista harrastusta, eikä ikinä kotona.

Sitten kekkasin ton diapam-jutun ja nyt laitan aina hänen ruokaansa 1-2 pamia. Mies on nyt tosi rauhallinen, istuu vaan kotona ja katsoo telkkaa. Huono puoli on ehkä se, että mies käy nyt aika hitaalla.

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni rauhoittui siten, että aloin laittamaan hänen ruokaan diapameja eli rauhoittavia lääkkeitä. Mies oli ennen koko ajan menossa ja monenlaista harrastusta, eikä ikinä kotona.

Sitten kekkasin ton diapam-jutun ja nyt laitan aina hänen ruokaansa 1-2 pamia. Mies on nyt tosi rauhallinen, istuu vaan kotona ja katsoo telkkaa. Huono puoli on ehkä se, että mies käy nyt aika hitaalla.

No ei kai siitä telkkariin liimautuneesta zombiestakaan paljon lasten- tai kodinhoitoapua ole?

Miksi mies ylipäätään haluaisi lasta tai perhe-elämää? Ymmmärrän, että paineet on kovat, kun deittailee 25-35-vuotiaita naisia. Mutta kannattaa odottaa muutama vuosi, niin se, ettei tuohon leikkiin lähtenyt, nostaa omaa "markkina-arvoa" todella paljon.

Rauhoittuu=mies jää kotiin sohvalle makaamaan ja menettää harrastuksensa, ettet sinä olisi katkera, kun vaihdat omat harrastuksesi lapsenhoitoon. Eihän miehellä saa olla harrastuksia, jos sinullakaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdota että mies jää kotiin lapsen kanssa koska sä olet se joka tienaa. Se ei sitten tarkoita sitä että mies vie lapsen muualle hoitoon..

Mikä tekisi tuosta lusmusta hyvän kotimiehen?

Meillä mies halusi kovastikin lasta ja oli sovittu, että yhdessä hoidetaan lasta. Vauva olikin koliikkilapsi ja yölliset valvomiset ja hoito ylipäätään jäi minulle, koska siitä olisi kuulemma erikseen pitänyt sopia! Miestä kiinnosti enemmän kaikki muu oma tekeminen ja harrastukset. Ei vaihtanut vauvalle kakkavaippoja tai edes syöttänyt omaa lastaan. Otin lopulta eron, kun alkoi olla henkistä väkivaltaa, rajoittamista ym. Mies on sitten viimeiset 5 vuotta vieraannuttanut lasta äidistään ja äidin sukulaisista. Älä tee lasta kenenkään pyynnöstä/vaatimuksesta tai varaudu kasvattamaan lapsesi yksin!

Musta valitettavasti kuulostaa siltä, että mies haluaa "jatkaa sukua", koska hänen vanhempansa ovat iskostaneet sen hänen mieleensä oikeana toimintamallina (elemässä onnistumisen mittari?). Ajatuksesta on voinut kehkeytyä miehelle itseisarvo, jolloin tämän asian saavuttaminen riittää (syntymä), hällä väliä sitten mitä jälkikäteen tekee. Lasta ei pidä hankkia siksi, että joku isovanhempi, jolla ei ole mitään oikeaa vastuuta lapsesta, sellaista kovasti toivoo! Käske niitä hankkimaan koiranpentu hellimistarvetta täyttämään.

Oishan se useimpien mielestä kiva "jatkaa sukua" ja useammatkin ihmiset sitä tekisivät, jos siitä lapsesta ei olisi mitään vaivaa, mutta meillä useimmilla on käsitystä, että kyllä siitä tosi aktiivisesti joutuu huolehtimaan vähintään seuraavat 18-vuotta.

Musta on myös tökeröä käytöstä mieheltä, jos ei suostu puhumaan etukäteen pienlapsiarjen toteutuksesta. Se selkeästi sua vaivaa, kuvittelisin että häntä sun huolet sen verran kiinnostaisi, ettei suoraan väheksy niitä vetämällä "kyllä kaikki järjestyy" -korttia olankohautuksen ja päähäntaputuksen kera esiin. Joku sanoikin, että ei ole ketään "jokua", joka asiat hoitaa, vaan se on sinä tai miehesi, ja jos mies ei koe, että asioita tarvitsisi erikseen suunnitella, kyllä sr joku olet sinä.

Noh, neuvoni? Nosta kissa pöydälle ja keskustele, keskustele, keskusteke. Jos ukkoa ei saa vakavasti aiheesta puhumaan, en odottaisi hänen lapsiarkeenkaan osallistuvan.

Perhe-elämähän on siis sitä, että lapsen kanssa ollaan 24/7 ja eletään sitä elämää- siihen tulee siis kolmas henkilö siihen teidän arkeen, joka tarvitsee kaikenlisäksi hoitoa ja huolenpitoa aika pitkään. Ota koira. Jos mies ei hoida sitäkään yhtään, siinä on hyvä indikaattori. Lapsi tarvitsee paljon enemmän kuin koira. Jos hän ei pysty sitoumaan edes koiraan niin ei kyllä lapseenkaan. Ihminen ei muutu vaan sen vuoksi, että perheen perustaminen romantisoidaan. Jos nyt mietit sitä koiraa, niin ettet edes ota sitä, niin varmaan huomaat, ettei mies sitoutusi sen hoitamiseen yhtään, koska se rajoittaisi hänen menemisiään. Ikävä tilanne, kun on tunteita. Mutta sitten voi käydä niin, että eroatte ja hän ei pysty edes yhteishuoltajuuteen. Hoidat silti lapsen yksin ja hän vain silloin kun se hänen aikatauluunsa sopii. Positiivista tässä on se, että olet vielä nuori. Voi katsella tilannetta vielä tai sitten päättää, ettei tuo ihminen halua samoja asioita kuin sinä. Perheen perustaminen on aika iso juttu.

Oma exäni kuului niihin miehiin, joille lapsen saannin sitovuus tuli täytenä yllätyksenä. Vähensi kyllä harrastuksiaan, mutta samassa suhteessa ja ylikin alkoi tekemään enemmän ylitöitä. Lopulta katkeroitui minulle, kun harrastukset ja vapaus hävisi. Ja kyllä, jätti minut eli erokin tuli.

Nykyään hänellä on lapseton naisystävä, joka isävuoroilla hoitaa meidän lapsia, jotta ex pääsee vapaammin liikkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen hankkii lapsen, hänen on se hoidettava. Ei siinä sen kummempaa. Miksi annat edes sellaisen vaihtoehdon että jäisit yksin vastuuseen? Hoida oma osasi vastuusta, ja jätä miehelle oma osansa. Jos päädytte tekemään lapsen, ei mies yksinkertaisesti voi jatkaa entiseen malliin, jos hänellä on vastuu hoidettavana. Jaatte päivät, työt, velvollisuudet, ja jos mies yrittää laistaa omistaan niin älä anna sen tapahtua. Jos miehen pitää viedä hakea lapsi tarhasta, ei hän voi olla yhtä aikaa reissussa. Yksinkertaista. 

No jos mies on etukäteen sanonut ettei luovu harrastuksistaan eikä muuta elämäänsä lapsen takia niin miten ap pakottaisi tuollaisen tekemään osansa. Luuletko että miestä kiinnostaisi että on hänen vuoronsa hakea lapsi tarhasta eikä voi harrastaa. Hän laittaisi Aplle viestin että olen harrastamassa en pääse hakemaan lasta. Ja sitten se olisi apn ongelma hakea se lapsi tai hommata joku muu hakemaan. Tai sitten mies menisi harrastukseen ja ap kuulisi asiasta kun päiväkodista soitettaisiin että lasta ei ole haettu soitetaanko sossut hakemaan kun tarha menee kiinni.

Normaaliin mieheen voi vaikuttaa jonkun verran sillä että sovitaan asiat. Mutta ei apn miehen kova vapaudenkaipuu ja se että hän haluaa vain omaa nautintoa muutu todennäköisesti vaikka saisi lapsen. Eli edelleen miehelle on tärkeintä omat harrastukset ja menemiset. Jos mies ei tahdo viihtyä apn kanssa kotona kaksin niin miten viihtyisi sitten jos pitäisi vaihtaa kakkavaippoja ja kantaa korvakipua itkevää vauvaa. Todennäköisemmin mies tulisi ennemmin lisäämään harrastamiseen käytettyä aikaa jos perheeseen tulee vauva.

No kai sitä isääkin alkaa kiinnostaa kun sossut tuo lapsen harrastuspaikalle. Kai se sitten viimestään huomaa, että näin ei voi toimia vaan kyllä se lapsi vain on haettava tarhasta. Kyllähän hän aikuinen ja varmaan ihan normaalijärkinen ihminen on, että tuskin montaa kertaa jättää lasta sossujen harteille. Tämä vaatii vain sen, että nainen ei tee asioita miehen puolesta ja opeta miestä siihen että omista velvollisuuksista voi laistaa ja lapsi selviää kyllä kun äiti hoitaa. Jos ei hoida, niin isän on pakko.

Olen eri, mutta ei ne sitä lasta sinne harrastuspaikalle tuo. Ne soittaa isälle ja äidille, ja jos kumpikaan ei suostu hakemaan tai vastaamaan puhelimeen ne lapset menee kiireelliseen sijoitukseen. Vai luuletko ihan oikeasti, että jos mies sanoo ettei hae ja älkää sitä tänne tuoko ja nainen sanoo että en hae ja viekää väkisin miehelle koska yritän antaa sille lapsen heittelyn välityksellä opetuksen, niin sossut vaan kiltisti kiikuttaa sen lapsen sinne miehen harrastuspaikalle? Ei tod. Ne toteaa, että kumpikin vanhempi on kieltäytynyt lapsen hakemisesta ja hoitamisesta joten nyt lähteekin isot pyörät pyörimään.

Ei sossuja kiinnosta antaa opetuksia kenellekään, ei kiinnosta perheen keskinäinen työnjako tai vanhempien riidat. Sossua kiinnostaa vain ja ainoastaan että joku sen lapsen hoitaa.

No en tietenkään luule. Mutta kyllä mieskin miettii viimeistään sitten kun saa itse selvittää miten lapsi saadaan sijoituksesta pois. Valitettavasti osa ihmisistä kasvaa aikuisiksi ja ottaa vastuun vasta kun on pakko. On karhunpalvelus hoitaa asiat heidän puolestaan (ja sitten valittaa kun toinen ei hoida mitään).

Häh? Eli hankkikaa vaan lapsi ja hoida sitkeästi vain 50% kunnes lastensuojelu vie ja "mies saa mahdollisuuden oppia kun pohtii miten saa lapsen sieltä sijoituksesta pois????" On se kyllä hienoa että tuo Peter Pan sai viimein sysäyksen kasvaa aikuiseksi - mitäpä sillä väliä, vaikka mun (siis apn) lapsi traumatisoituu loppuelämäkseen, mutta sainpahan opetettua miehen tavoille??!

No tuo oli tietenkin kärjistystä. Mutta oikeastikin, ei se lapsi siitä traumatisoidu vaikka olisikin niin pitkään päikyssä että sossut jo ottaa yhteyttä isään. Pitää myös huolehtia että isä ottaa vastuun ihan alusta asti, joten tällaista ei edes pääse tapahtumaan enää siinä vaiheessa kun lapsi on päikky-iässä tai muuten siinä iässä mistä edes muistaa mitään.

Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Nykyään tiedetään että lapseen vaikuttaa jo raskausaika ja vauva aika. Siis vaikka lapsi ei muista sitä aikuisena niin esim vauva ajan stressi ja hylkäämiskokemukset kulkevat ihmisen mukana koko loppuelämän.

En ymmärrä miksi pitäisi sellainen mies pakottaa hoitamaan lasta joka jo ennen raskauden yritystä kertoo ettei tule osallistumaan. Jos miehen pakottaa hoitamaan puolet ajasta lasta niin

- mies tulee olemaan vihainen ja tyytymätön ja siksi suhde lapseen kärsii kun mies vihaa lasta joka vei elämän jota hän halusi elää

- todennäköisesti mies haluaa eron ja häipyy kuvioista kokonaan ja lapsi jää ilman isää.

- jos mies ei eroa niin on kuotenkin vihainen lapselle ja vaimolle siitä että nämä estävät häntä elämästä haluamallaan tavalla ja tämä näkyy negatiivisesti perheen elämässä

- perhe tuskin viettäisi paljon aikaa yhdessä vaan aina isä häipyisi omiin menoihinsa kun ei ole pakko olla lapsen kanssa

- lapsi saisi pahoja traumoja tällaisessa perheessä

- vanhemmat olisivat onnettomia

Ei kannata apta kannustaa ajattelemaan että muuttaa miehen. Usein voi muuttua hieman mutta perusluonne tuskin muuttuu. Ja apn kuvauksen mukaan miehensä perusluonne on seikkailija, oman hyvän olon tavoittelija jne

Tällaisia perheitä on jo nyt paljon, on valitettavasti aina ollut. Kaikki kärsii.

Lisäisin listaan vielä yhden kohdan:

- mies alkoholisoituu ja vaimo masentuu ja alkaa syömään masispillereitä.

Jos hän 38 ja sinä 28, ja kutsut häntä Peter Paniksi. Muutama vuosi lisää ja hän saattaa alkaa katsomaan niitä alle kolmekymppisiä naisia, kun oma kumppani paitsi liian vanha, myös äiti.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla muita tukiverkkoja, että voisit jatkaa harrastusta, vaikka tekisit lapsen?

Jep. Viedä lapset sairaalle 75v mummille jotta oma äijä pääsee kalastimaan ja golfreissulle.

Sitten nää mummit kirjoittaa palstoilla kun heitä hyväksikäytetään. Älkää nyt herranen aika laskeko lastenhoitoa mummille tms.

Olen vela ja jopa mä nään tässä karmivan kohtalon. Lisäksi se että lapset tajuu kyllä että isä haluaa golffata vaan.

Vierailija kirjoitti:

Rauhoittuu=mies jää kotiin sohvalle makaamaan ja menettää harrastuksensa, ettet sinä olisi katkera, kun vaihdat omat harrastuksesi lapsenhoitoon. Eihän miehellä saa olla harrastuksia, jos sinullakaan ei ole.

Kummasti sinä et ottanut vaihtoehdoksi sitä, että mies hoitaisi omaa lastaan vaan oletat, että nainen hoitaa lapsen ja mies makaa sohvalla. Lapsessa ja kotitöissä on kahdellekin ihan kivasti puuhaa, mutta niin, että kumpikin pääsee välillä harrastuksiin ja silti on yhteistä perheaikaa. Kumpikaan ei katkeroidu.