Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen
Olemme siis jo muutaman vuoden seurustelleet ja yhdessä asunut pariskunta. Minä 28v, mies 38v. Tapasimme alunperin erään melko vauhdikkaan urheilulajin kisoissa ja kaikenlainen harrastaminen ja yhdessä kilpailu on ollut iso osa parisuhdettamme.
Nyt on kuitenkin molemmilla jo biologinen kello kovasi tikittämässä, mutta jossain syvällä sisimmissäni pelkään kovasti että mies on ”ikuinen Peter Pan” eikä rauhoittuisi rooliin isänä.
Mies on rakastava ja intohimoinen, mutta jo 20
vuotta elämästään seikkailuille ja harrastuksille elänyt. Mies tulee ja menee miten tykkää, leireilee viikko tolkulla vuodessa, käyttää kaiken vapaansa harrastuksiin tai niihin valmistautumiseen. Saattaa ilmoittaa viikon leiristä muutaman päivän varoajalla ja on säännöllisesti pe-su jossain treenimatkalla. Kotityöt ja muu arjenpyöritys jää aikalailla minulle jo nyt… Miehen onnekseen hänen osa-aika työnsä on hyvin salliva äkillistenkin menojen suhteen ja minä taas puserran melko pitkääkin päivää ja tuon ison osan talouden rahoista.
Kun olemme keskustelleet tulevaisuudesta, hän kovasti haluaisi jatkaa sukua (näillä sanoin). Itse taas pelkään hyvin paljon, että lopulta minä jään ulos rakkaasta harrastuksestani, katkerana kotiin hoitamaan lasta ja tekemään muutkin kotityöt. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän on täydellinen puoliso. Voisin nähdä itseni jopa luopumassa lapsihaaveestani hänen vuokseen, mutten kuitenkaan tekeväni sitä tällaiseen tilanteeseen…
Kommentit (404)
Moni mies hankkii lapsen vaan jotta sillä voi kehuskella kavereille kun on siihen kyennyt ja kun muillakin on lapsia. Oikeasti lapsi ja vanhemmuus ei kiinnosta yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni aika samanlainen tilanne. Esikoinen syntymässä tammikuussa. Mies harrastaa mm. vuorikiipeilyä ja on kertonut aikovansa jatkaa harrastuksen parissa lapsen synnyttyä. Ensi vuonna jo seuraava alppimatka suunnitelmissa. Olen todella paljon miettinyt, voisinko saada hänet jotenkin tauottamaan nuo lajit edes siksi aikaa, kun lapsi on pieni. Tekee todella vaarallisiakin juttuja ja ollut useampia läheltä piti -tilanteita, jotka kuitannut naureskelemalla. Minusta on liikaa pyydetty, että jäisin leskeksi pienen vauvan kanssa. Minun puolestani voi jatkaa esim. vaeltamista ja tehdä pitkiäkin ulkomaan matkoja, mutta vaaralliset lajit yritän kyllä vielä saada hänet jättämään tauolle siksi aikaa, kun lapsi on pieni. Vähän epäilen onnistuuko tämä. Kyllä äidillä on oikeus kuitenkin vaatia myös miestä ottamaan vastuu lapsesta, myös hän ib kovasti halunnut jälkikasvua ja puhunut siitä jo vuosia.
Ehkä iso henkivakuutus teidän hyväksi ja lastenhoitaja kun isi ei kerran hoida osuuttaan?
Miehelle pitää tehdä selväksi, että vastuu lapsesta on puoliksi hänen. Koska tuossa tilanteessa riski siitä, että vastuu jäisi melkein kokonaan sinulle, näyttää isolta, on hyvä ottaa sen suhteen tiukka linja. Nyt vaan keskustelette selväksi asiat. Jäisikö mies vanhempainvapaille tai hoitovapaalle miten pitkäksi jaksoksi? Hakisi sen jälkeen lapsen hoidosta joka toinen päivä, hoitaisi tiskit, pyykit, ruoat, siivoukset, kylvetykset, iltasadut, kuravaatteiden huuhtelemiset lähtökohtaisesti puoliksi. Vaikkapa vuoropäivin, tai vuoroviikoin, jos tarvitaan selkeää työnjakoa.
Mies rauhoittuu, jos hän on jo hyvissä ajoin päättänyt niin, haluaa lapsen ja on aidosti innoissaan lapsen kasvatuksesta. Kun saimme vaimoni kanssa lapsia, aika oli oikea. Olimme olleet naimisissa pari vuotta, yhdessä viisi ja kumpikin oli saanut jo tarpeeksi juosta, matkustaa, harrastaa ja luoda uraa. Pystyin yhdistämään isyysloman kesälomaan, joten saimme pitkän alun lapsiperhearkeen.
Ap, on todella vaikeaa lukea kokemuksistasi miehesi kanssa. En ole koskaan harrastanut mitään yhtä suurella intensiteetillä kuin miehesi selvästi tekee, mutta olen aina urheillut paljon. Pistää miettimään, että mitä sinne harrastukseen oikein paetaan? Vastuuta nyt ainakin.
Voisimpa sanoa, että tunnen miehesi kaltaisia miehiä, joista on löytynyt seesteisiä koti-isiä. En valitettavasti tiedä yhtäkään. Tiedän kyllä useamman, jonka parisuhde on kaatunut siihen, ettei mies tee omaa osaansa kotona arjen rutiinien ja lasten hoidon parissa. Yksi heistä on juuri "kyllä kaikki hoituu"- mies, joka hoitaa kyllä työnsä hyvin, mutta kotona puoliso oli se, joka laittoi kaiken hoitumaan, kunnes hoiti tämän tuttuni pihalle.
Lasten kasvattaminen on rankkaa, mutta mieluista. Siitä haaveesta ei kannata luopua. Ei tuohon mieheen ole luottamista kotirintamalla, että siihen nähden tee ratkaisusi lasten ja yhteisen elämän suhteen.
Ota joku naamatatuoitu jännis. Et varmaan jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei rauhotu. Susta tulee katkera yh.
Nimim. Been there, done that.
Ennustan, että miehestäsi tulee täydellinen iskä.
Siis sellainen, jota kaikki kaverisi ja hänen kaverinsa ja naapurit ja sukulaiset pitävät täydellisenä osallistuvana iskänä. Sinä hoidat lapsen yövalvomiset, heräilyt, neuvolat, vaatteet, perusturvallisuuden, vuorovaikutustarpeet jne. sieltä aamuviidestä asti kun se herää. Mies tulee reissuiltansa kotiin kello 19.30 ja ilmoittaa voivansa nyt juuri olla hetken oman lapsensa kanssa. Hän sieppaa vauvan juoksurattaisiin ja lähtee spandexeissaan reippaalle kymmenen kilsan hölkkälenkille ja moikkailee iloisesti vastaantulijoille. Matkan varrelta saa instagramiinkin liikunnallisen selfien rattaiden kanssa ja paljon tykkäyksiä.
Tuntia myöhemmin mies palaa kaikkensa antaneena ja lähtee tietysti salille/bänditreeneihin, vauva kun on nyt hoidettu. Vauva on koko lenkin nukuttuaan pirteä kuin peipponen, eikä halua yöunille. Se tarkoittaa, että sinä valvot pirteän vauvan kanssa silmät ristissä tämänkin illan. Sinun instagramiin ei tule tykkäyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännästi naiset kuvittelee että miehen geeneihin tai luonteeseen kuuluu kakaran hoivaaminen.
Ei kuulu, eikä ole koskaan kuulunut. Se että naiset ovat viimeisen 50 vuoden aikana alkaneet vaatia asiaa ei muuta sitä faktaa mihinkään.
Muistakaa myös että vain äidistä on varmuus.
Silti on kauhea uho saada "kakaralle" miehen sukunimi 🙄
Sen vielä sanon, että on etukäteen hirveän paljon helpompi ajatella, että minähän sitten laitan kovan kovaa vastaan ja paiskaan vain oven kiinni perässä ja jätän miehen huolehtimaan lapsestaan. Se ei vain käytännössä mene niin. Lapsi on rakas pieni ihminen, ja kun siitä välittää niin sitä ei vaan voi käyttää neuvotteluvalttina aikuisten asioissa. Jos tietää että toinen räplää kännykkäänsä eikä katso lasta silmiin koko aikana kun ovat kahdestaan, toinen vanhempi ei vaan voi lähteä pitkäksi aikaa jos ei ole pakollista asiaa. Jos toinen ei tule tarpeeksi vastaan, silloin on vain pakko yksin paikata se jäljelle jäävä aukko läsnäolossa ja hoivassa lapsen suuntaan. Ja jos on hyvin eriäväiset käsitteet vastuusta, voi olla aivan varma että itsellä tulee raja vastaan ennen kuin sillä vastuuttomammalla vanhemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä, joka harrastaa paljon ja intensiivisesti - mikään ei tule ikinä tulemaan miehesi ja hänen harrastusten väliin, koska hän ei selkeästi aio luopua tai vähentää jotain, joka on hänen elämässään tärkeää selviytymisen ja hyvinvoinnin suhteen. Tässä vaiheessa muistutetaan, että aikuisen hyvinvointi meinaa myös lapsen hyvinvointia: mitä paremmin voit, sitä parempaa huolta pidät muistakin.
Se ei meinaa, etteikö hän aidosti rakastaisi sinua ja mahdollista lasta. Kannattaa ehdottomasti olla tiukka (tulevan) töidenjaon suhteen. Oma äitini esim. ei halunnut lasten auttavan kotitöissä, joka on johtanut siihen että automaattisesti oletan naisen hoitavan kotitöitä, ellen tee ajatustöitä sen eteen, että pääsen pois tuosta toksisesta asenteesta ja osallistun enemmän kotona, harrastamisen ja itseen keskittymisen sijaan. Välttämättä kyse ei ole aina itsekkyydestä, jos isä/mies priorisoi aikaansa sinulle epäedullisesti.
Helppoa se ei tule olemaan, jos päädytte lapseen, ei sillä että sen pitäisi helppoa olla. Jotkut miehet voivat olettaa muistakin syistä kotitöiden ja/tai lapsenhoidon kuuluvan äidin tehtäviin, esim. uskonnollisen vakaumuksen myötä. Lähipiirissä oli yksi nainen, jolle tuli yllätyksenä miehen uskontoon perustuva näkemys siitä, että mies on joka päivä koko päivän muualla töissä, samalla kun äiti on joka päivä koko päivän lasten kanssa kotona, ja kun mies tulee kotiin on ruokaa ja seksiä tarjolla joka päivä koko päivä.
Loppujen lopuksi sinä tunnet parhaiten miehesi.
No ap, onko ajatuksesi selkiytynyt asian suhteen?
Paljon on tullut mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia.
Toivottavasti joku samoja mietteitä pyöritellyt ottaa onkeensa eikä lisäänny Peter Pan- miehen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä yleisohje lienee, että vauva ei ratkaise ongelmia parisuhteessa. Vauva kulminoi ne vielä pahemmiksi. Tehkää siis lapsi vain hyvään suhteeseen tai harkitusti yksin.
Toki vanhemmuuteen kasvaa vain vanhempana, mutta luonnetta se ei muuta, eikä ongelmia poista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kohta nelikymppisen miehen ymmärrys vanhemmuudesta on tuota luokkaa, että "sukua haluaa jatkaa", eikä sitten oikein muuta osaakaan isänä olemisesta, perhe-elämästä tai omasta roolistaan siinä sanoa, niin kuulostaa kyllä todella epäkypsältä aikuiselta.
Jos ilkeä olisin, niin sanoisin että just sellaiselta vähä-älyiseltä urheilijalta, jota kiinnostaa oma treeni ja oma syke ja oma harrastus ja oma napa, eikä sitten ole paljon mitään elämässään miettinyt tai esimerkiksi lukenut, kun on pitänyt keskittyä siihen omaan treeniin.
Mun tuttu on bilehile. Hän on aina ollut. Miehensä ajatteli seurusteluaikoina, että onpa kiva, menevä nainen. Ja kuitenkin samaan aikaan ajatteli naisen rauhoittuvan äitiyden myötä. Niin ei käynyt. Lopputuloksena oli ero ja lapsi jäi isälle.
Minä tein lapsia miehen kanssa joka oli menevä ja harrastava. Minulla oli aivan järkyttävä pahoinvointi 24h vrk, en pystynyt lähtemään minnekään kotoa. Mies meni harrastuksiinsa kolme neljä kertaa viikossa töitten jälkeen, tuli illalla kotiin. Viikonloppuna ryyppäsi kavereiden kanssa ja sunnuntaina krapulassa jaksoi hetken olla minun kanssa. Ei auttanut vaikka pyysin että olisi seurana minullekin joskus.. (tähän väliin sitten muistutus että mies sanoi haluavansa lasta kovasti ennen raskautta ja minä uskoin).
Tätä jatkui niin kauan kunnes se lapsi oli kaksi vuotias. Menin töihin, miehen oli pakko hoitaa lasta. Alkuun se oli tosi vaikeaa, sain viestejä töihin aina että " tää vaan huutaa..".
Alkoi sujua. Puhuttiin toisesta lapsesta ja siitä että nyt pitää olla enemmän läsnä minulle. Mies vannoo muuttuneensa ja on lapsen kanssakin ollut enemmän. Tulen raskaaksi ja taas sama meno kuin ensimmäisen kanssa mutta ei ihan niin pahasti, silti tarpeeksi pahasti. Olin paljon yksin lapsen kanssa kotona kun mies lähti kavereille viikonloppuisin. Vauva syntyi ja sama jatkui. Kesti kauan että sain pääni jostain vauvakuplasta uskalsin sanoa vastaan miehelle touhuissaan. En halunnut erota koska omat vanhempani on eronneet, en halunnut sitä omille lapsilleni. Pakotin miehen puhumaan ja kuuntelemaan. Käytiin kaikki läpi. Aikaa meillä meni kolmisen vuotta. Nyt parisuhde voi hyvin. Ollaan läheisiä ja mies on tasa-vertainen vanhempi jonka kaverit ei ymmärrä miksi ei enää voi lähteä joka viikonloppu kännäämään.
Aivan hirveä savotta ja nyt ole vanhempi ja väsyneempi. Jos pitäisi alkaa sama uudestaan ja tietäisin mitä on tulossa... ei ikinä. Pääsee sitä elämässä helpommallakin.
Surullisinta on se että kaikkien tuntemieni äitien tarinat on hyvin samanlaisia. Hekin ovat jääneet liikaa yksin. Alan uskoa että sellainen hyvä ja huolehtiva mies on sama kuin sitä yksisarvista etsis. Ei sitä ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
No ap, onko ajatuksesi selkiytynyt asian suhteen?
Paljon on tullut mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksia.
Toivottavasti joku samoja mietteitä pyöritellyt ottaa onkeensa eikä lisäänny Peter Pan- miehen kanssa!
On tullut todella paljon hyviä ja ajatusmaailmaa avartavia mielipiteitä. Ja olen lukenut niistä jokaisen. Toivottavasti myös jollekulle muulle samoja asioita pohtivalle!
Olen tehnyt päätökseni, että lapsihaaveet tämän miehen kanssa on nyt jäissä. Mikäli hommaan joskus ryhdytään (mitä en juuri nyt pidä todennäköisenä), aloite on tultava häneltä ja näyttöjen kera. Yhtään en ala kuuntelemaan sitä ”kotona on tylsää”, jatkuvaa poissaoloa ja menojen on pitänyt jo loppua jo kauan ennen tätä.
Seuraavaksi kun mies reissultansa palaa istutaan alas ja käydään se kuuluisa ”mitä haluan elämältäni” -keskustelu.
Toisaalta heräsin myös itse siihen, että minulla on aikaa vielä. Ei liikaa, mutta sen verran että voin tehdä parhaan mahdollisen päätöksen asian suhteen.
-ap
Ilman muuta hanki se lapsi, tai useitakin. Mies hoitaa kyllä hommasta osansa , älä pelkää mitään. Kyllä lapsen tulo perheeseen muuttaa kaikkien arvomaailmaa, eikä ne seikkailut tunnukaan enää niin hirvittävän tärkeältä.
Kahden opiskelijan äiti
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla mies on täydellinen puoliso? Ei huomioi sinua, ei tee kotitöitä, ei tienaa rahaa, on itsekäs, katoille harrastuksiinsa ilmoitusasiana, ei ilmeisesti halua viettää vapaa-aikaansa sinun kanssasi?
Tätä samaa halusin Ap:lta kysyä!!!
IKINÄ en lasta tuollaisen kanssa tekisi! Maailmassa on hirveän paljon lapsia pelkästään äitinsä hoivattavana, joten älä nyt tahallasi tee virhettä! Katsos: jos ei mitään konkreettista osaa sanoa osastaan isänä, ei hänellä ole aavistustakaan siitä mitä elämä vauvan kanssa on, miten vauvassa on kiinni, miten väsynyt voi olla, miten vanhemmat tarvitsevat toisensa apua. Hän vain jatkaisi menojaan ja sinä kyllästyisit viimeistään 2 vuodessa. Ero.
Lähes 40 vuotta omien mielihalujensa mukaan mennyt mies ei kyllä pysähdy ja rauhoitu vain siksi että se "biologinen jatke" ilmestyy kuvioihin. Miehesi voi olla ihmisenä ihan mahtava, mutta jos lastenhankinnan syy on todella "suvun jatkaminen" niin ei kyllä kovin isälliseltä ihmiseltä kuulosta.
Onko hän koskaan osoittanut mitään kiinnostusta perhe-elämää ja lapsia kohtaan vai onko lapsen saanti vain tarkoitus jatkaa hänen omasta mielestään erinomaisia geenejä? Tieto geeniperimän jatkumisesta ei lohduta miestäsi siinä vaiheessa kun tärkeä leiri jää väliin kun kotona norovirus jyllää, tai kun itselläsi on jokin pakollinen meno ja hän joutuu jättämään treenit tai reissun väliin lapsen hammaslääkärin tai futisturnauksen takia.
Toki perhe-elämänne voi onnistua jos olet valmis ottamaan päävastuun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta ja olet valmis olemaan paljon yksin/kahden lapsen kanssa. Siihen ajatukseen ei kyllä kannata tuudittautua että "kyllä mies muuttuu kun lapsi syntyy", se aiheuttaa vain pettymyksiä ja riitoja välillenne.