Pelkään, ettei mies ”rauhoitu” isyyden myötä ja jään yksin vastuuseen

En tekis lasta noin itsekeskeiselle miehelle, jonka omat tarpeet menee kaiken edelle. En myöskään luopuis lapsihaaveesta tämän miehen takia, se jää kaduttamaan myöhemmin. Eli ei muutako mies vaihtoon tai sitte vaan yksinkertasesti valmistaudut olemaan lapsen kanssa yksin ku mies menee menojaan.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla mies on täydellinen puoliso? Ei huomioi sinua, ei tee kotitöitä, ei tienaa rahaa, on itsekäs, katoille harrastuksiinsa ilmoitusasiana, ei ilmeisesti halua viettää vapaa-aikaansa sinun kanssasi?

Mies on "jännä" juuri noin "renttuna". Jos mies rauhoittuu, naisen kiinnostus loppuu, kun mies "nössööntyi"?

Alkuperäisen kirjoittajan kannattaa oikeasti pohtia, mitä haluaa. Kotihiiren vai sen jännän miehen. Molempia ei voi saada, vaikka kuinka haluaisi, ellei ota kahta miestä (polygamia ei ole mahdotonta).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla mies on täydellinen puoliso? Ei huomioi sinua, ei tee kotitöitä, ei tienaa rahaa, on itsekäs, katoille harrastuksiinsa ilmoitusasiana, ei ilmeisesti halua viettää vapaa-aikaansa sinun kanssasi?

Mies on "jännä" juuri noin "renttuna". Jos mies rauhoittuu, naisen kiinnostus loppuu, kun mies "nössööntyi"?

Alkuperäisen kirjoittajan kannattaa oikeasti pohtia, mitä haluaa. Kotihiiren vai sen jännän miehen. Molempia ei voi saada, vaikka kuinka haluaisi, ellei ota kahta miestä (polygamia ei ole mahdotonta).

Kyllä se fiksun, naisensa ja perheensä huomioivan, kiinnostavan miehen voi saada jos on itse yhtä hyvä kumppani miehelle. Tietysti miehissä on vähän enemmän ääripäitä, joten ihan jokaiselle fiksulle naiselle ei vastaavaa miestä ole markkinoilla, mutta alle 30-vuotiaana ei kyllä pidä sitoutua lapsentasoiseen ikämieheen. Vaikuttaa, että heidän parisuhteessa ei ole aivan terveellä pohjalla näin lapsettominakaan.

Ihanaa AP, että pohdit asiaa etukäteen!!

Jos päädyt lapsen tekemään ja ero tulee, niin lapsen elatus taitaa jäädä yksin sinun harteille. Mies käy vain osa-aikatyössä….

En pidä sukupuolittamisesta, mutta tässä asiassa (lasten hoitamisessa) olen todella, todella pettynyt miehiin ja menettänyt uskoni heihin elämäni aikana kasvatusasioiden näkökulmasta. En itse halua lapsia, mutta monet läheiseni ovat niitä hankkineet viime vuosina, ja niin uskomattoman moni mies on lupaillut etukäteen, että kyllä hän hoitaa vastuualueensa lapsen kasvatuksessa ja hoitamisessa, ei huolta.

Ainoastaan ne miehet, jotka ovat oikeasti halunneet lapsen sen lapsen takia, ovat myös lunastaneet lupauksensa. He ovat tehneet myös uhrauksia kuten äiditkin, jotta takaavat lapselle hyvän, tasapainoisen elämän, ja ovat ymmärtäneet, että elämä tosissaan muuttuu lapsen myötä. Puolet lapsen kasvatuksesta hoitavat isät ovat halunneet lapsen siksi, että he saisivat kasvattaa lapsen, nähdä sen varttuvan, hoitaa ikäviäkin asioita, kestää rankat hetket, olla osana ilossa ja surussa, suurimpana tukena uuden ihmisen elontiellä.

Sen sijaan he, jotka ovat halunneet lapsen siksi koska niin kuuluu tehdä tai koska sukua halutaan jatkaa, siirtää geenejä eteenpäin ja olla osana lähinnä vain niissä pallonheittelytilanteissa ja perhepotreteissa: he ovat niitä lapsellisia, luolamiesmäisiä miehiä, jotka vain haluavat kylvää siemenensä vaimoonsa ja jatkaa elämäänsä kuin ennenkin, mistään ei jousteta. Harrastukset, kaverit, työt, ne vievät kaiken ajan. Näitä miehiä valitettavasti riittää lähipiirini kumppaneissa ja he ovat juuri näitä "kyllä asiat järjestyvät"-miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla mies on täydellinen puoliso? Ei huomioi sinua, ei tee kotitöitä, ei tienaa rahaa, on itsekäs, katoille harrastuksiinsa ilmoitusasiana, ei ilmeisesti halua viettää vapaa-aikaansa sinun kanssasi?

Mies on "jännä" juuri noin "renttuna". Jos mies rauhoittuu, naisen kiinnostus loppuu, kun mies "nössööntyi"?

Alkuperäisen kirjoittajan kannattaa oikeasti pohtia, mitä haluaa. Kotihiiren vai sen jännän miehen. Molempia ei voi saada, vaikka kuinka haluaisi, ellei ota kahta miestä (polygamia ei ole mahdotonta).

Olen tästä osin eri mieltä. Ei miehen tarvitse olla itsekeskeinen m*lkku ollakseen jännä - tai tylsä ollakseen isämateriaalia. Pitää vaan pystyä puhumaan ja sopimaan asioista. Sitten voidaan yhdessä löytää elämä, jossa molemmilla voi olla omia menoja ja omaa elämää, voidaan löytää tapoja tehdä siitä perhe-elämästäkin jännää ja silloin tällöin voidaan myös sopia treffi-ilta ja tehdä jänniä juttuja aikuisten kesken.

Lähtökohtaisesti lapseton nelikymppinen on c-luokan mieskanditaatti. Parastaennen katsos on mennyt jo.

Lyö itsellesi faktat tiskiin ja mieti siltä pohjalta.

Ota ennemmin joku tunnollinen, töissäkäyvä ja omaisuutta kartuttanut yh-isi.

Vierailija kirjoitti:

Oma exäni kuului niihin miehiin, joille lapsen saannin sitovuus tuli täytenä yllätyksenä. Vähensi kyllä harrastuksiaan, mutta samassa suhteessa ja ylikin alkoi tekemään enemmän ylitöitä. Lopulta katkeroitui minulle, kun harrastukset ja vapaus hävisi. Ja kyllä, jätti minut eli erokin tuli.

Nykyään hänellä on lapseton naisystävä, joka isävuoroilla hoitaa meidän lapsia, jotta ex pääsee vapaammin liikkumaan.

Heh, jotkut miehet sit osaa.. Kun ero tulee, otetaan lapseton naisystävä joka hoitaa.. Näin velana melkein hattua nostan tuollaiselle luikerolle. Itse en tuollasta menoa katsoisi. Äijä lähtee harrastaa ja lapseton nainen jää hoitaa sen lapsia.. Häh? :)

Miten tää on niin yleinen harhaluulo naisilla, että miehet "rauhoittuisivat" lapsen synnyttyä??

Lisäksi riskinä ap:n kuvailemassa tilanteessa on se, että isän ja lapsen välille ei muodostu vahvaa tunnesidettä.

Vaikka äiti saisi jollain poppakonstilla isän vähän osallistumaankin lapsen hoitoon, voi mies mielessään kiristellä hampaitaan kun hän joutuu nyt tinkimään omista menoistaan. Hänhän oli sitä mieltä, että lapsen tulo ei saa muuttaa mitään.

Usein tällaisissa tilanteissa sitten osoitetaan mieltä vaimolle ja kiukutellaan, siitä, että harrastusreissu jäi väliin ja täällä vaan pitäisi jotain kakkavaippoja vaihtaa ja vahtia kirkuvaa kakaraa, vaikka kavereilla on kivaa siellä jossain.

Ap haaveilee kertomansa mukaan perheen yhteisestä tekemisestä, mutta aika vaikea nähdä senkään olevan todennäköistä jos miestä jo ottaa päähän se, että molemmilla sama urheilulaji, koska pitäisi olla jotain omaa. 

Panee miettimään kuinka paljon ap:llä ja miehellä on yhteistä harrastuksen lisäksi.  Jos yhteinen elämä on tähän mennessä ollut lähinnä harrastuksen ympärillä pyörivää toimintaa ei ehkä olla tutustuttu toiseen ihmisenä niin hyvin kuin lapsia hankkiessa olisi syytä. Ap:llä lisäksi arjen pyöritys yksin harteillaan.

Jos mies ei ole tähän mennessä osoittanut joustavuutta ja tarpeen vaatiessa kykyä tinkiä omista haluistaan yhteiseksi hyväksi vaikea nähdä, että se taikaiskusta muuttuisi lapsen tulon myötä.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa AP, että pohdit asiaa etukäteen!!

Jos päädyt lapsen tekemään ja ero tulee, niin lapsen elatus taitaa jäädä yksin sinun harteille. Mies käy vain osa-aikatyössä….

Kyllä valtio maksaa, jos isä ei siihen pysty!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla mies on täydellinen puoliso? Ei huomioi sinua, ei tee kotitöitä, ei tienaa rahaa, on itsekäs, katoille harrastuksiinsa ilmoitusasiana, ei ilmeisesti halua viettää vapaa-aikaansa sinun kanssasi?

Mies on "jännä" juuri noin "renttuna". Jos mies rauhoittuu, naisen kiinnostus loppuu, kun mies "nössööntyi"?

Alkuperäisen kirjoittajan kannattaa oikeasti pohtia, mitä haluaa. Kotihiiren vai sen jännän miehen. Molempia ei voi saada, vaikka kuinka haluaisi, ellei ota kahta miestä (polygamia ei ole mahdotonta).

Olen tästä osin eri mieltä. Ei miehen tarvitse olla itsekeskeinen m*lkku ollakseen jännä - tai tylsä ollakseen isämateriaalia. Pitää vaan pystyä puhumaan ja sopimaan asioista. Sitten voidaan yhdessä löytää elämä, jossa molemmilla voi olla omia menoja ja omaa elämää, voidaan löytää tapoja tehdä siitä perhe-elämästäkin jännää ja silloin tällöin voidaan myös sopia treffi-ilta ja tehdä jänniä juttuja aikuisten kesken.

Sitäpaitsi on niitä tupajumi mörököllejäkin, mitkä on täys mulk.. ja. Örisee, murahtelee, dokaa ja pieree sohvalla, siinä kaikki. Ei ole jännä, ei kiva, eikä isämateriaalia myöskään. Vaimolle ja lapsille ei paljoa luulisi olevan iloa. No okei, vaihtaa se (omaan) autoonsa renkaat kahdesti vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen hankkii pitää varautua vaikka siihen, että toinen teistä kuolee eli pitää ajatella asia niin, että molemmat teistä ovat valmiita kantamaan lapsesta vastuun yksin. Onnistuuko sinulta, entä mieheltäsi? Tai eroatte, siinäkin tapauksessa lasta joutuu hoitamaan ja kasvattamaan molemmat erikseen. Lapsi voi olla erityislapsi, joka vaatii paljon huomiota, voi nukkua huonosti yms.harrastuksille ei jää aikaa. Isompana lasta viedään harrastuksiin yms.jolloin omille harrastuksille ja tarpeille ei jää niin paljon aikaa. Näetkö miehesi istumassa lapsen kanssa hiekkalaatikon reunalla, kehumassa, kannustamassa pyöräilyyn, viemässä balettitunneille tai treeneihin? Vaihtamassa vaippoja yöllä? Siivoamassa oksennusta ja pyyhkimässä räkäistä nenää, kuuntelemassa itkua?

En valitettavasti osaa oikein nähdä. Se ei tarkoita, etteikö niin tapahtuisi mutta ei, en osaa. Mies on todella todella kiinnostunut omista harrastuksistaan ja melko joustamaton niiden suhteen. Itse harrastan myös, mutta yritän pitää elämäni suurinpiirtein tasapainossa enkä ole fanaattinen niiden suhteen.

Välillä itkettää ja ahdistaa kovasti. Tuntuu, että minulla ei ole varaa valita ja lapset on tehtävä tämän miehen kanssa, oli miten oli. Lapsenlasta kaipaavat isovanhemmatkaan ei erityisesti auta vaan suoranaisesti painostavat hommaan.

-ap

Mä yritän sanoa tämän niin nätisti kuin osaan.

Sä varmaan tiedät, että sun elämän ei ole pakko olla tällaista? Että sun ei oo pakko rahoittaa sun miestäsi, että sun ei oo pakko tehdä yksin kaikkia kotitöitä, että sun ei oo pakko sietää tätä?

Hyvä ystävä, mua ahdistaa sun puolesta! Sun miehesi ei muutu, ja miksi muuttuisi? Hän on itsekäs ja ajattelee vain omaa napaansa. Jos hän olisi hyvä ihminen, hän huomaisi sun ahdistuksen ja pahan olon ja tekisi asialle jotain ilman että sun täytyisi sitä erikseen pyytää.

Ja mitä tulee biologiseen kelloon, niin sulla on ihan hyvin aikaa tulla raskaaksi. Varsinkin jos jätät ukkelisi pian ja etsit jonkun, joka oikeasti kunnioittaa sua ja sun työpanostasi.

Tässä vastauksessa tuli erittäin hyviä pointteja. Sä olet ap vielä tosi nuori. Älä tee asioita siksi kun kuuluu tehdä tai koska sukulaiset painostaa. Sä et ole jumissa tilanteessasi (mutta jos hankit lapsen niin sitten olet ainakin lapsen kautta ikuisesti sidoksissa tähän ikuiseen Peter Paniin), sun ei ole pakko hankkia lasta just tämän miehen kanssa. Tai kenenkään muunkaan.

Ota aikalisä. Vaikka mies vakuuttelisi sulle että asiat hoituu niin käytäntö valitettavasti voi olla jotain muuta, varsinkin kun jo nyt kuulostaa siltä että sulla on suurempi vastuu kaikesta.

Ehkä sitä lasta on hankalampi hahmottaa mutta kuvittele että teille tulisi koiranpentu, kuka sitä hoitaisi ja käyttäisi ulkona, ehkä harrastaisi sen kanssa? Ja kun ei sitäkään voi jättää joka ilta yksin..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä kommentteja, kiitos!

Olen tosiaan itsekin miettinyt paljon, että ehkä miehellä ei ole realistista kuvaa lapsiperheen vastuista ja velvollisuuksista. Ja lähinnä ärsyyntyy, kun kyselen tulevaan lapseen liittyviä asioita. Pelkään, että mies haluaa lapsen koska kuuluu haluta ja muutkin haluaa.

Ja siis, rakastan kyllä miestäni mutta suhteemme on rakentunut pitkälle reissujen, harrastusten ja tekemisen päälle. Joskus mies ihan turhautuu, kun on joutunut ”nysväämään kotona” mun kanssa näin paljon esim koronarajoitusten takia. Luuleeko että yhteinen aika vähenee lapsen myötä?

Mies selvästi on vähän erakkoluonteeltaan.Joskus on myös todennut, ettå välillä ärsyttää ettå harrastamme samaa lajia - haluaisi jotain aivan omaa. Tosiasiassa treenaamme harvemmin yhdessä ja tänä vuonna olemme kisanneet kerran samassa kisassa…

-ap

Siis mitä vit.. nyt oikeesti?! Sanoit, että teidän suhteen "se juttu" on alusta asti ollut yhdessä harrastaminen ja kisailu. Mies menee miten huvittaa, eikä häntä näy mailla halmeilla, ja nyt häntä on alkanut ärsyttää, että harrastatte samaa lajia ja jotain omaa pitäisi saada!

Tee lapset tämän miehen kanssa yksinhuoltajaperiaatteella. Häneltä et henkistä, fyysistä tai taloudellista tukea tule saamaan, eikä lapsesi myöskään. Tai sitten jätät sen setälapsosen, etsit oman tasoisesti miehen, josta on oikeaksi isäksi.

Mutta älä nyt lapsihaaveitasi hylkää tämän keskenkasvuisen äijänkäppänän takia. Pahimmassa tapauksessa suhde päättyy hänen itsekkyyteensä, kun olet jo liian vanha saamaan lapsen jonkun toisen kanssa!

Ansaitset parempaa.

Aamen! AP:n viestissä, johon edellinen kirjoittaja viittaa, särähtää korvaan etenkin tämä: "Joskus mies ihan turhautuu, kun on joutunut ”nysväämään kotona” mun kanssa näin paljon esim koronarajoitusten takia. Luuleeko että yhteinen aika vähenee lapsen myötä?"

Totta hemmetissä se yhteinen aika vähenee lapsen myötä! Vuorokaudessa on 24 tuntia, niitä ei siihen tule lisää. Lapsi vie siitä oman osansa, vaikka olisi miten helppo ja hoitaminen olisi alussa lähinnä syöttämistä (joka onnistuisi ilman ongelmia) ja vaipanvaihtoa ja vauva nukkuisi yöt pienestä pitäen. AP:n mies ei siis AP:n kertoman mukaan viihdy kotona edes nyt, kun kyseessä on kahden aikuisen suhde, jossa hän saa mennä miten tahtoo. Miten ihmeessä hän viihtyisi siellä lapsen syntymän jälkeen, kun lasta on pakko hoitaa ja osa hoidosta on melkeinpä pakko (tai ainakin huomattavasti helpompi) tehdä kotona?

Tartteeko tätä nyt vatvoa kovin paljoa? Jos lukee ajatuksella ap:n ensimmäisen viestin, niin punalampun pitäisi syttyä. Suomeksi, jätä piparin antaminen ko. miehelle ja äijä vaihtoon. Tai sitten teet sen mukelon ja tyydyt siihen tosiasiaan, että mies EI TULE rauhoittumaan.

Siinä vaihtoehdot, noin niinkuin realistisesti. Haaveilemalla voit lisätä vaihtoehtoja, mutta älä sitten tule tälle foorumille kitisemään, jos ne ei toteutuneet.

Vierailija kirjoitti:

Mies tulee ja menee miten tykkää, leireilee viikko tolkulla vuodessa, käyttää kaiken vapaansa harrastuksiin tai niihin valmistautumiseen. Saattaa ilmoittaa viikon leiristä muutaman päivän varoajalla ja on säännöllisesti pe-su jossain treenimatkalla. Kotityöt ja muu arjenpyöritys jää aikalailla minulle jo nyt …... minä taas puserran melko pitkääkin päivää ja tuon ison osan talouden rahoista.

Kaikenlaisia paskoja te katselette.

Olet käytännössä palvelija ja maksaja!

Kysyisin, että oletko sinä edes suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma exäni kuului niihin miehiin, joille lapsen saannin sitovuus tuli täytenä yllätyksenä. Vähensi kyllä harrastuksiaan, mutta samassa suhteessa ja ylikin alkoi tekemään enemmän ylitöitä. Lopulta katkeroitui minulle, kun harrastukset ja vapaus hävisi. Ja kyllä, jätti minut eli erokin tuli.

Nykyään hänellä on lapseton naisystävä, joka isävuoroilla hoitaa meidän lapsia, jotta ex pääsee vapaammin liikkumaan.

Heh, jotkut miehet sit osaa.. Kun ero tulee, otetaan lapseton naisystävä joka hoitaa.. Näin velana melkein hattua nostan tuollaiselle luikerolle. Itse en tuollasta menoa katsoisi. Äijä lähtee harrastaa ja lapseton nainen jää hoitaa sen lapsia.. Häh? :)

Ei tämä mitenkään tavatonta ole. Juuri julkaistiin jokin kysely, jonka lopputulemana oli se, että miehen uuden kumppanin rooli on usein miehen isyyttä tukeva. Eli tyttöystävän rooliin helposti kuuluu sen äijän lasten hoito tai vähintään isyyden "tukeminen". Ja niin muuten me ex-vaimotkin usein tuetaan sitä isyyttä.

Mutta kyllä, itsekin aina välillä nostan tälle exälle hattua, että miten hän tuon tekeekin. :D Miten voi ylläpitää hyvän isän mainetta, ja silti ulkoistaa niin paljon ex-vaimolle ja uudelle naisystävälle.

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Miten tää on niin yleinen harhaluulo naisilla, että miehet "rauhoittuisivat" lapsen synnyttyä??

1) Siksi, että jokainen tuntee pariskunnan jossa mies on oikeasti rauhoittunut. Eletään toivossa että oma mies kuuluisi näihin. 2) Siksi, että naiset itse pitää omaa rauhoittumista itsestään selvänä, eikä tajua että miehet ei koe sitä samoin. Menevä nainen itse ajattelee, että mennään nyt kun vielä voidaan ja sitten rauhoitutaan kun tulee lapsia, eikä tajua ettei se olekaan sille kumppanille mikään elämänvaihe vaan elämäntapa. 3) Toisin kuin tässä Ap:n tapauksessa, monesti se menevä mies lupaa rauhoittua ja joskus uskonee siihen itsekin. Teot ei sitten lopulta vaan yllä sanojen tasolle.

Mä luulen että, osasyynä miesten osallistumattomuuteen on luulo, että isyyden hoitamista voi jotenkin lykätä siihen aikaan, jolloin itselle sopii. Moni mies ehkä ajattelee, että joo, osallistun sitten lapsen elämään kun se on isompi, eikä tartte tehdä niitä ikäviä vaippa- ym. muita hommia.

Usein näin ei kuitenkaan käy kun lapsi on jo oppinut vierastamaan isäänsä ja turvautumaan vain äitiinsä. Varsinkin jos lapsi ei kasvaessaankaan ole kiinnostunut niistä isin harrastuksista, moni mies luovuttaakin koko isyydestä ja siirtyy taustalle.

 

Jos sitten tähän tulee vielä ero, niin usein välit etääntyy entisestään. Lapsesta ei ole luontevaa edes vierailla isän luona, vaan se on ikävää pakkopullaa kun mitään yhteisiä kokemuksia ei ole.

Varsinkin vanhemmissa ikäluokissa on kyllä niin masentavan huonoa isyyttä, että ei ole tosikaan.

Muistan kun taannoin miespuolinen ystäväni kertoi kaveristaan, joka oli etääntynyt lapsestaan. Mies ei asunut lapsen ja äidin kanssa, vaan hoiti isyyttään pari kertaa vuodessa soittamalla lapselle kännipuheluja kapakasta. Ymmärrettävästi äiti ja lapsi eivät olleet kovin innoissaan näistä puheluista.

Mies sitten syytti tietysti äitiä vieraannuttamisesta. Pakostihan syy oli naisessa, eikä hänessä. Mies oletti, että totta kai lapsen olisi pitänyt hihkua riemusta kun isä nyt suvaitsi muistaa hänet ja soittaa.

Oma ystäväni taas kertoi omasta lapsuuden eroperheestään. Eron jälkeen isä oli kiinnostunut tapaamaan lähinnä kahta nuorimpaa lasta, jotka olivat poikia. Tytöistä ei ollut niin väliä. Ongelma vaan oli siinä, että pojatkin kokivat vierailut ikäviksi. Miksi heidän piti mennä heille käytännössä vieraan pahantuulisen miehen luo kylään. Nuorempi pojista oli 2-vuotias eron aikaan, joten hänellä ei edes ollut muistikuvia isästään.

Ymmärrän täysin Sanna Marinin ratkaisun siinä, että ei osallistunut isänsä hautajaisiin. Siksi, että ei hän ollut oikeasti isä, pelkkä spermanluovuttaja, eikä sellaisen hautajaisiin tarvitse mennä. Jos hän olisi kiinnostunut isyydestään olisi hän myös nähnyt tärkeäksi pitää yhteyttä tyttäreensä.