Häpeän vaimoani koska...
...hän on pitkäaikaistyötön masennuksen(Mt ongelmia) vuoksi. En halua ottaa häntä mihinkään illanviettoihin yms. mukaan tai edes mainita häntä puheissani esimerkiksi työkavereilleni ettei kukaan kysyisi hänen työstään...jota ei ole. Vaimoni on ollut työttömänä jo yli kymmenkunta vuotta.
En myöskään pysty täysin arvostamaan häntä ihimsenä tämän vuoksi, sillä hän on todella avuton ja tietyissä asioissa aikaansaamaton, tuntuu että kaikki vastuu (myös taloudellinen) on langennut minulle vaikka kotitöitä tekeekin jaksamisensa mukaan. Lapsia meillä ei onneksi ole. Ulkoisestikin hän on ihan sievä ja hento vartaloinen, mutta välillä on vaikea pitää häntä haluttavana.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikse vaan sano että vaimosi tekee jotain hommia kotoota käsin? on sijoittaja tai jotain muuta ympäripyöreetä
Miksei vaan jätä moisia kysyjiä omaan arvoonsa. Ei se kellekään kuulu, millä alalla kukin on ja mitä tekee työkseen.
Mä vihaan ihmisiä, jotka utelee töitä... ja tekee johtopäätöksiä sen perusteella.
Ei tuo vaan käytännössä toimi niin ettei vastaisi mitään kysyttäessä ilman että sua pidetään joko töykeänä tai hulluna. Asiaa ei tunnu voivan mitenkään sivuttaa jos joku päättää ottaa sen puheeksi, kaivetaan vastaus vaikka väkisin. Minulta asiaa usellaan jatkuvasti ja jos sanon etten tällä hetkellä tee mitään, niin sitten kysytään että mitä teit ennen sitä tai jos sanoo että en tee mitään, niin sitten todetaan "aha, olet siis työttömänä?"
Niin, yksi vaihtoehtohan olisi ihan vain sanoa, että on kuntoutumassa ja toivottavasti niin paljon, että voisi pystyä pääsemään takaisin työelämään. Ei tuo asia ole niin tabu enää kuin joskus. Toki valehtelemaan ei kenenkään puolesta kannata ryhtyä. Kyllä minä saattaisin sanoa, että kyllä se tällä hetkellä taitaa miettiä mitä elämällään tekisi, jos puolisoni vaan lorvailisi kotona ilman sen suurempaa suunnitelmaa, ja joku asiaa alkaisi udella.
Vierailija kirjoitti:
Kuule kun sulla on ne illanviettosi, niin mä viiletän ihan toisaalla silloin. Minua masentaa suurimmaksi osaksi vain sinun seurassasi, muussa seurassa pystyn hengittämään helpommin. Olet minulle oikea kiviriippaa, mutta kuten sanoit, et anna minun lähteä. T: Ehkä vaimosi
Taas porukka elää ihme fantasiamaailmassa. Netissä toimintamallit on aina niin suoraviivaisia, mut sit reaalimaailmassa kyse on jostain saamattomasta vätyksestä. Ei näin.
Meillä ei ole ikinä mitään työkaveri illanviettoja ollut. Minulla olisi ollut mutta en mennyt sellaisiin, ei vaan kiinnosta. Puolisoni työkaverit kännykässä jaaraavat työasioista jonkin verran mutta ei kukaan kysele perhe asioita eikä muijan ammattia tai työtilannetta. Semmoiset eivät kuulu työkavereille.
Lopettaisin kokonaan tuollaiset illanistujaiset ennemmin kuin luopuisin puolisostani.
Vierailija kirjoitti:
Nämä "vain yksi elämä, katkera, läpäläpä" juttelijat eivät taida olla tutustuneet avioliittolakiin. Yhteiskunta ei puutu, koska yhteiskunnalla ei ole mitään tarvetta puuttua.
Tästä alkaa hahmottua, ettei avioliitto ole itse asiassa naimisiin menneiden välinen sopimus vaan avioliiton vahvemman osapuolen ja yhteiskunnan välinen sopimus.
Aika näppärä kusetus kyllä, en ole tähänkään mennessä naimisiin hinkunut, mutta tämä ketju kyllä varmisti sen päätöksen.
Minun "mies" ilmoitti häpeävänsä työtäni, vaikka se on täysin normaali työ ja maksan veroni. Minä ilmoitin häpeväni häntä koska hän on niin tyhmä.
Mun mies on ollut oikein kultainen mua kohtaan vaikka olen eläkkeellä. Ja alle 50vuotias. Ymmärtää että se on mulle vaikea asia. Oletko kehottanut vaimoa hakemaan apua? Lääkitys voi olla pelastus.
Noh, missäs ne kaikki wannabe- ja eläköityneiden psykoterapeuttien elämänviisaudet nyt luuraa?