Häpeän vaimoani koska...

Mikse vaan sano että vaimosi tekee jotain hommia kotoota käsin? on sijoittaja tai jotain muuta ympäripyöreetä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko myöntää etten loputtomiin jaksaisi hyysätä toista jos tämä ei itse edes yritä reipastua.

Ja voin hyvin sanoa näin joska olen kipukroonikko ja kivut on aiheuttaneet vakavan masennuksen jo muutama vuosi sitten. Työelämässä sinnittelin tähän kevääseen, nyt tk eläkkeellä. Ikääkin jo 60v.

Silti olen aina hoitanut kodin ja työt niin kauan kun niitä oli. Kasvattanut lapset ja rakentanut 3 taloa miehen rinnalla. Aktivoinut itseni päivisin ja valvonut yöt kipujen ja ahdistuksen vallassa. Itkenyt muita häiritsemättä. Mies on tukena minkä osaa mutta hän tietää totuudesta ehkä 10%

Kyllä ne lapset tietää totuuden. Tällaisen äidin lapsena on kamala olla. Oma äitini luulee olleensa hyvä kasvattaja vaikka kaikki jälkeläiset on olleet terapiassa käsittelemässä virtahepoa olohuoneessa. Tonnista vetoa lapsesi olisivat mieluimmin ottaneet äidin joka suorittaa vähemmän ja itkee vähemmän öisin.

Kivut ja masennus alkoi vasta kuopuksen aikana, 2/4 oli jo poissa kotoa. Välit kaikkiin on erinomaiset, tapaamme viikoittain tai vähintään kerran kuukaudessa kun kaikki tulevat syömään. Miten he voisivat tietää mun olotilasta? Kerran ovat nähneet kun romahdin väsymyksesä, sekin käytiin läpi heti.

Suorittamisen vähentäminen olisi ollut ehdottoman tärkeää, totta. Onneksi ovat ottaneet siitä opiksi ja osanneet suhteuttaa työn ja arjen

Terapiassa ei ole kukaan käynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko hänel olla ADD?

En osaa sanoa, ei ainakaan diagnoosia ole. Miksi epäilisit että olisi tästä kyse?

T. Aloittaja

ADD usein näyttäytyy ulospäin ”saamattomuutena” tai ”laiskuutena”, sellaisena ettei asiat vaan suju ja tapahdu. Takana on kuitenkin ongelmia dopamiini-välittäjäaineenvaihdunnassa, ja todennäköisesti laiskalta vaikuttava ponnistelee kohtuuttoman päänsisäisen kaaoksen kanssa. Suosittelen googlaamaan ”ADD NAISELLA”, ja tekemään netissä testin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko hänel olla ADD?

En osaa sanoa, ei ainakaan diagnoosia ole. Miksi epäilisit että olisi tästä kyse?

T. Aloittaja

ADD usein näyttäytyy ulospäin ”saamattomuutena” tai ”laiskuutena”, sellaisena ettei asiat vaan suju ja tapahdu. Takana on kuitenkin ongelmia dopamiini-välittäjäaineenvaihdunnassa, ja todennäköisesti laiskalta vaikuttava ponnistelee kohtuuttoman päänsisäisen kaaoksen kanssa. Suosittelen googlaamaan ”ADD NAISELLA”, ja tekemään netissä testin.

ADD myös usein oirehtii masennuksena ja ahdistunena, mutta masennuslääkkeet pahentavat add-oireita kuten tuo aikaansaamattimuus ja ”jumitus”. Tähän auttaa muut lääkkeet, samat kuin ADHDn hoitoon. Kannattaa tsekata tuo, kun noin pitkään jatkunut hänellä tämä kaikki. Tsemppiä teille!

Nykyään 90 % ns sairauksista taitaa olla vain aikaansaamattomien ihmisten tylsistymistä. Läheiset ja koko yhteiskunta joutuu hyväksymään asian, jotta tylsistyneet eivät pahoita mieltään. Syöpöilläkin on mahdollistajat, näillä muillakin. En jaksaisi olla tuollaisen henkilön kanssa päivää kauempaa. Sinulla on vain yksi elämä. Älä uhraudu.

Vierailija kirjoitti:

ADD myös usein oirehtii masennuksena ja ahdistunena, mutta masennuslääkkeet pahentavat add-oireita kuten tuo aikaansaamattimuus ja ”jumitus”. Tähän auttaa muut lääkkeet, samat kuin ADHDn hoitoon. Kannattaa tsekata tuo, kun noin pitkään jatkunut hänellä tämä kaikki. Tsemppiä teille!

Hyvä idea ja samalla osoitus siitä, miten suunnitelmallisen huonosti hoitopolku Suomessa toimii - ei pitäisi vuosien jälkeen todellakaan olla puolison tehtävä jostain nettipalstalta käydä potentiaalisia diagnooseja toimimassa, mutta koska meillä on käynnissä järjestelmällinen kaksien työmarkkinoiden luonti, näin se vaan käytännössä menee. 10 miljardin vuosittaista emämunausta (OECD:n kuoliaaksi vaiettu tutkimus Suomen päin v ittua toimivan kuntoutuskentän kustannuksista) ei edes Ano Turtiainen saisi aikaiseksi, vaikka omaisi kaiken vallan.

Vierailija kirjoitti:

10 miljardin vuosittaista emämunausta (OECD:n kuoliaaksi vaiettu tutkimus Suomen päin v ittua toimivan kuntoutuskentän kustannuksista) ei edes Ano Turtiainen saisi aikaiseksi, vaikka omaisi kaiken vallan.

Taisi olla niin, että se 10 miljardia on ainoastaan laskennallinen menetetty tulo jos syrjäytetyt olisi saatu tuotattavaan työhön. Siihen päälle tulee sitten vielä se varsinainen tehottomasti toimivan kuntoutuksen aiheuttama kustannus, palkat erinäisille kuntoutustahoille, Kelalle sun muille - ei tuottamattomasta puuhastelusta pitäisi palkita. Tanskassa ihmiset oikeasti kuntoutetaan ja tulokset on ihan toista luokkaa kuin meillä. Ehkä joku nerokas VM:n laskukone on kertonut, että 10-20 miljardin vuosittainen menetys on pientä jahka kahdet työmarkkinat on saatu täysitehoisesti käyttöönotettua, niissä laskelmissa ei paljoa jollekin inhimilliselle kärsimykselle painoa laiteta. Kärsimystähän on vain Afganistanissa ja missä milloinkin, kaukana täältä onnelasta.

Jotenkin tuo 10 miljardia kuulostaa tutulta numerolta. Ainii, kestävyysvaje.

Onpas täällä hiljaista, pitäiskö sanoa vaikka römpsä tai sika että alkaa taas juttu luistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on kummallisia. Kuinka moni oikeasti katsois tuollaista menoa vuodesta toiseen? En minä ainakaan! Jokaisella on ihan oma elämä elettävänä. Miksi se pitäisi pilata sen vuoksi että puoliso ei tee mitään omalle elämälleen vaan antaa sen valua täysin hukkaan? Kuka siinä voittaa yhtään mitään?

Toivottavasti sun terveys ei restaile koskaan. Toisaalta onhan se varmasti ok sulle, jos sattuisikin joku pidempi aikainen sairaus, kun kaikki sun lähimmäiset eivät jaksa nähdä sua heikkona vaan kääntävät sopivasti hymysuin selkänsä sulle. Jättävät yksin sairautesi kanssa. Masennuksesta ei vaan noin parannuta vaikka saisikin hyvää hoitoa ja tekisi kaikkensa parantuaakseen. Turvallinen ja myötätuntoinen ympäristö edistää paranemista huomattavasti.

Vai niin! No kerrohan mikä on se raja kauanko pitää odotella sitä toipumista? Jos toinen ei edes yritä toipua, ja tyrmää kaikki hoitotahonkin suositukset. Mitään ei voi tehdä, eikä edes yrittää, jos se edellyttää yhtään panostusta itseltä tai oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Oikeastiko pitää sinun mielestä sen toisen osapuolen ikuisesti tällaista katsella ja elättää tällaista ihmistä, joka ”jaksaa” tehdä vain itseä miellyttäviä juttua, mutta heti kun jotain vaaditaan niin ei masnnuksen vuoksi pysty? Mä en näe että kukaan on toiselle velkaa sitä että uhraa oman elämänsä jotta toinen voi ryhtyä ”mesennuksen” vuoksi siivellä eläjäksi pistämättä tikkua ristiin yhteisen, eikä eides oma hyvinvointinsa eteen. Miksi pitäisi? Ja mitä hyvää voi edes nähdä ihmisessä joka ei tee muuta kuin nukkuu, syö ja roikkuu somessa tai katsoo netflixiä 24/7 vuodesta toiseen? Niin no, jos toinen varaa ja maksaa jonkin kivan lomamatkan, niin sinne kyllä sitten jaksaa lähteä. Ja jaksaa hyvin valittaa omaa kurjuuttaan ja pas*aa elämää, mutta yhtään mitään ei ole valmis tekemään itse asioiden eteen. Mulle riitti tällaisen katsominen viiden vuoden jälkeen. Voin suosiolla olla huono ihminen sitten, mutta ainakin saan nyt elää normaalia elämää tasavertaisen kumppanin kanssa joka on kiinnostunut myös minusta ja minun tunteistani. Exän ajatukset pyöri vain ja ainoastaan hänen itsensä ympärillä.

Tunnen samanlaisen naisen. Paitsi että hän on lihava. Tuttavapariskunta. Mies on hyvännäköinen ja urheilullinen ja nainen on "elämässä ollut vaikeuksia ja lapsuudesta traumoja" tyyppinen.

Ihmettelen miten mies jaksaa katsella sitä, koska nainen ottaa miehen itsestäänselvänä. 

Heillä on teini-ikäinen tytär joka on tullut äitiinsa, raasumainen, saamaton, yksinkertainen. Pidetty kotikoulussa, nyt kun tytär on toistaitoinen, äidillä on varmaan parempi olo kun heitä on kaksi raasua.

En tiennyt, että lesbojakin on sieviä ja hento vartaloisia.

Ap on nainen selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen samanlaisen naisen. Paitsi että hän on lihava. Tuttavapariskunta. Mies on hyvännäköinen ja urheilullinen ja nainen on "elämässä ollut vaikeuksia ja lapsuudesta traumoja" tyyppinen.

Ihmettelen miten mies jaksaa katsella sitä, koska nainen ottaa miehen itsestäänselvänä. 

Heillä on teini-ikäinen tytär joka on tullut äitiinsa, raasumainen, saamaton, yksinkertainen. Pidetty kotikoulussa, nyt kun tytär on toistaitoinen, äidillä on varmaan parempi olo kun heitä on kaksi raasua.

Sen takia se mies jaksaa "katsella sitä", kun tämäkin on yhtä itsestään selvyys kuin toisinkin päin.

Mies ei kuitenkaan ole yhtä ulkonäköorjentautunut kuin sä. Se olisi piirre, jota mä häpeäisin itsessäni, että ulkoisten seikkojen perusteella ketään kävisin ruotimaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikse vaan sano että vaimosi tekee jotain hommia kotoota käsin? on sijoittaja tai jotain muuta ympäripyöreetä

Miksei vaan jätä moisia kysyjiä omaan arvoonsa. Ei se kellekään kuulu, millä alalla kukin on ja mitä tekee työkseen.

Mä vihaan ihmisiä, jotka utelee töitä... ja tekee johtopäätöksiä sen perusteella.

Minä tiedän 1950-luvulla syntyneen naisen, joka ihan rehellisesti sanoi, että työnteko ei ollut hänen juttunsa. Pari vuotta toimi perhepäivähoitajana ja nyt eläkkeellä. Ihan hyvin on onnistunut elämänsä läpi kikkailemaan, aina on ollut mies, joka on häntä (nykyisinkin) elättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikse vaan sano että vaimosi tekee jotain hommia kotoota käsin? on sijoittaja tai jotain muuta ympäripyöreetä

Miksei vaan jätä moisia kysyjiä omaan arvoonsa. Ei se kellekään kuulu, millä alalla kukin on ja mitä tekee työkseen.

Mä vihaan ihmisiä, jotka utelee töitä... ja tekee johtopäätöksiä sen perusteella.

Ei tuo vaan käytännössä toimi niin ettei vastaisi mitään kysyttäessä ilman että sua pidetään joko töykeänä tai hulluna. Asiaa ei tunnu voivan mitenkään sivuttaa jos joku päättää ottaa sen puheeksi, kaivetaan vastaus vaikka väkisin. Minulta asiaa usellaan jatkuvasti ja jos sanon etten tällä hetkellä tee mitään, niin sitten kysytään että mitä teit ennen sitä tai jos sanoo että en tee mitään, niin sitten todetaan "aha, olet siis työttömänä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuet vaimoasi? Autatko tai autoitko työnhaussa? Kerrotko että olet hänen tukena? Henkisesti tukena, en tarkoita taloudellisesti. Mun kaveripiirissä on paljon sitä, että naiset auttavat miehiään työhakemusten kanssa, silloin kun mies miettii työpaikan vaihtoa. Itse valmistumisen jälkeen koin tosi ahdistavana työnhaun ja kysyin sitten lopulta ahdistuksissani mieheltäni voitaisiinko yhdessä sinä päivänä katsoa cv:täni ja vastaus oli "nyt ei jaksa, loma just alko".

Vaimoni ei halua tai pysty mennä töihin, eikä ole opiskellut itselleen mitään ammattinimikettä, opiskellut on lukuisia kertoja, mutta ovat aina jääneet kesken. Olen yrittänyt kannustaa häntä opiskelemaan itselleen jonkin ammatin, mutta hänen mielestään se olisi turhaa koska ei usko pystyvänsä käymään töissä...enkä totta puhuen tiedä pystyisikö opiskelemaankaan enää. Olen yrittänyt kannustaa häntä aloittamaan jokin harrastus tai tekemään jotain merkityksellistä kodin ulkopuolella, mutta hän kokee senkin ahdistavaksi eikä oikein tunnu innostuvan mistään uudesta.

T. keskustelun aloittanut mies

Mietis nyt vähän. Sinulla on vain yksi elämä. Tulet olemaan vanhana katkera jos olet uhrannut elämäsi jonkun toivottoman tapauksen omaishoitajana.

Nämä "vain yksi elämä, katkera, läpäläpä" juttelijat eivät taida olla tutustuneet avioliittolakiin. Yhteiskunta ei puutu, koska yhteiskunnalla ei ole mitään tarvetta puuttua. Sossu pitää kyllä huolen, että mahdollisen eron jälkeen täytät avioliittolain mukaisen elatusvelvollisuutesi. Jos tästä katkeroituneena vaikkapa sanot itsesi irti, se ei lopeta elatusvelvollisuutta vaan siirtää perittävät ulosottoon.

Että sori, nalkissa olet. Oishan tuosta keinoja luistella, vaan en kuulosta ihan siinä kunnossa olevalta pelimieheltä, että tulee onnistumaan.

Tarinan opetus nuoremmille orhille: maksettu rakkaus on aina kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto ja yksin oot sä ihminen jos hommat kusee.

Vierailija kirjoitti:

Nämä "vain yksi elämä, katkera, läpäläpä" juttelijat eivät taida olla tutustuneet avioliittolakiin. Yhteiskunta ei puutu, koska yhteiskunnalla ei ole mitään tarvetta puuttua. Sossu pitää kyllä huolen, että mahdollisen eron jälkeen täytät avioliittolain mukaisen elatusvelvollisuutesi. Jos tästä katkeroituneena vaikkapa sanot itsesi irti, se ei lopeta elatusvelvollisuutta vaan siirtää perittävät ulosottoon.

Että sori, nalkissa olet. Oishan tuosta keinoja luistella, vaan en kuulosta ihan siinä kunnossa olevalta pelimieheltä, että tulee onnistumaan.

Tarinan opetus nuoremmille orhille: maksettu rakkaus on aina kokonaistaloudellisesti edullisin vaihtoehto ja yksin oot sä ihminen jos hommat kusee.

Naimisiin ei ole mikään pakko mennä. Jos kuitenkin erehtyy näin tekemään, niin ilman muuta pitää tehdä avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Naimisiin ei ole mikään pakko mennä. Jos kuitenkin erehtyy näin tekemään, niin ilman muuta pitää tehdä avioehto.

Avioehto ei poista elatusvelvollisuutta, jos toinen osapuoli ei kykene itseään elättämään. Ja naimisiin ei todellakaan yhdenkään järjissään olevan kannata mennä, avioehdolla tai ilman.