Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häpeän vaimoani koska...
27.08.2021 |
...hän on pitkäaikaistyötön masennuksen(Mt ongelmia) vuoksi. En halua ottaa häntä mihinkään illanviettoihin yms. mukaan tai edes mainita häntä puheissani esimerkiksi työkavereilleni ettei kukaan kysyisi hänen työstään...jota ei ole. Vaimoni on ollut työttömänä jo yli kymmenkunta vuotta.
En myöskään pysty täysin arvostamaan häntä ihimsenä tämän vuoksi, sillä hän on todella avuton ja tietyissä asioissa aikaansaamaton, tuntuu että kaikki vastuu (myös taloudellinen) on langennut minulle vaikka kotitöitä tekeekin jaksamisensa mukaan. Lapsia meillä ei onneksi ole. Ulkoisestikin hän on ihan sievä ja hento vartaloinen, mutta välillä on vaikea pitää häntä haluttavana.
Kommentit (87)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuudessani se oli mies, joka lähti. Asunto jäi sille joka jäi lapsen kanssa. Eli äidille.
En oikein tiedä missä vaiheessa tilanne on kääntynyt tähän, että yhteiskunnan pitäisi siivota sinun jälkesi.
Typerä ääliö olettaja.
Mikä tässä on minun jälkeäni mielestäsi?
Ei tuollainen ihminen ansaitse kunnioitusta, keneltäkään.
Mä olen ylpeä naisestani, hän pitää kropastaan huolta, opiskelee yliopistossa, lapseton, on järjestöaktiivi, kovapalkkaisessa duunissa ja todellakin jokaisen miehen päiväuni.
Hänenlaisiaan on vain yksi miljoonasta.
Jokainen nainen osaa pusertaa jälkeläisiä haarojen välistä, harva viitsii panostaa itseensä ja uraansa.
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä missä vaiheessa tilanne on kääntynyt tähän, että yhteiskunnan pitäisi siivota sinun jälkesi.
On kyllä melko sakeaa huttua tämä lause. Mahtoiko kirjoittaja vahingossa tulla paljastaneeksi olevansa eläköitynyt julkisen sektorin työntekijä, joka aidosti on ihmeissään, että olisiko minun muka työurani aikana pitänyt oikein tehdäkin jotain, kyllähän sen nyt kansa ymmärtää, että tämä [instituutio] on tässä vain meitä suojatyöläisiä varten, täältä mitään palvelua oikeasti saa?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen ihminen ansaitse kunnioitusta, keneltäkään.
Mä olen ylpeä naisestani, hän pitää kropastaan huolta, opiskelee yliopistossa, lapseton, on järjestöaktiivi, kovapalkkaisessa duunissa ja todellakin jokaisen miehen päiväuni.Hänenlaisiaan on vain yksi miljoonasta.
Jokainen nainen osaa pusertaa jälkeläisiä haarojen välistä, harva viitsii panostaa itseensä ja uraansa.[/quoteOkei huhhuh kuunteletteko myös paskaa musaa tai ”laidasta laitaan, mitä radio Nova tai radio rock nyt tarjoilemaan”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää etten loputtomiin jaksaisi hyysätä toista jos tämä ei itse edes yritä reipastua.
Ja voin hyvin sanoa näin joska olen kipukroonikko ja kivut on aiheuttaneet vakavan masennuksen jo muutama vuosi sitten. Työelämässä sinnittelin tähän kevääseen, nyt tk eläkkeellä. Ikääkin jo 60v.
Silti olen aina hoitanut kodin ja työt niin kauan kun niitä oli. Kasvattanut lapset ja rakentanut 3 taloa miehen rinnalla. Aktivoinut itseni päivisin ja valvonut yöt kipujen ja ahdistuksen vallassa. Itkenyt muita häiritsemättä. Mies on tukena minkä osaa mutta hän tietää totuudesta ehkä 10%
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen ihminen ansaitse kunnioitusta, keneltäkään.
Mä olen ylpeä naisestani, hän pitää kropastaan huolta, opiskelee yliopistossa, lapseton, on järjestöaktiivi, kovapalkkaisessa duunissa ja todellakin jokaisen miehen päiväuni.Hänenlaisiaan on vain yksi miljoonasta.
Jokainen nainen osaa pusertaa jälkeläisiä haarojen välistä, harva viitsii panostaa itseensä ja uraansa.
Sitten on meitä jotka pystyy kaikkeen:) On koulutus, perhe, ura ja ollaan vielä hoikkia ja huoliteluja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudessani se oli mies, joka lähti. Asunto jäi sille joka jäi lapsen kanssa. Eli äidille.
Mahtavan disorientoitunut lause tässä ketjussa. Toki ihminen, joka ei pysty huolehtimaan edes itsestään, on paras mahdollinen huolenpitäjä niin talolle kuin lapsillekin. Koska nainen. 70-luvun sossu (=2020-luvun sossu) haisee ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mulla on ihana mies, joka on jaksanut kulkea rinnallani masennuksestani huolimatta! Ja eläköitymisestäni. Hän piti sitä hyvänä asiana. Pitää itsestäänselvänä, että reissataan vaikkei minulla ole varaa laittaa puolia matkan hintaan, vie minua ulos syömään ja kivoihin paikkoihin piristääkseen minua.
Ehkä teillä on sellainen ero, että minun mieheni välittää minusta, sinä et välitä vaimostasi?
Voi olla, tai sitten meillä on sellainen ero, että minä välitän vaimostani ja hän ei välitä mistään.
Saattaa myös olla, että nainen, joka ei ymmärrä oikeaan masennukseen liittyvää välinpitämättömyyttä ja turtuneisuutta, ei ole koskaan oikeaa masennusta nähnytkään - elintasosurffaaja siis. Virtaa riittää v ittuiluun sentään.
Minäkin häpesin vaimoani kun hän oli ammatiltaan vain sihteeri ja minä sentään diplomi-insinööri. Sitten otimme eron ja nyt olen onnellisesti naimisissa kissani kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää etten loputtomiin jaksaisi hyysätä toista jos tämä ei itse edes yritä reipastua.
Ja voin hyvin sanoa näin joska olen kipukroonikko ja kivut on aiheuttaneet vakavan masennuksen jo muutama vuosi sitten. Työelämässä sinnittelin tähän kevääseen, nyt tk eläkkeellä. Ikääkin jo 60v.
Silti olen aina hoitanut kodin ja työt niin kauan kun niitä oli. Kasvattanut lapset ja rakentanut 3 taloa miehen rinnalla. Aktivoinut itseni päivisin ja valvonut yöt kipujen ja ahdistuksen vallassa. Itkenyt muita häiritsemättä. Mies on tukena minkä osaa mutta hän tietää totuudesta ehkä 10%
Kyllä ne lapset tietää totuuden. Tällaisen äidin lapsena on kamala olla. Oma äitini luulee olleensa hyvä kasvattaja vaikka kaikki jälkeläiset on olleet terapiassa käsittelemässä virtahepoa olohuoneessa. Tonnista vetoa lapsesi olisivat mieluimmin ottaneet äidin joka suorittaa vähemmän ja itkee vähemmän öisin.
Hullu ämmä kiertoon ja uutta suoleen.
Helposti ratkaistu ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuet vaimoasi? Autatko tai autoitko työnhaussa? Kerrotko että olet hänen tukena? Henkisesti tukena, en tarkoita taloudellisesti. Mun kaveripiirissä on paljon sitä, että naiset auttavat miehiään työhakemusten kanssa, silloin kun mies miettii työpaikan vaihtoa. Itse valmistumisen jälkeen koin tosi ahdistavana työnhaun ja kysyin sitten lopulta ahdistuksissani mieheltäni voitaisiinko yhdessä sinä päivänä katsoa cv:täni ja vastaus oli "nyt ei jaksa, loma just alko".
Vaimoni ei halua tai pysty mennä töihin, eikä ole opiskellut itselleen mitään ammattinimikettä, opiskellut on lukuisia kertoja, mutta ovat aina jääneet kesken. Olen yrittänyt kannustaa häntä opiskelemaan itselleen jonkin ammatin, mutta hänen mielestään se olisi turhaa koska ei usko pystyvänsä käymään töissä...enkä totta puhuen tiedä pystyisikö opiskelemaankaan enää. Olen yrittänyt kannustaa häntä aloittamaan jokin harrastus tai tekemään jotain merkityksellistä kodin ulkopuolella, mutta hän kokee senkin ahdistavaksi eikä oikein tunnu innostuvan mistään uudesta.
T. keskustelun aloittanut mies
Vierailija kirjoitti:
Voisko hänel olla ADD?
En osaa sanoa, ei ainakaan diagnoosia ole. Miksi epäilisit että olisi tästä kyse?
T. Aloittaja
Käyttäjä1048 kirjoitti:
Huonosti aloittajaa tuetaan, saati ymmärretään. Mielihän on iso osuus ihmisestä. Jos se ei toimi, raskasta on. Mieti mikä pitää yhdessä? Onhan sinullakin elämä ha nyt se kuluu omasta edestään.
Varmaan olet tukenut sen mitä yksi ihminen tukea voi, mutta on sinullakin arvosi.
Mieti, jos voisit purkaa suhteesi. Voisiko olla hyötyä myös parillesi? Ehkä voisi.Rohkeutta päätöksiin. Elämä on elämistä varten, ei uhrautumista. Onnea ajatuksille.
Olen miettinyt tätä ja erostakin on puhuttu, mutta vaimo ei halua erota, enkä itsekään ole kovin vakuuttunut että se parantaisi kummankaan elämänlaatua.
T. Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Et ap kertonut, minkä tasoista vaimosi masennus on. Tiedän keskivaikeasta masennuksesta kärsiviä, jotka voivat suhteellisen hyvin, kunhan eivät ylikuormita itseään. Näistä kirjoituksista tulee nyt vähän semmoinen kuva, että vaimorukka ei kykene mihinkään ja mies tekee kaiken ja "tuhlaa" elämänsä masentuneen kanssa. Jos masennus ei ole syvää, elämää voi olla myös masentuneena. Ulos syömään, kahville, matkalle tai hotelliin yöksi voi mennä kahdestaankin, se voisi virkistää sekä vaimoa että miestä.
Masennus on kausittaista ja toimintakyky aika heikkoa muidenkin mielenterveydellistenongelmien johdosta. Hyviäkin hetkiä on, mutta kaikkea tekemistä rajoittaa ja varjostaa vaimon mielentilan ongelmat.
T. Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kummallisia. Kuinka moni oikeasti katsois tuollaista menoa vuodesta toiseen? En minä ainakaan! Jokaisella on ihan oma elämä elettävänä. Miksi se pitäisi pilata sen vuoksi että puoliso ei tee mitään omalle elämälleen vaan antaa sen valua täysin hukkaan? Kuka siinä voittaa yhtään mitään?
Toivottavasti sun terveys ei restaile koskaan. Toisaalta onhan se varmasti ok sulle, jos sattuisikin joku pidempi aikainen sairaus, kun kaikki sun lähimmäiset eivät jaksa nähdä sua heikkona vaan kääntävät sopivasti hymysuin selkänsä sulle. Jättävät yksin sairautesi kanssa. Masennuksesta ei vaan noin parannuta vaikka saisikin hyvää hoitoa ja tekisi kaikkensa parantuaakseen. Turvallinen ja myötätuntoinen ympäristö edistää paranemista huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää etten loputtomiin jaksaisi hyysätä toista jos tämä ei itse edes yritä reipastua.
Ja voin hyvin sanoa näin joska olen kipukroonikko ja kivut on aiheuttaneet vakavan masennuksen jo muutama vuosi sitten. Työelämässä sinnittelin tähän kevääseen, nyt tk eläkkeellä. Ikääkin jo 60v.
Silti olen aina hoitanut kodin ja työt niin kauan kun niitä oli. Kasvattanut lapset ja rakentanut 3 taloa miehen rinnalla. Aktivoinut itseni päivisin ja valvonut yöt kipujen ja ahdistuksen vallassa. Itkenyt muita häiritsemättä. Mies on tukena minkä osaa mutta hän tietää totuudesta ehkä 10%
Kyllä ne lapset tietää totuuden. Tällaisen äidin lapsena on kamala olla. Oma äitini luulee olleensa hyvä kasvattaja vaikka kaikki jälkeläiset on olleet terapiassa käsittelemässä virtahepoa olohuoneessa. Tonnista vetoa lapsesi olisivat mieluimmin ottaneet äidin joka suorittaa vähemmän ja itkee vähemmän öisin.
Sama. Ja äiti selvästi ajattelee tehneensä muille suurenkin palveluksen ja uhrauksen raatamalla ja kärsimällä, vaikka kukaan ei oikeasti odottanut häneltä sellaista. Olisi voinut jättää raadannan terveydentilassaan jättää paljon vähemmälle, se olisi ollut aivan mahdollista.
Terve ja onnellinen vanhempi on lapselle valtava etu.
Alue: Aihe vapaa
Minun lapsuudessani se oli mies, joka lähti. Asunto jäi sille joka jäi lapsen kanssa. Eli äidille.
En oikein tiedä missä vaiheessa tilanne on kääntynyt tähän, että yhteiskunnan pitäisi siivota sinun jälkesi.