Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häpeän vaimoani koska...
27.08.2021 |
...hän on pitkäaikaistyötön masennuksen(Mt ongelmia) vuoksi. En halua ottaa häntä mihinkään illanviettoihin yms. mukaan tai edes mainita häntä puheissani esimerkiksi työkavereilleni ettei kukaan kysyisi hänen työstään...jota ei ole. Vaimoni on ollut työttömänä jo yli kymmenkunta vuotta.
En myöskään pysty täysin arvostamaan häntä ihimsenä tämän vuoksi, sillä hän on todella avuton ja tietyissä asioissa aikaansaamaton, tuntuu että kaikki vastuu (myös taloudellinen) on langennut minulle vaikka kotitöitä tekeekin jaksamisensa mukaan. Lapsia meillä ei onneksi ole. Ulkoisestikin hän on ihan sievä ja hento vartaloinen, mutta välillä on vaikea pitää häntä haluttavana.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaisi virkistyä eron jälkeen joskus. Pitääkö väärä suhde yllä hänen tilaa. Ajatukset vaikuttavat toiseen.
Nerokas idea, ovi on ollut auki koko ajan. Tuletko hakemaan kun risteileviltä ajatuksiltasi joudat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se masennus tuollaisen miehen kanssa parane.
Sitä samaa olen yrittänyt toitottaa, ei vaan tunnu uskovan.
Vierailija kirjoitti:
Perinteisen parisuhdemallin mukaan mies on perheen pää ja päävastuussa kodin tuloista. Jos miehenä olisit työtön, se voisi ottaa vielä kovemmille. Jotkut vaimot ovat kotirouvia nykyäänkin. Teillä voisi olla yhteisiä illanviettoja sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole työkavereita, esim. jonkin harrastuksen parista. Jos työttömyys tulee ilmi, ei tarvitse sanoa, kuinka kauan sitä on kestänyt. Vaimollasi olisi hyvä olla myös omia menoja, naispuolisia kavereita tai ystäv(i)ä, jos hän suinkin jaksaa.
Sairaus voi tehdä avuttomaksi, vähän kuin olisi jalka poikki. Kuulostaa siltä, että hän yrittää parhaansa. Nainen on parisuhteessa se "heikompi" astia ja vaikka olettekin tasa-arvoiset, niin miehen tehtävä on kuitenkin olla se suojeleva osapuoli. Sinulla on sievä ja hento, ihana vaimo. Koeta alkaa arvostaa häntä ja osoita rakkautta kaikin tavoin, niin se alkaa toivottavasti näkyä myös intiimielämässä. Parisuhdeleiristä voisi olla teille hyötyä ja iloa.
Aikamoinen tuulahdus 50-lukua.
Vierailija kirjoitti:
Minä häpeäisin sinua vastenmielinen sika. Onneksi en ole vaimosi, toivottavasti hänkin älyää lähteä.
Ilmiannettu vihapuheena sikoja kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Tämä on typerä provo taas.
Ilmoitin asiattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mulla on ihana mies, joka on jaksanut kulkea rinnallani masennuksestani huolimatta! Ja eläköitymisestäni. Hän piti sitä hyvänä asiana. Pitää itsestäänselvänä, että reissataan vaikkei minulla ole varaa laittaa puolia matkan hintaan, vie minua ulos syömään ja kivoihin paikkoihin piristääkseen minua.
Ehkä teillä on sellainen ero, että minun mieheni välittää minusta, sinä et välitä vaimostasi?
Voi olla, tai sitten meillä on sellainen ero, että minä välitän vaimostani ja hän ei välitä mistään.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on kummallisia. Kuinka moni oikeasti katsois tuollaista menoa vuodesta toiseen? En minä ainakaan! Jokaisella on ihan oma elämä elettävänä. Miksi se pitäisi pilata sen vuoksi että puoliso ei tee mitään omalle elämälleen vaan antaa sen valua täysin hukkaan? Kuka siinä voittaa yhtään mitään?
Aloitus on keksitty tarina. Kunhan haluaa provota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaisi virkistyä eron jälkeen joskus. Pitääkö väärä suhde yllä hänen tilaa. Ajatukset vaikuttavat toiseen.
Nerokas idea, ovi on ollut auki koko ajan. Tuletko hakemaan kun risteileviltä ajatuksiltasi joudat?
Ei. Sinun pitää itse erota tai sanoa oikeat mielipiteesi, vaikka sen sanominen on vaikeaa. Ei nainen osaa siellä lukea ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mulla on ihana mies, joka on jaksanut kulkea rinnallani masennuksestani huolimatta! Ja eläköitymisestäni. Hän piti sitä hyvänä asiana. Pitää itsestäänselvänä, että reissataan vaikkei minulla ole varaa laittaa puolia matkan hintaan, vie minua ulos syömään ja kivoihin paikkoihin piristääkseen minua.
Ehkä teillä on sellainen ero, että minun mieheni välittää minusta, sinä et välitä vaimostasi?
Voi olla, tai sitten meillä on sellainen ero, että minä välitän vaimostani ja hän ei välitä mistään.
Satuilija, keksi parempi provo ensi kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti aloittajaa tuetaan, saati ymmärretään. Mielihän on iso osuus ihmisestä. Jos se ei toimi, raskasta on. Mieti mikä pitää yhdessä? Onhan sinullakin elämä ha nyt se kuluu omasta edestään.
Varmaan olet tukenut sen mitä yksi ihminen tukea voi, mutta on sinullakin arvosi.
Mieti, jos voisit purkaa suhteesi. Voisiko olla hyötyä myös parillesi? Ehkä voisi.
Rohkeutta päätöksiin. Elämä on elämistä varten, ei uhrautumista. Onnea ajatuksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaisi virkistyä eron jälkeen joskus. Pitääkö väärä suhde yllä hänen tilaa. Ajatukset vaikuttavat toiseen.
Nerokas idea, ovi on ollut auki koko ajan. Tuletko hakemaan kun risteileviltä ajatuksiltasi joudat?
Ei. Sinun pitää itse erota tai sanoa oikeat mielipiteesi, vaikka sen sanominen on vaikeaa. Ei nainen osaa siellä lukea ajatuksia.
Nainen ei osaa lukea ajatuksia, mutta onneksi se ei estä mielikuvituksen käyttämistä ja mutkat suoriksi vetäviä tulkintoja yleisellä elämänkokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä1048 kirjoitti:
Huonosti aloittajaa tuetaan, saati ymmärretään. Mielihän on iso osuus ihmisestä. Jos se ei toimi, raskasta on. Mieti mikä pitää yhdessä? Onhan sinullakin elämä ha nyt se kuluu omasta edestään.
Varmaan olet tukenut sen mitä yksi ihminen tukea voi, mutta on sinullakin arvosi.
Mieti, jos voisit purkaa suhteesi. Voisiko olla hyötyä myös parillesi? Ehkä voisi.Rohkeutta päätöksiin. Elämä on elämistä varten, ei uhrautumista. Onnea ajatuksille.
Kiitos. Laitan sen telttaan istumaan - yhteiskunnan vinkkelistä kun asia ei kiinnosta pätkääkään niin sielläpä sen paikka sitten on kun minä lakkaan uhriutumasta. Kaupungin asuntojonosta erittäin kiireellinen tapaus saattaa parin vuoden päästä saada jonkun asuntolapaikan. Ehkä se parantaa hänet.
Jätä se sika ja hanki tasoistasi seuraa. Elämä on lyhyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ap kertonut, minkä tasoista vaimosi masennus on. Tiedän keskivaikeasta masennuksesta kärsiviä, jotka voivat suhteellisen hyvin, kunhan eivät ylikuormita itseään. Näistä kirjoituksista tulee nyt vähän semmoinen kuva, että vaimorukka ei kykene mihinkään ja mies tekee kaiken ja "tuhlaa" elämänsä masentuneen kanssa. Jos masennus ei ole syvää, elämää voi olla myös masentuneena. Ulos syömään, kahville, matkalle tai hotelliin yöksi voi mennä kahdestaankin, se voisi virkistää sekä vaimoa että miestä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Laitan sen telttaan istumaan - yhteiskunnan vinkkelistä kun asia ei kiinnosta pätkääkään niin sielläpä sen paikka sitten on kun minä lakkaan uhriutumasta. Kaupungin asuntojonosta erittäin kiireellinen tapaus saattaa parin vuoden päästä saada jonkun asuntolapaikan. Ehkä se parantaa hänet.
Entäs semmonen idea, että mätkit vähän menemään, ei tosissaan tietty kun et moiselta kuulosta mut sen verran että kehtaatte poliisit pyytää paikalle? Sais jonkun ensiturvakotipaikan ja sieltä omilleen?
Vierailija kirjoitti:
Et ap kertonut, minkä tasoista vaimosi masennus on.
Luulenpa, ettei ap:tä ole tässä ketjussa aloituksen jälkeen näkynyt, jonkun sortin metakeskustelu/ketjun kaappaus menossa :D
Aloitus oli varsin inhorealistinen. Varmaan aika monikin masentuneen kanssa elävä ajattelee noin, mutta sitä ei vaan voi sanoa ääneen. Ehkä aloittajalle teki hyvää saada sanoittaa tunteensa anonyyminä yleisellä foorumilla. Moni jatkaa riuduttavaa elämää sairaan puolison kanssa, koska niin pitää yleisen käsityksen mukaan tehdä. Ja todennäköisesti aloittajakin niin tekee ympäristön paineen ja/tai oman moraalikäsityksensä vuoksi. Uhrauksesta ei saa kruunua missään vaiheessa, mutta toisaalta sillä voi saada sukulaisten ja foorumilla kirjoittavien anonyymien hyväksyntää.
Elämä on valintoja. Samalla se on lyhyt ja ainutkertainen. Menetettyä aikaa ei saa takaisin. Kannattaa valita niin, ettei katkeroidu.
Babette kirjoitti:
Elämä on valintoja. Samalla se on lyhyt ja ainutkertainen. Menetettyä aikaa ei saa takaisin. Kannattaa valita niin, ettei katkeroidu.
Ja entäs sitten kun tarjolla on vain katkeroittavia vaihtoehtoja? Valitsenko asunnottomuuden exälle vai itsemurhan tehneen äidin lapselleni? Yhteiskuntaa siis ei kiinnosta paskaakaan.
Tulee mieleen itseni paitsi en ole masentunut koskaan ollutkaan mutta kun minua kohdeltiin julmasti aina kun olin sairaslomalla selän takia niin päätin jäädä kotiin, selästä löytyikin kamalaa ja nyt en enää voisikaan tehdä töitä fyysisesti, kasvaimet selkärangassa joita ei voinut leikata. SANOTTIIN ja SUPISTIIN, taasko jää sairaslomalle, sain siitä jo tarpeekseni kun ymmärrystä ei löytynyt, totuus selvisi vasta mangeettikuvauksessa. Nyt mieheni elättää minua ja teen kotitöitä aika paljonkin vielä. Kaunis en enää ole mutten läskikään. Silti hän vielä minua haluaa. Outoa.
Alue: Aihe vapaa
Ei se masennus tuollaisen miehen kanssa parane.