Mikä nykypäivää vaivaa? Ihmiset uupuu, kuormittuua, pitää saada palautua, pitää voimaantua, jne kaikkea hömppää

Ihmisen sisältö on tehdä työtä ja kuluttaa ansaitut rahat tarpeettomiin tuotteisiin ja palveluihin jotta miljardöörit pääsisivät avaruuteen.

Uuvuin samanaikaisen opiskeluun ja töihin. Etätyöskentely auttoi.

Aikaisemmin työ oli monilla fyysistä ja työn tulokset olivat konkreettisesti aistittavissa. Fyysisesti kovemman työpäivän jälkeinen uupumus teki nälkäiseksi ja uneliaaksi, nämä tarpeet ovat ymmärrettäviä ja ne on helppo tyydyttää.

Nykyihminen tekee palkkatyötä aivoillaan, liikunta pitää hoitaa erikseen. Tämä vaatii aikataulutusta eli ajattelutyötä.

Ruokaa on saatavissa ihan liikaa, päivän ruoan valitseminen, suunnittelu ja kalorien ja ravintoaineiden huomiointi on ajatustyötä. Ruokavalion suunnitteluun on valtavasti erilaista informaatiota olemassa, mutta se taas lisää opiskelupaineita vapaa-ajalle.

Jos suurin osa jopa ihan elämisen ja vapaa-ajankin perusasioista koostuu ajattelua ja suunnittelua vaativista töistä niin kyllähän se vaatii veronsa. Ja sitä loputonta metatyötä kun ei edes arvosteta tai tunnisteta työksi.

ajattelusta ja suunnittelusta

Länsimaista on pitkään puuttunut oikeat ongelmat, joten niitä on jouduttu keksimään tyhjästä (mikroaggressiot, inklusiivisuus, LBKTWQIOA+% -asiat yms.).

Minusta on ihan yksinomaan positiivista, että onnellisuudesta ja hyvinvoinnista on vähitellen tullut osa meikäläistäkin arvomaailmaa. Varmaan ihan historiastakin johtuen on ollut ihan näihin päihin asti niin, että ihan sama miltä sisältä tuntuu, ainoa mikä sinussa merkitsee on se työsuoritus joka on saatu kasaan iltaan mennessä. Oli se sitten piiskattu, kuritettu tai raivottu sinusta ulos. Niele kyyneleet ja selkä suoraksi, huomenna on uusi päivä ja hävetköön se, joka ei osaa peittää väsymystään ja suruaan. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. Ja niinhän se on ollut pakko ottaa, kun elämä on ollut niin kovaa.

Luulenpa, että tilanteiden rauhoituttua ottaa oman aikansa oppia tutkimaan omaa kokemusmaailmaansa, jos on pitkään vain mukautunut siihen mitä tulee eteen ja mistä on pakko selviytyä. Ensin tulee ehkä jonkinlainen pysähdys ja introspektio. Nuo ap:n mainitsemat voimaantumiset ovat sitten siinä kohdassa, kun aletaan löytää uutta asennetta elämästä suoriutumiseen ilon kautta. Ymmärrän, että se tuntuu lässytykseltä silloin kun itse on siinä kohdassa, jossa vielä taistelee päivittäin. Ehkä vielä kuitenkin löydät itsesikin sieltä, missä aloituksen termit tuntuvatkin relevanteilta.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani oli 70-luvulla töissä 15 henkilöä, näin kertoi eräs vanhempi kollega. Nyt siellä on kolme työntekijää. Työn määrä ei ole vähentynyt. Luuletko, että työpäivät eivät ole uuvuttavia?

Automaatio lisääntynyt ja korvannut ihmisiä. Asiahan on niin, että kolme työntekijää ei tee 15 henkilön töitä.

Siis mä inhoan tota voimaantua sanaa.

Mikä tämän aloituksen tarkoitus oli?

Nostattaa omaa erinomaisuuttaan painamalla muita alas vai oikeasti ja aidosti halu oppia ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita?

Aika erikoisesti on niputettu yhteen, uupumiset, voimaantumiset etc. Palautuminen? Tottakai ihmisen pitää palautua.

Jep, itse olen yksi näistä, joka ajatteli ettei koskaan tule palamaan loppuun tai olen henkisesti vahva, fyysisesti voimakas etc.

No enpä ollutkaan. Rajat tuli ihan kyselemättä. Ei ollut oma valinta.

Monet uupuu jo ihan lukiossa. Entä kun pitäisi opiskella ammatti, tehdä ohessa töitä. Sitten kokopäivätyöhön ja oheen pari lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähänkin vastoinkäymisiä, niin porukka ahdistuu ja masentuu, mitään ei kestetä.

Tuo on kyllä totta. Liika kuormitus on totta kai liikaa, mutta tuntuu, että nykyään vähänkin on jo liikaa, ja normaalit vastoinkäymiset elämässä suistavat ihmiset raiteiltaan.

Mitä sä oikein tavoittelet tällä paheksunnalla? Juu, olen varmaan heikko, mutta mitä mun pitäisi ymmärtää tai ymmärrä tehdä tästä sun kaltaisten teilaamisesta, lopettaa elämäni ettei täällä olisi niin paljon uupuneita teidän norrrrmaalien maailmaa pilaamassa?

Vierailija kirjoitti:

Monet uupuu jo ihan lukiossa. Entä kun pitäisi opiskella ammatti, tehdä ohessa töitä. Sitten kokopäivätyöhön ja oheen pari lasta?

Mun tuntemat uupuneet eivät usein tee kokopäivätöitä - eihän niitä aina ole edes saatavilla mikä tietysti osaltaan kuormittaa. eivätkä useinkaan erehdy tekemään lapsia. Ei se ole pakko nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämän aloituksen tarkoitus oli?

Nostattaa omaa erinomaisuuttaan painamalla muita alas vai oikeasti ja aidosti halu oppia ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita?

Tämä!👍

Luulen että aloittajalla on hyvä työyhteisö.

Mä luulin kanssa että kyllä mun pää kestää, työ on vaan työtä. Oikeastaan se ongelma tuli siitä, että en osannut rajata työtä vain työksi, kun firmalla oli ongelmia. Aloin pohtia, miten ne ongelmat vaikuttaa siihen muuhun elämään.

Voin kertoa, että konkurssiin meni tämä firma. Mutta ne kuukaudet ennen sitä, se oma valinta, lähteäkö heti ja jättää muut pulaan vai antaa mennä loppuun asti täysillä?

Mitä tehdä kun 60v työkaveri tietää, ettei tämän jälkeen tulee enää saamaan uutta työtä. Tai se nuori yh äiti, joka pohtii miten tulee pärjäämään, kun palkkatulot loppuu. Nessuja jaeltiin ja töitä tehtiin, asiakkaille näytettiin se hymynaama.

Eikä tuo ollut, mikä sai palamaan loppuun. Vaan se, ettei ollut aikaa käsitellä asiaa, surra rauhassa. Avioeron kokeneelle annetaan aikaa ennen uutta suhdetta. Työmarkkinoilla tavallisen duunarin pitää syöksyä seuraavaan hommaan, kun sellaista osoitetaan.