Mikä nykypäivää vaivaa? Ihmiset uupuu, kuormittuua, pitää saada palautua, pitää voimaantua, jne kaikkea hömppää
Katson sivusta tätä ihan ihmeissäni, kun en pysty moiseen samaistumaan. Käyn töissä, kaupassa, hoidan ok-talon työt, lemmikit, harrastan. Ilman mitään kuormittumisia ja palautumisia. Mulla on ollut alkoholisti-isä, lapsella vakava sairaus, ero, jne, so? Ottaa päähän hetken ja sitten elämä jatkuu, hommat hoidettava.
Muita, jotka ei koe kuormittumista, tms?
Kommentit (34)
Työpaikallani oli 70-luvulla töissä 15 henkilöä, näin kertoi eräs vanhempi kollega. Nyt siellä on kolme työntekijää. Työn määrä ei ole vähentynyt. Luuletko, että työpäivät eivät ole uuvuttavia?
Olet resilientti. Tai voikukkalapsi, joita valtaosa ihmisistä on eli niitä jotka vastoinkäymisistä huolimatta porskuttaa. Ne ympäristöstä ja tapahtumista kuormittuvat orkideaihmiset saavat nykyisin enemmän huomiota.
Mielestäni nykymaailma kuormittaa kyllä kaikkia liikaa. Moni työ on epämielekästä, paineita tulee siitä mitä kuvitellaan vaadittavan ihmissuhteista, tavaroiden omistamisesta, matkustamisesta jne. Tai ajatellaan onnellisuuden tai hyvinvoinnin edellyttävän sitä ja tätä ja tuota.
Vierailija kirjoitti:
Millaistahan se sun työ on?
Koodaamista ohjelmistoprijekteissa. Aina kiire, aukataulut pettää, tulee muutoksia ja kokoajan joku keskeyttää. Mut tää on vain työ.
Ap
Minä pystyn juoksemaan maratonin alle neljään tuntiin, miksi siis kaikki muut eivät pysty tähän?
Vähänkin vastoinkäymisiä, niin porukka ahdistuu ja masentuu, mitään ei kestetä.
Noloudesta on tullut jokin käsittämätön hyve ja tavoiteltava asia.
Itse ajattelin, että olen vahva ja mä jaksan. Sitten tuli järjetön uupumus, joka oireili hyvin fyysisenä. En mä sille mitään mahtanut. Ei se vaa ole mikään valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vähänkin vastoinkäymisiä, niin porukka ahdistuu ja masentuu, mitään ei kestetä.
Tuo on kyllä totta. Liika kuormitus on totta kai liikaa, mutta tuntuu, että nykyään vähänkin on jo liikaa, ja normaalit vastoinkäymiset elämässä suistavat ihmiset raiteiltaan.
Ennen stressi purettiin tehokkaammin. Meillä vanhemmat veti kännit pe ja la, hakkasivat toisiaan ja lapsia viikonlopun, niin jaksoivat taas arjen hoitaa tunnollisesti.
Istumatyön lisääntyminen aiheuttaa ahdistuksen lisääntymistä. Ihmiset ovat eläimiä ja meillä on luonnollinen tarve liikkumiselle. Toimistossa (tai kotona) istuva ihminen vastaa petoa, jota pidetään häkissä. On myös liikaa erilaisia ärsykkeitä. Jos ei koskaan pääse kunnolla lepäämään, niin uupuu. Ja uupumus kirjataan masennuksena, koska kelalle ei riitä, että ihminen on ajettu loppuun. Heille pitää olla lääkittävä tila.
Konsultin mielestä työn tekemiseen tarvitaan X määrä työtunteja, jyvitetään näille työntekijöille.
Puuttuu se joustovara. Jossain ensimmäisessä työpaikassa porukkaa oli vielä niin paljon, että koko porukka sai aikaan tulosta, työkaveria kannatettiin jos sillä meni heikommin ja potkut oli jotain ihan käsittämätöntä. Ainoa vaihtoehto oli jatkaa, tulla aamusta toiseen työpaikalle ja sitten tuli niitä parempia aikoja.
Nyt niitä parempia aikoja ei ehkä tule. On helpompaa ajatella vain omaa napaa, koska työnantaja ei ole enää yksittäisen työntekijän puolella. Työmäärä on sellainen, ettei yksittäisen työntekijän hetkellistä kuormitusta pysty helpottamaan, vaan kaikki kaatuu samalla tavalla niskaan.
Itse olen ratkonut asian ryhtymällä pätkätyöläiseksi. Tykkään työnteosta ja olen parhaimmillani paineen alla. Ongelma tulee siitä, ettei kukaan pysty jatkuvasti olemaan parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen stressi purettiin tehokkaammin. Meillä vanhemmat veti kännit pe ja la, hakkasivat toisiaan ja lapsia viikonlopun, niin jaksoivat taas arjen hoitaa tunnollisesti.
Istumatyön lisääntyminen aiheuttaa ahdistuksen lisääntymistä. Ihmiset ovat eläimiä ja meillä on luonnollinen tarve liikkumiselle. Toimistossa (tai kotona) istuva ihminen vastaa petoa, jota pidetään häkissä. On myös liikaa erilaisia ärsykkeitä. Jos ei koskaan pääse kunnolla lepäämään, niin uupuu. Ja uupumus kirjataan masennuksena, koska kelalle ei riitä, että ihminen on ajettu loppuun. Heille pitää olla lääkittävä tila.
Meillä taas ei purettu stressiä tuolla tavalla, että älä yleistä.
Eiköhän kyse ole kokonaisuudesta eli työ, yksityiselämä ja persoona. Lisäksi ihmiset vertaavat itseään liiaksi muihin.
Aloittajan mielestä se on huono asia ettei moni muukin saa onnea samoista jutuista kuin hän. #lumihiutale
Mä muutin maalle pakoon kaupungin hälinää ja stressaavaa työympäristöä. Toki tehtävää riittää, muttei pihatyöt ole verrattavissa toimistolla olleeseen paineeseen. Löysin täällä ollessa uuden uran. Olen lapseton (hyi kamala!) sekä onnellinen ❣
Ap, jos et pysty samaistumaan mainitsemaasi asiaan, se ei tarkoita, ettei sellaista ole olemassa tai että ei voisi tai saisi olla. Nykyaikana yhteiskunnan paineet on kovat ja on niin kovin paljon muuta kuormittavia asioita ja ihmisten psyyke on kullakin omanlaisensa. Jotkut kestää paremmin, jotkut huonommin. Itse olen aina ollut positiivinen, eteenpäin menijä, toisia "perseelle" potkiva (positiivisessa mielessä) yms. Nyt on masennusta, ahdistusta ja uupumus. Et usko, kuinka mielelläni valitsisin toisenlaisen olotilan, jos voisin.
Nykyinen elämäntapa ei ole mielekästä kaikille ja silloin se alkaa uuvuttaa henkisesti. AP on niitä ihmisiä joille se on mielekästä joten hän ei ymmärrä.
Meillä töissä hoidetaan eläköitymiset niin, että eläkkeelle jäävän työt haetaan jäljelle jääneille. Esimiehen työt siirtyivät minulle omien töitteni lisäksi, palkka ei toki noussut.
Nykyään olen muissa tehtävissä.
Työ on tehostettua eli ihmisestä ulosmitataan enemmän kuin mihin siitä pitkässä juoksussa riittää.
Hassua katsella tätä miten eilispäivän nuoret muuttuvat kaikesta käniseviksi keski-ikäisiksi aivan kuten vanhempansakin tekivät.
Silloin sinun hienoina vanhoina aikoinasi tehtiin kolme kertaa enemmän itsemurhia kuin nykyään.