Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta. Mitä tekisit?
27.08.2021 |
Lapsista kaksi täysikäisiä, kolmas vielä lukiossa. Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta neljän vuoden määräaikaisella sopimuksella. Alkaisi tammikuussa 2022.
Palkka olisi huikea, mutta se onkin sitten melkein se ainut hyvä puoli. Huonoja puolia riittää. Joutuisin irtisanoutumaan omasta työstäni, nuorin lapsi keskeyttämään lukio-opinnot ja suorittamaan loppuun kohdemaassa. Kaverit jäisivät Suomeen.
Puolisolla olisi aivan valtava vastuu, kiire ja minimaalisesti aikaa perheelle.
Puoliso ei ole itsekään kovin innoissaan asiasta, mutta palkka houkuttelee. Palkka on sellainen, josta voi neljän vuoden aikana maksaa asuntolainan ja mökkilainan kokonaan pois. Ja lainaa meillä on lähes 400 000 noista yhteensä.
Itse pelkään, että parisuhteelle käy huonosti. Raha ei korvaa aikaa. Tuskin löytäisin mitään työtä ja olen huono tutustumaan keheenkään. Edustusvaimoksi minua ei siellä tarvita, eli kökkisin kotona. Ja sitten taas toisaalta huikeat tulot voisivat helpottaa koko loppuelämää, kun oltaisiin Suomeen palatessa velattomia ja vapaita tekemään erilaisia ratkaisuja työelämässä.
Puoliso on tällä hetkellä Suomessa hyväpalkkaisessa työssä (vähän alle 100 000 euron vuositulot), eli ei tässä nyt olla mitenkään hätää kärsimässä rahan takia täälläkään.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karu kokemus kaikille lapsillenne.
Lisäksi nuo kaikki rahat ja sitten omaisuus olisi miehesi. Sinä jäisit ilman työtä.
Mieti myls, ovatko vanhempasi iäkkäitä ja onko heillä muita auttajia, jos heille sattuu jotain.
Lisäksi miehesi voi ahnehtia siellä pidennystä työlle. Mukan tuleva lapsi saattaa jäädä sinne pysyvästi ja sitten sull on lapset ympäri maapalloa.
Useimmille lukioikäisille jenkkeihin ilmeiisimmin hyvälle vauraalle alueelle muutto olisi ihan unelma jota odottaisivat innollla. Mennäänhän sinne vaihtariksikin vuodeksi, itsekin olin. Ja kun englannin kieltä nuoret osaa hyvin niin mikä olisi ongelma. Ei se suomalainen lukio niin ihmeellinen ole, kyllä paperit jenkkilläisestä toiimii ihan yhtä hyvin jatko-opintoihin pääsyssä.
Ja eikö se olisi oikein ok asia jos nuori tai vaikka koko perhe löytää hyvän työn sieltä ja jää? Meidän tytär asuu nykyään Kanadassa eikä kukaan koe asiiaa mitenkään negatiivisena.
Ootko itse käynyt lukiota aikoinaan? Ei lukiosta niin vaan vaihdeta koulusta toiseen - se sujuu ongelmitta jossain ala-asteella, mutta lukioissa on jo aika paljon eri painotuksia, ja toisaalta opintoihin jää aukkoja, jotka voivat haitata myöhemmin ylioppilaskirjoituksissa. Miten jenkkiläisessä koulussa opiskellaan vaikka ruotsia tai äidinkieltä (siis suomalaisen äidinkieltä)? Myös ainakin historian ja uskonnon opetussisällöissä voi olla painotuseroja, jotka heijastuvat sitten ylppärivastauksiin.
Sinänsä joku vaihto-oppilasvuosi on antoisa, joten yhdeksi vuodeksi voi toki lukion alussa mennä, tai sitten heti lukion jälkeen. Mutta käytännössä kesken opintojen tuo tarkoittaa välivuotta. Se voi olla hyödyllinen muuten, mutta sitten valmistutaan lukiosta vuotta myöhemmin mitä normaalisti.
Joo olen käynyt lukio ja olin vaihdossa ekana vuonna. Tässä ap:n tapauksessa jos muuttaisivat 4 vuodeksi, niin ei tarvitsisi murehtia mistään ylioppilaskirjoituksista Suomessa vaan hänhän suorittaisi lukionsa siellä jenkeissä loppuun ja niillä papereilla hakisi jatko-opintoihin.
Tämä toki on mahdollista. Itse harkitsisin sitä kuitenkin todella tarkkaan. Täytyy olla hyvä kielitaito, että pystyy opiskelemaan ja suorittamaan lukion toisessa maassa. Olisi kurjaa, jos Suomessa kiitettävien arvosanojen oppilas saisikin jenkeissä keskitason todistukset vain siksi, että ei voi opiskella äidinkielellään. Itseäni vähän mietityttäisi sekin, että pohjatiedot ovat kuitenkin erilaiset, mikä voi joissain aineissa vaikuttaa. Ja äidinkielen lukiotasoinen opetushan jää saamatta kokonaan, samoin ruotsinopetus. Olen itse huono ruotsissa, ja siitä on ollut haittaa myöhemmin opinnoissa, kun piti suorittaa pakollinen virkamiesruotsi. Myös työllistymistä vaikeuttaa joillain aloilla. Toki sitten jenkeissä voi olla mahdollisuus opiskella jotain muita kieliä, mikä on tietysti hyvä juttu.
En tyrmää kuitenkaan ihan täysin ideaa, vaikka itse en ehkä siihen lähtisi. Mutta mikä jottei se joillekin voisi olla hyvä vaihtoehto. Omasta mielestäni silloin pitäisi kuitenkin myös sen lukiolaisen haluta tosissaan ja oikeasti, siis todella paljon haluta muuttaa ja suorittaa lukio Jenkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etköhän sinä Yhdysvalloissa voisi työllistyä, ettei tarvitse kotirouvana olla.
Ei välttämättä. Sisko asui 3 vuotta kun (suomalainen) mies sai sieltä tuon mittaisen pestin. Ei hellinnyt työlupaa, joutui olemaan kotirouvana. Ja oli maisteri joten koulutustakin olisi ollut valmiina.
En lähtisi jollei siellä odottaisi myös omaa uraa. Raha ei korvaa ja ongelmiahan siinäkin voi tulla, jos et olekaan työttömänä yksin vaan loppuiän? Lukioiläisen mielipidettä pitää kysyä - ja kunnioittaa- myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karu kokemus kaikille lapsillenne.
Lisäksi nuo kaikki rahat ja sitten omaisuus olisi miehesi. Sinä jäisit ilman työtä.
Mieti myls, ovatko vanhempasi iäkkäitä ja onko heillä muita auttajia, jos heille sattuu jotain.
Lisäksi miehesi voi ahnehtia siellä pidennystä työlle. Mukan tuleva lapsi saattaa jäädä sinne pysyvästi ja sitten sull on lapset ympäri maapalloa.
Useimmille lukioikäisille jenkkeihin ilmeiisimmin hyvälle vauraalle alueelle muutto olisi ihan unelma jota odottaisivat innollla. Mennäänhän sinne vaihtariksikin vuodeksi, itsekin olin. Ja kun englannin kieltä nuoret osaa hyvin niin mikä olisi ongelma. Ei se suomalainen lukio niin ihmeellinen ole, kyllä paperit jenkkilläisestä toiimii ihan yhtä hyvin jatko-opintoihin pääsyssä.
Ja eikö se olisi oikein ok asia jos nuori tai vaikka koko perhe löytää hyvän työn sieltä ja jää? Meidän tytär asuu nykyään Kanadassa eikä kukaan koe asiiaa mitenkään negatiivisena.
Ootko itse käynyt lukiota aikoinaan? Ei lukiosta niin vaan vaihdeta koulusta toiseen - se sujuu ongelmitta jossain ala-asteella, mutta lukioissa on jo aika paljon eri painotuksia, ja toisaalta opintoihin jää aukkoja, jotka voivat haitata myöhemmin ylioppilaskirjoituksissa. Miten jenkkiläisessä koulussa opiskellaan vaikka ruotsia tai äidinkieltä (siis suomalaisen äidinkieltä)? Myös ainakin historian ja uskonnon opetussisällöissä voi olla painotuseroja, jotka heijastuvat sitten ylppärivastauksiin.
Sinänsä joku vaihto-oppilasvuosi on antoisa, joten yhdeksi vuodeksi voi toki lukion alussa mennä, tai sitten heti lukion jälkeen. Mutta käytännössä kesken opintojen tuo tarkoittaa välivuotta. Se voi olla hyödyllinen muuten, mutta sitten valmistutaan lukiosta vuotta myöhemmin mitä normaalisti.
Joo olen käynyt lukio ja olin vaihdossa ekana vuonna. Tässä ap:n tapauksessa jos muuttaisivat 4 vuodeksi, niin ei tarvitsisi murehtia mistään ylioppilaskirjoituksista Suomessa vaan hänhän suorittaisi lukionsa siellä jenkeissä loppuun ja niillä papereilla hakisi jatko-opintoihin.
Tämä toki on mahdollista. Itse harkitsisin sitä kuitenkin todella tarkkaan. Täytyy olla hyvä kielitaito, että pystyy opiskelemaan ja suorittamaan lukion toisessa maassa. Olisi kurjaa, jos Suomessa kiitettävien arvosanojen oppilas saisikin jenkeissä keskitason todistukset vain siksi, että ei voi opiskella äidinkielellään. Itseäni vähän mietityttäisi sekin, että pohjatiedot ovat kuitenkin erilaiset, mikä voi joissain aineissa vaikuttaa. Ja äidinkielen lukiotasoinen opetushan jää saamatta kokonaan, samoin ruotsinopetus. Olen itse huono ruotsissa, ja siitä on ollut haittaa myöhemmin opinnoissa, kun piti suorittaa pakollinen virkamiesruotsi. Myös työllistymistä vaikeuttaa joillain aloilla. Toki sitten jenkeissä voi olla mahdollisuus opiskella jotain muita kieliä, mikä on tietysti hyvä juttu.
En tyrmää kuitenkaan ihan täysin ideaa, vaikka itse en ehkä siihen lähtisi. Mutta mikä jottei se joillekin voisi olla hyvä vaihtoehto. Omasta mielestäni silloin pitäisi kuitenkin myös sen lukiolaisen haluta tosissaan ja oikeasti, siis todella paljon haluta muuttaa ja suorittaa lukio Jenkeissä.
Täällä sellainen joka on suorittanut lukion briteissä (sixth form), eka vuosi Suomessa. Olen samaa mieltä kyllä että lukiolaisen pitäisi itse haluta lähteä, muuten voi tulla ongelmia.
Itselläni oli se tilanne, että olin ollut Suomessa rankasti koulukiusattu ekalta luokalta asti, yläasteella kiusaaminen kaikkein julminta (myös fyysistä väkivaltaa). Lukion ekalla ei enää kiusattu, mutta ei ollut kyllä yhtään kaveriakaan. Olin erittäin innokas ikään kuin aloittamaan alusta puhtaalta pöydältä uudessa maassa, kun kävi ilmi että isän työn takia muutettaisiin Englantiin. Näin jälkeenpäin jännä miksi luotinkin, että siellä se hyvä sosiaalisempi elämä alkaa - kaikki syythän oliisi ollut olettaa että sielläkin on iso riski joutua nauretuksi ja kiusatuksi. Enkä ollut edes oikein kovin hyvä puhutussa englannin kielessä vaikka ihan hyviä numeroita sain hyvän kirjallisen englannin osaamisen takia.
Meni todella hyvin se siirtymä. Yllättäen erityisesti pojat briteissä piti minua kuumana, ja yhtäkkiä minulla olii ihailijoita jotka tuli oven taakse kysymään minua kävelylle tai luistelemaan tai syömään jonnekin. Yhtäkkiä mulla olikin seuraa ja sosiaalisuutta ikäisiini, ensi kertaa elämässä. Se taas piristi niin paljon, että ihan heittämällä jaksoin panostaa vähän ekstraa siinä alussa kielen kanssa ja vähän erilaisten taustatietojen kanssa. Englannissahan lukio ei ole samalla tavalla yleissivistävä kuin Suomessa vaan siellä jo pitkälti erikoistutaan siihen mitä haluaa jatko-opiskella. Itse valitsin lempiaineitani eli matemaattisia aineita ja suoritin niistä A-levelini, joilla sitten pääsee jatko-opintoihin.
Itse jäin opiskelemaan myös yliopistotutkintoni Englantiin (B.Sc, Computer Science), mutta vanhempani olivat selvittänneet että niillä papereilla olisi pystynyt hakemaan myös Suomen yliopistoon, huolimatta ruotsiopetuksen ja monen muun pakollisen aineen puutteesta lukiotason opetuksessa. Vanhemmat yritti siihen jopa painostaa että palaisin Suomeen, koska ulkolaiselle opiskelijalle briteissä oli yliopistossa aika kalliit lukukausimaksut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi sinuna mukaan. Ainahan voi käydä niinkin huonosti, että eroatte ja silloin sulla ei ole työtä etkä ole elänyt omanlaista elämää 4 vuoteen. Jäisit tyhjän päälle ja oisit menettänyt 4 vuotta elämästä.
Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvokkaamaksi myös aika tulee. Sitä ei kannata käyttää väärin.
Juuri tätä mietin. Meillä menee parisuhdemielessä aivan loistavasti tällä hetkellä. Mutta mitä olisi se arki, jossa odotan miestä kotiin, ei oikein mitään sosiaalista elämää, koronakin vielä varmaan sekoittaisi kaikkea mahdollista harrastamista ja muuta vapaa-ajan elämää.
Tykkään omasta työstäni täällä Suomessa todella paljon. Työyhteisö on upea, työkaverit mahtavia, palkka hyvä, kaikki erinomaisesti. Näin yli nelikymppisenä ja lähempänä viittäkymmentä palatessa en yhtään hämmästyisi, vaikken saisi töitä enää oikein mistään.
ap
Niin, uranaiselle tämä ei ole mikään "heti lähtisin" tilanne, ymmärrän hyvin epäröintiäsi. Vaikka lainat saataisiin maksettua voi sinun tulevat tienestit olla heikot jos ei kunnon töitä löydy (jos sinulla ei ole todella kuumaa osaamista) ja eläke siten olla heikompi, mikä saattaa heikentää taloudellista tilannetta sitten myöhemmin. Tai tietenkin sen velattoman asunnon myynti luultavasti auttaa, mutta kuinka kiva sitten muuttaa pienempään pakosta. Laske ja mieti jokainen worst case scenario ja punnitse taloudellista kannustinta vastaan. Ja ottakaa selvää, mitä kaikkea ex-pat -pakettiin kuuluu, mitä kuluja teille tulisi ja mitkä kattaa työnantaja, jotta tiedätte, miten paljon voitte kompensoida sinun tulojen menetystä ja lyhentää lainanmaksuja.
Voisiko miehen firma auttaa työllistymisessäsi kohteessa? Näin ainakin saisit tienattua ulkommanvuosina ja ehkä kivan lisän CV:hen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jää aluksi kesään asti Suomeen, niin että lukiolainen pääsee alkuun opinnoissaan, ja kesän jälkeen lähdet vuodeksi virkavapaalle. Mies ehtii kevään aikana rauhassa saada työnsä alulle ja kenties tutustuakin joihinkin, niin sinun on helppo solahtaa mukaan. Vuoden virkavapaan jälkeen katsotte tilannetta uudestaan, jäätkö vielä vai plaatko Suomeen. Etätyöt eivät ilmeisesti ole sinulle mahdollisia?
Juuri näin. Olen muuttanut miehen työn perässä ja mies mun työn perässä. Se ensimmäinen puoli vuotta on uuden työn, arjen, byrokratian ja kaiken maailman kissanristiäisten takia sekä kiireisintä että stressaavinta aikaa. Kotona ehtii harvoin naamaansa näyttää ja lisäksi pitäisi vielä olla puolison ainoita sosiaalisia kontakteja ja kuunnella päivän puheripuli.
Ja ei, ulkomailla asuminen ei ole välttämättä mikään mahtava elämys vaikka olisi puitteet kuinka kunnossa, siis kummallekaan. Välttämättä mieskään ei siellä viihdy. Ei sitä päätöstä tarvitse tehdä neljäksi vuodeksi, mies aluksi kokeilemaan, jos viihtyy niin menet teinin kanssa kesälomalle, sitten mietit virkavapaata. Lukiolainenkin on ensi vuonna kypsempi.
Jos olette olleet teini-iästä asti yhdessä, niin varmaan se suhde kestää vähän eroakin.
Lapsen lukioaika pilalla kun pitää miettiä isän töitä. Jos vaimolla on sellainen ammatti että aina saa viran ja työtä, eikä riipu iästä asia on helppo. Esim . tutuista jotka olivat miehen mukana useamman vuoden. Oli hammaslääkäri, röntgenhoitaja 2 tuttua, eläinlääkäri, heitäkin 2, lentoemäntä. monilla aloilla on työvimapula, että sitten koimaassa on töitä riippumatta iästä. Siloin voi huoletta lähteä. E n kuitenkaan jättäisi kouulikäistä lastani. Siis siksi en lähtisi. Takaisin tullessa moni huomaa kadottaneensa kaikki ystävänsä. Näin on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös työnantajat Suomessa hyvin vähän arvostavat ulkomailla työskentelyä. Joku ehkä osaa sanoa miksi ne ystävät hylkäää jo 3 vuoden oleskelun takia. Ihan selvästi siskon perhettä vieroksuttiin. Ehkä hän liikaa vouhotti siitä ulkamailla asumsesta. Eikä sellä oikeasti ollut mitään mukavaa siellä oli kolkoa ilman perhettä ja sukua.
Mulle tarjottiin paikkaa jossa palkka olis ollut 50 000€/kk
Tyydyin nykyiseen 12 000€/kk ja en rupea kehittämään 8 business unitia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei AP ole pelkuri. Hän haluaa ensin selvittää asioita, joita voi tuosta seurata. Sitä taloudellista tilaa ja avioliiton tilaa eivoi edes täysin ennustaa. Kaikkien yksin jätetyt lapset eivät ole pärjänneet. Minulla on tietoa Eliittilukioista , jossa lapset tosiaan yrittävät pärjätä yksin kun aika monien vanhemmat asuvat jossain ulkomailla. Olen itsekiin joutunut yllätten hoitamaan diplomaattien yksinäisiä lapsia. Suomi on niin monen juopon kotimaa, etten jättäisi lukioikäistä ikinä yksin asumaan. Joskus asunnon ja omaisuuden voi menettää erossa, kun toinen osaa olla oikein kiero tai on hukannut ja pantannut. Ja omaisuus menee kummaltakin jos se suurituloisempi sairastuu vakavasti kuten eläke sulaa siihen myös eläkkeet. Näistä raha asioista ei meillä puhuta. Täälläkin olen kuullut aivan järkyttävistä aviomiehistä kun ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi sinuna mukaan. Ainahan voi käydä niinkin huonosti, että eroatte ja silloin sulla ei ole työtä etkä ole elänyt omanlaista elämää 4 vuoteen. Jäisit tyhjän päälle ja oisit menettänyt 4 vuotta elämästä.
Mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä arvokkaamaksi myös aika tulee. Sitä ei kannata käyttää väärin.
Juuri tätä mietin. Meillä menee parisuhdemielessä aivan loistavasti tällä hetkellä. Mutta mitä olisi se arki, jossa odotan miestä kotiin, ei oikein mitään sosiaalista elämää, koronakin vielä varmaan sekoittaisi kaikkea mahdollista harrastamista ja muuta vapaa-ajan elämää.
Tykkään omasta työstäni täällä Suomessa todella paljon. Työyhteisö on upea, työkaverit mahtavia, palkka hyvä, kaikki erinomaisesti. Näin yli nelikymppisenä ja lähempänä viittäkymmentä palatessa en yhtään hämmästyisi, vaikken saisi töitä enää oikein mistään.
ap
Onko mahdollista alkaa opiskella etänä esim. avoimessa yliopistossa tai yliopistossa? Pitäisit yllä ja kehittäisit osaamistasi.
Voisit alkaa bloggariksi ja sieltä voi uusi ura pikku hiljaa kehkeytyä. Kertoilet aluksi vaikka elämästä USA:ssa.
Lukiolaiselle se olisi hieno kokemus. Monet säästää otsa hiessä, että saisi kustannettua lapsen vaihto-opiskelijaksi. Lapsesi saisi loistavan kielitaidon.
Lähtisin itse innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako opintovapaata enemmän kuin virkavapaata? Tee vaikka avoimen yliopiston kautta opintoja ja hae opintovapaata töistä?
Epäilen että et ole tajunnut että hänen palkastaan 50% menee veroihin Yhdysvalloissa, Californiassa jossa tuollainen palkka on mahdollinen ja palkan suuruus perustuu siihen että asutte viisi kertaa Helsinkiä kalliimmassa paikassa . Eli rahat eivät riitä lainanmaksuun. Todellisuudessa palkan arvo on se sama kuin mitä miehesi saa nyt Suomessa. Useat suomalaiset ovat pettyneet siihen ettei hulppea palkka tässä kohtaa olekaan hulppea vaan itseasia olosuhteisiin nähden surkea. Katsokaa ensin mitä asuminen maksaa kyseisellä alueella ja verotus. Lukioikäinen voi jäädä Suomeen yksin opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, oikeasti joku miettii tällaista asiaa. Itse olisin jo pakannut. 😅
Joillakin pääsy Jenkkeihin ei oo ihmejuttu. Itsekin ulkomailla useaan otteeseen asuneena miettisin, että viitsisikö sitä rumbaa. Teininä toki se oli jännää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, oikeasti joku miettii tällaista asiaa. Itse olisin jo pakannut. 😅
Joillakin pääsy Jenkkeihin ei oo ihmejuttu. Itsekin ulkomailla useaan otteeseen asuneena miettisin, että viitsisikö sitä rumbaa. Teininä toki se oli jännää.
Niin varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvittäkää, minkä tasoiset vuokrat yms. siellä on ennen kuin päätätte. Voivat vaihdella runsaastikin ja syödä siitä huippupalkasta yllättävän suuren siivun.
Tota... Luitko ap:n? Neljän vuoden tienesteillä ap:n mies maksaa 400 000€ lskbat Suomessa pois. Veikkaan, ettei tee tiukkaa vuokranmaksu.
Luitko sinä? Ilmainen asunto.
Ap:n tarkempi kuvaus eduista tuli sillä välin kun kirjoitin tuota viestiä. Mutta siis entistä vanhempi KYLLÄ, kannattaa lähteä, kun kerran asuntokin kuuluu etuihin.
AP:n kertomus ei ole totta. Se paljastui tuon ilmaisen asunnon kohdalla. Ilmeisesti mies on saanut työkomennuksen, max 2 vuotta ja ilmoitettu palkkio kokonaisuudessaan sisältää myös asumisedun eli tilille ropsahtaa vain osa tuosta summasta. Verojen jälkeen. Ap puhuu siis p@sk@@ tai Ap:n mies puhuu p@sk@@ aapeelle.
Olen itse eronnut ulkomailla viiden vuoden jälkeen, joten koskaan ei voi tietää.
Näitä kommentteja lukiessani en enää ihmettele, miksi Suomessa käydessäni ihmiset tuntuvat jotenkin paikalleen jämähtäneiltä .
Vierailija kirjoitti:
Ai että vielä Yhdysvaltoihin. Millaiseen kaupunkiin? Kyllä lähtisin ehdottomasti!
Mihin Yhdysvalloissa? Taalla on paljon paikkoja joihin en lahtisi vaikka maksettaisiin.
t. usalainen,
Alue: Aihe vapaa
... kunnes käy ilmi, että jenkkiläisen mamman elämää on jatkuvaa lasten kuskaamista, eväsrasioiden täyttämistä, koulun edellyttämiin tempauksiin osallistumista ja panostamista... Äkkiä tulee ikävä Suomeen :D
No ei, ihan asiaahan kirjoitit ja olen samaa mieltä. Helpompi lähteä pienempien lasten kanssa, mutta teinien kanssa muuttaminen onkin jo ihan toinen juttu.