Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta. Mitä tekisit?

Mies lähtee kokeilemaan millaista homma on ja sä jäät lukiolaisen kanssa Suomeen. Mies voi tulla maitojunalla takaisin jos on kamalaa. Tai sitten sä lähdet perässä vuoden/parin päästä viettämään virkavapaata. Lapsi voi siinä kohtaa päättää lähteekö ns. Vaihtoon vai jääkö Suomeen suorittamaan koulua.

Kun sä tuut vuoden päästä takas Suomeen niin miehen reissu on jo puolessa välissä ja siinä kohtaa on helpompi tehdä päätöksiä jatkosta

Itse olen lähtenyt miehen kanssa ulkomaille hänen työnsä vuoksi (lapset mukana). Ei ole ollut aina ruusuilla tanssimista, mutta ehdottomasti kokemus, jota en vaihtaisi pois. Meillä kaikilla on vain yksi elämä ja itse haluan kyllä tarttua sen mahdollisuuksiin. Parisuhteemme voi hyvin ja on tiivistynytkin tänä aikana. Aiomme palata Suomeen jossain vaiheessa. Tärkeää on mielestäni sopia mahdollisista taloidellisista menetyksistä sinun kannaltasi. Minä sijoitan rahastoihin mieheni minulle maksamaa kuukausirahaa, jolla kompensoimme menetystä eläkkeessäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kuopus kävisi lukion loppuun Suomessa. Eli sinä ja kuopus muutatte vasta sitten kun lukio on ohi. Miehesi voi muuttaa maailmalle ensimmäisiksi kuukausiksi yksin. Puolisosi tulee tekemään varsinkin ensimmäisinä kuukausina pitkää päivää, joten hänellä ei ole kuitenkaan aikaa perheelle. Lisäksi asunnon etsintä on helpompaa kun toinen jo asuu siellä kohdemaassa (aluksi jossain vuokralla ehkä) ja voi käydä fyysisesti katsomassa asuntoja. 

Tässä on sekin hyvä puoli, että jos työ onkin jotain muuta kuin puolisosi on odottanut ja toivonut, voitte ottaa ekat kuukaudet eräänlaisena koeaikana. 

Jos ap:n miehen työnantaja suostuisi maksamaan lukolaisen yksityiskouluun (täysin mahdollista), lukiolainen saisi ihan hyvää koulutusta sielläkin. Suomalainen lukio ei ole mitä se ennen oli, eikä ylioppilastutkinto mikään avain onneen.

Lisäksi Suomessa on mahdollista pitää lapset kotikoulussa. En tiedä, onko enää lukiossa, mutta ainakin nuorempia lapsia vanhemmat opettavat itse jos menevät vaikka maailmanympäripurjehdukselle. Ei ole koululle mikään ongelma. Eli kannattaa koulusta selvittää, olisiko mahdollista suorittaa lukion oppimäärä etänä, niin että Suomeen tulisi tekemään vaan kirjoitukset sitten aikanaan.

En usko, että lukiota voi käydä etänä.

Ei kaikilla ole niin hyvä kelipöä, että noin vaan muuttaa amerikkliseen lukioon ja saa sieltä todistuksen.

Tuo lukiolainen Voisiko se asua jonkun lähisukulaisen luona.

Lukiolaisilla on kyllä nykyään pääsääntöisesti niin hyvä englanti, että aivan hyvin voivat mennä yhdysvaltalaiseen kouluun. Pari kuukautta menee tottuessa. Jos ei ole, lukio ei ole oikea paikka. Lukiosta katsos suunnataan yleensä yliopistoon, ja viimeistään siellä on kyettävä opiskelemaan tieteellistä tekstiä englanniksi.

Lukioikäinen voi myös ihan hyvin asua yksin. Monet asuvat. Mutta lukiolaisen tulevaisuuden kannalta olisi ilman muuta parasta lähteä. Suomessa ei saa mitään sellaista koulutusta, mitä ei (rahalla) saisi jenkeissäkin, ja lisäksi saa lähes natiivitasoisen kielitaidon, kokemusta ja itseluottamusta.

Ap tekisi hirveän väärin tätä lukiolaistakin kohtaan, jos päättäisi että jäädään kotiin nysväämään, ettei lapsi vaan saa minkäänlaista kilpailuetua. Kavereita saa jenkeissäkin, ja nykyään yhteydenpito on niin helppoa, ettei vanhatkaan ystävyyssuhteet välttämättä katkea. Varsinkin jos käyvät Suomessa pari kertaa vuodessa lomilla.

Itse inhoan suurkaupunkeja, mutta jos mieheni saisi tuollaisen tilaisuuden, tottakai lähtisin. Minulla olisi siinä huikea tilaisuus oppia paljon uutta. Näin 40+ -iässä on nähnyt ihan tarpeekseen jo sitä tavallista arkea ja työntekoa. Tekisimme vain ennen lähtöä sellaiset paperit, että en jää tyhjän päälle jos en työllistykään jos palaamme Suomeen.

*Minusta tuo jonkun ehdottama, että ap lähtee miehensä "palkkalaisena" oli tosi hyvä idea. Eläke kertyy koko ajalta, työlupa on sitten valmiina jos tahtoisi mennä joihinkin muihin töihin. Eikä vaimo joudu tuntemaan itseään elätiksi, koska saa kerran palkkaa. Oikeastaan kannattaa vaatia mieheltä ulkomaanpäivärahatkin.

Ja jos ei muuta ajankulua keksi, voi harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Siinä tutustuu myös oman yhteiskuntaluokan ihmisiin, tuon yhteiskuntaluokan kotirouvilta nimittäin vähän odotetaan sentyyppistä toimintaa. En tiedä, onko näin koko Yhdysvalloissa, mutta niissä paikoissa mitkä ovat minulle tutumpia.

P.S. En käsitä, miten tylsä täytyy ihmisen olla, jos ajattelee ettei saa aikaansa kulumaan ja sosiaalisia tarpeitaan tyydytettyä ilman omaa työtään? Kun rahakaan ei ole mikään rajoite.

Hassu tämä palsta. Yhdessä pitkässä ketjussa haukutaan Yhdysvallat ihan maan rakoon useamman eri tekijän osalta ja seuraavaksi kaikki yhtäkkiä haluaisikin muuttaa sinne, koska olisihan se "elämäsi tilaisuus!" :D

Mutta ap, yritä etsiä tästä ketjusta niitä oikeita kokemuksia, koska harvempi tänne kirjoittanut lienee asunut pitkää aikaa ulkomailla. Keskity noihin oikean elämän kokemuksiin, niistä on varmaan enemmän apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostat aika itsekkäältä. Kun puhut miehen työstä, se on sinun sanojesi mukaan ”teiltä” pois, mutta sinun työsi taas sinulle parasta. Etkö ajattele miehesi parasta yhtään, hänen unelmiaan ja urakehitystään vain hänen kannaltaan. Kun nyt kuulostaa että lähtö on teille huono ja jääminen sulle hyvä. Entä mies, ihan vain omana ihmisenään?

Jos on perustanut perheen, täytyy koko perheen onni lattaa oman yksilöllisen onnen edelle.

Minusta tuot lukiota ei pitäisi keskeyttää ja teillä näyttää tulevan hyvin rahaa muutenkin siihen lainan maksuun.

Kun sitä lukiota EI tarvitse keskeyttää. Voi opiskella joko jenkeissä, tai etänä. Noilla tuloilla voi myös palkata yksityisopettajia, jos lapsi on tyhmempää sorttia. Suurkaupungeista löytyy ihan suomalaisia opettamaan suomeksi, jos se siitä on kiinni.

Lapsen akateemiselle menestykselle tämä on vain ja ainoastaan eduksi. Hän ei saa suomalaisessa lukiossa (opillisessa mielessä) mitään sellaista, mitä ei voisi ulkomaankomennuksellakin järjestää.

Pliis, lapselliset expatit, selittäkää näille ääliöille ettei se suomalainen lukon päästötodistus ole mikään maailman arvokkain paperinpala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostat aika itsekkäältä. Kun puhut miehen työstä, se on sinun sanojesi mukaan ”teiltä” pois, mutta sinun työsi taas sinulle parasta. Etkö ajattele miehesi parasta yhtään, hänen unelmiaan ja urakehitystään vain hänen kannaltaan. Kun nyt kuulostaa että lähtö on teille huono ja jääminen sulle hyvä. Entä mies, ihan vain omana ihmisenään?

Jos on perustanut perheen, täytyy koko perheen onni lattaa oman yksilöllisen onnen edelle.

Minusta tuot lukiota ei pitäisi keskeyttää ja teillä näyttää tulevan hyvin rahaa muutenkin siihen lainan maksuun.

No minulla on kyllä perhe, enkä estä miehen unelmien toteutusta kuten hänkään ei estä minun. Toki mietimme yhdessä, miten ja milloin saamme unelmia toteuttaa. Parisuhde ja perhe ovat pahimmillaan rajoittava vankila ja parhaimmillaan uskomaton tuki ja tsemppari, jos molemmat haluavat toiselle hyvää. Lapset kyllä sopeutuu, jos nyt ei mihinkään älyttömyyksiin lähde mukaan. Asun siis itse ulkomailla miehen työn ja unelmien vuoksi, mutta olemme muuttamassa Suomeen muutaman vuoden sisällä minun unelmieni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Muuten lähtisin tuossa tilanteessa, mutta tn. en uskaltaisi irtisanoutua hyvästä työstä, ehkä ottaisin sen sallitun puoli vuotta vuorotteluvapaata jossain kohtaa. Päästäisin miehen tekemään rahaa ja toivoisin, että suhde kestää.

Itsellä tällä hetkellä toisenlainen tilanne: ulkomaan komennusta odottelen, mutta mies ehti muuttaa pois yhteisestä kodista ennen kuin isot muutokset tulivat meidän elämään. No, onpahan helpompi lähteä.

Lähtiköhån miehesi siksi, että ei halunnut pyytää sua jäämään Suomeen.

Ensisijaisesti kannattaisi vielä yrittää pelastaa liitto ja sopia, että et matkusta.

Vierailija kirjoitti:

Hassu tämä palsta. Yhdessä pitkässä ketjussa haukutaan Yhdysvallat ihan maan rakoon useamman eri tekijän osalta ja seuraavaksi kaikki yhtäkkiä haluaisikin muuttaa sinne, koska olisihan se "elämäsi tilaisuus!" :D

Mutta ap, yritä etsiä tästä ketjusta niitä oikeita kokemuksia, koska harvempi tänne kirjoittanut lienee asunut pitkää aikaa ulkomailla. Keskity noihin oikean elämän kokemuksiin, niistä on varmaan enemmän apua.

Niistä haukutaan jenkkilää -ketjuista käy aina ilmi, että helvetin hieno maa, jos rahaa on.

Ja tässä tapauksessa sitä nimenomaan on.

Emme me persaukisia sinne kannustaisi lähtemään.

Ja tosiaan kannattaa kuunnella expateja, ei hysteerisiä "LUKIO!!!!LUKIO!!!!" -mammoja. Jokainen yhtään maailmaa nähnyt tietää, että se lukio nyt on yksi pienimpiä asioita elämässä, ja sen voi suorittaa myöhemminkin jos tarpeelliseksi näkee.

Voisiko puoliso mennä itse?Ja sinä ota vuorotteluvapaan ja pitkät lomat yms. sitten kun homma tasaantuu?Lukiolainen saisi käydä koulunsa ensin ja sitten pärjäisi itsekin?

Itselläni painaisi vaakakupissa enemmän lapsen lukio kuin miehen työmahdollisuus, mutta voisin tehdä niin, että itse asuisin lapsen kanssa Suomessa niin kauan kuin hän on lukiossa, ja sen jälkeen voisin mennä loppuajaksi miehen luo ulkomaille. Kyllähän eri maassa asumisessa omat hankaluutensa on, mutta toisaalta nuori aikuinenkin voi tarvita vanhempiensa tukea. Kun kyse on parista vuodesta, pärjäisin kyllä etäsuhteessa, ja loppuajaksi tosiaan voisin mennä, niin saisi siitä yhteisen kokemuksen.

En usko, että sinulla ehtisi tulla aika pitkäksi. Noilla spekseillä (palkka >250000$ per annum, talo, koulumaksut, housekeeper ja cleaner) miehesi työpaikka on sellainen, jossa ollaan min 70-80 tuntia per viikko. Kaikki arjen pyörittäminen jää sinulle. Miehelläsi ei tule olemaan aikaa edes katsoa seuraavan päivän pukua, paitaa, solmiota ja sukkia valmiiksi, sinun täytyy huolehtia perheenne kaikista asioista, myös lapsen koulusta. Housekeeper ja cleaner vaan suorittaa, sinun täytyy valvoa. Usassa perheen arjen organisoiminen ja mikromanagerointi on täyspäivä työ, siinä jää hyvin vähän aikaa pitkästyä tai harrastaa. Aikuisopiskelu on ihan tuntematon käsite.

Olin itse ennen aviota töissä Sveitsissä, jossa työpäivät oli 09-19/20 yleensä. Mutta kun muutettiin miehen kotimaahan Usaan, niin työpäivät olikin 08-22 plus lauantait ja/tai sunnuntait.

Enemmän olisin huolissani miehesi jaksamisesta (ei vissiin ihan nuori enää, kuin omasta pitkästymisestä).

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kuopus kävisi lukion loppuun Suomessa. Eli sinä ja kuopus muutatte vasta sitten kun lukio on ohi. Miehesi voi muuttaa maailmalle ensimmäisiksi kuukausiksi yksin. Puolisosi tulee tekemään varsinkin ensimmäisinä kuukausina pitkää päivää, joten hänellä ei ole kuitenkaan aikaa perheelle. Lisäksi asunnon etsintä on helpompaa kun toinen jo asuu siellä kohdemaassa (aluksi jossain vuokralla ehkä) ja voi käydä fyysisesti katsomassa asuntoja. 

Tässä on sekin hyvä puoli, että jos työ onkin jotain muuta kuin puolisosi on odottanut ja toivonut, voitte ottaa ekat kuukaudet eräänlaisena koeaikana. 

Asuntohan on jo valmiina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostat aika itsekkäältä. Kun puhut miehen työstä, se on sinun sanojesi mukaan ”teiltä” pois, mutta sinun työsi taas sinulle parasta. Etkö ajattele miehesi parasta yhtään, hänen unelmiaan ja urakehitystään vain hänen kannaltaan. Kun nyt kuulostaa että lähtö on teille huono ja jääminen sulle hyvä. Entä mies, ihan vain omana ihmisenään?

Jos on perustanut perheen, täytyy koko perheen onni lattaa oman yksilöllisen onnen edelle.

Minusta tuot lukiota ei pitäisi keskeyttää ja teillä näyttää tulevan hyvin rahaa muutenkin siihen lainan maksuun.

No minulla on kyllä perhe, enkä estä miehen unelmien toteutusta kuten hänkään ei estä minun. Toki mietimme yhdessä, miten ja milloin saamme unelmia toteuttaa. Parisuhde ja perhe ovat pahimmillaan rajoittava vankila ja parhaimmillaan uskomaton tuki ja tsemppari, jos molemmat haluavat toiselle hyvää. Lapset kyllä sopeutuu, jos nyt ei mihinkään älyttömyyksiin lähde mukaan. Asun siis itse ulkomailla miehen työn ja unelmien vuoksi, mutta olemme muuttamassa Suomeen muutaman vuoden sisällä minun unelmieni vuoksi.

Pelkkää UNELMAA toi teidän elämä! Sori nyt vaan, mutta mua alko naurattaa tää unelmointi!

Vierailija kirjoitti:

Karu kokemus kaikille lapsillenne.

Lisäksi nuo kaikki rahat ja sitten omaisuus olisi miehesi. Sinä jäisit ilman työtä.

Mieti myls, ovatko vanhempasi iäkkäitä ja onko heillä muita auttajia, jos heille sattuu jotain.

Lisäksi miehesi voi ahnehtia siellä pidennystä työlle. Mukan tuleva lapsi saattaa jäädä sinne pysyvästi ja sitten sull on lapset ympäri maapalloa.

Useimmille lukioikäisille jenkkeihin ilmeiisimmin hyvälle vauraalle alueelle muutto olisi ihan unelma jota odottaisivat innollla. Mennäänhän sinne vaihtariksikin vuodeksi, itsekin olin. Ja kun englannin kieltä nuoret osaa hyvin niin mikä olisi ongelma. Ei se suomalainen lukio niin ihmeellinen ole, kyllä paperit jenkkilläisestä toiimii ihan yhtä hyvin jatko-opintoihin pääsyssä.

Ja eikö se olisi oikein ok asia jos nuori tai vaikka koko perhe löytää hyvän työn sieltä ja jää? Meidän tytär asuu nykyään Kanadassa eikä kukaan koe asiiaa mitenkään negatiivisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostat aika itsekkäältä. Kun puhut miehen työstä, se on sinun sanojesi mukaan ”teiltä” pois, mutta sinun työsi taas sinulle parasta. Etkö ajattele miehesi parasta yhtään, hänen unelmiaan ja urakehitystään vain hänen kannaltaan. Kun nyt kuulostaa että lähtö on teille huono ja jääminen sulle hyvä. Entä mies, ihan vain omana ihmisenään?

Jos on perustanut perheen, täytyy koko perheen onni lattaa oman yksilöllisen onnen edelle.

Minusta tuot lukiota ei pitäisi keskeyttää ja teillä näyttää tulevan hyvin rahaa muutenkin siihen lainan maksuun.

No minulla on kyllä perhe, enkä estä miehen unelmien toteutusta kuten hänkään ei estä minun. Toki mietimme yhdessä, miten ja milloin saamme unelmia toteuttaa. Parisuhde ja perhe ovat pahimmillaan rajoittava vankila ja parhaimmillaan uskomaton tuki ja tsemppari, jos molemmat haluavat toiselle hyvää. Lapset kyllä sopeutuu, jos nyt ei mihinkään älyttömyyksiin lähde mukaan. Asun siis itse ulkomailla miehen työn ja unelmien vuoksi, mutta olemme muuttamassa Suomeen muutaman vuoden sisällä minun unelmieni vuoksi.

Mitä tarkoitat, että lapset kyllä sopeutuu? Jos lapsella on lukio kesken, niin lapsella on lukio kesken - itse en riskeeraisi ylioppilaspapereita ja tulevaa opiskelupaikkaa vanhempien omien asioiden edistämisellä. Mutta jos kokoonpanossa on kaksi vanhempaa, on ihan hyvin mahdollista mahdollistaa toisen unelma ulkomalla työskentelystä ja toisaalta mahdollistaa lapsen tulevat unelmat huolehtimalla, että lapsen opiskelu jatkuu häiriöttä ja katkotta samassa tutussa lukiossa.

No niin . Voi sitten ostaa mökin siellä niin jää lapsille sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karu kokemus kaikille lapsillenne.

Lisäksi nuo kaikki rahat ja sitten omaisuus olisi miehesi. Sinä jäisit ilman työtä.

Mieti myls, ovatko vanhempasi iäkkäitä ja onko heillä muita auttajia, jos heille sattuu jotain.

Lisäksi miehesi voi ahnehtia siellä pidennystä työlle. Mukan tuleva lapsi saattaa jäädä sinne pysyvästi ja sitten sull on lapset ympäri maapalloa.

Useimmille lukioikäisille jenkkeihin ilmeiisimmin hyvälle vauraalle alueelle muutto olisi ihan unelma jota odottaisivat innollla. Mennäänhän sinne vaihtariksikin vuodeksi, itsekin olin. Ja kun englannin kieltä nuoret osaa hyvin niin mikä olisi ongelma. Ei se suomalainen lukio niin ihmeellinen ole, kyllä paperit jenkkilläisestä toiimii ihan yhtä hyvin jatko-opintoihin pääsyssä.

Ja eikö se olisi oikein ok asia jos nuori tai vaikka koko perhe löytää hyvän työn sieltä ja jää? Meidän tytär asuu nykyään Kanadassa eikä kukaan koe asiiaa mitenkään negatiivisena.

Ootko itse käynyt lukiota aikoinaan? Ei lukiosta niin vaan vaihdeta koulusta toiseen - se sujuu ongelmitta jossain ala-asteella, mutta lukioissa on jo aika paljon eri painotuksia, ja toisaalta opintoihin jää aukkoja, jotka voivat haitata myöhemmin ylioppilaskirjoituksissa. Miten jenkkiläisessä koulussa opiskellaan vaikka ruotsia tai äidinkieltä (siis suomalaisen äidinkieltä)? Myös ainakin historian ja uskonnon opetussisällöissä voi olla painotuseroja, jotka heijastuvat sitten ylppärivastauksiin.

Sinänsä joku vaihto-oppilasvuosi on antoisa, joten yhdeksi vuodeksi voi toki lukion alussa mennä, tai sitten heti lukion jälkeen. Mutta käytännössä kesken opintojen tuo tarkoittaa välivuotta. Se voi olla hyödyllinen muuten, mutta sitten valmistutaan lukiosta vuotta myöhemmin mitä normaalisti.

Miten noi miehen työpäivät tuolla Jenkeissä? Jos ollaan kellon ympäri töissä ja käydään ehkä kotona nukkumassa + viikonloput töissä ja lomaa se viikko vuodessa, niin ei sitä yhteistä aikaa paljon ole. 

Hyvin toimeentuleva pariskunta. Ja ahneuksissa rahan takia ollaan valmiita hajottamaan perhe. Tätä se rahan perässä juokseminen nykyään on. Ihmissuhteilla ei ole mitään väliä kunhan on hieno talo maksettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu tämä palsta. Yhdessä pitkässä ketjussa haukutaan Yhdysvallat ihan maan rakoon useamman eri tekijän osalta ja seuraavaksi kaikki yhtäkkiä haluaisikin muuttaa sinne, koska olisihan se "elämäsi tilaisuus!" :D

Mutta ap, yritä etsiä tästä ketjusta niitä oikeita kokemuksia, koska harvempi tänne kirjoittanut lienee asunut pitkää aikaa ulkomailla. Keskity noihin oikean elämän kokemuksiin, niistä on varmaan enemmän apua.

Niistä haukutaan jenkkilää -ketjuista käy aina ilmi, että helvetin hieno maa, jos rahaa on.

Ja tässä tapauksessa sitä nimenomaan on.

Emme me persaukisia sinne kannustaisi lähtemään.

Ja tosiaan kannattaa kuunnella expateja, ei hysteerisiä "LUKIO!!!!LUKIO!!!!" -mammoja. Jokainen yhtään maailmaa nähnyt tietää, että se lukio nyt on yksi pienimpiä asioita elämässä, ja sen voi suorittaa myöhemminkin jos tarpeelliseksi näkee.

Pointti ei ole pelkkä LUKIO sama vaikka olisi amis. Nuoren ihmisen koko elämä, joka on nyt ja tässä Suomessa, kaverit, harrastukset ja ihan kaikki jää tänne. Normaali ihminen huomio tällaisetkin asiat.