Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta. Mitä tekisit?

Täytyykö miehen olla koko 4 vuotta vai voiko hän lopettaa ilman sanktioita ennen sitä?

Mikäli hän voi lopettaa ennen sitä, menkää vuodeksi kokeilemaan, kukaan ei varmasti menetä mitään siinä ajassa, et edes sinä työpaikkaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaisen käytävä koulu Suomessa jos aikoo jatko-opintoihin Suomessa. Rahaahan nyt teillä on että voitte lennellä treffaamaan miestä.

Miksi olisi koulu käytävä Suomessa jatko-opintoja ajatellen? Millä vuosisadalla oikein elät?

Meillä jokainen kolmesta lapsesta olisi päässyt suoraan yliopistoon ilman pääsykokeita Suomessa ulkomailla suoritetun kansainvälisen koulun hyvillä arvosanoilla. (Sekä teknilliseen että kauppatieteelliseen).

Ja minkähän takia näillä hyvillä arvosanoilla ei päästy minnekään ulkomaille parempiin yliopistoihin, että piti Suomeen tyytyä.

Luitko kirjoitukseni? ”Olisi päässyt”. Yksikään kolmesta ei halunnut palata Suomeen vaan opiskeli tutkintonsa arvostetuissa ulkomaisissa yliopistoissa.

Enpä usko.

No et varmaan uskokaan, jos oma elämäsi pyörii tutuilla kotikonnuilla koti-työpaikka-kauppa- kolmion sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Neljä vuotta on lyhyt aika. Jos mietit mitä elämässäsi tapahtui vuonna 2017 niin huomaat, että se oli ihan äsken. Siksipä itse lähtisin miehen mukaan. Neljän vuoden ”uhraus” siitä, että loppuelämä on taloudellisesti vapaampaa on ihan mieletön mahdollisuus. Lukiolainen saisi halutessaan jäädä Suomeen, jos järkevä asunto löytyy. Asuuko isommat lapset lähellä, että voivat tarvittaessa olla nuorelle tukena? Kyllä teini pärjää ja näette varmasti monta kertaa vuodessa. Itse olisin teininä varmasti lähtenyt mukaan ainakin vuodeksi , high school elämä olisi kiinnostanut. Löydät varmasti tekemistä ilman töitäkin. Sanot, että olet huono tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta amerikkalaiset ovat siinä hyviä. Teitä siis tullaan pyytämään mukaan kaikenlaisiin kissanristiäisiin, joissa ihmiset haluavat tutustua juuri teihin. Saat varmasti ystäviä.

Itse vähän ihmettelen tällaista asennoitumista, että lukiolainen (mahdollisesti alaikäinen) jäisi yksin asumaan, kun vanhemmat muuttavat "elämänsä tilaisuuden" perässä toiselle puolen maapalloa. Ihan kuin se lukiolainen ei olisi perheenjäsen enää ollenkaan, ja ihan kuin hän olisi vain joku "järjestelykysymys". Kyllä lukiolaisen opiskelullakin on väliä, samoin kuin hänen viihtymisellään. Joku ehdotti, että hän muuttaisi sukulaisen luo - mutta kuinka moni lukiolainen oikeasti haluaa, että hänet heitetään kuin joku huutolainen jonkun vanhan tädin nurkkiin, jotta vanhemmat ovat vapaita lähtemään maailmalle?

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karu kokemus kaikille lapsillenne.

Lisäksi nuo kaikki rahat ja sitten omaisuus olisi miehesi. Sinä jäisit ilman työtä.

Mieti myls, ovatko vanhempasi iäkkäitä ja onko heillä muita auttajia, jos heille sattuu jotain.

Lisäksi miehesi voi ahnehtia siellä pidennystä työlle. Mukan tuleva lapsi saattaa jäädä sinne pysyvästi ja sitten sull on lapset ympäri maapalloa.

Useimmille lukioikäisille jenkkeihin ilmeiisimmin hyvälle vauraalle alueelle muutto olisi ihan unelma jota odottaisivat innollla. Mennäänhän sinne vaihtariksikin vuodeksi, itsekin olin. Ja kun englannin kieltä nuoret osaa hyvin niin mikä olisi ongelma. Ei se suomalainen lukio niin ihmeellinen ole, kyllä paperit jenkkilläisestä toiimii ihan yhtä hyvin jatko-opintoihin pääsyssä.

Ja eikö se olisi oikein ok asia jos nuori tai vaikka koko perhe löytää hyvän työn sieltä ja jää? Meidän tytär asuu nykyään Kanadassa eikä kukaan koe asiiaa mitenkään negatiivisena.

Riippuu tietysti lukiolaisesta. Kaikkien unelma ei ole Amerikka, eikä kaikkien mielestä Amerikka edusta mitään erityisen hienoa. Eikä kaikkien käsitys ihanne-elämästä ole asuminen jenkkiläisellä hienostoalueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuulostat aika itsekkäältä. Kun puhut miehen työstä, se on sinun sanojesi mukaan ”teiltä” pois, mutta sinun työsi taas sinulle parasta. Etkö ajattele miehesi parasta yhtään, hänen unelmiaan ja urakehitystään vain hänen kannaltaan. Kun nyt kuulostaa että lähtö on teille huono ja jääminen sulle hyvä. Entä mies, ihan vain omana ihmisenään?

Jos on perustanut perheen, täytyy koko perheen onni lattaa oman yksilöllisen onnen edelle.

Minusta tuot lukiota ei pitäisi keskeyttää ja teillä näyttää tulevan hyvin rahaa muutenkin siihen lainan maksuun.

No minulla on kyllä perhe, enkä estä miehen unelmien toteutusta kuten hänkään ei estä minun. Toki mietimme yhdessä, miten ja milloin saamme unelmia toteuttaa. Parisuhde ja perhe ovat pahimmillaan rajoittava vankila ja parhaimmillaan uskomaton tuki ja tsemppari, jos molemmat haluavat toiselle hyvää. Lapset kyllä sopeutuu, jos nyt ei mihinkään älyttömyyksiin lähde mukaan. Asun siis itse ulkomailla miehen työn ja unelmien vuoksi, mutta olemme muuttamassa Suomeen muutaman vuoden sisällä minun unelmieni vuoksi.

Mitä tarkoitat, että lapset kyllä sopeutuu? Jos lapsella on lukio kesken, niin lapsella on lukio kesken - itse en riskeeraisi ylioppilaspapereita ja tulevaa opiskelupaikkaa vanhempien omien asioiden edistämisellä. Mutta jos kokoonpanossa on kaksi vanhempaa, on ihan hyvin mahdollista mahdollistaa toisen unelma ulkomalla työskentelystä ja toisaalta mahdollistaa lapsen tulevat unelmat huolehtimalla, että lapsen opiskelu jatkuu häiriöttä ja katkotta samassa tutussa lukiossa.

Oma lapseni vaihtoi lukioon ulkomaille 1. luokan kevääksi ja vielä siten, että lähti sinne pari kk ennen muuta perhettä ja asui tuttavaperheen luona siihen asti, että muu perhe ehti perään. Ei mitään ongelmia ja lukio sujui hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuossa olisi ihan selkeästi yksi vaihtoehto yli muiden. Että te jäätte lukiolaisen kanssa Suomeen ja mies lähtee yhdysvaltoihin keräämään rahaa. Näette livenä pari-kolme kertaa vuodessa ja muuten Teamsin tms välityksellä viikoittain (mikä nyt teille onkaan sopiva väli). Otatte homman yhteisenä projektina, niin onnistuu varmasti.

Teillä ei ole edes pieniä lapsia, niin sinun elämäsi ei käy liian raskaaksi. Talon teknisiin tehtäviin teillä on vara palkata ulkopuolista apua jos tarvitsee. Loppujen lopuksi aika helppo ratkaisu.

Kai sinä tajuat, että jenkeissä ei ole mitään neljän viikon kesälomia? Se mies ei noin vaan käväise Suomessa pari kertaa vuodessa, vaan tekee töitä.

Tämä olisi jo minulle syy, miksi en itse haluaisi asua vakituisesti Jenkeissä ja olla siellä töissä. Minusta Suomessakin on liian vähän lomaa, mutta jenkkiläiseen työn ora -kulttuuriin tuskin sopeutuisin. Ja hulppea talo ja isompi palkka ei minulle kompensoisi lomien ja vapaa-ajan menetystä. Kaikilla toki ei ole näin, ja heille jenkkiläinen meininki ehkä voi sopiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kuopus kävisi lukion loppuun Suomessa. Eli sinä ja kuopus muutatte vasta sitten kun lukio on ohi. Miehesi voi muuttaa maailmalle ensimmäisiksi kuukausiksi yksin. Puolisosi tulee tekemään varsinkin ensimmäisinä kuukausina pitkää päivää, joten hänellä ei ole kuitenkaan aikaa perheelle. Lisäksi asunnon etsintä on helpompaa kun toinen jo asuu siellä kohdemaassa (aluksi jossain vuokralla ehkä) ja voi käydä fyysisesti katsomassa asuntoja. 

Tässä on sekin hyvä puoli, että jos työ onkin jotain muuta kuin puolisosi on odottanut ja toivonut, voitte ottaa ekat kuukaudet eräänlaisena koeaikana. 

Jos ap:n miehen työnantaja suostuisi maksamaan lukolaisen yksityiskouluun (täysin mahdollista), lukiolainen saisi ihan hyvää koulutusta sielläkin. Suomalainen lukio ei ole mitä se ennen oli, eikä ylioppilastutkinto mikään avain onneen.

Lisäksi Suomessa on mahdollista pitää lapset kotikoulussa. En tiedä, onko enää lukiossa, mutta ainakin nuorempia lapsia vanhemmat opettavat itse jos menevät vaikka maailmanympäripurjehdukselle. Ei ole koululle mikään ongelma. Eli kannattaa koulusta selvittää, olisiko mahdollista suorittaa lukion oppimäärä etänä, niin että Suomeen tulisi tekemään vaan kirjoitukset sitten aikanaan.

Lukio etänä? Kaiket päivät äiskän kanssa kotossalla, eikä tutustu kehenkään? No jep, jep

Tuosta kaikki teinit innostuu.

Kaikki teinit eivät ole samanlaisia. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karu kokemus kaikille lapsillenne.

Lisäksi nuo kaikki rahat ja sitten omaisuus olisi miehesi. Sinä jäisit ilman työtä.

Mieti myls, ovatko vanhempasi iäkkäitä ja onko heillä muita auttajia, jos heille sattuu jotain.

Lisäksi miehesi voi ahnehtia siellä pidennystä työlle. Mukan tuleva lapsi saattaa jäädä sinne pysyvästi ja sitten sull on lapset ympäri maapalloa.

Useimmille lukioikäisille jenkkeihin ilmeiisimmin hyvälle vauraalle alueelle muutto olisi ihan unelma jota odottaisivat innollla. Mennäänhän sinne vaihtariksikin vuodeksi, itsekin olin. Ja kun englannin kieltä nuoret osaa hyvin niin mikä olisi ongelma. Ei se suomalainen lukio niin ihmeellinen ole, kyllä paperit jenkkilläisestä toiimii ihan yhtä hyvin jatko-opintoihin pääsyssä.

Ja eikö se olisi oikein ok asia jos nuori tai vaikka koko perhe löytää hyvän työn sieltä ja jää? Meidän tytär asuu nykyään Kanadassa eikä kukaan koe asiiaa mitenkään negatiivisena.

Riippuu tietysti lukiolaisesta. Kaikkien unelma ei ole Amerikka, eikä kaikkien mielestä Amerikka edusta mitään erityisen hienoa. Eikä kaikkien käsitys ihanne-elämästä ole asuminen jenkkiläisellä hienostoalueella.

Riippuu myös lapsen luonteesta, onko muuten sellainen että saa helposti kavereita ja alkaa luoda suhteita. Jos lapsi on arka ja ujo, muutto uudelle paikkakunnalle uuden kielen keskelle voi olla aika iso paikka, vaikka englantia osaisikin. On kuitenkin eri asia puhua englantia kuin katsoa sitä tv:stä. 

Sitten taas jos lapsi on enemmän extrovertti ja rohkealuonteinen, niin hän voi sopeutua hyvin nopeastikin. Onhan loppupeleissä myös vähän sattuman kauppaa, millaiset luokkatoverit hänelle sattuu ja miten nämä ottavat hänet vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu tämä palsta. Yhdessä pitkässä ketjussa haukutaan Yhdysvallat ihan maan rakoon useamman eri tekijän osalta ja seuraavaksi kaikki yhtäkkiä haluaisikin muuttaa sinne, koska olisihan se "elämäsi tilaisuus!" :D

Mutta ap, yritä etsiä tästä ketjusta niitä oikeita kokemuksia, koska harvempi tänne kirjoittanut lienee asunut pitkää aikaa ulkomailla. Keskity noihin oikean elämän kokemuksiin, niistä on varmaan enemmän apua.

Niistä haukutaan jenkkilää -ketjuista käy aina ilmi, että helvetin hieno maa, jos rahaa on.

Ja tässä tapauksessa sitä nimenomaan on.

Emme me persaukisia sinne kannustaisi lähtemään.

Ja tosiaan kannattaa kuunnella expateja, ei hysteerisiä "LUKIO!!!!LUKIO!!!!" -mammoja. Jokainen yhtään maailmaa nähnyt tietää, että se lukio nyt on yksi pienimpiä asioita elämässä, ja sen voi suorittaa myöhemminkin jos tarpeelliseksi näkee.

Pointti ei ole pelkkä LUKIO sama vaikka olisi amis. Nuoren ihmisen koko elämä, joka on nyt ja tässä Suomessa, kaverit, harrastukset ja ihan kaikki jää tänne. Normaali ihminen huomio tällaisetkin asiat.

Nyt on ihan pakko kertoa, että me ”riistimme” lapset juuriltaan ja kavereiltaan pariinkiin otteeseen. Ja ihan ääneen ovat kiittäneet nyt myöhemmin, että saivat tämän mahdollisuuden. Joka osoittautui niin hyväksi, ettei yksikään heistä halunnut enää palata Suomeen.

No ni Ap. Nyt meet kysymään siltä lukiolaiseltas, että mitä se on mieltä. Jos se huutaa, että "mitä vi**ua sä säädät", niin sitten voitte miettiä, että kannattaako. Tuu kertoo sit meille. Jookos?

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollisuus kompromissiin: kauanko kestää että lapsi saa lukion suoritettua? Vasta sitten menoksi.

Saatko työpaikastasi virkavapaata?

Jää sen lukiolaisen kanssa vuodeksi Suomeen ja menette sitten perässä.

Kusinen provo on aloitus.

Ap ei kerro mihin maahan mies hommiin lähtisi?

Millaiset mahdollisuudet olisi tavata vähintään kerran kuussa tai pari kertaa kuussa.

Lentämällä pääsee maasta kuin maasta nopeasti Suomeen.

Hyviss Ja hyvissä firmoissa ulkomailla saa myös pitkiä vkonloppuja perhe-elämän takia.

Skypellä voi pitää yhteyttä päivittäin. Samoin tekstiviesteillä, puheiluilla ja muilla viesteillä.

Jos miehen työ on kiireistä ja vaativaa, ei hän olisi siellä ulkomaan kodissakaan juuri koskaan paikalla, vaan aina duunissa.    Näin  on etenin Aasian maissa, joissa ihmisille on työ aina ollut ykkösjuttu, ja joissa töitä tehdään välittämättä siitä onko joulu vai juhannus.

En usko sanaakaan aloituksesta, pelkkä omasta vetäisty trolli.

Onhan tuossa mietittävää. Itse näkisin, että lukiolaista ei lähdetä muuttamaan maasta toiseen. Lukiolaisen tärkein tehtävä on käydä koulu loppuun. Vanhemmat huolehtii, että teinillä on rauha käydä koulua. Jenkkien highschoolia ei voi verrata meikäläiseen kouluun. Eli voisit lähteä vasta kirjoitusten jälkeen. Mikä voi olla vuoden päästä tai kahden vuoden, riippuen milloin lukio on aloitettu.  Ihan mahdollinen yhtälö,

Isompia kysymymyksiä on omaisuuteen yms. liittyvät. Kuten myyttekö nykuyisen asunnon/talon, meneekö vuokralle jne. Henkilökohtaisella tasolla tilanne on sinulle vaaranpaikka. Kannattaa selvittää vuorotteluvapaan tai virkavapaan mahdollisuutta ainakin alkuun. Ja voithan olla kolme kuukautta vapaalla, sitten taas töissä jne. Isoina riskeinä nimittäin on, että olet neljä vuotta poissa työelämästä. Sen jälkeen osaaminen on vanhentunut, olet itse jo liki(?) viiskymppinen eli et kelpaa mihinkään.  Löydätkö mitään työtä enää täältä? Eläkekertymä laskee niin paljon, että teidän pitäisi tehdä sopimus jonka pohjalta mies laittaa sun rahastoon sovitusti rahaa. Sopimuksella varmistetaan, että näin myös tapahtuu sekä se, että talletus on vain sinun mahdollisen eron tullen. Jenkkeihin tuskin saat työlupaa ellet ole jonkun halutun alan huippuosaaja. Ilmeisesti et ole. Yhteiskuntakin on aivan erilainen kuin täällä. Siellä ei noin vain pistäydytä minnekään vaan välimatkat on pitkiä ja joka puolelle liikutaan autolla. Missä tutustut muihin ihmisiin? Neljä vuotta käytännössä yksin vieraassa kulttuurissa on aika ankeaa. Ehkä siellä on muiden expaattien puolisoilla jotain yhtesitoimintaa tai sitten ei. 

Paljon mietittävää ja keskusteltavaa.  "Sivuttiin tätä yhdessä keskustelussa vaihtoehtona, mutta torpattiin heti. Kumpikaan ei ole valmis uhraamaan elämästään niin paljon jonkun työn takia, ettei oltaisi joka pääosin yhdessä." Kun nyt kuitenkin on noin isosta asiasta ja muutoksesta kyse niin silloin pitää miettiä asioita ihan joka kantilta ja eri vaihtoehtoja. MYös sellaisia mitkä ensin kuulostaa huonoilta. Usein ratkaisu löytyy sieltä huonojen joukosta, ihme ja kumma. Teidän pitää molempien olla valmiita keskutelemaan ja myös harkitsemaan niitä huonojakin tai epämukavuutta aiheuttavia vaihtoehtoja. Sekä keskustelemaan ikävistä asioista kuten se, miten sulle korvataan eläkekertymän menetys. Ja jos mies on töissä 14h/pvä + kaikki omalla ajalla tehdyt työt niin se on ihan se ja sama asutteko saman katon alla vai puhutteko 10 minuuttia videopuhelua päivittäin. Nämäkin on asioita, jotka pitää sanoa ääneen.

Nuorelle upea tilaisuus, lähtekää ihmeessä. Jos lukio mietityttää, olisiko varaa, että asuisi Suomessa osan aikaa ja kävisi normaalia lukiotaan ja sitten siirtyisi jenkkeihin? Koronan kannaltakin voisi olla turvallista. Tietysti jos tilanne pahenee, ulkomaan elämys voisi silloin jäädä saamatta.

Jenkeissä voi valmistua lukiosta, vaikka valmistuisi Suomestakin. Silloin vaan viimeinen vuosi pitäisi käydä kahteen kertaan.

Oletteko selvittäneet vuokran suuruuden kohdemaassa?

Mulle ois ollut ihan painajainen muuttaa ulkomaille lukiolaisena, vaikka opiskelinkin useampaa eri kieltä. Silti englannin käyttäminen 24/7 olisi ollut tosi iso muutos - ja epämiellyttävä sellainen. Ei täällä kukaan kommentoija voi päättää sun lapsesi puolesta, mikä on hänelle parasta - sen tietää lapsi itse.

Eikä lukioikäisenä jenkkeihin muuttaminen ole ainoa tilaisuus elämässä. Opiskellessa voi lähteä vaihtoon ja työharjoitteluun ulkomaille, tai miksei muutenkin. 

Itsekin olen nyt aikuisena asunut pariin otteeseen ulkomailla, vaikka olinkin lukiossa Pohjois-Savossa pikkupaikkakunnalla enkä olisi silloin uskaltanut tai halunnut minnekään kauas. Kyllä niitä mahdollisuuksia lapsella tulee, JOS tämä haluaa niihin tarttua. Joten sen takia sinne ei kannata lähteä, että voidaan sanoa lapsen käyneen jenkkiläistä high schoolia vuoden.

Tuo oli myös hyvä pointti, mitä joku kirjoitti aiemmin. Jenkeissä noilla palkoilla saat painaa 24/7 hommia ja siihen työpuhelimeen ja sähköposteihin vastataan sitten myös vapaa-ajalla. Painaako vaakakupissa enemmän raha vai vapaus/vapaa-aika? Se jää aikuisten mietittäväksi.

Jää aluksi kesään asti Suomeen, niin että lukiolainen pääsee alkuun opinnoissaan, ja kesän jälkeen lähdet vuodeksi virkavapaalle. Mies ehtii kevään aikana rauhassa saada työnsä alulle ja kenties tutustuakin joihinkin, niin sinun on helppo solahtaa mukaan. Vuoden virkavapaan jälkeen katsotte tilannetta uudestaan, jäätkö vielä vai plaatko Suomeen. Etätyöt eivät ilmeisesti ole sinulle mahdollisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvittäkää, minkä tasoiset vuokrat yms. siellä on ennen kuin päätätte. Voivat vaihdella runsaastikin ja syödä siitä huippupalkasta yllättävän suuren siivun.

Tota... Luitko ap:n? Neljän vuoden tienesteillä ap:n mies maksaa 400 000€ lskbat Suomessa pois. Veikkaan, ettei tee tiukkaa vuokranmaksu.

Luitko sinä? Ilmainen asunto.

Ap:n tarkempi kuvaus eduista tuli sillä välin kun kirjoitin tuota viestiä. Mutta siis entistä vanhempi KYLLÄ, kannattaa lähteä, kun kerran asuntokin kuuluu etuihin.

En lähtisi. Kuulostaa aika yksinäiseltä. Ei töitä, ei tuttavia, mies aina töissä. Ja jos vielä ei ole kovin sosiaalinen persoona niin ei niitä ystävyyssuhteita noin vain muodosteta. Lisäksi lukiolaiselle olisi aika rankkaa jättää kaikki ystävät (jotka on tuon ikäiselle todella tärkeitä) + koulu jenkeissä on aika erilaista kun täällä. Ja jos lukio on vasta alkanut niin puhutaan 16 vuotiaasta, jota ei noin vain jätetä yksin kotiin asumaan. Eikä voi velvoittaa isompia sisaruksia ottamaan vastuuta teini-ikäisestä.

Jos mies ihan välttämättä haluaisi lähteä ja vaihtoehtona olisi neljän vuoden etäsuhde niin sitten voisin kokeilla vuoden olla. Jos lukiolainen olisi suostuvainen myös lähtemään.

Tilanne olisi aikalailla eri, jos lapset olisi alle kouluikäisiä. Tai just kouluun menossa. Silloin olisi ihan mahtavaa olla lasten kanssa kotona ja tutustuisi lasten kautta ehkä muihin äiteihin yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karu kokemus kaikille lapsillenne.

Lisäksi nuo kaikki rahat ja sitten omaisuus olisi miehesi. Sinä jäisit ilman työtä.

Mieti myls, ovatko vanhempasi iäkkäitä ja onko heillä muita auttajia, jos heille sattuu jotain.

Lisäksi miehesi voi ahnehtia siellä pidennystä työlle. Mukan tuleva lapsi saattaa jäädä sinne pysyvästi ja sitten sull on lapset ympäri maapalloa.

Useimmille lukioikäisille jenkkeihin ilmeiisimmin hyvälle vauraalle alueelle muutto olisi ihan unelma jota odottaisivat innollla. Mennäänhän sinne vaihtariksikin vuodeksi, itsekin olin. Ja kun englannin kieltä nuoret osaa hyvin niin mikä olisi ongelma. Ei se suomalainen lukio niin ihmeellinen ole, kyllä paperit jenkkilläisestä toiimii ihan yhtä hyvin jatko-opintoihin pääsyssä.

Ja eikö se olisi oikein ok asia jos nuori tai vaikka koko perhe löytää hyvän työn sieltä ja jää? Meidän tytär asuu nykyään Kanadassa eikä kukaan koe asiiaa mitenkään negatiivisena.

Ootko itse käynyt lukiota aikoinaan? Ei lukiosta niin vaan vaihdeta koulusta toiseen - se sujuu ongelmitta jossain ala-asteella, mutta lukioissa on jo aika paljon eri painotuksia, ja toisaalta opintoihin jää aukkoja, jotka voivat haitata myöhemmin ylioppilaskirjoituksissa. Miten jenkkiläisessä koulussa opiskellaan vaikka ruotsia tai äidinkieltä (siis suomalaisen äidinkieltä)? Myös ainakin historian ja uskonnon opetussisällöissä voi olla painotuseroja, jotka heijastuvat sitten ylppärivastauksiin.

Sinänsä joku vaihto-oppilasvuosi on antoisa, joten yhdeksi vuodeksi voi toki lukion alussa mennä, tai sitten heti lukion jälkeen. Mutta käytännössä kesken opintojen tuo tarkoittaa välivuotta. Se voi olla hyödyllinen muuten, mutta sitten valmistutaan lukiosta vuotta myöhemmin mitä normaalisti.

Joo olen käynyt lukio ja olin vaihdossa ekana vuonna. Tässä ap:n tapauksessa jos muuttaisivat 4 vuodeksi, niin ei tarvitsisi murehtia mistään ylioppilaskirjoituksista Suomessa vaan hänhän suorittaisi lukionsa siellä jenkeissä loppuun ja niillä papereilla hakisi jatko-opintoihin.

Ap, kysy nyt edes jos tätä harkitsette siltä lukiolaiselta, mikä on hänen näkemys asiaan. Useimmat varmaan olisi innoissaan, mutta joku introvertimpi tai ujompi voisi kokea ahdistavana kaverisuhteiden katkeamisen ja uudet ympyrät.