Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta. Mitä tekisit?
27.08.2021 |
Lapsista kaksi täysikäisiä, kolmas vielä lukiossa. Puolisolle tarjottiin töitä ulkomailta neljän vuoden määräaikaisella sopimuksella. Alkaisi tammikuussa 2022.
Palkka olisi huikea, mutta se onkin sitten melkein se ainut hyvä puoli. Huonoja puolia riittää. Joutuisin irtisanoutumaan omasta työstäni, nuorin lapsi keskeyttämään lukio-opinnot ja suorittamaan loppuun kohdemaassa. Kaverit jäisivät Suomeen.
Puolisolla olisi aivan valtava vastuu, kiire ja minimaalisesti aikaa perheelle.
Puoliso ei ole itsekään kovin innoissaan asiasta, mutta palkka houkuttelee. Palkka on sellainen, josta voi neljän vuoden aikana maksaa asuntolainan ja mökkilainan kokonaan pois. Ja lainaa meillä on lähes 400 000 noista yhteensä.
Itse pelkään, että parisuhteelle käy huonosti. Raha ei korvaa aikaa. Tuskin löytäisin mitään työtä ja olen huono tutustumaan keheenkään. Edustusvaimoksi minua ei siellä tarvita, eli kökkisin kotona. Ja sitten taas toisaalta huikeat tulot voisivat helpottaa koko loppuelämää, kun oltaisiin Suomeen palatessa velattomia ja vapaita tekemään erilaisia ratkaisuja työelämässä.
Puoliso on tällä hetkellä Suomessa hyväpalkkaisessa työssä (vähän alle 100 000 euron vuositulot), eli ei tässä nyt olla mitenkään hätää kärsimässä rahan takia täälläkään.
Kommentit (207)
Minä lähtisin kyllä. Luultavasti tulee olemaan ikimuistoinen kokemus. Varmasti saat töitä palattuasi, ehkä jopa samasta työpaikasta. Harvalle tulee tuollaista tilaisuutta, joten käyttäkää se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota selvää mitä kaikkea voit hakea. Vuorotteluvapaata, opintovapaata.
Ensiksi lapsi käy lukion läpi, jos on poika, sitten armeijan. Sen jälkeen menette loppuajaksi sinne.
Jos ei mene armeijaan, lähdette lukion jälkeen sinne.
Joka päivä soitatte videopuheluita, kyllä vuosi menee nopeasti
En kyllä jättäisi työtäni ja kotirouvaksi lähtisi ja muutenkin Usa ei kiinnosta.
Jos olisi eri kohde ja töitä löytyisi myös itselle, niin sitten ehdottomasti voisin lähteä. Olen työskennellyt ulkomailla aiemminkin. Tosin tuo lukiolainen kyllä mietityttää, että hänen mielipidettään pitää kyllä kysyä myös.
Tää on provo. Ei noin upeaa työtä tarjota edes Porvoon pormestarille!
Mikä ihmeen edustusvaimo, Suomesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä jättäisi työtäni ja kotirouvaksi lähtisi ja muutenkin Usa ei kiinnosta.
Jos olisi eri kohde ja töitä löytyisi myös itselle, niin sitten ehdottomasti voisin lähteä. Olen työskennellyt ulkomailla aiemminkin. Tosin tuo lukiolainen kyllä mietityttää, että hänen mielipidettään pitää kyllä kysyä myös.
Eipä tarvitsisi asiaa miettiä. Äiti jää Suomeen, kunnes lukiolaisen koulut on käyty...
Vierailija kirjoitti:
Tää on provo. Ei noin upeaa työtä tarjota edes Porvoon pormestarille!
Voihan se mies olla vaikka joku it-guru, joille maksetaan vähän parempaa palkkaa Usassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä kans ajattelisin niin, että miehen kannattaa lähteä, on varmaan tulevaakin työuraa ajatellen hieno mahdollisuus. Ja taloudellisesti tosi kannattavaa. Itse jäisin vielä lasten kanssa suomeen, mutta lomat vietettäisiin miehen luona ja jossain välissä ottaisin myös palkatonta jotta voisin olaa pidempään miehen luona. Ja eiköhän työnantaja maksa miehelle matkoja kotimaahan. Kun kuopuksellakin on koulut käytynä teidän lapset voi asua kimppakämpässä teidän velattomassa kodissa ja sinä ottaa vuorotteluvapaata ja lähteä miehen luo.
Neljä vuotta menee loppujen lopuksi nopeasti ja mahdollistaa teille huolettoman ja velattoman loppuelämän.
Ja suunnitelmiahan voi muuttaa myös matkan varrella. Voit ihan hyvin irtisanoutua myöhemmin ja lähteä miehen luo, tai voihan mieskin palata kotiin, jos elämä ja työ ulkomailla ei sujukaan.
Miehenä hylkäisin tarjouksen tuossa tilanteessa. Jos olisin sinä ja mies päättäisi lähteä, jäisin perheen kanssa Suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollisuus kompromissiin: kauanko kestää että lapsi saa lukion suoritettua? Vasta sitten menoksi.
Saatko työpaikastasi virkavapaata?
Nuorin vasta aloitti lukion, eli kokonaan suorittamatta. Puoli vuotta ehtisi olla lukion ekalla Suomessa.
Saisin vain vuoden virkavapaata, en neljää.
ap
Ota se vuosi virkavapaata ja lähtekää reissuun. Vuosi aikaa miettiä miten jatketaan ja huikea kokemus. Ehdit hyvin löytää töitä tai kotiäitipuuhaa.
Itse kävin Suomessa ensimmäisen vuoden lukiota minkä jälkeen vaihdoin vanhempien työn perässä ulkomaille kansainväliseen kouluun. Tuo muutto ulkomaille oli helposti hienoin ja paras yksittäinen asia mitä minulle on tapahtunut koko elämän aikana. Alussa pelotti todella paljon ja ekan 6kk aikana koti-ikävä oli kova. Mutta kunhan tästä pääsi yli niin en halunnut Suomeen takaisin enää ollenkaan.
Palasin kuitenkin takaisin isäni komennuksen päätyttyä ja kävin korkeakoulut Suomessa. Nyt asun jälleen ulkomailla ja taaksepäin kun kattoo niin olen äärimmäisen kiitollinen vanhemmille kun tarjosivat tuon mahdollisuuden minulle. Sain paljon kansainvälisiä kavereita ja pääsin nauttimaan elämästä mikä ei ollut Suomessa mahdollista, vaikka vanhempani hyvin tienasivatkin.
Kannattaa keskustella lapsen kanssa asiasta ja kysellä mitä hän on mieltä. Sinuna lähtisin ehdottomasti, takasin pääset aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ne velat tule vielä nopeampaan maksettua jos sinä jäät Suomeen töihin etkä lähde kotirouvaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin päin maailmaa komennus? Noin, ei tarvii sanoa tarkkaa maata.
Jos Etelä-Amerikkaan, Pohjois-Amerikkaan niin ok, lähtisin, mutta esim Saudi-Arabian työkeikka oli sen verran karu kokemus, että sinne en lähtisi. Siis henk koht
Yhdysvallat kyseessä.
Jos olisi ollut joku Ruotsi tai Brysselin virkamies, niin oltaisiin tottakai tehty niin, että vain mies olisi reissannut ja me jääty Suomeen. Yhdysvalloista käsin ei onnistu.
ap
En tiedä, miten hyvin tälle työnantajalle on tällä hetkellä rajoitukset tuttuja, mutta työviisumin saamisessa voi olla ongelmia, koska USAn lähetystöt tekevät todella puutteellisesti hommansa tällä hetkellä. Joku suomalainen joutui lähtemään Saksaan saadakseen jenkkiviisumin.
Lisäksi tilanne on se, ettette pääse suoraan USAhan edes viisumin myöntämisen jälkeen, koska Schengen-alueelta on maahantulokielto. Joudutte joka tapauksessa viettämään 2 viikkoa esim. Meksikossa tai Turkissa ennen maahan lentämistä. Tämä sama rumba on edessä joka ikinen kerta, kun haluatte käydä Suomessa tai joku haluaa teitä tulla sinne katsomaan, vaikkapa aikuiset lapsenne.
Näiden rajoitusten päättymiselle ei ole mitään aikataulua ja ihmettelisin suuresti, mikäli ne poistuisivat edes vuonna 2022.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin. 4 vuotta ei ole paha. Lapsetkin noin isoja että voivat halutessaan jäädä kotimaahan.
Vierailija kirjoitti:
Lukiolaisen käytävä koulu Suomessa jos aikoo jatko-opintoihin Suomessa. Rahaahan nyt teillä on että voitte lennellä treffaamaan miestä.
Ihan älytöntä, ei näin naiivisti voi ajatella!
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa olisi ihan selkeästi yksi vaihtoehto yli muiden. Että te jäätte lukiolaisen kanssa Suomeen ja mies lähtee yhdysvaltoihin keräämään rahaa. Näette livenä pari-kolme kertaa vuodessa ja muuten Teamsin tms välityksellä viikoittain (mikä nyt teille onkaan sopiva väli). Otatte homman yhteisenä projektina, niin onnistuu varmasti.
Teillä ei ole edes pieniä lapsia, niin sinun elämäsi ei käy liian raskaaksi. Talon teknisiin tehtäviin teillä on vara palkata ulkopuolista apua jos tarvitsee. Loppujen lopuksi aika helppo ratkaisu.
Tämä nyt kaikista typerin ratkaisu.
Mitä yhteistä projektia siinä on että toinen muuttaa toiselle puolelle palloa yksin ja perhe jää kotiin?
Olen itse muuttanut miehen työn perässä ulkomaille ja tavannut monia eri maista muuttaneita samoin tehneitä vaimoja. Olemme yhdessä todenneet, että puoli vuotta on maksimiaika, minkä voi olla erossa perheestään, sen jälkeen alkaa ongelmat. Alkuun jompikumpi (kun matka on lyhyempi) matkustaa toisen luokse (pidennetyiksi) viikonlopuiksi ja lomilla, mutta aika pian se alkaa hiipua. Jatkuva matkustaminen rassaa ja käy työlääksi. Ja siitä se alkaa: kulta, en pääse millään ensi viikonloppuna tulemaan, nähdään kahden viikon päästä. Rakas, tämä kuukausi on todella hankala, nähdään ensi kuussa…
En todellakaan suosittele puolisoiden asumista eri maissa, jos parisuhteensa haluaa pitää kunnossa.
Sen sijaan suosittelen tarttumaan rohkeasti tilaisuuteen ja lähtemään matkaan. Suomalaiset ovat aivan liian varovaisia ja turvallisuushakuisia, aina ensimmäisenä mielessä, että mitäs jos… kaikki kauhukuvat.
Aina pääsee takaisin, jos asiat eivät suju, mutta alkukankeudellekin pitää antaa aikaa.
Ensimmäiset pari-kolme kuukautta on tosi väsynyt, koska käy ylikierroksilla kaiken uuden ja muutoksen kanssa, jokapäiväinen elämä uudella kielellä, lasten koulunkäynnin sujuvuuden varmistaminen, mistä löydät mitäkin jne. Mutta sen jälkeen arki alkaa sujua omalla painollaan.
Itse en edes miettinyt kotiin jäämisen vaihtoehtoa vaan pidin itsestään selvänä, että miehen hyvän työn perässä muutetaan. Enkä ole katunut päivääkään. Eikä varmasti lapsetkaan, koska sujahtivat myös nopeasti uusiin kouluihinsa ja uuteen kieleen, nyt he ovat jo aikuisia ja paikkansa löytäneet eikä kukaan edes harkinnut takaisin Suomeen lähtöä.
Lähettäisin miehen 6-12 kk:ksi edeltä, sitten ottaisin sen vuoden vuorotteluvapaan ja katsoisin miten viihdyn. Lapsi voisi ehkä(?) tulla vaihtoon jenkkeihin lukuvuodeksi? Saattaisin välillä palata töihin Suomeen ja myöhemmin yrittää ottaa vaikka opintovapaata ja lukea Jenkeissä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kans ajattelisin niin, että miehen kannattaa lähteä, on varmaan tulevaakin työuraa ajatellen hieno mahdollisuus. Ja taloudellisesti tosi kannattavaa. Itse jäisin vielä lasten kanssa suomeen, mutta lomat vietettäisiin miehen luona ja jossain välissä ottaisin myös palkatonta jotta voisin olaa pidempään miehen luona. Ja eiköhän työnantaja maksa miehelle matkoja kotimaahan. Kun kuopuksellakin on koulut käytynä teidän lapset voi asua kimppakämpässä teidän velattomassa kodissa ja sinä ottaa vuorotteluvapaata ja lähteä miehen luo.
Neljä vuotta menee loppujen lopuksi nopeasti ja mahdollistaa teille huolettoman ja velattoman loppuelämän.
Ja suunnitelmiahan voi muuttaa myös matkan varrella. Voit ihan hyvin irtisanoutua myöhemmin ja lähteä miehen luo, tai voihan mieskin palata kotiin, jos elämä ja työ ulkomailla ei sujukaan.
Perheen aikuisilla lapsilla voi olla elämä jo muualla, joten miksi he lapsuudenkotiinsa muuttaisivat?
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsi muuttaisi, kun lukio on käyty ja hän on jo nuori aikuinen aloittelemassa jatko-opintoja? Se maksaa jenkeissä tolkuttomasti, lukioon pääsisi miehen työpaikan kustantamana. Ja 18-vuotiaalla on jo ihan omat kuviot ja haaveet joihin ei välttämättä kuulu vanhempien perässä toiselle puolen maailmaa muuttaminen.