Noloin pierusi? Kampaamokatku...
Meinasin kuolla nolouteen tänään kampaajalla......
Kampaaja sai laitettua värin hiuksiini ja tarjosi odotteluajalle kupin kahvia. Join iloisesti kahvin, josta seurasi, että alkoi aivan hulluna kiertää mahassa. Siinä hetken kärvisteltyäni päätin, että jos varovasti, hiukan päästän ilmaa, kukaan ei huomaa ja olo helpottaa.
Noh...päästin varovaisen tuhnupierun, joka osoittautuikin aivan kamalaksi myrkkykaasuksi. Ja samalla hetkellä, kun olin tuhnutellut, saapui kampaaja paikalle ja totesi, että väri on valmis ja pitää siirtyä pesupaikalle. Siitä kun nousin, löyhähti sieltä kampausviitan (kappa??) alta sellaiset aromit, että meinas itseltäkin taju lähteä. Sen haistoi varmasti jokainen muukin koko liiketilassa. Kampaaja onnistui kyllä hyvin pitää pokkansa, koska varmaan haisi niin, että senkin silmiä kirveli....Oli vain IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN noloa istua vielä 45 minuuttia pestävänä, föönattavana ja leikattavana tuon jälkeen.
Pakko varmaan vaihtaa kampaajaa. Eli pliis, tarinoita noloista pieruista, että kestän tän ja tiedän, että en ole ainoa kaasuttelija!!!
Kommentit (1496)
Varmaan ekoja yhteisiä öitä nykyisen avomieheni kanssa.. Jännitys ja pieni herkuttelu saivat ilman kerääntymään vatsaani, ja muutamina ekoina yhteisinä öinä heräsin lähes heti nukahdettuani järkyttäviin pieruihin kun lihasten rentouduttua ilma pääsi ulos. Jos minäkin heräsin noihin pieruihin niin heräsi varmaan mieskin, esitin vain nukkuvaa. Ei onneksi karkoittanut miestä mutta ai helvetti että hävetti silloin :D
Vierailija kirjoitti:
Hah! :D Koirien tuhnut ne vasta hirveitä onkin! Isääni aina kyrsi, kun koirat tykkäsivät nukkua sängyn alla ja päästellä sieltä myrkyllisiä leijoja. Kerran kun eräältä koiraltamme pääsi äänekäs puksu, se säikähti, vilkaisi taakseen ja kipitti nolona pakoon.
Kissat osaavat myös paukutella "salaa" sängyn tai sohvan alla. Meidän mirri päästelee toisinaan ihan käsittämättömän hajuisia äänettömiä pieruja. On tosi kivaa istua sohvalla kun sohvan alta leijailee yhtäkkiä JÄRKYTTÄVÄ lemu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah! :D Koirien tuhnut ne vasta hirveitä onkin! Isääni aina kyrsi, kun koirat tykkäsivät nukkua sängyn alla ja päästellä sieltä myrkyllisiä leijoja. Kerran kun eräältä koiraltamme pääsi äänekäs puksu, se säikähti, vilkaisi taakseen ja kipitti nolona pakoon.
Kissat osaavat myös paukutella "salaa" sängyn tai sohvan alla. Meidän mirri päästelee toisinaan ihan käsittämättömän hajuisia äänettömiä pieruja. On tosi kivaa istua sohvalla kun sohvan alta leijailee yhtäkkiä JÄRKYTTÄVÄ lemu.
kertoo siitä että kissa syö jotain mikä sen mahalle ei sovi. Kissoilla ei yleensä ole ilmavaivoja.
Ai niin tämä ketju. Tapahtui jo joskus viime talvena, kun minäkin päätin koronan takia koettaa käydä kaupassa harvemmin ja ostaa paljon kerralla. Tulin sitten bussilla kotiin varmaan kymmenkiloisen repun ja melkein yhtä painavan kassin kanssa. Mahassa alkoi matkalla kiertää, mikä on minulle ihan epätavallista, ja ehdin jo miettiä että nytkö se tauti iski. Se kuitenkin helpotti jo kun kotipysäkki lähestyi. Siinä vähän ennen on tiukka mutka, jossa riuhtaisin itseni reippaasti ylös ja samalla vauhdilla heitin sitä reppua selkään, ja silloinpa törähti kuuluvasti. Ainakin pari lähintä penkkiriviä takuulla tajusivat, mitä tapahtui ja kuka sen päästi. Siirryin keskivälikköön odottelemaan (ja häpeämään), kun vielä ennen pysäkkiä olevat liikennevalot tietysti vaihtuivat punaisiksi. Joku pikkutyttö äitinsä kanssa siinä näytti ihan siltä että pidättelee naurua. Onneksi se truuttaus ei kovin pahasti lemunnut, tosin mietin auttoiko maski asiaa. Juuri takanani oli istunut maskitta nuori nainen, joka näytti kyllä aika nyrpeältä, mutta saattoi olla sitä muustakin syystä.
En nyt tiedä oliko tämä kaikken noloin pieruni, kun siinä odotellessani jo rupesi itseänikin naurattamaan.
Olin ystävättäreni luona.Meillä oli meidän pizza ilta; teimme pizzat ja Söimme niitä viininkera koko yön. Viiniä ja pizzaa meni aamuyöhön Asti.
Aamuauringon noustessa, oli maha aivan sairaan täynnä ja se pulisi aivan sairaasti. Sillä pulisevalla pötsillä lähdin sitten kotiin.
Tilasin hissin ja menin sillä alas. Laskin koooko illan viini ja pizza kaasut🌬💨💨 sinne umpinaiseen hissiin aaawwhh🥰.
Kun astun hissistä ulos astuu lehdenjaka sinne sisään😱 ❓❓tietenkin😳
Olin parikymppinen. Istuin tätini ja hänen miesystävän kanssa tupakalla. Istuin sellaisella puujakkaralla ja ajattelin hieman kallistaa päästääkseni tuhnun, oli kaikkea muuta. Kyllä hävetti.
Toinen kerta oli kun olimme juuri muuttaneet yhteen mieheni kanssa. Heräsin yöllä hirveään pamaukseen, kuului toisen kerran ja luulin, että ulkona ammutaan, kunnes tajusin, että oli minun pieru. Kolmatta en uskaltanut päästää ku ajattelin, että mieheni suuttuu, ku ei saa nukuttua.
Miksi piereskely ja paskominen on naisille nolompaa kuin miehille?
Luulin että tämä sonta on jo poistunut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi piereskely ja paskominen on naisille nolompaa kuin miehille?
Koska me emme saa olla ihmisiä, vaan miesten mielestä meidän pitäisi aina olla jotain yliluonnollisia, kauniita ja eteerisiä mystisiä olentoja vailla normaaleja ruumiintoimintoja.
Niinhän se kävi, että minäkin, pikkusievistelijä, päästin sitten oikein pitkän ja äänekkään pierun jumpassa. Ja oikeasti mietin, että en mene sinne enää, en pysty.
Olin ollut baarissa ja lähdin sitten kävellen kotiin. Jostain syystä sukkahousuni päättivät, että eivät halua pysyä ylhäällä. Takana tottakai tallusteli joku pariskunta. Muuten ei ihmisiä missään. Samaan aikaan kaljan kittaaminen saanut kaasut jylläämään. Sukkahousut vain rullaatirullaati ja mekkojen käyttäjänä stressasin, että kohta ovat näkyvästi polvissa. Ratkaisuni oli tarrata niistä kiinni takin taskujen läpi, mutta sitten se pierun pidättely jäi takavasemmalle kaikessa ähinässä. Tuli sellainen äänetön rupsu, mutta koostumuksesta päättelin hajun olevan sitäkin tyrmäävämpi. Jätin aivan varmasti sen pilven takana olevan pariskunnan vastaanotettavaksi. Sieltä tulikin vastauksena muutama yskähdyspuhina. Hävetti.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että tämä sonta on jo poistunut.
Huomenna tehdään lisää sitä sontaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi piereskely ja paskominen on naisille nolompaa kuin miehille?
Koska me emme saa olla ihmisiä, vaan miesten mielestä meidän pitäisi aina olla jotain yliluonnollisia, kauniita ja eteerisiä mystisiä olentoja vailla normaaleja ruumiintoimintoja.
Koska me työnnämme omaa ruumiinosaamme sisäänne ja kuka nyt haluaisi kakkaan tai edes sen lähelle työntää. Siksi pitää kuvitella, ettei naisilla tätä toimintoa ole.
Näin takaa kertaa tapailukumppania. Istuin autoon, ehdin sanoa jotain ja sitten pääsi aivan kauhean äänekäs pieru. Se koko auto alkoi haista aivan mädälle kananmunalle. Mies sanoi et: "Ei kai haittaa jos avaan ikkunan?" Olin vaan et joo ei.
Sarjastamme: naisetkin piereskelee:
Seisoin kerran erään laitumen vieressä, jolla oli kaksi tammaa, joista nuorempi oli kuulemma tämän vanhemman tytär. Tytär hivutti turpaansa jostain syystä äitinsä hännän alapuolella vähitellen kohti äitinsä peppua. Tyttären turvan ollessa äidin takapuolen kohdalla, äiti pieraisi ja käveli pois. Tytär puolestaan jähmettyi paikalleen ja hänen silmänsä pullistuivat.
Tuossa joku kyseli, että "Miksi piereskely ja paskominen on naisille nolompaa kuin miehille?"
Tuo johtunee aika pitkälle siitä, että ihmisten käyttäytymistä säätelevät sosiaaliset normit, jotka opitaan aika pitkälle jo lapsuudessa, ja jotka ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa. Jos noita halutaan muuttaa, niin se vaatii itse kultakin muun muassa omien ajattelutapojen ja näkökulmien tarkastelua, joka on usein aika epämiellyttävä kokemus. Ja kaiken kukkuraksi ihminenhän on lähtökohtaisesti mukavuudenhaluinen.
Vierailija kirjoitti:
Ylä-asteikäisenä oltiin juuri alettu seurustella ensimmäisen poikaystävän kanssa, kenen kanssa oltiin "tosissaan". Oltiin huoneessani pussailtu pitkin yötä, ja istuimme keittiössä vastakkain pitkän penkin päällä. Koko talo oli hiljainen, kun vanhempani olivat jo nukkumassa, hiljaa toisiamme tuijotellen odottelimme että poikaystäväni kyyti saapuu hänet hakemaan.
Olin pidätellyt pierua koko yön, ja yllättäen se purkautuikin mojovana ja kaikuvana paukkuna vasten penkkiä hiljaisessa keittiössä. Oli kovin pieru jonka olen koskaan kuullut.
Kyllä teini-ikäistä tyttöä hävetti niin että olisi tehnyt mieli hypätä ikkunasta. Naama punaisena siinä yritin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, joka itseasiassa oli nolompaa kun että olisin ymmärtänyt heittää vitsiksi tai pahoitella.Toinen elämäni noloin kuuluva pieru tuli terapeutin penkissä kesken itkun ja hiljaisen herkän hetken. Masensi kyllä entistä enemmän. :D
Olitko terapiassa sen ensimmäisen pierun takia?
Lenkillä syksyn pimeydessä. Ajattelin että kyllä ulkona voi päästää kaasuja. Päästinkin eikä loppua meinannut tulla. Se röpötys kesti varmaan neljännes minuutin eikä ollut hiljainen. Aaaah jopas helpotti. Kunnes kulman takaa tulee vastaan naapuri, joka aivan varmasti on kuullut sekunti sitten päättyneen pitkän tulitukseni. Huppu syvemmälle ja ohi.