Lue keskustelun säännöt.
Noloin pierusi? Kampaamokatku...
Meinasin kuolla nolouteen tänään kampaajalla......
Kampaaja sai laitettua värin hiuksiini ja tarjosi odotteluajalle kupin kahvia. Join iloisesti kahvin, josta seurasi, että alkoi aivan hulluna kiertää mahassa. Siinä hetken kärvisteltyäni päätin, että jos varovasti, hiukan päästän ilmaa, kukaan ei huomaa ja olo helpottaa.
Noh...päästin varovaisen tuhnupierun, joka osoittautuikin aivan kamalaksi myrkkykaasuksi. Ja samalla hetkellä, kun olin tuhnutellut, saapui kampaaja paikalle ja totesi, että väri on valmis ja pitää siirtyä pesupaikalle. Siitä kun nousin, löyhähti sieltä kampausviitan (kappa??) alta sellaiset aromit, että meinas itseltäkin taju lähteä. Sen haistoi varmasti jokainen muukin koko liiketilassa. Kampaaja onnistui kyllä hyvin pitää pokkansa, koska varmaan haisi niin, että senkin silmiä kirveli....Oli vain IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN noloa istua vielä 45 minuuttia pestävänä, föönattavana ja leikattavana tuon jälkeen.
Pakko varmaan vaihtaa kampaajaa. Eli pliis, tarinoita noloista pieruista, että kestän tän ja tiedän, että en ole ainoa kaasuttelija!!!
Kommentit (1496)
työtä se vaatikin kirjoitti:
Siis pelottavin ketju mitä olen ikinä lukenut, olen pelännyt loppuuko henki ja välillä ehdinkö vessaan ajoissa pissalle, selannut eteenpäin ja ajatellut rauhoittuneeni... kunnes sama alkaa uudelleen.
Ilmeisesti alitajunnalla on valikoiva kuulo, monessakin tapauksessa pieru on tullut "ei _NYT!_ " -tilanteessa.
Mulla ei ole sen erikoisempia pierujuttuja kerrottavana kuin mitä täällä onkin jo kerrattu, mutta laktoosivaivan puhjetessa niitä kiperiä tilanteita riitti. Kerran ajaessa oli ihan pakko pysähtyä ripulille, tien varresta pimeässä löysin jonkin tasaisen alueen, en nähnyt oikein hyvin mikä se mahtoi olla, eikä ollut aikaa sen paremmin valikoida. Paperia ei tietenkään löytynyt autosta muuta kuin palkkakuitin kirjekuori, jonka tökkäsin sen ison kakkakasan päälle ettei se lennähdä tielle. Myöhemmin ajoin paikan ohi päivänvalossa ja totesin siinä olevan pururadan. Keskellä pururataa siis oli valtavan maitokastike-lasagnejäämistön päällä iloinen kirje jossa luki vielä siihen aikaan KUN TYÖ ON TEHTÄVÄ - VARAMIESPALVELU.
Tää oli hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran menossa syömään nimeltä mainitsemattomaan Michelin ravintolaan Helsingin keskustaan. Hovin johdatellessa pöytääni täydessä ravintolassa, keskellä herkullisia aterioitaan syöviä ihmisiä romanttisilla illallisillaan, vatsassani alkoi vääntämään ihan maan hemmetisti. Ajattelin ehtiväni pöytään ja lähteväni vessaan tilattuani juotavaa, erehdyin pahasti. Perseeni raikasi löysän parven kanssa litran verran paskaa kalsareihini ja se päästö oli pitkä. Haju oli kuin tuhat ruumista paskan ja oksennuksen keskellä, joka valui jättimäisen määrän vuoksi jalkojani pitkin lahkeista lattialle. Käännyin paskakannoillani ja vaihdoin normaalin puheeni syvään savon murteeseen ja aloin selittelemään itsekseni kuinka normaalia tällaiset pikku vahingot ovat kuopiolaisen perseseksin jälkeen. Ravintolassa olleet ruokailijareppanat juoksentelivat vessaan hajun ja lattialla olevan vihreäklimppisen limaripulin vuoksi. Jotkut oksensivat pöydälle ja hovi seisoi paikallaan pöytien keskellä kyynelten valuessa poskille. Ja minä singahdin ulos jossa pistin juoksiksi autolleni joka oli keskustan parkkihallissa seisomassa. Olipa ruokaisa reissu...
Pari supernoloa tuhnua:
1. Serkun kirkkohäissä
2. Ruuhkabussissa
Kummastakaan en jäänyt kiinni, bussissa tosin joku pikkulapsi kommentoi äidilleen.
Olenkohan ollut hävytön lapsi, kun 2000-luvun alkupuolella erään ystäväni kanssa odottelimme stockmannin hulluja päiviä innolla? Ei suinkaan siksi, että tarjoukset olisivat olleet mahtavia, vaan siksi, että Helsingin Keskustan Stockan hissit olivat aina hullujen päivien aikaan täynnä väkeä. Meidän suurinta ja suunnitelmallista hupia oli syödä ennen Stockalle menoa hernekeittoa, ruisleipää, meetwurstia ja muuta pierettävää herkkua ja sitten eikun hissiin piereskelemään.. Ajeltiin ylös alas kymmeniä kertoja ja aina jompikumpi tai kummatkin pieraisi väenpaljoudessa ja ryysiksessä aivan järjettömän hajuisia pieruja ja aina yritettiin laittaa se jonkun mummopahasen syyksi 😅😅 Jos jäätiin kiinni, niin naurettiin vaan infernaalisesti 😂 🍑💨
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomaton palsta. Seitsemäs vuosi aiheena mielenkiintoinen pieru!
Ottakaa ja tyhjentäkää roskakoriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämäkö ovat mielestänne ihan tasokkaita , keskustelun aiheita ?Kylläpä olette alas vajonneet , sääli , sääli !!!
Nämä ovat juuri sen tasoisia, että näitä lukiessa ei jää epäselväksi, minkä tasoisia naisia enemmistö tällä foorumilla on. Miettikää nyt, aikuiset(?) naiset ihan innoissaan kertovat miten, missä ja minkä hajuisia pieruja ovat päästelleet.
Silloin kun ruokavalio on kunnossa, pieruja ei tule ja tämän tietää jokainen fiksu ja fiksusti syövä ihminen.
Tieteellisesti todistettu, että ihminen pieraisee noin 10-20 kertaa vuorokaudessa. Se, joka kieltää ettei muka koskaan piere tai kakkaa ole mennyt housuun aikuisena, valehtelee. Elämässä sattuu näet yhtä ja toista jokaiselle meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Setäni kertomaa: Bussikuskina iltavuorossa päätepysäkillä keskiyön paikkeilla. Ketään ei näkynyt missään ja setä päästeli komeat pitkät pierut. Sekunnin päästä kipuaa vanhempi naishenkilö bussiin ja toteaa iloisesti että hyvää iltaa, onpa täällä hyvä marjapuuron tuoksu.
Tässä pieraisija en ollut minä, mutta oli kyllä elämäni noloimpia tilanteita :D
Olimme mieheni kanssa ahtaassa eläinkaupassa (Ison Omenan Megaeläin), kaupassa on todella kapeat käytävät ja vähän tilaa. Katselimme akvaarioita, ja halusin tiettyjä kaloja. Lähdin hakemaan myyjää pyydystämään minulle nuo kalat, ja kun palasin hyllyväliin myyjän kanssa mieheni käveli käytävää pitkin toiseen suuntaan kuin pakoon meitä... Kun pääsin haluamieni kalojen kohdalle, haistoin hirvittävän pierun hajun käytävällä ja sekuntia myöhemmin huomasin kuinka myyjän naama venähti :D Myyjä piti pokkansa täysin, ja minäkin olin kuin en huomaisikaan :'D Ja myyjä varmasti luuli että tuo haisija olin minä. Maksoin kalat ja häivyimme pikaisesti, miehelläni oli hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokunen vuosi sitten olin ekstraamassa eräässä ravintolassa. Työvuoron päättyi, ja kun totesin olevani ainoa kotiin lähtijä ja yksinäni pukuhuoneessa päätin hoitaa vessa-asiat pidemmän kaavan kautta että kotimatka olisi astetta mukavampi. Siinä pöntöllä istuessa päästin ilmoille sellaisen myrkkypilven että pelkäsin jo hetken kaakelien irtoavan seinistä ja kromipintojen hapettuvan.
EIhän siinä, lopettelin hommat ja painoin vessanoven visusti kiinni ja jatkoin vaatteiden vaihtamista - ja tietysti juuri silloin toinen työntekijä saapui tauolle ja marssi suoran vessaan. Kopista kuului vaimeasti "-hyvä jumala!" ja minä kiskoin kiireelä kengät jalkaan, nappasin takin kainaloon ja kipitin naama punaisena ovesta ulos.
Kuuntelin nappikuulokkeilla musiikkia lujaa, astuin bussiin ja samalla tunsin kun peräpäästä tuli kunnon pieru. Siis en tiedä kuuluiko se isosti koska itellä musa täysillä. Teki mieli poistua bussista saman tien ulos ,mutten tietenkään päässyt kun perässä oli muitakin tulijoita, enkä tiedä olisiko se ollut vielä nolompaa .. Ei ikinä - siis Ikinä, ole ollut niin noloa bussimatkaa tuntui että kaikki vilkuili ja virnuili mulle. Jäin pari pysäkinväliä aiemmin pois kuin missä normaalisti.
Onneksi luin näitä muitakin kertomuksia, meinaan kuolla nauruun :D:D
Pari viikkoa sitten töissä. Avokonttori.
On ihanaa olla yli nelikymppinen 12-vuotias, kun pieru-ripulitarinat vieläkin naurattavat.
Eilen huoltsikan vessassa katsoin ohimennen että kaikki kopit vapaana ja pytylle päästyäni päästin kunnon turauksen jota olin autossa pidätellyt. Eikös sekunnin päästä kuulu kun joku vetää vessan. Odottelin sitten omassa kopissani niin kauan että toinen oli varmasti poistunut WC:stä ennen kuin kehtasin poistua paikalta.
Aahaahhaahhaa!!! 🤣🤣🤣 sano nyt vielä, että siinä kirjeessä oli sun nimi...
🇺🇦🇮🇱