Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Olin kerran tulossa lentokentältä taksilla miehen kanssa. Olin juonut lennon aikana paljon, ja sammuin taksiin. Mies kertoi, että olin nukkuessani päästänyt aivan hirveänhajuisen pitkän pierun. Taksikuski oli ollut jo muutenkin kyr piintynyt kännisöhellykseeni matkan alussa, eikä puhunut meille mitään. Oli vaan sanaakaan sanomatta veivannut ikkunan auki ja naama ollut niin synkkä, että etupenkillä istunut mies oli pelännyt että heittää meidät pian kadun varteen. Oli jättänyt sitten melkoisen tipin hyvitykseksi.

Toinen aivan hirveä tilanne sattui kun olin tapaillut nykyistä miestäni vasta jonkun aikaa. Hän nukkui vieressäni, ja itseäni halutti kovasti. Aloin vaivihkaa häntä katsellen hoidella itseäni. Laukesin tosi rajusti, ja samalla päästin käsittämättömän jysähtävän pierun. Se oli kovin ja pamahtavin pieruni koskaan. Miehellä rävähti silmät auki, ja siinä me tuijotimme toisiamme, minä paskalta haisevana orgasmin pauloissa edelleenkin. Mies käsitti samassa mitä oli tapahtunut, mutta nukahti liki samantien uudelleen. En puhunut asiasta mitään, ja toivoin että mies ei muistaisi mitään.

Olin jo huokaissut helpotuksesta kun asiasta ei puhuttu, kunnes muutamaa päivää myöhemmin ollessamme erään ostarin liukuportaissa (!) Hän alkoi yhtäkkiä nauraa aivan hulluna. Puoliksi supisten ja käkättäen hän sanoi, että yhtäkkiä muisti mitä yhtenä yönä oli sattunut. "Ymmärsinks mä oikein et sä olit runkkailemassa, ja samalla kun sait orgasmin sä pieraisit tosi kovaa?"

Toivoin, että liukuportaat olisivat kuljettaneet minut kuoleman porteille ja sisäänkin.

Pamaus kirjoitti:

Olin kerran tulossa lentokentältä taksilla miehen kanssa. Olin juonut lennon aikana paljon, ja sammuin taksiin. Mies kertoi, että olin nukkuessani päästänyt aivan hirveänhajuisen pitkän pierun. Taksikuski oli ollut jo muutenkin kyr piintynyt kännisöhellykseeni matkan alussa, eikä puhunut meille mitään. Oli vaan sanaakaan sanomatta veivannut ikkunan auki ja naama ollut niin synkkä, että etupenkillä istunut mies oli pelännyt että heittää meidät pian kadun varteen. Oli jättänyt sitten melkoisen tipin hyvitykseksi.

Toinen aivan hirveä tilanne sattui kun olin tapaillut nykyistä miestäni vasta jonkun aikaa. Hän nukkui vieressäni, ja itseäni halutti kovasti. Aloin vaivihkaa häntä katsellen hoidella itseäni. Laukesin tosi rajusti, ja samalla päästin käsittämättömän jysähtävän pierun. Se oli kovin ja pamahtavin pieruni koskaan. Miehellä rävähti silmät auki, ja siinä me tuijotimme toisiamme, minä paskalta haisevana orgasmin pauloissa edelleenkin. Mies käsitti samassa mitä oli tapahtunut, mutta nukahti liki samantien uudelleen. En puhunut asiasta mitään, ja toivoin että mies ei muistaisi mitään.

Olin jo huokaissut helpotuksesta kun asiasta ei puhuttu, kunnes muutamaa päivää myöhemmin ollessamme erään ostarin liukuportaissa (!) Hän alkoi yhtäkkiä nauraa aivan hulluna. Puoliksi supisten ja käkättäen hän sanoi, että yhtäkkiä muisti mitä yhtenä yönä oli sattunut. "Ymmärsinks mä oikein et sä olit runkkailemassa, ja samalla kun sait orgasmin sä pieraisit tosi kovaa?"

Toivoin, että liukuportaat olisivat kuljettaneet minut kuoleman porteille ja sisäänkin.

Hyh hyh kun ajatteleekin tätä tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

The Joy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 20:51"]

Aikuinen ihminen ei piereskele julkisesti/seurassa jos on vähääkään käytöstapoja. Ja vikaa on fyysisesti ihmisessä, jolta karkaa ilma vahingossa. Kuvottavaa.

Et taida olla kovin liikunnallinen? Liikuntaharrastuksissa näitä sattuu jatkuvasti. Mutta eihän sinulta toki paukkua livahda kun istut sohvalla sievästi sääret yhdessä sivistyneesti keskustelemassa, pikkurilli pystyssä.

JOKAINEN IHMINEN PIEREE. Niin se vaan on.

Ei pidä paikkaansa. Itse olen urheillut koko ikäni ja montaa eri lajia tullut harrastettua eikä mitään tällaisia mokia ole käynyt. Enkä päästele mitään suhareita salaa vaivihkaa myöskään siksi, että kunnioitan toisia ihmisiä. :D Nää hommat kuuluvat vessaan ja kotiin. Tietty jossain metsässä yksin yöllä voi päästää, mut joo.. ei muiden seurassa.

Miksei päivällä?

Ilmeisesti piereminen on sellaista toimintaa, ettei kestä päivänvaloa

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

O

len nauranut silmät vedessä näitä juttuja :-D. Aivan ihana ketju - kiitos aloittajalle. Ihmettelen noita alapeukkuja kylläkin että miksi ihmeessä? Jokainen ihminen aivan varmasti on pierassut nolo -pierun jossain aikä siinä ole mitään alapeukuttamista. Ihmeen ahdasmielistä sakkia.

Tällä ketjulla on lähes kansanterveyttä ja mielenterveyttä edistävä vaikutus! Olen nauranut ääneen, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan. Korona ym. on tehnyt olon ja mielen apeaksi ja jännittyneeksi, nauraminen on aivan mahtavaa! Ja kun tässä aiheessa kaikki ovat tasa-arvoisia, kukaan ei ole pilkannut tai arvostellut muita ihmisiä. Ja oikeastaan kaikki tapaukset tässä ketjussa ovat sellaisia, että kukaan ei ole tarkoituksella sikaillut tai ollut moukka. Pierut ovat päässeet puoli-vahingossa jossain epäsopivassa paikassa ja sitten ihmisiä hävettää kovasti jälkeenpäin, siinä on jotakin hellyyttävää ja samalla todella koomista. 

Pidän pieruhuumorista ja ei minua haittaa läheisten ihmisten pieremiset. Mutta itse en mitenkään erityisesti halua pieriä, vaikka olisi yksin kotona, yleensäkin se suoliston "käyminen" ja turvotus on epämukava olotila. Olen huomannut että on parasta vaan suosiolla välttää näitä ruoka-aineita: sipuli, tofu, herneet, ksylitoli.

Pieriä? Miten olisi ihan vaan pierrä.

No mutta pierivät kivet eivät sammaloidu.

Aikidossa aloittelijatytöt oppivat nopeastikin käymään vessassa ennen treeniä--kun muutamana kerran tatamille mätkähtäessä pääsee pieru

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan Silja Serenadella kiirehdin hissiin aivan viime hetkellä hissin oven jo sulkeutuessa.: Joku kohtelias nappasikin sulkeutuvasta ovesta kiinni, juuri kui ovi olisi sulkeutunut aivan nenäni edessä: hississä oli ehkä kahdeksan juhlatuulista lähimmäistä ryhmittyneenä ympärilleni eli "tupsahdin" keskelle juhlijoita. 

Ilmeisesti juuri nautittu runsas buffet juomineen ja ripeät juoksuaskeleet purkautuivat jäätävänä spontaanina pieruna hississä, jossa ihmiset olivat ympärilläni. Mielessäni välähti kauhukuva alkavasta kiusallisesta hissimatkasta ylöspäin, joten säntäsin hissistä takaisin käytävälle niin nopeasti kuin vain ehdin.

Voin vain kuvitella mitä ihmiset hississä ajattelivat, mutta loppuristeilyn itse mietin jatkuvasti onko ympärillä joku, joka tunnistaa minut "hissin piereskelijäksi".  

Siis sinähän et ollut ainoastaan hissin piereskelijä vaan henkilö, joka kävi hississä VAIN pieraisemassa ja lähti menemään.

Helposti yksi ketjun top-3 pieruista, voi apua!

Mieheni pieree öisin niin että makkara raikaa!

Olin opiskeluaikana toista päivää putkeen bilettämässä. Menin baaritiskille kännissä ihastukseni kanssa. Hän seisoi takanani. En tiedä miksi, mutta yhtä'äkkiä päästin kunnon pierun. Ääni ja haju oli kova. Sain tilaa tiskille, mutta hävetti. Ihastus oli naama punaisena.

Hävetti ihan hemmetisti...

Kuulin tämän radiosta vuosia sitten: Tyttö oli isänsä kyydissä ja käväisi hakemassa leipomon myymälästä jotakin kun alkoi pierettää. Hän säntäsi äkkiä ulos myymälästä ja sisälle autoon jossa päästi pitkän ja äänekkään pierun. Vastassa oli jäätävä hiljaisuus, katsottuaan varovasti kuskin puolelle tyttö huomasi rientäneensä väärään mutta aivan samanlaiseen autoon....

Minua alkaa aina pierettää kassajonoissa, aika luotetusti tulossa on aina hiljainen hiihtäjä mutta se katku kirvelee silmiä. Kerran tuhnu pääsi jo kierrellessäni kaupassa, onneksi lähellä oli lattiakaivo jota kävin tarkastelemaan siinä vaiheessa kun lähelle tuli ihmisiä ja haju alkoi levitä. Toivon vieläkin että hajulukko tyhjänä- juttu meni läpi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nolo tapaus, ei siksi että olisin jäänyt kiinni, mutta edesautoin erään parin eroa.

Olin edellisen illan ja yön ollut viihteellä ja siinä päivällä makoilin kesäisellä parvekkeella, tasoitellen aamuyön makkaraperunoilla ja kylmällä oluella. Jossain vaiheessa sitten päästin pitkän tuhauksen, siis äänettömän pierun mutta peräilmaa tuli varmana kuutiometri. Haju oli aivan karsea, sellainen kuolemia aiheuttava käry, joka alkoi leijailla naapurin puolelle.

Tässä yhteydessä on mainittava, että naapurin parvekkeella, seinän takana oli pariskunta ja krapuloissani en ollut edes huomannut, että siellä oltiin lemmenpuuhissa. Arvaukseni on, että meneillään oli herkkä 69, koska kaasuni levitessä naapurin puolelle alkoi mies mesoamaan tyyliin: "mitä vi**ua, paskannatko sä päin näköä täällä, hyi saatana" ja riitaha siitä tuli. Huutoa jatkui jonkun aikaa ja sitten nainen lähti paukkuen.

Pari kuukautta myöhemmin kuulin kun naapurilla oli poikamiesilta ja naapuri juurta jaksain kertaa, miten edellinen hoito piereskeli päin naamaa seksin aikana.

Että sorry vaan sille mimmille, jonka syyksi mun krapulakaasut meni.

"Nainen lähti paukkuen" 🙊😆

"kuolemia aiheuttava käry" :D :D :D

Olen nauranut katketakseni kun olen lukenut näitä pierujuttuja. Kun itsellä ei ole hyvää omakohtaista tarinaa kerrottavana, niin kerrompa tarinan jonka olen joskus kuullut.

Joku nuori mies joskus ennenmuinoin esitti laulua "Honkain keskellä mökkini seisoo Suomemme soreassa salossa" jne. Se vaan oli erikoista, että hän esitti tämän kauniin kansanlaulun pieremällä.

Lauluhan menikin sitten nuotilleen ja rytmikkäästi kunnes tuli kohta

"Oi laari, laari laa, oi laari laari laa" jne. No, siinä vaiheessa tuli sitten ripakat housuun ja se oli sitten siinä.

Kakalle pierut haiseva

Olen viimeisen kuukauden aikana mennyt aamulla taksiin, joissa haissut hiki ja pieru. Molemmat kuskit oli lihavia vanhoja suomalaisia miehiä.

Mitä v... Ua. Jos ei olisi ollut kiire työpalaveriin, olisin vaihtanut taksia.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisiä seksikertojani ensimmäisen poikaystäväni kanssa: mahassa tuntui koko aktin ajan kuplintaa, mutta pidättelin pierua. Makoiltiin siinä sitten romanttisesti alasti seksin jälkeen ja juteltiin niitä näitä. Mies kertoi jonkun hauskan jutun, ja aloin nauraa. Kauhukseni tajusin, etten pysty enää pidättelemään, ja siinä samassa kuului valtava PAMAUS. Ei siis normaalia suhinaa tai pörinää, vaan kumea jysähdys. Meinasin kuolla kauhusta ja noloudesta, kun haju alkoi levitä. Mies nauroi, ja sanoi että olen ihana nainen, kun pierunikin haisee uudelta autolta. Miehen mielestä tarina oli niin söpö ja ihana, että muisteli sitä usein jälkikäteen. Minua hävetti vietävästi, emmekä edelleenkään seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen ole päässeet "pieruvaiheeseen".

:D

Miltä uudet autot oikein haisee?

Nimim. Osaan piereskellä, mutten ajaa autoa

Miksei päivällä?[/quote]

No koska silloin on suurempi mahdollisuus, että siellä on muitakin. :D

Vierailija kirjoitti:

Ei käynyt mulle, vaan nuoruuden poikaystävälleni. Menin hänen luokseen ja hän oli vähän kipeänä ja makaili sängyssä ja katseli minua hymyillen, kun toin hänelle kuumaa mehua.

Yhtäkkiä hänen ilmeensä muuttui todella järkyttyneeksi. Säikähdin, että mikä on. Hän sanoi hiljaa "nyt taisi tulla pskat housuun". Ja siis hän oli sellainen kirjaviisas ja sivistynyt runopoika, eikä mikään ronski kaveri.

Hän juoksi vessaan housut ripulissa ja oli todella nolona. Hän sitten vessasta ja suihkusta tultuaan sanoi, että oli ajatellut päästää ihan hiljaisen ja pienen pierun vaan. No, pääsimme ainakin pieruvaiheen yli nopeasti, koska tämä oli vaan jotenkin niin hysteerisen hauskaa.

Kuullostat varsin maanläheiseltä ja kivalta tyttöystävältä. Keskivertomamma olisi varmaan jättänyt tuosta. Kiva että osasit suhtautua huumorilla :)

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran "imellyttänyt" pieruja toimistotuoliini työpaikalla pakon edessä, koska kiersi mahassa tosi ikävästi. Vasta noustessani tuoliltani tajusin, että oli tullut samalla ns. lusikallinen ellei enemmänkin housuun ja vaaleassa kangastuolissa näkyi ruskea kakkaviiru. Kyseessä oli avokonttori, joten jotain oli tehtävä ja äkkiä.

Pakaroitani suimistellen lähdin roudaamaan tuoliani äkkiä johonkin näkymättömiin/haisemattomiin, tietenkin samalla vältellen näyttämästä housujeni takamusta kenellekään. Tyrkkäsin tuolin johonkin nurkkaan kopiokoneen taakse ja päälle vielä hätäisesti väsäsin lapun: "rikki! älä istu" tms.

Vessassa enimmät pyyhittyäni ja kalsarit ensiapuna roskiin heitettyäni, lähdin ajelemaan kotiin autolla 25 kilometrin päähän. Auton istuimen onneksi älysin vuorata käsipaperilla. Kesken matkan alkoi taas jäätävä mahakipu, ja auton tärinä teki kerta kaikkiaan mahdottomaksi pidättelyn. Koska kakat olivat jo sananmukaisesti housussa, annoin tulla oikein sieluni kyllyydestä. Se pörinän ja helpotuksen määrä on tatutoitunut muistikeskukseeni loppuelämäksi. :)

P.S. Tuoli nökötti kopiokoneen takana niillä sijoillaan vielä silloinkin, kun siirryin toiseen työpaikkaan. 

Ihme ettei kukaan ihmetellyt mitä yhtäkkiä lähdit tuolia ulkoiluttamaan?

Silloisen poikaystäväni (nykyisin aviomies) kanssa opiskeltiin samaa alaa. Oltiin leipomoluokassa leivottu ties mitä herkkuja ja niitähän maisteltiin...no meikäläiselle tuli kamalat ilmavaivat ja tiesin että on vain ajan kysymys kun kamala kalman löyhkä pääsee pakenemaan... Opettaja näytti poikaystävälleni miten marsipaaniruusuja tehdään ja tulin seuraamaan opetusta sivusta, kun tunsin tuhnun karkaavan pakaroideni välistä. Välitön ajatukseni oli "pakene" ja niinhän minä teinkin kunnes muutaman askeleen otettuani tajusin jättäneeni poikaystäväni yhdessä opettajani kanssa haistelemaan katkuani ja menin ripein askelin nurkan taakse nauramaan, koska olin lavastanut poikaystäväni tuon kamalan löyhkän lähteeksi. Hetken päästä poikkis tarpoikin perässä ja sain kuulla kunniani. Hän oli hävetä silmät päästään kun opettaja oli hymyillyt sellaista vienoa säälivää hymyä poikaystävälleni ikäänkuin viestittääkseen "tiedän, että se olit sinä" ja poikaystäväni oli vielä urheasti katsellut marsipaaniruusujen teon loppuun vaikka ympärillä haisi paska. Tiedän, olen julma ihminen.

Siis pelottavin ketju mitä olen ikinä lukenut, olen pelännyt loppuuko henki ja välillä ehdinkö vessaan ajoissa pissalle, selannut eteenpäin ja ajatellut rauhoittuneeni... kunnes sama alkaa uudelleen.

Ilmeisesti alitajunnalla on valikoiva kuulo, monessakin tapauksessa pieru on tullut "ei _NYT!_ " -tilanteessa.

Mulla ei ole sen erikoisempia pierujuttuja kerrottavana kuin mitä täällä onkin jo kerrattu, mutta laktoosivaivan puhjetessa niitä kiperiä tilanteita riitti. Kerran ajaessa oli ihan pakko pysähtyä ripulille, tien varresta pimeässä löysin jonkin tasaisen alueen, en nähnyt oikein hyvin mikä se mahtoi olla, eikä ollut aikaa sen paremmin valikoida. Paperia ei tietenkään löytynyt autosta muuta kuin palkkakuitin kirjekuori, jonka tökkäsin sen ison kakkakasan päälle ettei se lennähdä tielle. Myöhemmin ajoin paikan ohi päivänvalossa ja totesin siinä olevan pururadan. Keskellä pururataa siis oli valtavan maitokastike-lasagnejäämistön päällä iloinen kirje jossa luki vielä siihen aikaan KUN TYÖ ON TEHTÄVÄ - VARAMIESPALVELU.