Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei oikeastaan koskaan ole vatsa sekaisin ja piereminenkin on kohtuullista paitsi nyt uuden vuoden illanistujaisissa pääsi klassikko. Meillä oli pari pariskuntaa vieraana siis sellaisia, joita näemme muutenkin melkein joka päivä pihalla tai harrastuksissa.

Olin aloittanut viikolla rautatablettikuurin ja sattumalta pari päivää aikaisemmin löytänyt myös maitohappobakteeritabletteja kaapista, jotka ajattelin syödä kuurimaisesti loppuun ettei mene hyvät tabletit hukkaan. Istuimme siinä iltaa sitten, tissuteltiin kuohuviiniä ja syötiin kaikenlaisia kermaisia herkkuja. Minulla on vähän laktoosin kanssa ongelmia, muttei niin paljoa että ruokien täytyisi olla tiukasti laktoosittomia. 

Tietysti siinä illan aikana ei tullu paljoa liikuttua ja jossain vaiheessa nousuhumalaa huomasin, että nyt on muuten maha turvoksissa. Kävin vessassa yrittämässä kaasujen päästöä, mutta mitään ei tullut, hirveä turvotus vaan suolessa ja maha paisui palloksi niin, että housuja kiristi. Olin kuitenkin niin hyvällä mielellä kivassa tuiterissa, etten jaksanut asiaa sen enempää murhetia. Kyllä se siitä. 

No katsottiin terassilta raketit ja skoolattiin, ja minulla alkoi olla tosi hankala olo. Odottelin, että muut menisivät sisälle ja jäin vielä terassille "siivoamaan" eli yritin piereskellä minkä uskalsin ponnistella mutta ilman tulosta. Tuiterista huolimatta olin jo osannut laskea päässäni yhteen rautatabletit+maitohappobakteerit+laktoosi= ei hyvä juttu ollenkaan.

Vieraat siitä alkoivat tehdä lähtöä ja olin oikeasti niin onnellinen, että teki mieli hurrata. Ei tarvitsisi enää jännittää pierua sopimattomassa tilanteessa. Olin niin helpottunut, että ystäväpariskunnan miehen halatessa oikein lujasti, rentouduin ja takapuolestani purkautui arviolta kuusi litraa kuolemalta haisevaa kaasua hiljaisena leijana eteiseen, jonne olimme ahtautuneet. Halauksen aikana kuului vaan pitkä phiuuuuuuuuuh ja kauhea kalman haju. Tää mies räpytteli silmiään hämmästyneenä ja kaikki olivat yhtäkkiä ihan hiljaa. Onneksi oma mies hoksasi avata ulko-oven ja alkoi isännöidä vieraita ulos. 

Päivän naurut :D

Perehdytin työkaveriani eräässä asiassa. Istuimme kahdestaan, vierekkäin neukkarissa. Työpaikka oli iso ja en ennaltaaan tuntenut tätä eri osastolla työskentelevää työkaveria.

Yhtäkkiä huoneeseen leviää kamala löyhkä ja tajuan hänen pieraisseen, koska se en ollut minä. Hän ei kuitenkaan sano mitään ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ajattelen mielessäni, että sattuuhan sitä ja yritän jatkaa perehdytystä kamalasta hajusta huolimatta.

Sitten haju pahenee ja enkä todellakaan halunnut olla siinä lemussa. Sanon, että minun pitää käydä wc:ssä, jotta pääsen huoneesta hetkeksi karkuun. Jätin mennessäni neukkarin oven levälleen, jotta edes vähän tuulettuisi. Ihmettelen miten hän ei tuossa tilanteessa sanonut mitään esim. Anteeksi, vatsani on sekaisin tms. Oli nimittäin outoa olla siinä paskan Lemussa ja kumpikin tietää, että hän on syyllinen 😀

Hop

Kerran talvella olin kaupungilla liukastua, mutten kaatunut pääsi ihan klassinen pieru, sen kuuli kaikki siinä vieressä kun korkosaapikkainen kaunotar pieraista parauttaa, eipä tuntunut enää niin seksikkäältä olo.

Mulla kävi vähän nolompi homma työpaikalla. Se oli sellainen työpaikka jossa porukka asui aina kauden samoissa tiloissa. Harjoittelijana siellä oli eräs todella kaunis nuori nainen muualta euroopasta. Siis aivan valtavan kaunis. Selvisin melkein kauden päätökseen saakka kunnialla, kunnes viimeisenä iltana ennen hänen kotiin paluutaan istuin baarijakkaralla juttelemassa tuon naisen kanssa keittiössä. Tiputin jotain lattialle ja kumarruin nostamaan sitä niin takalistosta pääsi ilmoille täysin yllättäen terävä pieru. Tämä nainen pahastui röyhtäyksistäkin, eri kulttuurista kun oli, paheksui pieruani kyllä. Hävettää vieläkin kun ajattelen asiaa. Ei nyt ehkä noloin juttu muihin verrattuna mutta että silloin hävetti. Taisin yrittää lyödä vitsiksi mutta nainen oli yhä järkyttynyt, ja katsoi mua kuin pahaista barbaaria.

Yksin hississä. Ei ollut hyvä idea koska seuraavassa kerroksessa tuli muitakin.

Up

Olen ohjaaja ja koululuokassa pääsi pieru. Oppilaat eivät välittäneet, olivat ekaluokkalaisia, mutta ope kuuli ja meni vaikeeksi. Onneksi ope vaihto koulua. Muistaa varmaan vieläkin tuon.

Vierailija kirjoitti:

Olen ohjaaja ja koululuokassa pääsi pieru. Oppilaat eivät välittäneet, olivat ekaluokkalaisia, mutta ope kuuli ja meni vaikeeksi. Onneksi ope vaihto koulua. Muistaa varmaan vieläkin tuon.

Varmasti.

Klassikot tullut testattua. Tyhjentyneessä ja hiljaisessa toimistorakennuksessa hississä päästelee raikuvan ja erittäin kaamealta löyhkäävän piiitkän pierun, niin eikös hissi samassa hidasta ja sisään astuu isompi pomo. Pidä siinä sitten pientä small talkia yllä kun molemmilla silmät pullistuu päästä lemusta. Tähän täytyy sanoa, että olen itse ollut monasti se kyytiin nouseva, joka joutuu hengittämään jonkun toisen suolistokaasuja. 

Toinen klassikko, avokonttorissa vapaan rennosti piereskely kun suurin osa työkavereista on sillä hetkellä muualla. Siinä vaiheessa kun ilma alkaa olla sakeaa ja suoraan sanottuna paksuudeltaan veitsellä leikattavissa koko remppa palaa yhdellä kertaa. Tai jollain on vähän pitempää asiaa ja siinähän sitten keskustelette asiallisesti, oksettavassa lemussa. Itse sanon palaavani asiaan toiste jos vastassa on rusehtava hajumuuri....

Isoissa marketeissa päästelen hyllyjen välissä  surutta. Haju jää leijumaan muiden asiakkaiden iloksi. Tiiätte miten paljon ärsyttää ihmiset, jotka jää pitämään jotain hemmetin torikokousta ja tukkii kärryineen kulkuväylät. Semmosten seurueiden ohi mennessäni jätän  jälkeeni vienon terveisen. Siinähän mulkoilevat toisiaan ja miettivät kuka kehtas XDDD

Up

Isoveljeni kertomaa. Olin semmonen joku 6-vuotias, ja sikeässä unessa yöllä vuoteessani. Isoveljeni lähti uteliaana konttaamaan huoneestamme kohti olkkaria, koska sieltä kuului erikoisia ääniä... Vanhempani olivat alkaneet touhuamaan niitä kummallisia touhujaan. Minä kommentoin peittoni alta että ”pröt!”. Veljeni pysähtyi. Lisäsin vielä että ”pröö-öt!”. Vanhempani hiljenivät. Veljelläni alkoi pokka pettää. ”Prö, prö, pröpröPRÖPRÖÖÖÖÖT TRÖÖÖÖÖ!” Veljeni ryömi takaisin sänkyynsä hytkyen ja vedet silmissä.

Täydessä työpaikan hississä äänetön pieru. Aivan hirveä haju. Vielä 5 vuotta sen jälkeenkin on yritetty ratkaista kuka se oli, mutta onneksi en koskaan kuulunut suurimpien epäiltyjien joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei oikeastaan koskaan ole vatsa sekaisin ja piereminenkin on kohtuullista paitsi nyt uuden vuoden illanistujaisissa pääsi klassikko. Meillä oli pari pariskuntaa vieraana siis sellaisia, joita näemme muutenkin melkein joka päivä pihalla tai harrastuksissa.

Olin aloittanut viikolla rautatablettikuurin ja sattumalta pari päivää aikaisemmin löytänyt myös maitohappobakteeritabletteja kaapista, jotka ajattelin syödä kuurimaisesti loppuun ettei mene hyvät tabletit hukkaan. Istuimme siinä iltaa sitten, tissuteltiin kuohuviiniä ja syötiin kaikenlaisia kermaisia herkkuja. Minulla on vähän laktoosin kanssa ongelmia, muttei niin paljoa että ruokien täytyisi olla tiukasti laktoosittomia. 

Tietysti siinä illan aikana ei tullu paljoa liikuttua ja jossain vaiheessa nousuhumalaa huomasin, että nyt on muuten maha turvoksissa. Kävin vessassa yrittämässä kaasujen päästöä, mutta mitään ei tullut, hirveä turvotus vaan suolessa ja maha paisui palloksi niin, että housuja kiristi. Olin kuitenkin niin hyvällä mielellä kivassa tuiterissa, etten jaksanut asiaa sen enempää murhetia. Kyllä se siitä. 

No katsottiin terassilta raketit ja skoolattiin, ja minulla alkoi olla tosi hankala olo. Odottelin, että muut menisivät sisälle ja jäin vielä terassille "siivoamaan" eli yritin piereskellä minkä uskalsin ponnistella mutta ilman tulosta. Tuiterista huolimatta olin jo osannut laskea päässäni yhteen rautatabletit+maitohappobakteerit+laktoosi= ei hyvä juttu ollenkaan.

Vieraat siitä alkoivat tehdä lähtöä ja olin oikeasti niin onnellinen, että teki mieli hurrata. Ei tarvitsisi enää jännittää pierua sopimattomassa tilanteessa. Olin niin helpottunut, että ystäväpariskunnan miehen halatessa oikein lujasti, rentouduin ja takapuolestani purkautui arviolta kuusi litraa kuolemalta haisevaa kaasua hiljaisena leijana eteiseen, jonne olimme ahtautuneet. Halauksen aikana kuului vaan pitkä phiuuuuuuuuuh ja kauhea kalman haju. Tää mies räpytteli silmiään hämmästyneenä ja kaikki olivat yhtäkkiä ihan hiljaa. Onneksi oma mies hoksasi avata ulko-oven ja alkoi isännöidä vieraita ulos. 

Aah, silmistä lentää vesi kun nauraa. Tuo on kuin omasta elämästä. Paksusuolen toimintahäiriö ja ilma pakkautuu viimeeseen asti mahaan kunnes pahimmalla mahdollisella hetkellä tulee silmiä kirvelevänä kaasuna ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juoksulenkillä joskus alkaa pierettämään niinkuin tässä taannoin pääsi käymään.. olin juuri lähestymässä kadulla koiranulkoiluttajaa kun alkoi pierettämään. Ajattelin että hidastan ja pidätän mutta myöhäistä.. juuri siinä kohdalla pääsi äänekäs pieru niin että itsekin kuulin sen vaikka kuuntelin samalla kuulokkeista musiikkia. Kyllä  nolotti!!

Naiset eivät piere. Nainen saa tietää miltä pieru haisee vasta kun viettää aikaa miehen seurassa ja tämä pieraisee. 

Nykynaiselle ei riitä, että saisi paneskella ympäriinsä kuin pelimiehet, kiroilla kun merimiehet, ottaa tatuointeja kuin linnakundit, pitäisi vielä saada piereskelläkin kuin miehet. Siihen on raja vedettävä, naiset eivät piere!

Olen pahoillani jos vien teidän kunniaa. Tervetuloa seurustelemaan kanssani 😆 Mies on sanonut että haisen pahemmalta kuin kaupungin tukkeutuneet viemärit. Ja syön oikeasti aina terveellisesti.

Olin kaverini luona dokaamassa ja illalla pyysin häntä soittamaan taksin kun lähdin kotiin . Odottelin kadulla taksia ja mua alkoi pierettämään joten päästin siinä ilmat ulos mutta samalla tulikin kurapaskat housuun ja taksikin saapui saman tien paikalle . En tiennyt mitä tässä tekis , himaan oli noin neljä kilometriä ja kurat housussa . No menin taksiin ,laitoin repun takapenkille ja istuin sen päälle ja olin hiljaa koko matkan liikkumatta jalat ristissä ja toivoin ettei mua heitetä ulos autosta . Kuski ei sanonut mitään  koko matkan aikana , lykkäsin perillä vaan setelin käteen , sanoin tasaraha ja lujaa ulos . Hävetti niin helvetisti .

Välillä on vaan ihanaa rämäyttää oikein kunnolla. Niin kuin yhtenä iltana vessassa. Yläkerran naapuri remahti ulvonta-nauruun. Kyllä hävetti.

Vierailija kirjoitti:

Välillä on vaan ihanaa rämäyttää oikein kunnolla. Niin kuin yhtenä iltana vessassa. Yläkerran naapuri remahti ulvonta-nauruun. Kyllä hävetti.

Oot niin nolo.. sun pitää mennä ulos pieremään.. tälläiseksi se on mennyt kun ei oo enää äänieristyksiä talossa... =)

Outoa että joidenkin mielestä on täysin sosiaalisesti hyväksyttävää tarjota toiselle kahvia, vahvaa laksatiivia, mutta seurassa piereminen on tabu, paskomisesta nyt puhumattakaan. Itse otan yleensä vastaan tarjotun kupposen, mutta samalla varoitan sinisilmäistä tarjoajaa, että seuraukset saattavat olla hyvinkin konkreettiset. Kaikenlaisen kikattelun tai nyyhkimisen otan loukkauksena ja idolini Martinan tapaan en kaihda väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

apua, kuolen nauruun näitä lukiessa! :DD Alkaa jo itkettää kun ei pysty lopettaa naurua :D huh huh itken ja nauran yhtäaikaa :D

Sama täällä. :DD