Lue keskustelun säännöt.
Noloin pierusi? Kampaamokatku...
Meinasin kuolla nolouteen tänään kampaajalla......
Kampaaja sai laitettua värin hiuksiini ja tarjosi odotteluajalle kupin kahvia. Join iloisesti kahvin, josta seurasi, että alkoi aivan hulluna kiertää mahassa. Siinä hetken kärvisteltyäni päätin, että jos varovasti, hiukan päästän ilmaa, kukaan ei huomaa ja olo helpottaa.
Noh...päästin varovaisen tuhnupierun, joka osoittautuikin aivan kamalaksi myrkkykaasuksi. Ja samalla hetkellä, kun olin tuhnutellut, saapui kampaaja paikalle ja totesi, että väri on valmis ja pitää siirtyä pesupaikalle. Siitä kun nousin, löyhähti sieltä kampausviitan (kappa??) alta sellaiset aromit, että meinas itseltäkin taju lähteä. Sen haistoi varmasti jokainen muukin koko liiketilassa. Kampaaja onnistui kyllä hyvin pitää pokkansa, koska varmaan haisi niin, että senkin silmiä kirveli....Oli vain IHAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN noloa istua vielä 45 minuuttia pestävänä, föönattavana ja leikattavana tuon jälkeen.
Pakko varmaan vaihtaa kampaajaa. Eli pliis, tarinoita noloista pieruista, että kestän tän ja tiedän, että en ole ainoa kaasuttelija!!!
Kommentit (1496)
Olin opiskelijana harjoittelussa ensimmäistä viikkoa. Pitivät sitten viikottaisen osastokokouksen jossa tietysti paikalla valtavasti ihmisiä. No minut sitten otettiin mukaan ja opiskelijana istuin ohjaajani viereen huoneen aitiopaikalle. Mahassa oli ilmaa ja sattui! Tunsin kuinka kaasupalloni oli muodostumassa ulospyrkiväksi pieruksi ja siirsin kankkujani sillä tavalla, että saisin päästettyä pienen helpottavan tuhnun. No kun annoin, tulla perseestäni pääsi semmoinen "njiuuuuhPOKS" ja jähmetyin kauhusta. Heti perään varmaankin lamaannuksesta johtuen perästä kuului toinen "POKS". Osastonhoitaja jatkoin pienen tauon jälkeen puhumista ja minä vain kangistuneena jatkoin olemistani. Hienoa kun en sanallakaan osallistunut keskusteluun vaan tulinkin paikalle vain piereskelemään..seuraavat viikot halusin vain hävitä maapallolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tosi ihastunut 15 vuotiaana erääseen poikaan. Olin ensimmäistä kertaa heillä yötä ja pantiin ekaa kertaa. Sitten.... Pääsi ihan jäätävä emätinpieru eikä mulle ollut ikinä ennen käynyt niin. Hämmennyin niin kovasti että aloin tehdä suulla samaa ääntä enkä todellakaan tiedä miksi. Poika ei tuntunut olevan moksiskaan ei ainakaan ääneen nauranut en tiedä muuta sillä en enää kehdannut katsoa häntä sen jälkeen. Aamulla kun heräsin ja poika nukkui puin äkkiä päälle eikä enää ikinä nähty.
Ammattikoulussa,tauolla istuttiin korttiringissä ja minusta ryhtyi paineet mahassa pyrkimään vapauteen,päästelin lyhyitä,äänettömiä kaasupurkauksia,aikamoista lemua haistoin ja joku muukin,kun hän kysyi,kuka laskee fuskupaskaa,haju kuin rikkiä ja pilaantunutta kananmunaa kaasuna,tai ammoniakkikaasu.Pokkani piti ja muutkin olivat hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsi ihan jäätävä emätinpieru eikä mulle ollut ikinä ennen käynyt niin. Hämmennyin niin kovasti että aloin tehdä suulla samaa ääntä enkä todellakaan tiedä miksi.
Huutonaurua tälle, apua..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto. Haluan lukea lisää tarinoita!
Olin nuori, viehkeä ja hoikka nainen. Paikallisessa diskossa bilettämässä. Poika haki mua tanssimaan hitaita ja siinä kesken tanssin, alkoi pierettämään. Musiikki soi kovalla, joten ääni ei olisi varmaan haitannut, vaan kun tuli äänetön. Aivän järkyttävän hajuinen kananmunapieru!! Poika sanoi, että hyi helvetti jou on pierassu ja minä vaan vienosti hymyilin, että niimpä :)
En tanssinut tuon pojan kanssa enää koskaan, sillä halusin kadota maapallolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin treffeillä unelmieni miehen kanssa ja olimme elokuvissa. Minulla kiersi ilmaa vatsassa ja kun suukottelimme ennen näytöksen alkua, ,ilma purkautui järkyttävänä rätinänä ja mädänneen kananmunan lemuna. En keksinyt muuta kuin hymyillä söpösti ja treffikumppanini tuijotti järkyttyneenä ,ei varmaan ollut uskoa että 165cm siro nainen saa selaisen metelin ja hajun aikaan!
Elokuva katsottiin, mutta uusia treffejä ei tullut.
Vierailija kirjoitti:
Oon kuulemma vauvana seissyt häkkisängyssäni kaltereihin nojaten ja yhtäkkiä pieraissut. Mulla pyöristyi silmät hämmästyksestä ja hetken mietiskelyn jälkeen tein kielelläni samanlaisen "prööööt"-imitaation. Tapahtumaa todistanut isäni meinasi kuolla nauruun.
Tästä tuli mieleen. Meillå on kerrostalossa ollut remontteja käynnissä, ja äänekkäät porausäänet ovat olleet jo liian pitkään arkipäivää.
Taaperoni pelästyi pitkään näitä ääniä, yhdessä opeteltiin, että ne ovat poran ääniä. Nykyään hän tuon äänen kuuluessa ilmoittaakin, että "pora".
No, kerran oli ilmaa kertynyt liikaa ja pääsivät ulos kunnon äänillä. Taapero katsoi hetken ja totesi sitten tyytyväisenä "pora!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo omiin pieruihin herääminen koettu täälläkin monta kertaa. Kauhusta kankeana odotat henkeä pidätellen onko mies hereillä. Varmasti hänkin herännyt useaan otteeseen minun paukkuihini. Nolottaa, vaikka asuttu yhdessäkin jo pari vuotta.
Synnytyksessä vauva syntyi pierujen saattelemana
Siinäpä taas suomalaiset naiset elementissään, kun kilvan kertovat omasta sikamaisuudestaan.
Tätä ei varmaan kukaan usko, mutta äitini hautajaisissa! Haustajaisaamuna en saanut mitään syötyä, mutta ostin matkalla huoltsikalta munariisipasteijan, koska olin lääkekuurilla ja sitä lääkettä ei suositeltu otettavaksi tyhjään vatsaan. Se antibiotti ja munapasteija sit teki tepposet ja kun äitini työkaverit menivät arkulle jättämään jäähyväisiään, multa pääsi siin etupenkillä aivan hirveä pieru, joka tuntui oikeen kaikuvan siellä kappelissa. Olin kuolla häpeään ja pappi joutui todella tekemään töitä, ettei repeisi nauramaan.
"Rakkaan työtoverimme muistoa kunnioittaen.. PRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT"
Vierailija kirjoitti:
Synnytyksessä vauva syntyi pierujen saattelemana
Kätilöparat..!
Joskus kaheksannella luokalla koulussa meil oli matikan tunnilla joku sijainen tai vastaava, ja tuntui ilmaa mahassa, jolloin päätin että hieman päästän pois peräpäästä. Laskin hiukan, en kaikkia, käryjä pois (onnistuin äänettömästi), mistä muodostuikin tuollainen selvän tuntuinen hajupilvi. Tiesin että muutkin haistavat tuon. No sitten lähinnä istuva vieruskaveri katseli minuun päin, samalla kun itse katselin häntä hiukan naamaa virnistäen, ikään kuin ollakseni vihainen että kuka hemmetti... No sitten hän kysyi silleen että kuka tääl on pierassu, johon sanoin etten tiedä. Hän sanoi että taidat olla sinä joka täällä piereskelet.
Rups