Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Tositapaus:

Nuori mies oli lähtenyt iskumielessä risteilylle. Kuinka ollakaan, laivan baarista löytyi jo alkuillasta mukavaa seuraa, ja niinpä päätettiin lähteä yhdessä hytille vähän tutustumaan. Ennen sitä neito kuitenkin toivoi kahveilla käymistä. Mielistelläkseen neitoa miekkonen otti itsekin kahvin, vaikka tiesi, että vatsa ei siedä sitä alkuunkaan. Jo kahvitellessa alkoi vatsa vääntelehtiä kiusallisesti, ja matkalla hyttiin turskahti pierun lisäksi kurapaska housuun. Onneksi hytille päästiin melko sujuvaa reittiä, ja siellä mies linnoittautui välittömästi vessaan, piilottaen sontaiset alushousut käymälän roskakoriin.

Tarina ei kerro, soivatko myöhemmin hääkellot, mutta ilmeisesti neito ei koskaan tullut tietämään tapahtunutta vahinkoa.

Up

Rups :)

hUPs

Oltiin yksissä häissä ja mahaan rupes koskemaan se älytön herkuttelu. Varovasti päästin pienen suhauksen ku aattelin että ei sitä kukaan huomaa kuitenkaan ja kun oli pakko. Maha oli ku keilapallo. Mutta ei osottautunukaan huomaamattomaksi vaan ihan järkyttävä kananmunalöyhkä valtasi tanssisalin. Hirveen tunkkanen ilma muutenkin ku oli lämmin kesäilta ja ihmisillä oli kuuma muutenkin. Ja se ilma vaan seiso ja seiso eikä vaihtunut mihinkään. En kyllä jäänyt kiinni mutta huomas kyllä ihmisistä että neniä kirveli kun niin ensin nyrpistelivät mut koittivat olla hienostuneesti niinkuin eivät huomaisi mitään. Toivottavasti kukaan ei tajunnut että minä se hajun lähde olin. Yleensä joku viaton miesraukka saa ne syyt niskoilleen ja murhaavia katseita :D käy välillä niin sääliksi

Älä sitten vieraile palstalla. Et ansaitse pierujamme!

Vierailija kirjoitti:

Pieru se jaksaa palstan mammoja naurattaa. Kiteyttää hyvin palstan tason.

(alapeukkusadetta odotellessa)

Älä sitten vieraile palstalla. Et ansaitse pierujamme!

Miehen kans istuttiin saunan lauteilla masentavan päivän jälkeen. Kumpikin oli vaisuna, ei tiedetty oikein, mitä tässä enää sanoa. KELA:n sotkut eräänä masentavana tekijänä. Sitten minulta pääsi pieru. Tokaisin nauraen, että se viiltävä vatsakipu olikin ilmavaivoja eikä näläntunnetta. :D Naurettiin. Kohta sanoin miehelle, että siirry! Vaara! ja paukautin uudestaan. Naurettiin kauheesti. Mies ylty paukauttaan kunnon pamauksen takaisin. Riemu repes ja tapahtuma eteni lopulta siihen, että naurettiin hirveesti ja paineltiin toistemme löllöjä mahoja ja paukuteltiin appivanhempien nukkuessa väsyneinä olohuoneessa. Päivän paras hetki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja vuosia sitten pohti, pitäisikö hänen vaihtaa kampaamoa sen katkupierun takia. Olen kampaamoyrittäjä, ja käy se usein niinkin päin, että kampaamo vaihtaa asiakasta. Meillä ainakaan ei tahdo millään löytyä kysyttäessä vapaita aikoja, jos kyselijä on haissut tuolissamme.

No ei niille pieruille aina voi mitään aivan normaali asia. Varmaan sinultakin joskus tullut pieru..hohhoijaa taas

Näinpä. Minä en ainakaan tuollaiseen snobi-liikkeeseen astu, jossa ei ymmärretä, että vahinkoja sattuu. Minä menen liikkeeseen, jossa on mukava ilmapiiri ja jos vahinko sattuis mulle, pyytäisin anteeksi ja toivoisin ymmärrystä kampaajalta ja että unohdettais asia mahdollisimman pian. Jos tällä ois sellanne asenne kuin sinulla, minä kyllä pitäisin kans huolen siitä, että kaikki saa tietää,  miksei minulle enää aikoja anneta!

Pat pat pat löi minulla takapuoli tänään sittarin jonossa. Jätin ostoskärryt siihen ja häivyin ostamatta.

voi juku, olen lukenut koko ketjun nyt parin päivän sisään ja pakko myöntää että olen ihan huisin onnellinen siitä että minulla on tällainen teräsvatsa :D ei ole kovin kummoisia vahinkoja tainnut käydä, eikä stressi tai jännitys vaikuta yleensä kummemmin mahani toimintaan.

myös se, että olen opetellut pieremään äänettömästi melkein asennossa kuin asennossa, helpottaa elämistä huomattavasti.

ei siis sillä että jotenkin väheksyisin muiden kokemuksia ja elämistä, päinvastoin tunnen valtavaa myötätuntoa teitä kohtaan, alkaa melkein itseäkin nolottaa kun luen näitä. enkä voi tietenkään olla koskaan varma etteikö itselle sattuisi kaameita, noloja vahinkoja, itseasiassa vähän pelottaakin koko ajan että koska niin käy. tosin vähintäänkin yhtä paljon pelottaa se, että joudun todistamaan jonkun toisen kaasuvahinkoja ja repeän hallitsemattomaan nauruun. tiedä sitten, kumpi on siinä tilanteessa nolompaa...

Miesystävä oli jo pitkään ihmetellyt että onko mussa jotain vikaa kun en piere. Noh, se muuttui eräänä yönä sitten. Aamulla heräsin ja ihmettelin että mikä miestä vaivaa kun hykertelee niin kovin. Sanoi vain että todistit viime yönä olevasi ihminen. Minä siinä sitten hämmentyneenä että no mitä ihmettä tapahtui. Mies kertomaan, että ensin olin nukkunut (alasti) selälläni ja varoittamatta päästänyt ilmoille tykinlaukausta muistuttavan paukun, joka varmasti myös herätti naapurit. Eipä tässä mitään, mutta seuraavaksi olin kääntynyt kyljelleni onnellisen näköisenä sikiöasentoon, ja mies oli pahaksi onnekseen erehtynyt laittamaan kätensä mun perskannikan päälle. Ja ilmoille oli päässyt sellainen varmaan 10 sekunnin mittainen suhiseva myrkkykaasu sellaisella paineella että miehen paidanhiha oli lepattanut, ja haju oli sellainen miehekäs imelä paskankatku. Olin vielä unissani hymyillyt ja hymissyt tyytyväisenä päälle. Oli kuulemma pitänyt avata ikkuna ja varoa etten herää kesken unien siihen miehen tukahdutettuun nauruun. Tätä sitten kertoi aamupalapöydässä kyynel silmäkulmassa kun minä siinä kuuntelin naurusta hytkyen kädet kasvoilla. Mahtoi olla melkoinen kokemus kun olen vuoden päivät yrittänyt olla haisematta ja töräytin sitten ihan kunnolla. :)

Piti hakeutua taas tänne vertaistuen piiriin aamuisen kaasupurkauksen jäljiltä. Mies oli jo hereillä vieressä, kun kissa päätti hakeutua vatsani päälle ja painaa samalla ilmat äänekkäästi ulos vatsastani.

Olen hieno leidi, en piereskele.

Ei nyt enää hävetä, mutta tapahtumahetkellä kyllä.

Harrastin noin 12-vuotiaana kamppailulajia, ja monesti treenien lopuksi oli ohjelmassa jotain leikillisempää "loppulämmittelyä", tyyliin polttopalloa tms. Yhtenä treenikertana vuorossa oli "kottikärrykisa", eli meidät jaettiin pareihin, toinen nappasi toisen jaloista kiinni ja toinen sitten kulki käsien varassa eteenpäin niin nopeasti kuin mahdollista (havainnekuva: http://yle.fi/aihe/sites/aihe/files/migrated/olotila/article-images/4.j…). Nopein pari joka pääsi salin päästä päähän voitti kisan.

Mä sain parikseni vähän vanhemman pojan jota en tuntenut, ja koska olin pienempi ja kevyempi, musta tuli se käsillä kulkija, ja kyseinen poika siis kannatteli mun jalkoja. Kisa alkoi, ja jostain syystä jokaikisellä etenemisliikkeellä multa pääsi sellaisia kovia, kimakoita pieruja, jotka ei onneksi pahemmin haisseet mutta varmasti kuuluivat. Hävetti, eikä edes voitettu.

Lopetin kyseisen harrastuksen aika pian tämän jälkeen, en kyllä (pelkästään) tuon episodin johdosta :D

Tämä tapahtui kun asuin vielä opiskelijasolussa. Olin huoneessani silloisen säädön kanssa, huilasimme sängyssä. Edellisenä iltana oli ollut bileet, joissa oli mennyt aamuun asti, ja mulla oli maha aivan sekaisin. Pieretti koko ajan, ja kun lopulta tuntui, etten pysty enää pidättämään, ilmoitin jätkälle käyväni veskissä. Luikin vessaan, pistin vesihanan täysille ja aloin päästellä.

Olin varma, että veden solina olisi peittänyt pierufanfaarit alleen, mutta väärässä olin. Eräs kämppiksistäni (joka kai oli bileiden jäljiltä vieläkin kännissä) hihkui vessan oven läpi "turhaan sä sitä vettä valutat, noi pommit kuuluu alakertaan asti!" Hävetti helvetisti, enkä olisi kehdannut mennä takaisin huoneeseeni enää olenkaan. Se oli niitä soluasumisen suolia (pun intended).

Oon kuulemma vauvana seissyt häkkisängyssäni kaltereihin nojaten ja yhtäkkiä pieraissut. Mulla pyöristyi silmät hämmästyksestä ja hetken mietiskelyn jälkeen tein kielelläni samanlaisen "prööööt"-imitaation. Tapahtumaa todistanut isäni meinasi kuolla nauruun.

Elvytetääs taas vanha ketju :)

Kerran suhautin äänettömän tappajan Lasten leikkipaikassa, lapset vaan syytteli toisiaan että hyi kuka pieras ja hirveä haju :D en jäänyt kiinni. Olenhan hieno nainen.

Pff puks

Viimeisin ääni

Lusikka-asennossa. Alasti. Noloo.