Lapsettomat - kenelle testamenttaatte omaisuutenne?

Muuta testamentattavaa tuskin tulee olemaan kuin talo, koska rahaa en osaa kerryttää. Kaikki menee, mitä tulee, eikä aina riitäkään. Miksi keräisin isoa omaisuutta, kun en sitä mukaani saa kuitenkaan?

Talo on vanha jo nyt, joten ehkä sen voisi testamentata jollekin rakennusperinnön säilyttämistä ajavalle järjestölle.

Vierailija kirjoitti:

Tuo väärä käsitys lapsettomien perintöjen jakautumisesta on ihan käsittämättömän yleinen. On sukuja joissa lapsettoman pariskunnan "perintöä" ollaan jo jakamassa sisarusten ja heidän lastensa kesken. Mittaillaan maita ja omistuksia, käydään kylässä ja ohjeistetaan lapsiakin käyttäytymään hyvin lapsetonta setää tai tätiä kohtaan "kun sinä kuitenkin perit hänet, tai me koko perhe".

Sitä raivoa ja itkua ja hammasten kiristystä, kun perintö meneekin ilman testamenttia sille lapsettomalle leskelle!!!

Miten voi olla noin höveliä, että hamstrataan omaisuutta, mutta ei vaivauduta miettimään hamstraamisen hyödyntämistä läheisten kannalta? 

Ei Suomessa kannata säästää perintöä ajatellen palkkatyöläisenä, oli palkka miten tahansa suuri. 

Testamenttasin kiinteän omaisuuteni mökkikuntani nuorisotyön tukemiseen. Rahavarat menevät taiteilijakoti Jallukan bänditilojen ylläpitoon.

M 47

En jätä jäämistöäni ahneille sisaruksille ja heidän koppaville jälkeläisilleen. Testamenttaan jollekin yleishyödylliselle yhteisölle joka huolehtii sitten hautauksenikin. Pitäisi saada aikaan panna toimeksi ettei tule yllätyksenä etten ehtinytkään.

Moni toi ilmi kaunansa sisaruksiaan kohtaan. Olen ainoa lapsi, monesti miettinyt, miten hyvä se on. Ei tarvitse riidellä mistään, ei edes vanhempien hoidosta. Jos sekä mies että lapsi kuolevat, niin omaisuus menee valtiolle. Olemme kaikki ainoita lapsia, mies, minä ja lapsemme.

Näin lapsettomana olen ajatellut testamentata osuudet veljenpojille ja kummipojalle. Lisäksi, kun meillä on töissä henkilökunnan yhdistys, jonka rahoihin työnantajalla ei ole mitään osuutta tai arpaa, voisin jättää siihen myös pienen osuuden. 

Lähisukulaiselle.

18 sisarusten lasta saa jakaa .

Osa menee Eestin lastenkotiin jollekin lapselle maksuna ,että ei potkita ulos 15 vuotiaana mafian syötiksi vaan maksan ne kolme vuotta, että on täysikäinen. 

Ruotsalainen nainen oli ottanut kotiinsa asumaan ja opiskelemaan tänne erään lapsista.

Vinkkinä teille Suomeen. 

Vierailija kirjoitti:

En jätä jäämistöäni ahneille sisaruksille ja heidän koppaville jälkeläisilleen. Testamenttaan jollekin yleishyödylliselle yhteisölle joka huolehtii sitten hautauksenikin. Pitäisi saada aikaan panna toimeksi ettei tule yllätyksenä etten ehtinytkään.

Samoin .Pitäisi ja kiireesti.Ja valita ketkä ovat minun ison perinnön arvoisia. 

Mitään ei jää, joten tällaisesta ei tarvitse murehtia. Voisin tietysti tehdä testamentin, jossa käsken heittämään jäljelle jääneet tavarani poltettavaksi sekajätteenä ja jätän ruumiini lääketieteelliselle tutkimukselle, jonka jälkeen se pitää polttaa. Elinten luovuttajaksi en kuitenkaan halua.

Lapseton isotätini kiersi aikoinaan suvun läpi viettäen pari päivää kussakin huushollissa, kun halusi selvittää, miten testamenttaa arvokkaan omaisuutensa perikunnalle. Ei kertonut vierailunsa syytä kenellekään ennakkoon. Lopulta vanhus päätyi jättämään kaiken lyhentämättömänä yhdelle, ei edes kovin läheiselle sukulaiselle. Ihminen oli yllättynyt, ilahtunut ja hämillään, hänen koko loppuelämänsä muuttui eikä varallisuudesta ollut pulaa, sai koulutuksen, josta muuten ei olisi voinut edes haaveilla eikä palkkatyötä tarvinnut eläissään enää tehdä. Käytti ja sijoitti rahat, maat ja kiinteistöt viisaasti.

Mutta muu, melko laajakin suku oli kateellinen, katkera, häijy ja vihamielinen. Kuin kieroimmissa dekkareissa ihmiset yrittivät syyllistää ja tuhota perijän. Perintö aiheutti tuon ihmisen totaalisen suistamisen ulos suvusta. Ikävöi vielä vanhoilla päivillään sukulaisia ja muisteli, miten olivat olleet läheisiä ja toisilleen tärkeitä lapsina ja nuorina. Hänelle se suku olisi kuitenkin ollut kaikkein tärkein, empaattinen, tunnollinen ja sosiaalinen kun oli. Sukulaisille olisi se raha ollut tärkein. Mikähän oli lapsettomalle perinnön antajalle tärkeää, mikä oli syy jättää kaikki tuolle yhdelle?

GreenP4skalle luultavasti. Tai katoliselle kirkolle. Molempia tahoja vihaan kuin ruttoa. Eivät todennäköisesti saa mitään muuta kuin nähdä vaivaa tyhjän vuoksi.

Vastaan, vaikka en ole lapseton (minulta ei puutu mitään), vaan lapsivapaa.

Mieheni perii minut. Mikäli hän on kuollut, minut perii se sisarusteni lapsi, joka käy minua katsomassa eniten ja jolla on työpaikka.

Sen verran täsmennän, että usein lapseton pariskunta haluaa tehdä keskinäisen omistusoikeustestamentin, mikä on järkevää, jos ei halua, että lesken kuoleman jälkeen ensiksi kuolleen omaisuutta palautuu tämän sukuun. 

Eli omistusoikeustestamentti puolisoiden välillä tekee ensiksi kuolleen omaisuudesta lesken omaisuutta täydellä omistusoikeudella. 

Itse olen lapseton ja naimaton. Asunto ja auto menee entiselle miesystävälleni, joka on paras kaverini ja meillä on todella hyvät välit. Voin luottaa häneen asiassa kuin asiassa. Siskon pojat saavat kumpikin 15.000 e. Tämän jälkeen käteisvarojen ja sijoitusten yhteenlasketusta määrästä (- perukirjan vähennykset) Animalialle menee 25 % ja loput exälle.

Tulevat puolisot on suljettu pois. 

Tämä on tämän hetkinen testamenttini. Sitä muutosta olen miettinyt, että Animalialle tuo 25 ja pitäisikö vielä 25 % mennä jollekin toiselle eläinsuojelujärjestölle. 

Edunvalvontavaltuutus pitäisi vielä itsenikin tehdä + hoitotahto (ns. hoitotestamentti)

asianajaja

Ihan piruuttani jätän perintöni punkkien suojelemiseksi.

Sisarusten lapsille

Minulla yksiö Vantaalla, tuskin kovinkaan arvokas, huonolla alueella, Hakunilassa. Tein testamentin eläinsuojeluyhdistykselle, hautaus itselleni halvin mahdollinen tuhkaus, tuhkat voi viskata lähimpään ojaan. Toivottavasti edes muutama kissa/ koira saa hyvän hoidon jäämistöstäni. Edes jotain hyvää jäisi jälkeeni.

Mille tahansa muulle, mutta ei koskaan kirkolle.

Eläinsuojeluyhdistykselle. Ahneet sisarukseni eivät saa mitään. Ei minulta paljoa jää, mutta se vähäinen menee eläinten hyväksi. Omat hautajaiseni ovat halvin mahdollinen, en ole niitä itse näkemässä, enkä halua tekopyhiä ihmisiä teeskentelemään surua, koska eläessänikään heitä ei ole kiinnostanut minun asiani.