Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä vastaisit äidillesi tällaisiin kommentteihin?
25.08.2021 |
-Pitääkö sitä meikata joka päivä ja noin paljon?
-Taasko laitat lippiksen päähän, etkä laita tukkaa?
-Sulla on taas maha kasvanut
-Sulla on liian lyhyt paita, miksi et osta tunikoita
Siis tätä on nyt tiedossa viikon verran, ikää mulla on jo 45v.
Tunnistaako kukaan muu tällaista? Mitä tällaiseen voi vastata kun ei haluttaisi tappelemaankaan alkaa?
Kommentit (90)
Sanoisin tuollaiselle äidille, että haist huilu🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap mulla SAMANLAINEN äiti, vähän pahempi vaan vielä. Sen kommentteja:
- siitäs sait, nythän opit (kun sain potkut)
- olet hirveän näköinen (olin lihonut hieman)
- toivottavasti saat potkut ja tulee ero sulle
- siitäs sait (keskenmenon tullessa)
- kunpa sulla menisi todella huonosti!Ihan silkkaa pahansuopuutta. Olen myös yli 40 ja vasta alkanut tajuamaan että tuo on HENKISTÄ VÄKIVALTAA. Äiti osaa olla muille ihmisille mukava ja kohtelias eli ei ole mikään vahinko että mulle laukoo tollasia.
Se tekee niin koska voi. Lapsuudenperheessä roolini oli olla syntipukki jota haukuttiin.
Pökkää ovesta pihalle, johan loppuu louskutus. En minäkään huoli enää kylään kun ei mitään juteltavaa ole, vain moitittavaa. Yrittää tuppautua niin sanon Ei, njet, no.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia tähän astisista vastauksista, olen yrittänyt ottaa niin huumorilla kuin välillä sanonut ikävästikin takaisin. Aina sama juttu kun nähdään ja kaikenlaisia muita kommentteja lisää. Olen huomannut, että tämä on alkanut nyt kun olen muutama vuosi sitten eronnut; ehkä ei miehen aikana kehdannut laukoa näitä kommentteja. Olen myös yrittänyt ajatella niin, että tullut ikää ja tylsistyneenä viettää kotona aikaa, kai se sitten puretaan minuun. Tympäisee kyllä
Niin, äitisi ajattelee, ettet löydä uutta miestä, kun sinun mahasi on iso ja käytät liian lyhyitä paitoja ja liikaa meikkiä ja lippalakkeja.
No se äiti on oikeassa....
Päinvastoin, äiti on sitä mieltä, että kun minulla on 7v lapsi, niin en tarvitse miestä vuosiin vielä ollenkaan.
t.Ap
Sanotko koskaan äidillesi vastaan? Älä puutu asioihini.
Tottakai sanon. Me siis nähdään 3-5 kertaa vuodessa ja pari ekaa päivää menee kivasti ja sitten kaikki onkin taas väärin tehty ja eletty. Lapsikin on sitä ja tätä kun siellä ollaan, muun ajan sitten vinkuu kun asutaan liian kaukana..
Ja sitten kun sanon vastaan, niin olen vain kauhean itsepäinen...
Tää harmittaa, sillä jokunen vuosi sitten meillä oli vielä mukavaa yhdessä.
t.ap
Kyläilyjen pituus määrittyy hermopinteen mukaan. Olet vain sen pari päivää. Itse käyn nykyään vain pikakahvilla ajomatkaa 250 km suuntaansa. Tosin koronan myötä ei ole käyty edes pikakahvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia tähän astisista vastauksista, olen yrittänyt ottaa niin huumorilla kuin välillä sanonut ikävästikin takaisin. Aina sama juttu kun nähdään ja kaikenlaisia muita kommentteja lisää. Olen huomannut, että tämä on alkanut nyt kun olen muutama vuosi sitten eronnut; ehkä ei miehen aikana kehdannut laukoa näitä kommentteja. Olen myös yrittänyt ajatella niin, että tullut ikää ja tylsistyneenä viettää kotona aikaa, kai se sitten puretaan minuun. Tympäisee kyllä
Niin, äitisi ajattelee, ettet löydä uutta miestä, kun sinun mahasi on iso ja käytät liian lyhyitä paitoja ja liikaa meikkiä ja lippalakkeja.
No se äiti on oikeassa....
Päinvastoin, äiti on sitä mieltä, että kun minulla on 7v lapsi, niin en tarvitse miestä vuosiin vielä ollenkaan.
t.Ap
Sanotko koskaan äidillesi vastaan? Älä puutu asioihini.
Tottakai sanon. Me siis nähdään 3-5 kertaa vuodessa ja pari ekaa päivää menee kivasti ja sitten kaikki onkin taas väärin tehty ja eletty. Lapsikin on sitä ja tätä kun siellä ollaan, muun ajan sitten vinkuu kun asutaan liian kaukana..
Ja sitten kun sanon vastaan, niin olen vain kauhean itsepäinen...
Tää harmittaa, sillä jokunen vuosi sitten meillä oli vielä mukavaa yhdessä.
t.ap
Kyläilyjen pituus määrittyy hermopinteen mukaan. Olet vain sen pari päivää. Itse käyn nykyään vain pikakahvilla ajomatkaa 250 km suuntaansa. Tosin koronan myötä ei ole käyty edes pikakahvilla.
Olenkin alkanut varaamaan muun paikan kyläilyille mutta tästäkin tuli valitusta nyt. Kuulemma "makaan" miesystävän luona viikon. On tää kyllä vaikeeta. Tähän nyt puutuin ja sanoin, että minä en kysele lupia miten ja missä vietän ainokaisen syyslomaviikkoni.
t.ap
En ole itse päässyt geenejäni valitsemaan. Näillä mitä tuli on nyt vaan mentävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa, että jos nyt äiti pidättäytyisit kommentoimasta ulkonäköäni, enhän minäkään jauha sinun epäkohdistasi, se kun ei ole kovin hedelmällistä ja aiheuttaa vain pahaa mieltä.
Auttako tollaselle se että antaa samalla mitalla takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Teen asiat omalla tavallani, nyt ja tulevaisuudessa. Minä EN ole sinä."
Omalla äidilläni jotenkin raja häilyy itsensä ja minun välillä. Hän ei näytä tajuavan, että minä en ajattele ja tee kuten hän.
Yritä opettaa äitisi tajuamaan, että sinä teet omat valintasi etkä kuuntele jatkuvaa kritiikkiä. Lähde mitään sanomatta pois, jos turhaa kritiikkiä taas tulee. Oppia ikä kaikki, äidillesi.
Vierailija kirjoitti:
Auttako tollaselle se että antaa samalla mitalla takaisin?
Noille rajattomille loukkajille ei voi sanoa mitään. Kolmas maailmansota pystyssä heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin välit poikki! Laita sinäkin. Aikuinen ihminen pärjää vallan mainiosti ilman äitiä ja isää ja ilman anoppia ja appiukkoa. Todella ilkeisiin, pahoihin ja vi##umaisiin ihmisiin auttaa vain välien katkaiseminen. Äärimmäisissä tapauksissa ilkeilijälle, narsistille ja tunkeilijalle on haettava lähestymiskielto.
Ja ihmettelen, miten edelleen 45-vuotiaana kuuntelet moista pa##aa ja vi##uilua äitisi taholta?! Oletko mahdollisesti läheisriippuvainen? Onko äitisi luonnehäiriöinen narsisti?
Vierailija kirjoitti:
Auttako tollaselle se että antaa samalla mitalla takaisin?
Melkein puolen vuosisadan kokemuksella innostuu vain tuollaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä laita lippistä ,laita kukkahattu tai muu lierihattu.
ja nilkkoihin asti ulottuva hame.
☝️
Vierailija kirjoitti:
Kun meinasin ottaa kissan niin sanoo, älä ota mitään eläintä riesaksi, no kissa on ollut jo 12 vuotta.
Anteeksi mutta näistä kommenteista ei näy se sävy jolla ne on esitetty, ja siksi on mahdoton ottaa kantaakaan. Tuohan on voitu sanoa täysin hyväntahtoisesti ja se voi olla todella ystävällisesti tehty, että varoittaa lastaan jostain virheestä jonka on itse ehtinyt kokeilla. Jos välit ovat normaalit, ei se ole painostusta, kritiikkiä tai mitään muutakaan ikävää.
Tietysti voi olla että sen lausuvalla äidillä ei ole ollut yhtään eläintä riesanaan ja tosiasiassa ilkeä silmien välähdys samalla on tarkoitettu vihjaamaan, että sinä olit se hänen elämänsä riesa jota hän syvästi katuu. Mutta en minä sitäkään osaa ihastella, kun nykyisin äidinymmärtämisvaatimukset ovat vaihtuneet hyvin kylmäkiskoisiin kommentteihin, joissa markkinoidaan suhdemallia, jossa vaihtuvuus on korkein hyve, ja vuorovaikutus pelkkää vaahtokarkkia. Imelää, täyttää tilan, ei maistu miltään ja jälkikäteen on äklö olo ja paskan maku suussa. Koska suhteista puuttuu tosiasiallinen ravinto, eli järkevä vuorovaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaa, että jos nyt äiti pidättäytyisit kommentoimasta ulkonäköäni, enhän minäkään jauha sinun epäkohdistasi, se kun ei ole kovin hedelmällistä ja aiheuttaa vain pahaa mieltä.
Aloittajan äiti ei kuitenkaan tiukasti ottaen jauha (pysyväisluonteisista) epäkohdista vaan kommentoi helposti muutettavissa olevia asioita. Joista huomauttaminen on hänen kasvuympäristössään ollut yleistä huolenpitoa.
Ei ole vielä osoitettu että aapeen äiti on narsisti, rajaton tai edes ilkeä. Joten jos ei lähdettäisi liikkeelle siitä ajatuksesta, että onhan sen oltava.
Tässä ketjussa on käsittämättömän monta ihmistä jotka tapaavat selvästi äitiään säännöllinen vaikka siitä ei ole kuin murhetta, ja ottavat vielä lapsensa mukaan katsomaan mallia miten pskaa kohtelua siedetään!
Luulen, että aika monen kannattaisi ilmoittaa äidilleen, että joko ilkeä kommentointi loppui tai tapaamiset loppuu, ja sitten toteuttaa tämä.
Täällä myös yksi jo ihan aikuisen ikään ehtinyt tytär, jota äiti arvostelee. Tai arvosteli, koska olen ottanut reilusti etäisyyttä.
Äitini on aina kokenut oikeudekseen olla jonkinlainen totuuden torvi, asioissa joista ei välttämättä edes tiedä ja ennen kaikkea asioista, jotka eivät hänelle kuulu.
Ja kun näistä totuuden tai ainakin äitini mielestä totuuden laukomisista on pahoittanut mielensä tullaan äitini marttyyrivaiheeseen: eikö mitään saa sanoa, voihan sitä nyt keskustella, ihan hyvällä minä nyt tämänkin tarkoitin, ihan sinun omaksi parhaaksi minä tästä sanoin tms.
Lisäksi kouluttamaton ja duunaritaustainen äitini on oman elämänsä Hyacinth Buckee, on aina ollut. Kulissien on pitänyt olla kunnossa, ja muiden on esitettävä näytelmää äitini käsikirjoituksen mukaan, tosin se kässäri on vain äitini päässä, joten etenkin lapsena
oli vaikea arvailla mitähän nyt olisi parasta tehdä tai miten olla, äiti pääsi toitottamaan kuinka toistaitoinen olenkaan ja mitä milloinkin ja sitten tietysti kuinka omaksi parhaakseni kertoo tämän ja monta muuta asiaa.
Tätä jatkui ja jatkui, välillä pääsin kauemmas, välillä opiskelin ulkomailla ja työn perässä muutin toiseen kaupunkiin.
Silti äitini aina onnistui pääsemään elämääni ja ihoni alle tavalla tai toisella. Vasta kun huomasin, että tekee samoja asioita omille lapsilleni havahduin, että ei tule tapahtumaan, että tämä taakka tulisi vielä minunkin lapsilleni kannettavaksi.
Taakkaahan olin kantanut koko ikäni. Äitini ajoi minut ylikiltiksi, ylitunnolliseksi ylisuorittajaksi.
Eikä mikään suoritus, mikään saavutus koskaan kuitenkaan ollut tarpeeksi.
Burn out tuli ryminällä nelikymppisenä, tajusin vasta terapiassa, että loppuunpalamisen merkit olivat olleet ilmassa jo vuosia, mutta ylisuorittajana en ollut antanut itselleni mitään mahdollisuutta nähdä merkkejä.
Terapiassa minullekin vasta valkeni, että voin luottaa itseeni, voin kuunnella itseäni ja laittaa rajat sille mitä elämässäni teen, ketä elämääni kuuluu, ja mitä elämältäni oikeasti haluan.
Kiinnostavia havaintoja omasta elämästä ja itsestäni alkoi pulpahdella esille. Voi kunpa vain olisin löytänyt itseni terapian kautta jo aiemmin, mutta onneksi kuitenkin edes nyt.
Haaveilen jatko-opinnoista, paremmasta työpaikasta, muutosta isompaan kaupunkiin, uusista harrastuksista. Ja miksi en voisi toteuttaa näitä?
Olen myös itse parempi äiti, kun olen oma itseni, luotan itseeni ja kunnioitan itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Äitinne näkevät totuuden ja kun heillä on jo ikää eikä enää syytä mielistellä lapsiaan tai silitellä totuutta siitä millaisia k..u..s..i..päitä heidän lapsensa ovat, he sanovat asian suoraan. Totuus on sitten lasten vaikea kestää, tietysti. Katsokaa peiliin älkääkä syytelkö muita!
Monella aikuisella on kusipäinen äiti, jonka kusipäisyys vain lisääntyy vanhetessaan.
Kusipäät eivät ymmärrä näkemäänsä katsoessaan peiliin.
-Pitääkö sitä meikata joka päivä ja noin paljon? -Kyllä
-Taasko laitat lippiksen päähän, etkä laita tukkaa? - Joo
-Sulla on taas maha kasvanut - vai niin
-Sulla on liian lyhyt paita, miksi et osta tunikoita - en halua
eiköhän noilla jo aika pitkälle pärjää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttako tollaselle se että antaa samalla mitalla takaisin?
Noille rajattomille loukkajille ei voi sanoa mitään. Kolmas maailmansota pystyssä heti.
Minä sanon neutraalin tyynesti etten keskustele hänen kanssaan omasta ulkonäöstäni enkä halua myöskään sitä kommentoitavan. Lisäksi sanon että ei hänkään halua että kommentoin hänen ulkonäköään, vai haluaako? Täältä pesee.
Jos tästä sitten syttyy kolmas maailmansota, niin voi voi 😊
En ole ollut enää ns. kiltti tyttö murrosiän jälkeen. Itseään saa ja pitää suojella, eikä tarvitse olla henkisesti jyrättynä, vaikka jyräävä olisi oma äiti.
Kertoisin äidilleni tuossa tilanteessa kuinka pahalta tuntuu, että hänellä on jatkuvasti kommentoitavaa ulkonäöstäni. Kertoisin myös, että sen on loputtava. Jos asiaan ei tulisi muutosta pakkasin asiaan vielä kerran ja tekisin äidilleni selväksi, ettei ihmissuhteemme voi jatkua jollei moinen lopu. Niin tärkeästä asiasta on kyse.