Miksi jotkut naiset luulevat, ettei parisuhde huonone lapsen myötä?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:38"]

Lasten tulo ei suoranaisesti huononna parisuhdetta vaan aika usein huonontaa tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Nämä on kaksi eri asiaa.

[/quote]

Kyllä ne tässä tarkoittavat ihan samaa asiaa. Parisuhdetyytyväisyys on tosiaan se käsite, jota alan tutkimuskirjallisuudessakin usein käytetään.

Tässä ketjussa nyt kilpaa todistellaan, että ei meidän parisuhde ainakaan... Sepä kiva, mutta minua kiinnostaisi kuulla selityksiänne sille, miksi se parisuhteen huononeminen sitten yllättää niin monet, vaikka asian ei todellakaan pitäisi tulla yllätyksenä. -ap

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:56"]

Jokainen tietää, että lapsen syntymä voi kiristää esim. työnjakoriitoja. Jokainen tietää myös, että jatkuva tiivis arki voi etäännyttää puolisoita. 

[/quote]

Vaan kun kaikki eivät tunnu tietävän. Pikemminkin ollaan lapsen hakkimisen jälkeen todella hämmästyneitä, että miten tämä parisuhde onkin yhtäkkiä tällaista tervanjuontia, kun vielä vuosi sitten oltiin onnellisia. Onko ongelma siinä, että mihinkään ongelmiin ei haluta varautua, koska mielikuva perheidyllistä on niin hallitseva? -ap

[/quote]

Kyllä tietävät. Mutta sellaisetkin riskit, jotka ovat tiedossa, voivat järkyttää ja aiheuttaa pahan pettymyksen. Jokainenhan luulee, tai ainakin toivoo ITSE olevansa viisaampi ja paremmassa parisuhteessa. Sinäkin ap luulet osaavasi ennakoida ja suhtautua järkevästi - mutta odotapa, kun elämässäsi tulee ekoka aitoja vastoinkäymisiä, et ehkä olekaan ihan niin rauhallinen.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:41"]

Toisaalta lapsettomatkin parit eroavat, joten ei ne lapset mikään erityinen uhka parisuhteelle ole.

[/quote]

Ihmisiä kuolee ratissa myös selvin päin, joten ei humalassa ajaminen mitenkään erityisen vaarallista ole.

Jotain tolkkua nyt näihin päätelmiin, kiitos. -ap

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:53"]

Kyllä tietävät. Mutta sellaisetkin riskit, jotka ovat tiedossa, voivat järkyttää ja aiheuttaa pahan pettymyksen. Jokainenhan luulee, tai ainakin toivoo ITSE olevansa viisaampi ja paremmassa parisuhteessa. Sinäkin ap luulet osaavasi ennakoida ja suhtautua järkevästi - mutta odotapa, kun elämässäsi tulee ekoka aitoja vastoinkäymisiä, et ehkä olekaan ihan niin rauhallinen.

[/quote]

Älä viitsi sotkea asioita. Totta kai eroon liittyy hyvin usein pettymystä, järkytystä ja muita epämiellyttäviä tunteita. Ne ovat ihan ymmärrettäviä. Mitä en ymmärrä on se, miksi jotkut ovat yllättyneitä parisuhdetyytyväisyyden romahtamisesta lapsen syntymän jälkeen. On yleisesti tiedossa, että todennäköisesti niin käy, mutta tätä asiaa ei joko tiedetä tai sitten tämä tieto halutaan sulkea pois mielestä.

Miksi jotkut yllättyvät löytäessään itsensä parisuhdekriisistä lapsen syntymän jälkeen? Sen ei todellakaan pitäisi olla mikään yllätys. -ap

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:52"]

Et varmaan ala seurustelemaankaan koskaan, koska suurin osa on eronnut jossain vaiheessa parisuhteesta? Useimmiten ihmisillä on monia parisuhteita ennenkuin löytyy "se oikea", ja ne kaikki suhteet on aiemmin päättyneet eroon. Eli ylivoimaisesti suurin osa kaikista parisuhteista päättyy eroon. 

[/quote]

Tämä on väärä analogia. Oikeampi vertaus olisi se, että menen naimisiin jonkun kanssa, eroan ja sitten tilitän, miten en olisi koskaan uskonut, että avioliitto voisi koskaan päättyä eroon. Kukaan ei toivo eroa eikä kukaan tovo, että parisude huonee lapsen saamisen jälkeen. Silti kaikkien luulisi tietävän, että parisuhteet päättyvät viimeistään kuolemaan ja että åarisuhdetyytyväisyys todennäköisesti heikkenee, kun perheeseen lisätään uusi jäsen. -ap

[/quote]

Et ymmärrä kansssaihmisiäsi, ap. Eivät he sano, että "en olisi koskaan uskonut, että avioliitto voisi päättyä eroon". He sanovat, että "en olisi koskaan uskonut, että MINUN aviolittoni voisi päättyä eroon".

Tilastomatematiikassa ja oman elämän elämisessä on se vinha ero, että jotta jotain kivaa elämässään saavuttaa, on otettava riskejä ja uskottava parasta, tilastotodennäköosyyksiäkin uhmaten. Jos joku menee naimisiin ajatellen jo valmiiksi, että tää nyt on vaan tätä, väliaikaista ja päättyy varmaan eroon, niin todennäköisyys toteutuu varmasti. Ilman toivoa ei ole halua panostaa ja nähdä vaivaa!

Ja siksi moni muös järkyttyy. Eihän MULLE niin pitänyt käydä, minä yritin kaikkeni! 

Ja vaikka tietäisikin, että riskit olivat nähtävissä, siitä järkyttyy silti.

(13)

31, kiitos. Ja olet oikeassa, näitä aloituksia on täällä nykyään todella paljon. Mutta ei se tarvitse kuin pari traumatisoitunutya tyyppiä, joilla on liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä!

(13)

Miksei jotkut miehet luule ettei parisuhde huonone pettämisen jälkeen!

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:53"]

Kyllä tietävät. Mutta sellaisetkin riskit, jotka ovat tiedossa, voivat järkyttää ja aiheuttaa pahan pettymyksen. Jokainenhan luulee, tai ainakin toivoo ITSE olevansa viisaampi ja paremmassa parisuhteessa. Sinäkin ap luulet osaavasi ennakoida ja suhtautua järkevästi - mutta odotapa, kun elämässäsi tulee ekoka aitoja vastoinkäymisiä, et ehkä olekaan ihan niin rauhallinen.

[/quote]

Älä viitsi sotkea asioita. Totta kai eroon liittyy hyvin usein pettymystä, järkytystä ja muita epämiellyttäviä tunteita. Ne ovat ihan ymmärrettäviä. Mitä en ymmärrä on se, miksi jotkut ovat yllättyneitä parisuhdetyytyväisyyden romahtamisesta lapsen syntymän jälkeen. On yleisesti tiedossa, että todennäköisesti niin käy, mutta tätä asiaa ei joko tiedetä tai sitten tämä tieto halutaan sulkea pois mielestä.

Miksi jotkut yllättyvät löytäessään itsensä parisuhdekriisistä lapsen syntymän jälkeen? Sen ei todellakaan pitäisi olla mikään yllätys. -ap

[/quote]

Kyllä se olet nyt sinä itse, ap, joka sotket asioita. Ihmiset ilmaisevat tuollaisilla lauseilla pettymystään ja järkytstään. Vaikka sinä tiedät jokaisen joskus kuolevan, olisit silti järkyttynyt ystäväsi tai sukulaisesi kuolemasta. Aina ihminen toivoo parasta, ja sen vuoksi on typertynyt, kun huono onni/kohtalo osuu kohdalle. Ei se sen kummempaa ole. Teorian ja käytännön ero.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:23"]On toki, mutta ajattelin että ap voisi suoraan linkata olennaisia tutkimuksia, kun on kerran asiaan perehtynyt. Minulla on nimittäin mielikuva, että onnellisuus-parisuhde-lastensaanti-yhteydet eivät ole lainkaan noin yksinkertaisia, kuin ap väittää (mielikuva perustuu mm. konferenssiesitelmiin ja keskusteluihin tutkijoiden kanssa), mutta en ole lukenut alkuperäistutkimuksia, kun ei ole ollut tarvetta.

[/quote]

Ok. Itse en osaa sanoa itse asiaan muutakuin linkata aiheesta tämän: http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/

[/quote]

Ok, kiitos! Tuossahan mainitaan paljon alkuperäistutkimuksia. -edellinen

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:38"]

Lasten tulo ei suoranaisesti huononna parisuhdetta vaan aika usein huonontaa tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Nämä on kaksi eri asiaa.

[/quote]

Kyllä ne tässä tarkoittavat ihan samaa asiaa. Parisuhdetyytyväisyys on tosiaan se käsite, jota alan tutkimuskirjallisuudessakin usein käytetään.

Tässä ketjussa nyt kilpaa todistellaan, että ei meidän parisuhde ainakaan... Sepä kiva, mutta minua kiinnostaisi kuulla selityksiänne sille, miksi se parisuhteen huononeminen sitten yllättää niin monet, vaikka asian ei todellakaan pitäisi tulla yllätyksenä. -ap

[/quote]

Ketkä nyt ovat yllättyneet? Minusta joka tuutista toitotetaan, miten vauvan syntymä on kriisi parisuhteelle. Parisuhteen tilaa kartoitetaan neuvolassa ennen ja jälkeen synnytyksen ja mitä kaikkea.

Vastauksena otsikon kysymykseen: en minä tiedä, miksi JOTKUT naiset luulevat, ettei parisuhde huonone lapsen myötä. Kyllähän jokaisen siihen kannattaa varautua, että se SAATTAA huonontua. Mutta SAATTAA se myös parantua, tai pysyä suht ennallaan. Tai vain muuttua, mutta ei parempaan tai huonompaan suuntaan. Ei tässä asiassa mitään automaattista kuviota ole. Lapsia kannattaa hankkia sitten kuin on ihan aikuisten oikeesti aikuinen ja osaa kantaa vastuun teoistaan. Aikuinen ymmärtää, että vauvan yöheräilyt, uhmaikä ja muut hankalat vaiheet ovat vain vaiheita, siis ohimeneviä. Aikuinen ei odota, että elämä olisi koko ajan vain hauskaa ja kivaa, vaan välillä on myös rankkaa ja tylsää. Ja sitten taas oikein kivaa, vielä kivempaa, ja superkivaa. Sitähän se elämä on.

-

Totta kai sitä yllättyy, kun muutokset ovat sellaisia, joita on vaikea ennakoida etukäteen. Kun on kyse perheestä, joissa on jäseniä 3 tai enemmän, alkaa niitä muuttujia olla jo aika monta.

Ap, tilastot eivät maalaa kyllä ihan noin kurjaa kuvaa.

Väestöliiton tilastojen mukaan 40 prosenttia avioeroista tapahtuu lapsettomille pareille, noin neljännes yksilapsisille, noin neljännes kaksilapsisille, noin kymmenen prossaa kolmilapsisille ja noin kolme prosenttia neli- tai useampilapsisille (2011).  Katsopa raportti nimeltä Eronneisuus lapsiperheissä.

Ok, parisuhteista on lapsettomia enemmän kuin lapsellisia, 35% perheistä on lapsettomia parisuhteita ja 31% sellaisia, että samassa taloudessa asuu ainakin yksi lapsi. Toisin sanoen ko. Tilastossa ovat lapsettomia myös ne vanhemmat pariskunnat, joilla lapsi/lapset ovat jo muuttaneet kotoa.

Ero on, mutta se ei ole suuren suuri. Lapsiperheissä erotaan hiukan enemmän, muttei nyt mitenkään järisyttävän paljon. 

Pariauhdetyytyvyys ei ole tietenkään ihan sama asia kuin erotilastot. Jotkut sinnittelevät huonossa avioliittossa lasten takia. Toiset taas eroavat juurikin suojellakseen lapsia riitaisuudelta yms. Kolmannet eivät eroa lapsettomasta avioliittosta, koska kokevat jäävänsä silloin ihan yksin. Tyytyväisyyttä on kumminkin todella vaikea arvioida, ja voi olla, että jotkut ilmaisevat herkemmin tyytymättömyyttään kuin toiset.

Tietävät...

Usein lasten piikkiin menee asioita, jotaka eivät ole lapsista kiinni. Yhtä hyvin suhde voi väljähtyä tai joku alkaa ärsyttämään ilman lapsiakin, kyse on ehkä enemmänkin kyllästymisestä/elämän arkipäivästymisestä/tms. asioista jotaka vain muuttuu ajan kuluessa.

Ap:lla on selvästi kriisi, uskaltaisiko yrittää lasta vai ei. Haluaisiko ikinä lapsia, ehkä ei haluakaan. Löytyisikö mies tai kestäisikö oma parisuhde jos perheeseen tulisi vauva. Keskustele niistä asioista jotka sinua vaivaa, äläkä lähde tällaiseen lapselliseen jankutukseen. Jos asiat on sinulle ihan selviä, niin älä suotta viihdytä itseäsi vauva-palstalla vaan mene nauttimaan elämästäsi!

Sanoisin, että parisuhde huonontuu lapsen myötä jos käsitys perheelämästä ja kasvatuksesta ei kohtaa. Kannattaa keskustella ennen lasten hankintaa millaisrn lapsuuden on itse saanut ja minkälainen vanhempi haluaa olla. Tietysti kannattaa puhua myös parisuhteesta, mitä jos vauva on huonouninen, miten seksin käy ja olla yhteisymmärryksessä siitä, että halut on sama kuin nälkä tai jano. Oma aika, tukevaisuuden suunnitelmat, rauha töiden jälkeen kahvia juoden (tarvitseeko), raha asiat, ...

Kun laåsi tulee taloon on niin paljon enemmän aasioita, mitkä pitää ottaa huomioon. Vedetään yhtä köyttä ja jos toinen höllää tai haluaisi vaihtaa suuntaa, kyllä siitä riitaa tulee. Moni unohtaa ajatella sitä elämää etukäteen. 

JOskus se oma käytös väsyneenä ja vanhemmuus yllättää. Ei olekaan sellainen kuin kuvittelee.

45, tuohon varmaan vaikuttaa sekin, että suhteen alkuvaiheessa ei ole lapsia, ja romantiikkaa roihuaa. Kun suhde kiertyy toiselle tai kolmannelle vuosikymmenelle, se alkaa olla jo väljähtyneempi, ja kaikenlaisia ongelmiakin on todennöisemmin kuin suhteen alussa. Lapsien todennäköisyys kasvaa.

Toisin sanoen ei pitäisi vertailla eri-ikäisiä suhteita, vaan samanikäisiä. Tyyliin kolme vuotta kestänyt parisuhde, lapseton, yksilapsinen, kaksilapsinen jne. Eikä kaksi vuotta kestänyt lapseton parisuhde verrattuna 18 vuotta kestäneeseen kolmilapsiseen!

48, minä olen hyvin, hyvin skeptinen sen suhteen, mitä tuollaisista kymmenvuotissuunnitelmista on apua. Kun ihminen suunnittelee tulevaa, hän tietää kyllä kaikenlaisia riskejä, muttei aidosti voi tietää sitä, miten tulee käyttäytymään täysin uudenlaišessa tilanteessa, koska ei voi tietää kaikkia elämän muuttujia ko. tilanteessa. 

Esimerkki valaiskoon asiaa. Voi, toki voi ja kannattaakin jutella vaikkapa isäkandidaatin kanssa siitä, mitä tehdään, jos vauvalla todetaankin kromosomivirhe. Mutta paljonko tuosta on apua, kun raskaaksi tulo ei onnostukaan helposti, vaan vasta viiden vuoden lapsettomuushoitojen päästä? Tilanne on täysin eri, ja suhtautuminenkin ehkä muuttunut ja asia pitää miettiä taas ihan kokonaan alusta. Tai entä, jos ekat kaksi lasta olivatkin terveitä, mutta vasta ihan pieniä taaperoita, ja se down-tieto osuukin vahinkoraskauden kohdalla ja niin, että samaan aikaan mies joutuu yllättäen työttömäksi ja äldillä todetaan vakava perussairaus.... Se aiemmin jyrkästi aborttia vastustanut nainen saattaakin olla nyt sitä mieltä, että ilman muuta keskeykseen, mikä yllättää miehen tyystin.

Paljon voi ja kannattaa jutella arvoista ja unelmista. Mutta mikään etukäteis"varautuminen" ei takaa, etteikö elämä voi yllättää kovastikin.

13

Ensi kerralla, kun joku ihmettelee, miten parisuhde on mennyt todella paljon huonnommaksi lapsen syntymän jälkeen, kysyn suoraan: mitä oikein kuvittelit tapahtuvan? Vähän niin kuin rattijuoppu päivittelisi, että miten sitä nyt yhtäkkiä ojaan päätyi.

Asioilla on seurauksensa, eivätkä ne seuraukset katoa silmät ummistamalla. -ap