Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut naiset luulevat, ettei parisuhde huonone lapsen myötä?
22.09.2014 |
Jatkuvasti saa lukea avauksia naisilta, jotka yllättyvät siitä, miten huonoksi suhde on mennyt, kun kahden aikuisen suhde on vaihtunut pikkulapsiperheen elämään. Se on eräs yleisimmistä ketjun aiheista täällä: mies vetäytyy, kaikesta riidellään, erolla uhkaillaan...
Olen lapseton ja silti tiedän, että kaikkein todennäköisin seuraus lapsen hankkimisesta on se, että parisuhde laitetaan koville. Asia on hyvin tutkittu ja dokumentoitu. Elävätkö vauvakuumeiset naiset jossakin fantasiamaailmassa, vai miksi tästä ollaan aina niin hämmästyneitä?
Kommentit (102)
Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, ettei ap lue kommentteja lainkaan, tai hyppää epämieluisat yli ja unohtaa samantien. Hän vain toistaa mantraansa toistamasta päästyäänkin. Eipä hän toisaalta ole ainoa lajiaan, aika yleistähän tällainen "keskustelu" on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi onkin viisasta joittenkin naisten kohdalla hankkia lapsi yksin potentiaalisen miehen kanssa. Ei tule parisuhderiitoja, mutta saa ihanan lapsen. Moni kuitenkin päätyy ajastaan yh:ksi, joten sama olla sitä jo alkumetreillä. Toki mieheksi kannattaa bongata äijä, jolla on pätäkkää.
Meillä on suhde huonontunut siitä kun lapsi tuli. Ei podettu vauvakuumetta vaan oltiin sillä meiningillä että lapsi tulee jos on tullakseen. Nyt sitten avioliitto natisee liitoksistaan ja tässä nyt mietitään, mitä tehdään. Ja kyllä tämä vaan yllätyksenä tuli, ensimmäiset kaksi kuukautta elettiin vielä niin onnellista perhe-elämää pienen vauvan kanssa ja nyt vuosi myöhemmin eletään kun kämppikset jotka riitelee joka asiasta. Että empä olisi uskonut.
Mutta turha ap:n yleistää ja vierittää tästäkin syytä pelkästään vauvakuumeisten naisten niskoille. Ihan samalla lailla ne miehetkin niitä lapsia haluaa ja suhteessa molemmat on vastuussa sen toimimisesta.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:37"]
Sinä olet älyllisesti kovin, kovin epärehellinen. Laitoit tuonne Ylioppilaslehden jutun, jossa oli tarkoitushakuisesti kaivettu lapsettomuuttA tukevia tutkimuksia,
[/quote]
En ole linkannut mitään juttua. Toisin väittäminen on joku erehdys tai epärehellisyyttä. -ap
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:39"]
Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, ettei ap lue kommentteja lainkaan, tai hyppää epämieluisat yli ja unohtaa samantien.
[/quote]
On totta, että ohitan kommentit, joissa ketjun aihe ymmärretään tarkoituksella tai tahattomasti väärin ja jankutetaan jotakin siitä, miten kommentoijan oma parisuhde ei ainakaan huonontunut. Varsinaiseen kysymykseeni on hyvin harva onnistunut vastaamaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:40"]
Meillä on suhde huonontunut siitä kun lapsi tuli. Ei podettu vauvakuumetta vaan oltiin sillä meiningillä että lapsi tulee jos on tullakseen. Nyt sitten avioliitto natisee liitoksistaan ja tässä nyt mietitään, mitä tehdään. Ja kyllä tämä vaan yllätyksenä tuli, ensimmäiset kaksi kuukautta elettiin vielä niin onnellista perhe-elämää pienen vauvan kanssa ja nyt vuosi myöhemmin eletään kun kämppikset jotka riitelee joka asiasta. Että empä olisi uskonut. Mutta turha ap:n yleistää ja vierittää tästäkin syytä pelkästään vauvakuumeisten naisten niskoille. Ihan samalla lailla ne miehetkin niitä lapsia haluaa ja suhteessa molemmat on vastuussa sen toimimisesta.
[/quote]
Hyvä tarkennus. Totta kai myös miehet voivat yllättyä siitä, että parisuhde kehittyy huonompaan suuntaan.
Osaatko analysoida, miksi tämä muutos yllätti? Oletan, ettet ole perehtynyt onnellisuustutkimukseen, mutta kai sinulla nyt oli arkikokemukseen perustuvia havaintoja siitä, mitä parisuhteille voi lasten myötä tapahtua? -ap
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 15:53"]Ensi kerralla, kun joku ihmettelee, miten parisuhde on mennyt todella paljon huonnommaksi lapsen syntymän jälkeen, kysyn suoraan: mitä oikein kuvittelit tapahtuvan? Vähän niin kuin rattijuoppu päivittelisi, että miten sitä nyt yhtäkkiä ojaan päätyi.
Asioilla on seurauksensa, eivätkä ne seuraukset katoa silmät ummistamalla. -ap
[/quote]
Usko tai älä mutta ei ihmiset ajattele noin pessimistisesti kuin sinä ja varaudu lapsen tullessa ensimmäisenä eroon. Jos se on sulle syy olla hankkimatta lapsia että suhde huononee, niin elä sen rarkaisun kanssa mutta älä syyllistä siitä ihmisiä jotka lapsia hankkii. Vaikka sinä kuvittelet tietäväsi millaista se elämä lapsen kanssa on niin usko pois, et tiedä. Eikä sitä kukaan muukaan tiedä etukäteen, kaikkeen ei pysty varautumaan vaikka miten kuvittelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 15:53"]Ensi kerralla, kun joku ihmettelee, miten parisuhde on mennyt todella paljon huonnommaksi lapsen syntymän jälkeen, kysyn suoraan: mitä oikein kuvittelit tapahtuvan? Vähän niin kuin rattijuoppu päivittelisi, että miten sitä nyt yhtäkkiä ojaan päätyi. Asioilla on seurauksensa, eivätkä ne seuraukset katoa silmät ummistamalla. -ap [/quote] Usko tai älä mutta ei ihmiset ajattele noin pessimistisesti kuin sinä ja varaudu lapsen tullessa ensimmäisenä eroon. Jos se on sulle syy olla hankkimatta lapsia että suhde huononee, niin elä sen rarkaisun kanssa mutta älä syyllistä siitä ihmisiä jotka lapsia hankkii. Vaikka sinä kuvittelet tietäväsi millaista se elämä lapsen kanssa on niin usko pois, et tiedä. Eikä sitä kukaan muukaan tiedä etukäteen, kaikkeen ei pysty varautumaan vaikka miten kuvittelisi.
[/quote]
Olet lukenut ketjua ilmeisen huonosti. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset hankkivat lapsia, en ole syyllistänyt ketään enkä ole tarjonnut kuvitelmiani siitä, minkälaista elämä lapsen kanssa on. Kysymykseni on ainoastaan, miksi niin moni tuntuu olevan aidosti ihmeissään ja yllättynyt siitä, että lasten hankkiminen voi heikentää parisuhdetyytyväisyyttä, vaikka tutkimuskirjallisuus ja arkielämä ovat täynnä näyttöä siitä, että niin voi käydä ja luultavasti myös käy. Onko kyse aidosta tietämättömyydestä vai jonkinlaisesta psykologisesta mekanismista? -ap
Minä ainakin olin aidosti yllättynyt kun tajusin että MINUN perheessäni työnjako muuttui epäreiluksi lasten syntymän jälkeen (mikä luonnollisesti aiheutti sitä tyytymättömyttä parisuhteeseen). Asiasta oli puhuttu paljon etukäteen, aiemmin teimme kotityöt puoliksi ja mies vaikutti kaikin puolin järkevältä ja hyvältä tyypiltä. Olin todellakin kummissani kun tajusin, että mies ei kaikista lupauksista ja puheista huolimatta sittenkään osallistunut ihan oikeasti kotitöihin, vaan muuttui äidin pikku apuriksi, joka pyydettäessä kyllä vaikkapa laittoi lapsen likaiset astiat tiskikoneeseen, mutta ei koskaan oma-aloitteisesti sitä tehnyt (vaikka oman lautasensa koneeseen laittoikin).
Parisuhde kyllä voi hyvin (yhdessä olemme olleet 18 v, lapset koululaisia), mutta silti negatiivisesti yllättynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:56"]
Minä ainakin olin aidosti yllättynyt kun tajusin että MINUN perheessäni työnjako muuttui epäreiluksi lasten syntymän jälkeen (mikä luonnollisesti aiheutti sitä tyytymättömyttä parisuhteeseen). Asiasta oli puhuttu paljon etukäteen, aiemmin teimme kotityöt puoliksi ja mies vaikutti kaikin puolin järkevältä ja hyvältä tyypiltä. Olin todellakin kummissani kun tajusin, että mies ei kaikista lupauksista ja puheista huolimatta sittenkään osallistunut ihan oikeasti kotitöihin, vaan muuttui äidin pikku apuriksi, joka pyydettäessä kyllä vaikkapa laittoi lapsen likaiset astiat tiskikoneeseen, mutta ei koskaan oma-aloitteisesti sitä tehnyt (vaikka oman lautasensa koneeseen laittoikin).
[/quote]
Miksi olit yllättynyt tästä? Tuo kuviohan on tuttu jokaiselle, joka on vähääkään lukenut tätä palstaa?
(Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että Aihe vapaan lukeminen tulisi olla pakollinen osa seksuaalikasvatusta.) -ap
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:46"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:40"]
Meillä on suhde huonontunut siitä kun lapsi tuli. Ei podettu vauvakuumetta vaan oltiin sillä meiningillä että lapsi tulee jos on tullakseen. Nyt sitten avioliitto natisee liitoksistaan ja tässä nyt mietitään, mitä tehdään. Ja kyllä tämä vaan yllätyksenä tuli, ensimmäiset kaksi kuukautta elettiin vielä niin onnellista perhe-elämää pienen vauvan kanssa ja nyt vuosi myöhemmin eletään kun kämppikset jotka riitelee joka asiasta. Että empä olisi uskonut. Mutta turha ap:n yleistää ja vierittää tästäkin syytä pelkästään vauvakuumeisten naisten niskoille. Ihan samalla lailla ne miehetkin niitä lapsia haluaa ja suhteessa molemmat on vastuussa sen toimimisesta.
[/quote]
Hyvä tarkennus. Totta kai myös miehet voivat yllättyä siitä, että parisuhde kehittyy huonompaan suuntaan.
Osaatko analysoida, miksi tämä muutos yllätti? Oletan, ettet ole perehtynyt onnellisuustutkimukseen, mutta kai sinulla nyt oli arkikokemukseen perustuvia havaintoja siitä, mitä parisuhteille voi lasten myötä tapahtua? -ap
[/quote]
En ole perehtynyt, koska se ei meidän perhettä mitenkään auta. Ja miksi tämä nyt yllätti? No samalla lailla kun kaikkia muitakin. Että ei meille käy niin. Että ei erota koskaan. Ennen lapsen tuloa puhuttiin ja puhuttiin miten sitten lapsen tultua toimitaan niin ja tehdään näin ja kasvatetaan noin. Ja ollaan niitä hemmetin täydellisiä vanhempia ja tehdään kaikki "oikein". No se on helppo puhua etukäteen mutta ne arvot ja asenteetkin muuttuu. Ihminen kasvaa siinä lapsen mukana ja ne asiat jotka ennen oli niin mustavalkoisia, ei enää välttämättä ole niin.
Ennen lasta suhteen hoitaminenkin oli helpompaa, nyt se suhteen hoitaminen merkataan kalenteriin, että kuukauden päästä saadaan olla yö kahdestaan. Ei sitä kahdestaan osannut kuvitella että se suhde vaatii nyt enemmän töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:18"]En tiedä. Meillä on kuukauden vanha vauva ja ainakin vielä parisuhde on lähinnä vahvostunut. Mieskin on ihan haltioitunut vauvasta, hoitaa, höpöttää ja laulaa. Yöheräämiset ei väsytä vielä kumpaakaan. Parisuhde on seksiä lukuunottamatta ennallaan. Seksiäkin sitten jälkitarkastuksen jälkeen taas.
Ja kyllä vaikeita aikojakin tulee, mutta jos suhde kunnossa, niistäkin selvitään. Ja vaikeita aikoja tulee ilman lapsiakin.
Sama, kun joku sanoo, että avioliitto pilaa suhteen. Meillä sekin lähinnä vahvisti yhteenkuuluvuutta ja tiimihenkeä, kuten lapsikin..
[/quote]
Kyllä mulla tulis seksiä ikävä, sitä kun ei mikään vauvaonni voi korvata
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 17:28"]
En ole perehtynyt, koska se ei meidän perhettä mitenkään auta. Ja miksi tämä nyt yllätti? No samalla lailla kun kaikkia muitakin. Että ei meille käy niin. Että ei erota koskaan. Ennen lapsen tuloa puhuttiin ja puhuttiin miten sitten lapsen tultua toimitaan niin ja tehdään näin ja kasvatetaan noin. Ja ollaan niitä hemmetin täydellisiä vanhempia ja tehdään kaikki "oikein". No se on helppo puhua etukäteen mutta ne arvot ja asenteetkin muuttuu. Ihminen kasvaa siinä lapsen mukana ja ne asiat jotka ennen oli niin mustavalkoisia, ei enää välttämättä ole niin. Ennen lasta suhteen hoitaminenkin oli helpompaa, nyt se suhteen hoitaminen merkataan kalenteriin, että kuukauden päästä saadaan olla yö kahdestaan. Ei sitä kahdestaan osannut kuvitella että se suhde vaatii nyt enemmän töitä.
[/quote]
Kiitos vastauksestasi. Tuo lihavoimatta jättämäni osio sai minut ajattelemaan, että kyseessä on varmaan persoonallisuusero. En ole itse sen tyyppinen ihminen, että kuvittelisin itseni tai parisuhteeni olevan mitään erityistapauksia. Samat ongelmat ja riskit koskevat varmasti minun suhdettani siinä missä monien muidenkin. Minulla ei ole taipumusta perusteettomaan optimismiin vaan olen elämänasenteeltani ennemminkin realisti.
Tuosta lihavoidusta osuudesta olen kyllä aidosti hämmästynyt. Minulla on sen verran lapsia hankkineita ystävä, että vaikeus on kyllä tuttua, vaikken ole sitä itse joutunutkaan -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:37"]
Sinä olet älyllisesti kovin, kovin epärehellinen. Laitoit tuonne Ylioppilaslehden jutun, jossa oli tarkoitushakuisesti kaivettu lapsettomuuttA tukevia tutkimuksia,
[/quote]
En ole linkannut mitään juttua. Toisin väittäminen on joku erehdys tai epärehellisyyttä. -ap
[/quote
Kovin ainakin siteeraat siinä olleita tietoja. Paha tietää, oletko linkannut vai et.
olet älyllisesti epärehellinen sikäli,että huomioit vain teesejäai tukevat, ja jätät huomiotta niiden kanssa ristiriitaiset. Lisäksi et harrasta alkeellistakaan tutkimuskritiikkiä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:39"]
Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, ettei ap lue kommentteja lainkaan, tai hyppää epämieluisat yli ja unohtaa samantien.
[/quote]
On totta, että ohitan kommentit, joissa ketjun aihe ymmärretään tarkoituksella tai tahattomasti väärin ja jankutetaan jotakin siitä, miten kommentoijan oma parisuhde ei ainakaan huonontunut. Varsinaiseen kysymykseeni on hyvin harva onnistunut vastaamaan. -ap
[/quote]
Ap, sinun mielestäsi "onnistunut vastaus" = samaa mieltä kanssasi. Tyypillinen nuori ja mustavalkoisesti ajatteleva av-vela olet.
Aikuiset ihmiset ymmärtävät, että rankkoja vaiheita tulee ja että kun niistä selvitään, suhde on entistä merkityksellisempi. Aina täsdä ei onnistuta. Perhe-elämä ri sovi kaikille. Minun ja miejeni suhde on paljon parempi kuin ennen lapsia, vaikka hybänoli silloinkin.
Ap, se, että lapsettomat eli todennäköisesti suhteensa alussa olevat vastaavat olevansa tyytyväisempiä parisuhteeseensa kuin vuosia yhdessä olleet parit ei merkitse, että nimenomaan lapset ovat se riskitekijä. Ehkä meitä ei ole vain tarkoitettu vuosikymmenien mittaiseen suhteeseen. Elämänmittainen parisuhde on historiallisesti tarkoittanut jotain 10-20 vuotta, ei nykyisen eliniän mahdollistamia 50-70 vuotta!
Tutkimusten mukaan se romanttinen ensihuuma kestää vajaat kolme vuotta, ja sen jälkeen rakastuminen korvautuu rakastamisella, kumppanuuden rooli kasvaa. Jos huonosti käy ja pari ei tuohon muutokseen kykene, niin liitto väljähtyy ja hajoaa.
Siksi pyyhin noin suoraan sanoen perspuoleni tutkimuksilla, joissa verrataan erimittaisia suhteita keskenään. Suhteen pituus on aivan keskeinen tekijä. Samoin jonkun toteama kulttuurien roolipaine ja se, miten tasa-arvoisesti kodin työt jaetaan ja saako mies oman, itsenäisen isän roolin, vai jääkö etäiseksi elättäjäksi ja statistiksi.
Jokaisessa pitkässä suhteessa on ylä- ja alamäkensä. Meilläkin. Mutta niissä ei ole ensi- tai edes toissijassa ollut kyse lapsista. Työnjako on aiheuttanut riitoja monessa muussakin elämänmuutoksessa, mm. silloin, kun mies oli työtön ja minä elätin meitä. Seksipuoleen on vaikuttanut eniten liki 30 vuoden myötä tullut rutiini - toisen voi tuntea myös vähän turhan hyvin. Toisaalta siitä tuttuudesta on tietenkin valtavasti myös iloa.
Mutta lapseton ei voi edes kuvitella, millaista yhteenkuuluvuutta, arvostusta, iloa, rakkautta ja huumoria olemme vuosien mittaan saaneet lapsistamme ja heidän kauttaan myös toisistamme. Uskon aidosti, että ilman lapsia olisimme varmaan ryytyneet jo toisiimme, mutta lapset tuovat puolisosta esiin uusia mukavia puoli. Ei pelkästään huonoja.
Tämä tietysti on sinusta ap väärä vastaus, koska se sotii jyrkkiä ennakkokäsityksiäsi vastaan. Jännästi tuolla sanoit, että osa ei ole "ymmärtänyt" aloitustasi, ja on alkanut puhua omasta parisuhteestaan. Etkä viitsi niitä vastauksia edes kommentoida. Kumminkin kun "joku" (tyylistä päätellen tosin sinä ihan itse) kirjoitti parisuhdeongelmistaan, niin jopas se oli sinusta hienoa ja mielenkiintoista tekstiä....
;-)
Olin ihan varma ennen kun lapset syntyivät että elämä muuttuu, tulee riitoja ja erotaan. Minulla oli aika negatiivinen käsitys lapsiperhe-elämästä. Sitten syntyi lapset. Ei sairastettu, ei yöheräämisiä, ei itkua
Helppoa ja mukavaa elämää joka toi ilon ja merkityksen elämään. Miehen kanssa vahvistui keskinäinen ymmärrys ja hellyys.
Tietysti lapsi huonontaa joitakin parisuhteen osa-alueita ja tuo tukuittain huolia niin kauan kuin vanhemmat (etenkin äitinä näin ajattelen) elää. Olen läheltä seurannut perheitä, joissa vammainen tai mt-ongelmainen lapsi (ikää lapsella 15-50v) ja se kipu, mikä näkyy vanhempien kasvoista, kun lapsi taas kerran kiidätetään piipaa-autolla psykoosissa hoitoon, on sanoinkuvaamatonta.
Tietysti lapsi tuo sisältöä, onnea ja iloa, mutta kaikilla ei vaan elämä mene aurinkoisella puolella katua.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:24"]
Kuule, ei se todennäköisyys nyt niin iso ole :-)))
[/quote]
Todenäköisyys siihen, että parisuhdetyytyväisyys heikkenee huomattavasti lasten saamisen jälkeen, on erittäin suuri.
Ilmeisesti näitä asioita ei tosiaan kovin hyvin tunneta. -ap
[/quote]
Sinä olet älyllisesti kovin, kovin epärehellinen. Laitoit tuonne Ylioppilaslehden jutun, jossa oli tarkoitushakuisesti kaivettu lapsettomuuttA tukevia tutkimuksia, mutta siinäkin oli todettu, että JOS kysytään ihmisten arviota elämänsä onnellisuudesta kokonaisuudessaan, lapettomat eivät enää olleetkaan sen onnellisempia. Ihmiset voivat tuntea olonsa tyytyväiseksi ja onnellisiksi JUURI SIKSI, että kokevat tekevänsä työtä ja kokevansa epämukavuutta hetkellisesti, mutta hyvän, arvokkaan ja itselleen rakkaan asian puolesta! Sama asia kuin työ: aika harva sanoisi, että ihanaa, kun saan juuri nyt olla töissä, eikä lekotella kotona sohvalla - mutta silti hyvin harva ajattelee, että olisipa kiva pelkästään lekotella sohvalla, eikä ollenkaan tehdä töitä. Useimmat arvostavat työtä ja tasapainoa le on ja työn välillä.
Lisäksi tässä on tuotu esille se tekijä, jota tutkimuksissa ei ainakaan tuon lehtijutun mukaan oltu otettu huomioon, ja se oli parisuhteen mitta. Mitä pidempi parisuhde, sitä todennälköisemmin on lapsia, mutta myös leipiintymistä ja romantiikan vähenemistä, ihan riippumatta lapsista.
Kolmas tekijä on työn ja vastuun jako. Siteeratut tutkimukset olivat useimmat anglosaksisia, ei pohjoismaisia. mieti, mitä eroja on vastuunjaossa, kotitöiden ja lastenkasvafuksen jaossa Pohjoismaissa verrattuna vaikkapa Yhdysvaltoihin? Niinpä.... Ei ihme, jos sidllä isät ovat heikommin sitoutuneita isyyteen ja äidit ryytyneempiä koti- ja kasvatustyöhönsä.
Tämmöiset asiat on tapana huomioida yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, tiedätkös...