Hah! Tyytyväinenkin lapsi on viallinen, neuvolasta lähete aivokuvaan

Sukulaislapsi oli vauvana harvinaisen "kiltti", ts. ei itkenyt lainkaan ja nukkui paljon. Ensimmäinen reaktio, kun terveydenhoitaja sanoi, että kaikki ei ole kunnossa, oli aggressiviinen puolustautuminenja th:n haukkuminen.  Mutta kyseessä siis vauva. Ko. lapsi on vaikeasti kehitysvammainen. Lapsi ei jaksanut olla hereillä tai itkeä. 

[
Mistä päättelet tuon perusteella, että lapsi tiedostaa kivun?
Yksi lapsistani "tiedostaa" pipiksi sen, että tulee verta ja tarvitsee laastarin.
Koheltavaa 5-vuotiasta on kyllä varmasti sattunut joskus niin, että itkee kovaa.
testattiinko kiputunto vastaanotolla? Onko lapsellasi ollut murtumaa tms. koskaan?

quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:47"]Kuten aloitusviestissäni sanoin, poika itkaisee jos sattuu, muttei jää ulvomaan vaan jatkaa tekemisiään. Hän reagoi kuten aikuinen. Eilenkin poika pelleili jarrusukillaan ja tömpsähti parkettiin polvi edellä. Vilkaisi polveaan ja tokaisi, että ei hätää ei sattunut. Kyllä hän tiedostaa kivun, mutta eihän aikuisetkaan nyyhkytä kivusta? Ap
[/quote]

Btw; miks 5- vuotiaalla on jarrusukat? Curlingilta alkaa kuulostaa. Lapsi kuin aikuinen. Eikä tarvitse itkeä. Mites hänen sisaruksensa? Entäs pettymysten sieto?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:17"]Voi jösses. Tämä neuvoloiden seulonta on mennyt ihan pelleilyksi. Vanhemmistakin tehdään ihan neuroottisia kaiken maailman epäilyillä. Huumorilla kai pitää vain suhtautua ja nauraa hihaansa hölmöilyjä. Lapset kun vaan on niin erilaisia ja kehittyvät normaalistikin kukin omaan tahtiinsa. Kunpa ne täditkin sen ymmärtäisi. Meidän poika oppi puhumaan viiveellä, jälkeenpäin miettien ajattelen että "parani kaikesta hoidosta huolimatta". Tuli siinäkin sellaisia ylilyöntejä ja hysterisointia...

[/quote] no ne ttädit ja opet ja muut on alansa asiantuntijoita. Mä oon niin väsynyt sun kaltaisiin.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:16"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:55"] Samaa tulin sanomaan, paskapuhetta, terveydenhoitaja ei tee tuollaisia epäilyjä, eikä varsinkaan kirjoittele lähetteitä aivokuviin. Ja kyllä ne terveydenhoitajat tietävät mikä on normaalin rajoissa (jotka ovat laajat) ja mikä ei.   [/quote] Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen, ei ne terv.hoitajat aina kyllä ihan tiedä, mikä on normaalin rajoissa. Meille tarjottiin 3 v:lle kasvuhormonia terv.hoitajan toimesta, kun oli hänen mielestään niin lyhyt. Ei ottanut huomioon, että vanhemmat ja isovanhemmatkin kaikki ovat lyhyitä, eihän lapsestakaan voi silloin pitkää tulla. En suostunut, onneksi. Nyt on lapsi jo yli kaksikymppinen ja isäänsä pidempi kumminkin, aivan normaalipituinen. Toisen lapsen kohdalla samainen hoitaja mittasi päänympäryksen, joka olikin kummasti pienentynyt edellisestä :D. No, arvannet, etten sen kummemmin tähän enää reagoinut.. [/quote] Itse kuuntelin kerran vanhempainillassa kun joku vanhempi puhui samalla luokalla olevassa pojasta joka saa kasvuhormonia kun on niin lyhyt. Ajattelin että ok. En tuntenut noita vanhempia mutta pojan tiesin ja oli noin 150cm ja 15v. Kun menimme luokkaan opettajan mukana oli ihan ällikällä lyöty kun sain selville ketkä ovat em pojan vanhemmat. Isä noin 160 ja hentonen sekä äiti hyvä jos oli 145 cm ha todella pieni muutenkin. En kyllä käsitä millä laskuopilla pojasta olisi pitänyt tai voinut tulla kivin pitkä? Eikö lääkäri ollut tavannut tai kysynyt vanhempien pituutta?

[/quote] Äkkiseltään maallikkokin voisi todeta, että jos äiti on 145-senttinen, niin hyvähän se on lapselle antaa kasvuhorminia, ettei jäisi äitinsä tavoin alikasvuiseksi. Selkeästi äidille ei ole sitä kasvuhormonia annettu ja lapsi perinyt saman vaivan.

Minä en itkenyt vauvana koskaan. Ihan normaali ihminen musta on tullut.

Minä olen 34v ja käytän jarrusukkia liukkaan parketin vuoksi. Poika samasta syystä. Voi hirveää! Ap

Höpö höpö. Tämä on provo.

Jopas tästä kehkeytyi keskustelua :) Anteeksi kiukutteluni, olin vain niin ärsyyntynyt neuvolan jälkeen. Poika on normaali, paljon ystäviä. Ei mitään autismiin viittaavaa, kyllähän sen olisi jo ajat sitten huomannut? Poika ei muutenkaan kolhi itseään, välillä kaatuilee tai kompastuu. Ap

Neuvolan terveydenhoitaja ei voi tehdä lähetettä aivojen magneettikuvaan, ei edes neuvola lääkäri voi tehdä. Että se tästä provosta...

Ja teille yksityiskohtiin tarttuville; neuvolalääkäri sanoi laittavansa lähetteen eteenpäin, että tehdään magneettikuvaus. Olen itsekin ollut magnettikuvissa, tietysti sinne mennään neurologin kautta. Ehkä minä tyhmä ajattelin sen olevan teille itsestäänselvyys ja tämän tarinan kannalta turha asia mainita erikseen. Ap

Minkälainen tunneilmasto ap:n kotona on? Näytetäänkö siellä tunteita? Itketään ja nauretaan? Vai onko tunteiden näyttäminen niukkaa? Tällöin kyseessä saattaisi olla mallioppiminen. Lapsi pyrkii olemaan samanlainen kuin muutkin perheenjäsenet. Poikien tunteettomuuttahan vielä vahvistetaan. Ei ole vierasta vieläkään, että sanotaan, etteivät pojat itke.

Jotenkin tunnistan itseni tästä jutusta. Meillä kotona ei suuremmin tunteiltu. Äiti ei osannut suhtautua tunneilmaisuihin eikä lohduttaa, vaan hän suuttui, jos esim. itki. Niinpä sitten vähitellen opin, ettei itku auta markkinoilla. En ole tunteeton, mutta en osaa juurikaan näyttää tunteita, vaan patoan kaiken sisääni. Vaikka äiti on maannut haudassa jo pitkään, niin vieläkin jostain nousee mieleen pelko ivallisesta tai vihaisesta henkisestä iskusta ja pois kääntymisestä. Vie ap lapsesi tutkimuksiin ja myös terapiaan, jos sitä ehdotetaan. Lapsen elämä helpottuu, kun hänen ei tarvitse padota tunteita sisäänsä, vaan voi ilmaista ne terveella tavalla.

psykopaatti ?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 17:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 16:16"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:55"] Samaa tulin sanomaan, paskapuhetta, terveydenhoitaja ei tee tuollaisia epäilyjä, eikä varsinkaan kirjoittele lähetteitä aivokuviin. Ja kyllä ne terveydenhoitajat tietävät mikä on normaalin rajoissa (jotka ovat laajat) ja mikä ei.   [/quote] Ottamatta kantaa ap:n tapaukseen, ei ne terv.hoitajat aina kyllä ihan tiedä, mikä on normaalin rajoissa. Meille tarjottiin 3 v:lle kasvuhormonia terv.hoitajan toimesta, kun oli hänen mielestään niin lyhyt. Ei ottanut huomioon, että vanhemmat ja isovanhemmatkin kaikki ovat lyhyitä, eihän lapsestakaan voi silloin pitkää tulla. En suostunut, onneksi. Nyt on lapsi jo yli kaksikymppinen ja isäänsä pidempi kumminkin, aivan normaalipituinen. Toisen lapsen kohdalla samainen hoitaja mittasi päänympäryksen, joka olikin kummasti pienentynyt edellisestä :D. No, arvannet, etten sen kummemmin tähän enää reagoinut.. [/quote] Itse kuuntelin kerran vanhempainillassa kun joku vanhempi puhui samalla luokalla olevassa pojasta joka saa kasvuhormonia kun on niin lyhyt. Ajattelin että ok. En tuntenut noita vanhempia mutta pojan tiesin ja oli noin 150cm ja 15v. Kun menimme luokkaan opettajan mukana oli ihan ällikällä lyöty kun sain selville ketkä ovat em pojan vanhemmat. Isä noin 160 ja hentonen sekä äiti hyvä jos oli 145 cm ha todella pieni muutenkin. En kyllä käsitä millä laskuopilla pojasta olisi pitänyt tai voinut tulla kivin pitkä? Eikö lääkäri ollut tavannut tai kysynyt vanhempien pituutta?

[/quote]

Olisin ymmärtänyt, jos tosiaan erityisen lyhyeksi olisi jäänyt, tai pelko, että tulee jäämään. Me vanhemmat olemme 163 ja 175 cm ja lapsi siis yli tuon 175 cm nyt aikuisena. Eli ei mielestäni kuitenkaan ihan kasvuhormonin paikka. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 17:48"]

Ja teille yksityiskohtiin tarttuville; neuvolalääkäri sanoi laittavansa lähetteen eteenpäin, että tehdään magneettikuvaus. Olen itsekin ollut magnettikuvissa, tietysti sinne mennään neurologin kautta. Ehkä minä tyhmä ajattelin sen olevan teille itsestäänselvyys ja tämän tarinan kannalta turha asia mainita erikseen. Ap

[/quote]

Niin, eli kuka tässä oli vammanen? Terkkari vai lääkäri?

5-vuotiaille tehdään neuvolassa Lene testit eli leikki-ikäisen neurologinen kehitys arvio. Todennäköisesti lapsellasi on ollut niissä testeissä jotain häikkää. Sen lisäksi voi tietenkin olla jotain juttua ollut, että lapsi ei osoita tunteitaan ikätasoisesti tjs. Jos lenessä on tarpeeksi häikkää, niin lähete eteenpäin lähtee taatusti, tokikaan kaikissa ei kuitenkaan mitään vikaa olekkaan.

Kaikkien mittarien tarkoitus on seuloa mukaan tarpeeksi terveitä. Jos mittarissa seulassa on aina vain sairaita, niin mittari on silloin liian suppea ja aivan takuulla mittarin ulkopuolelle jää vielä iso kasa sairaita, jotka eivät jää "kiinni".

Tämä tällä hetkellä työelämästä poisolevan innokkaan juristin kommentti on jostain puskista. Eihän kommentti, johon hän viittaa edes esitä, että mitään olisi ilman suostumusta tehty. Lähinnä viitatussa kommentissa on sarkasmia.

Onneksi juristit rasittavat vähemmän julkista terveydenhuoltoa.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:54"]

Psykologin , puheterapeutin, toimintaterapeutin testit. Neurologin tutkimus tottakai. Vanhempien haastattelut ja kirjalliset arviot. Em myös päiväkodista. Viikon tutkimusjakso osastolla. Kromosomitutkimukset, eeg ja magneettikuvaus. Nämä kuuluivat autismin kirjon tutkimukseen. Vahvimpana epäilynä asperger, joka sitten diagnoosiksi tulikin. En ymmärtänyt kertoa heille siellä neurolla, että kuvaus ei kuuluu ollenkaan tähän tutkimukseen, mutta en ollut vielä silloin lukenut tätä vauva palstalta.

[/quote]

Tuota noin. Minä olen vanhempainlomalla oleva juristi. Millä laillisella perusteella lapselle teetetään kokeita, jotka eivät kuulu määritetyn ongelman selvittämiseen? Lapsen huoltajilla on oikeus tietää, miksi lasta tutkitaan ja millaisia keinoja tutkimuksessa käytetään. Mihin tarkoitukseen näinä yhteiskunnan vararikon aikana on tehty ylimääräinen tutkimus, joka ei kuulu käsillä olevan ongelman selvittämiseen? Ja kenen päätöksellä? Kiitos.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 18:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 17:48"]

Ja teille yksityiskohtiin tarttuville; neuvolalääkäri sanoi laittavansa lähetteen eteenpäin, että tehdään magneettikuvaus. Olen itsekin ollut magnettikuvissa, tietysti sinne mennään neurologin kautta. Ehkä minä tyhmä ajattelin sen olevan teille itsestäänselvyys ja tämän tarinan kannalta turha asia mainita erikseen. Ap

[/quote]

Niin, eli kuka tässä oli vammanen? Terkkari vai lääkäri?

5-vuotiaille tehdään neuvolassa Lene testit eli leikki-ikäisen neurologinen kehitys arvio. Todennäköisesti lapsellasi on ollut niissä testeissä jotain häikkää. Sen lisäksi voi tietenkin olla jotain juttua ollut, että lapsi ei osoita tunteitaan ikätasoisesti tjs. Jos lenessä on tarpeeksi häikkää, niin lähete eteenpäin lähtee taatusti, tokikaan kaikissa ei kuitenkaan mitään vikaa olekkaan.

Kaikkien mittarien tarkoitus on seuloa mukaan tarpeeksi terveitä. Jos mittarissa seulassa on aina vain sairaita, niin mittari on silloin liian suppea ja aivan takuulla mittarin ulkopuolelle jää vielä iso kasa sairaita, jotka eivät jää "kiinni".

[/quote]

No kai se olisi aplle kerrottu jos testeissä jotain oli? Se pitää neuvolaohjeiden mukaan kertoa vanhemmille miten testi meni.

Mun veikkaus on, että niinkuin yleensä, ap:ll eon kerrottu paljonkin asioita, mutta

a) vain tämä yksi ykistyiskohta on jäänyt mieleen (kummittelemaan)

b) hän ei halua sanoa kaikkea.

Lääketieteellisestä diganostiikasta sen verran, että se on joskus hyvinkin vaikeaa. Olemme yksilöitä, mitkään säännöt eivät päde kaikilla ja samaan lopputulemaan (esim.diagnoosiin) voidaan päätyä eri tutkimuksilla.

Vertaa esimerkiksi: lapsi voi valittaa mahkipua, mutta hänellä onkin keuhkokuume tai korvatulehdus. Tai vanhempi voi tulkita, että lapsella on korva kipeä, vaikka oikeasti onkin appendisiitti.

Kyllä jokainen asiallinen lääkäri kuuntelee lapsen keuhkot, vaikka vanhempi sanoo, että maha on kipeä. Poissulkua. Tämä siis on yksinkertainen esimerkki. Kun menee monimutkaisiin, sopimuksenvaraisiin diagnooseihin (esim. autismi) mysö tutkimusmenetelmät ja päätelmät ovat monivivahteisia.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 18:15"]

No kai se olisi aplle kerrottu jos testeissä jotain oli? Se pitää neuvolaohjeiden mukaan kertoa vanhemmille miten testi meni.

 [/quote]

Tottakai pitää kertoa! Ihan yksityiskohtaisesti pitäs aina käydä ne testit läpi, vaikka niissä ei edes olisi mitään. Jospa on kerrottukin?

Voihan kuitenkin olla, että tämä terkkari tai lääkäri kumpi nyt olikaan (vai molemmat) on nyt vaan virkaintoisia ja ammattitaidottomia, eikä mitään vikaa oikeesti mistään löytynyt, mutta tutkia halutaan silti. Silloinhan se on ihan verorahojen tuhlausta. Tod. näk. kutsua magneettikuviin ei sitten ole tulossa, jos lähetteessä ei mitään muuta mainita, kun avauksessa oleva syy.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 17:46"]

Jopas tästä kehkeytyi keskustelua :) Anteeksi kiukutteluni, olin vain niin ärsyyntynyt neuvolan jälkeen. Poika on normaali, paljon ystäviä. Ei mitään autismiin viittaavaa, kyllähän sen olisi jo ajat sitten huomannut? Poika ei muutenkaan kolhi itseään, välillä kaatuilee tai kompastuu. Ap

[/quote]

Ei välttämättä olisi. En usko, että sinun lapsellasi olisi autismia, mutta kyllä esim. asperger usein tunnistetaan vasta kouluiässä. Joskus vasta aikuisena.