Miksi toiset perheet antavat 2-vuotiaan lapsen päättää kaikesta?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 21:13"]

Joo kyllä meidän esikoinen on aina tarttunut hanakasti tuohon konditionaalikysymyksen tarjoamaan mahdollisuuteen kieltäytyä ehdotetusta. Ja tarttuu edelleen. Eli sellainen ihastuttava kohteliaisuus meillä on pitänyt vaihtaa vähän suorempiin kehotuksiin. Ja olisin hävennyt silmät päästäni jos ekaluokkalaiseni olisi alkanut vänkäämään terveystarkastuksessa miksi hemoglobiini pitää ottaa. Enkä kyllä usko hetkeäkään etteikö th olisi selittänyt miksi se mitataan. Ja on kummallista jos ei vielä tuossa iässä ole ymmärtänyt miksi verikokeita yleensä otetaan. Tää on just tätä kun meidän PyryTuisku on niin erityinen ja omilla aivoillaan ajatteleva. Paitsi että ei ole kun ärsyttävä vänkääjä ja viisastelija, koska te olette aina antaneet sen olla.

[/quote]

Minä puolestani olin ylpeä lapsestani, joka osasi kyseenalaistaa käytännön, jolla ei ole mitään merkitystä lapsen terveydentilaa tutkittaessa. Yksi ainoa hemoglobiinimittaus kun ei kerro yhtään mitään, tarvittaisiin mittausten sarja ennen kuin yksilötasolla voidaan sen perusteella sanoa yhtään mitään.

Miksi sinun mielestäsi se hemoglobiini mitataan? Mistä se arvo kertoo - vai kertooko yksittäisesti yhtään mistään?

[/quote]

Häh? 

Hehee! Mun on nyt pakko tähän älyttömäksi menneeseen keskusteluun (en oo koko keskustelua edes jaksanut lukea) kommentoida. Päiväkodissa opetetaan lasta pyytämään "saisinko lisää maitoa" sensijaan että lapsi toteaa "lisää maitoa".
Ei aikuisellakaan ole siinä tilanteessa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta maitoa kun lapsi kohteliaasti toteaa saisinko maitoa.

Mielestäni on siis eroa kohteliaalla puhetavalla ja epäjohdonmukaisella kasvatustyylillä. Kyllä mäkin totean että nyt pitäisi alkaa valmistautua hammaspesulle. Lapset tietää että pian ollaan menossa hammaspesulle. Jos eivät sinne ala mennä omatoimisesti sanon uudelleen "on hammaspesun aika" jolloin sinne sitten viimeistään mennään. Tuo on mielestäni pehmeämpi tapa.

Samoin kylästä lähdettäessä annan ennakko "varoituksen" että mitäs jos lähdettäisiin kotiin päin. Lapsi varautuu siihen että pian on lähdön hetki.

Kyllä meillä on jo kolme 2 vuotiasta kasvatettu johdonmukaisen kohteliaasti. ;)

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:01"]

Minä puolestani olin ylpeä lapsestani, joka osasi kyseenalaistaa käytännön, jolla ei ole mitään merkitystä lapsen terveydentilaa tutkittaessa. Yksi ainoa hemoglobiinimittaus kun ei kerro yhtään mitään, tarvittaisiin mittausten sarja ennen kuin yksilötasolla voidaan sen perusteella sanoa yhtään mitään.

Miksi sinun mielestäsi se hemoglobiini mitataan? Mistä se arvo kertoo - vai kertooko yksittäisesti yhtään mistään?

[/quote]

Jostainhan se yksilöllisen hemoglobiinitason mittaaminen on aloitettava, jotta tiedetään mikä normaaliarvo on. Kyllä noissa rutiinimittauksissakin tulee välillä yllätyksiä esiin, Hb on alle viitearvojen. Saattaa esim. kertoa jostain sairaudesta tai ihan vain puutteellisesta ruokavaliosta (joko vanhempien taitamattomuudesta tarjota monipuolista ruokaa tai lapsen nirsoilusta). Jos arvo on alle viitearvon, tehdään pvk-lähete labraan.

Lapsesi ei todellakaan kieltäytynyt siksi, että olisi omalla 6-vuotiaan käsityskyvyllä osannut kyseenalaistaa mittauksen tarpeellisuuden. Älä yliarvioi 6-vuotiaan ajatusmaailmaa. Hän on joko sinun kuullut arvostelevan terveystarkastuksen tarpeellisuutta tai sitten ihan vain valitsi ettei halua häntä pistettävän, kuten kuka tahansa 6-vuotias mieluummin valitsisi. Teillä ei asu lapsineroa.

t. th

[/quote]

Ei meillä lapsineroa asu, mutta onneksi edes sellainen lapsi, joka osaa vaikka pedofiilille sanoa, että en tule kyytiisi, vaikka miten sanot, että äidinkin mielestä kyytiin täytyy tulla, kun se on tärkeää. Ja kyllä, rinnastan nyt terkkarin ja pedofiilin, koska kummallakin on tavoitteena ihan joku muu kuin lapsen paras. Olen lapsilleni opettanut, että kenelläkään, ei edes lääkärillä tai terveydenhoitajalla, ei ole oikeutta heihin koskea ilman lupaa. Kukaan ei saa heitä pistää, jos se ei ole sairauden hoitamisen kannalta tärkeää. Kyseenalaistan ihan itse suomalaisen näennäisterveydenhuollon, jossa tehdäänm turhia rutiinimittauksia sen sijaan, että puututtaisiin ihan oikeisiin ongelmiin.

Alhaisesta hemoglobiinista ei tehdä mitään lähetettä minnekään eikä hemoglobiinia nykyisin ennätetä seuraamaan. Leukemia ei sillä löydy. Lapsi tulee kotiin rautalääkemainos kädessä eikä terkkari ota esim. yhteyttä kotiin, että tilannetta tulisi seurata. Enkä kyllä ymmärrä, että mitä ihmeen normiarvon etsimistä on se, että hemoglobiibi mitataan alle 1v iässä ja seuraavan kerran ekalla luokalla.

[/quote]

Periaatteessa voisi löytyä leukemia, mutta toki hyvin harvinaista. Jos lapsella anemia otetaan lisää kokeita, jotta tiedetään minkälainen anemia on kyseessä ja mistä syystä.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:00"]Meillä joillakin on tosiaan helpot lapset. Olen itse samanlainen kuin 22, turhanpäiväiset ottelut lasten kanssa rasittavat minua enkä näe niissä mitään järkeä. En mitenkään jaksa motivoitua esittämään jotain äitiroolia seuraavat 18 vuotta lapsen synytmästä, koko ajan peläten että milloin auktoriteetti murtuu. Minun äitiydessäni on paljon iloa, rentoa meininkiä, hassuttelua ja melko tasavertaista olemista lasten kanssa. Päivässä on normaali päivärytmi, toiset otetaan huomioon aivan kuten minäkin otan muut huomioon, eikä tässä ole tarvinnut käydä mitään suuria kasvatuksellisia taisteluita. Esimerkiksi nukkuminen ja syöminen ei ole minulle ollut ikinä mikään kasvatuksellinen asia, koska lapseni nyt tuppaavat nukkumaan ja syömään joka päivä ja yleensä suurinpiirtein samaan aikaan. 

Jos minä hoidan asiat mieluiten hyvällä kuin tiukalla kurilla, niin kasvatan lapsia jotka oppivat saman käyttäytymismallin.  Toistaiseksi on tehonnut. Mulle saa Superkasvattajat naureskella ihan rauhassa, mut minulla on hyvät lapset, jotka käyttäytyvät hyvin, ovat sosiaalisia ja empaattisia, en näe syytä miksi toimiva systeemi pitäisi muuttaa.
[/quote]

Tämä kuulostaa hyvältä, ehkä lähimpänä omaa kasvatustyyliäni. En ollut edes ajatellut että oma tyylini näyttäytyisi sillä tavalla kuin ketjun th sanoo. Kyllä meilläkin aikuiset päättävät asioista. Vaikka joskus lause päättyy -ko tai -kö päätteeseen. Itseni on kasvatettu niin ettei mitään kiukuttelua tai vastaansanomista ole kestetty, on tehty niin kuin äiti on sanonut riippumatta minun mielipiteestä. Olen kyllä aikuisena saanutkin miettiä mitä itse haluan että erottamisen sen siitä mitä muut minulta haluavat ja odottavat. Toivon kasvattavan omasta lapsesta sellaisen että hän pärjää elämässä ja osaa pitää puolensa. Ja koen ettei se autoritäärinen kasvatus antanut minulle itseluottamusta tai itse arvostusta kun muut päättivät puolestani eikä minun mielipiteelläni ollut väliä. Esim en uskaltanut sanoa noin 12v ikäisenä että en pitänyt vaatteista joita äitini minulle osti ja joita minun oli pakko pitää. Tärkeintä kai on lapsen perusturvallisuus joka muodostuu niiden aikuisen asettamien rajojen lisäksi empaattisesta suhtautumisesta lapsen tunteisiin. Kyllä meillä lapsella on lupa kiukuttelua, sanon 2v:lle että Kyllä me nyt lähdetään ja pitää totella, jos ensimmäiseen toteavaan ehdotukseen Lähdettäiskö vastaus olisikin ollut ei.

Vinkeä keskustelu! Joku on näköjään ihan pihalla siitä, mitä tarkoittaa terveydenhuolto ja terveystarkastukset. Jos seulonta (esim. hemoglobiinin mittaus) on ihan turhaa, parempi varmaan jättää kaikki terkkari- ja lääkärikäynnit pois. Ei se haittaa jos tulee pitkälle edenneitä komplikaatiota, eipähän tullut tuhlattua aikaa rutiinitarkastuksissa!

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:04"]

Itseni on kasvatettu niin ettei mitään kiukuttelua tai vastaansanomista ole kestetty, on tehty niin kuin äiti on sanonut riippumatta minun mielipiteestä. Olen kyllä aikuisena saanutkin miettiä mitä itse haluan että erottamisen sen siitä mitä muut minulta haluavat ja odottavat. Toivon kasvattavan omasta lapsesta sellaisen että hän pärjää elämässä ja osaa pitää puolensa. Ja koen ettei se autoritäärinen kasvatus antanut minulle itseluottamusta tai itse arvostusta kun muut päättivät puolestani eikä minun mielipiteelläni ollut väliä. Esim en uskaltanut sanoa noin 12v ikäisenä että en pitänyt vaatteista joita äitini minulle osti ja joita minun oli pakko pitää.

[/quote]

Kurjaa. Minä opettelin omaa tahtoa vasta 23-vuotiaana, kun olin ensin ryssinyt elämäni samanlaisen miehen kanssa kuin vanhempani olivat. Minulta ei mitään kysytä, minun mielipiteelläni ei ole arvoa, minulla ei ole arvoa. Vasta avioeron myötä aloin opetella, mitä mieltä minä mistäkin asiasta olen ja myös sanoa sen ääneen niin, että muutkin kuulivat, ja odottaa, että muut myös kuuntelevat. Minä en todellakaan aio kasvattaa lastani samalla tavalla niin, että hän jää täysin paitsi itsetuntoa.

Jotkut tässä ketjussa eivät ymmärrä, että rajojen asettaminen ja mielipiteen kysyminen eivät sulje pois toisiaan.

Samoin tuo mitä joku sanoi siitä, että konditionaalia käytetään kohteliaisuusmuotona ja siihen odotetaan vastattavan yhtä kohteliaasti, oli hyvä pointti. Siinähän lapselle juuri opetetaan, että kun nätisti sanotaan, niin nätisti vastataan. Miten lapsi sen asian muuten oppisi sitten yhtäkkiä koulumaailmassa tai työelämässä? En minä pidä sellaisista ihmisistä, jotka käskyttävät muita ja puhuvat töykeästi - mutta ehkä heidän vanhempansa eivät osanneetkaan opettaa heille aikoinaan konditionaalia?

[/quote]

Tässä puhuttiin kaksivuotiaasta! Sen ikäisen ymmärrys on rajallinen, eikä niitä vaitoehtoja voi silloin antaa. Kun ei niitä oikeasti ole vaan äiti tai joku aikuinen tahtoo jotain tehtävän. Ei silloin voi kysyä tehdäänkö. Se ei ole kohteliaisuutta vaan harhaan johtamista.

Vaihtoehtoja ja päätäntävaltaa annetaan mahdollisuuksien rajoissa, kun ikää tulee. Jos 12-vuotiasta ei kuunnella ollenkaan, on perheessä paljon muutakin pielessä.
[/quote]

Hieman ot, mutta miten niin ei ole vaihtoehtoja? Kyllä meillä alle 2v päättää syökö tänään välipalaksi omenaa vai banaania, laittaako päähän lippalakin vai hatun, ja jos lapsi haluaa mieluummin punaisen kuin vihreän paidan, miksi kieltäisin? On paljon kasvattavampaa kysyä lapselta ja antaa tämän päättää asioista vanhemman määrittelemissä rajoissa, kuin vain sanella mitä tehdään.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:04"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:56"]

Menisitkö nukkumaan, Pukisitko päällesi, Ottaisitko antibioottilääkkettä... Kaikki noi lapselle selkeitä kehoituksia eikä mitään kysymyksiä?? Joopa joo... Onnea kasvatukseen vaan!!

[/quote]

Äänensävy sen ratkaisee.

Antaisitko suolan, mentäiskö elokuviin, pitäisi varmaan mennä jo nukkumaan... Sanamuodoltaan konditionaaleja mutta merkitykseltään jotain muuta kuin ehdollistavaa tai epävarmaa.

[/quote]

Miksi konditionaalissa?
[/quote]
Meilläkin usein puhutaan konditionaalissa lasten kanssa.
Ja voi sitä äidin ylpeyttä kun 2,5 vuotias sanoo ruokapöydässä: Saisinko lisää maitoa, kiitos?

2

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:48"]

Hehee! Mun on nyt pakko tähän älyttömäksi menneeseen keskusteluun (en oo koko keskustelua edes jaksanut lukea) kommentoida. Päiväkodissa opetetaan lasta pyytämään "saisinko lisää maitoa" sensijaan että lapsi toteaa "lisää maitoa". Ei aikuisellakaan ole siinä tilanteessa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta maitoa kun lapsi kohteliaasti toteaa saisinko maitoa. Mielestäni on siis eroa kohteliaalla puhetavalla ja epäjohdonmukaisella kasvatustyylillä. Kyllä mäkin totean että nyt pitäisi alkaa valmistautua hammaspesulle. Lapset tietää että pian ollaan menossa hammaspesulle. Jos eivät sinne ala mennä omatoimisesti sanon uudelleen "on hammaspesun aika" jolloin sinne sitten viimeistään mennään. Tuo on mielestäni pehmeämpi tapa. Samoin kylästä lähdettäessä annan ennakko "varoituksen" että mitäs jos lähdettäisiin kotiin päin. Lapsi varautuu siihen että pian on lähdön hetki. Kyllä meillä on jo kolme 2 vuotiasta kasvatettu johdonmukaisen kohteliaasti. ;)

[/quote]

My point exactly. Terkuin se joka puhuu 2-vuotiaalleen samoin kuin miehelleen.

Ja niitä harmaan sävyjä tietenkin on, en kuuhdy 0-100 alle sekunnin, vaan ellei leluja aleta kerätä sen lähdettäiskö -kysymyksen jälkeen, niin seuraava on "laitatko lelut laatikkoon, nyt lähdetään". Vasta sitten äänensävy tiukkenee.... ja tiukkenee aina siihen asti että kerran 3-v pisti talvihaalaria päälleen vasta autossa. Ihan se on niinkuin torkkukytkin herätyskellossa, tykkään itsekin ennakoinnista ja varoituksesta, enkä siitä että peitto reivitään päältä kesken unien..., (äitini harrastus).

Nykyisin 7v vastaa noihin lähdettäiskö/tekisitkö kysymyksiin että "mulla on tää väritys kesken, ehdinkö tehdä loppuun ensin". Eli en ole aivan väärässä kasvatuksessani ollut.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:00"]

Olen käyttänyt neuvolassa lapsia vuodesta 1999 aina vuoteen 2010 asti, mutta kertaakaan ei ole lasta riisuttu nakuksi lukuunottamatta ihan ensikäyntejä. Sen jälkeen on aina ollut vähintään vaippa ja myöhemmin alusvaatteet. Mistä lähtien 2v neuvolassa on pitänyt olla alasti?

[/quote]

Kaksivuotiaat punnitaan vielä alasti, koska suurimmalla osalla on neuvolassa vaippa päällä. Märässä vaipassa ei ketään punnita. Jos on pelkissä pikkuhousuissa, niin silloin pikkuhousut saa jäädä päälle. Tänne on nyt joku neropatti selittänyt ettei 6-vuotias suostuisi olemaan neuvolassa alasti... Tässä ketjussa puhuttiin kaksivuotiaista! Ja kuusivuotiaskin riisutetaan yleensä pikkuhoususilleen, jotta saadaan samalla tarkkailtua ryhtiä.

T. th, taas linjoilla

No jaa! Meil on kaikkien kolmen kanssa taisteltu, kun valvovat vaikka puoleen yöhön jos saavat:-) Olkaa iloisia helpoista lapsistanne! Nekin on erilaisia!

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:00"]Meillä joillakin on tosiaan helpot lapset. Olen itse samanlainen kuin 22, turhanpäiväiset ottelut lasten kanssa rasittavat minua enkä näe niissä mitään järkeä. En mitenkään jaksa motivoitua esittämään jotain äitiroolia seuraavat 18 vuotta lapsen synytmästä, koko ajan peläten että milloin auktoriteetti murtuu. Minun äitiydessäni on paljon iloa, rentoa meininkiä, hassuttelua ja melko tasavertaista olemista lasten kanssa. Päivässä on normaali päivärytmi, toiset otetaan huomioon aivan kuten minäkin otan muut huomioon, eikä tässä ole tarvinnut käydä mitään suuria kasvatuksellisia taisteluita. Esimerkiksi nukkuminen ja syöminen ei ole minulle ollut ikinä mikään kasvatuksellinen asia, koska lapseni nyt tuppaavat nukkumaan ja syömään joka päivä ja yleensä suurinpiirtein samaan aikaan. 

Jos minä hoidan asiat mieluiten hyvällä kuin tiukalla kurilla, niin kasvatan lapsia jotka oppivat saman käyttäytymismallin.  Toistaiseksi on tehonnut. Mulle saa Superkasvattajat naureskella ihan rauhassa, mut minulla on hyvät lapset, jotka käyttäytyvät hyvin, ovat sosiaalisia ja empaattisia, en näe syytä miksi toimiva systeemi pitäisi muuttaa.
[/quote]

Juuri näin! :)

Joo kyllä meidän esikoinen on aina tarttunut hanakasti tuohon konditionaalikysymyksen tarjoamaan mahdollisuuteen kieltäytyä ehdotetusta. Ja tarttuu edelleen. Eli sellainen ihastuttava kohteliaisuus meillä on pitänyt vaihtaa vähän suorempiin kehotuksiin. Ja olisin hävennyt silmät päästäni jos ekaluokkalaiseni olisi alkanut vänkäämään terveystarkastuksessa miksi hemoglobiini pitää ottaa. Enkä kyllä usko hetkeäkään etteikö th olisi selittänyt miksi se mitataan. Ja on kummallista jos ei vielä tuossa iässä ole ymmärtänyt miksi verikokeita yleensä otetaan. Tää on just tätä kun meidän PyryTuisku on niin erityinen ja omilla aivoillaan ajatteleva. Paitsi että ei ole kun ärsyttävä vänkääjä ja viisastelija, koska te olette aina antaneet sen olla.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 10:48"]

Hehee! Mun on nyt pakko tähän älyttömäksi menneeseen keskusteluun (en oo koko keskustelua edes jaksanut lukea) kommentoida. Päiväkodissa opetetaan lasta pyytämään "saisinko lisää maitoa" sensijaan että lapsi toteaa "lisää maitoa". Ei aikuisellakaan ole siinä tilanteessa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta maitoa kun lapsi kohteliaasti toteaa saisinko maitoa. Mielestäni on siis eroa kohteliaalla puhetavalla ja epäjohdonmukaisella kasvatustyylillä. Kyllä mäkin totean että nyt pitäisi alkaa valmistautua hammaspesulle. Lapset tietää että pian ollaan menossa hammaspesulle. Jos eivät sinne ala mennä omatoimisesti sanon uudelleen "on hammaspesun aika" jolloin sinne sitten viimeistään mennään. Tuo on mielestäni pehmeämpi tapa. Samoin kylästä lähdettäessä annan ennakko "varoituksen" että mitäs jos lähdettäisiin kotiin päin. Lapsi varautuu siihen että pian on lähdön hetki. Kyllä meillä on jo kolme 2 vuotiasta kasvatettu johdonmukaisen kohteliaasti. ;)

[/quote]

My point exactly. Terkuin se joka puhuu 2-vuotiaalleen samoin kuin miehelleen.

Ja niitä harmaan sävyjä tietenkin on, en kuuhdy 0-100 alle sekunnin, vaan ellei leluja aleta kerätä sen lähdettäiskö -kysymyksen jälkeen, niin seuraava on "laitatko lelut laatikkoon, nyt lähdetään". Vasta sitten äänensävy tiukkenee.... ja tiukkenee aina siihen asti että kerran 3-v pisti talvihaalaria päälleen vasta autossa. Ihan se on niinkuin torkkukytkin herätyskellossa, tykkään itsekin ennakoinnista ja varoituksesta, enkä siitä että peitto reivitään päältä kesken unien..., (äitini harrastus).

Nykyisin 7v vastaa noihin lähdettäiskö/tekisitkö kysymyksiin että "mulla on tää väritys kesken, ehdinkö tehdä loppuun ensin". Eli en ole aivan väärässä kasvatuksessani ollut.
[/quote]

Nimenomaan! Sama täällä! Ja yleensä en kehoitusta jätä niin viimetippaan etteikö vielä ehtisi värittää sen piirrustuksen loppuun.

Tosiaankin, rasittavaa olisi itsellekin kun yhtäkkiä kesken mukavan keskustelun kylässä mieheni toteaisi "nyt lähdetään". Ja samantien olisi myös lähdettävä.

T. Se kolme 2vuotiasta kasvattanut.

Pö

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:06"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:41"]

Kaverillani 2-vuotias lapsi. Kun minä olen kylässä ja kaverini haluaa mennä vessaan hän kysyy yleensä lapselta että menisitkö hetkeksi Vilman (minun) syliin että äiti pääsisi vessaan. En ymmärrä miksi hän kysyy niin koska lapsi kuulee äidin äänestä että häntä yritetään suostutella johonkin ei niin kivaa ja asian kysymysmuotokin jo kertoo sen että hänellä on oikeus kieltäytyä ja niin hän vastaakin että ei. Pari kertaa kaveri on vaan antanut lapsen syliini kysymättä mitään ja mennyt vessaan eikä lapsi ole välittänyt millään tavalla, tunteekin minut hyvin.

[/quote]

Ei sitten tullut mieleesi, että lapsi vain ei pidä sinusta? Ehkä hän tuntee olonsa tukalaksi, kun joutuu sinun syliisi. Kun äiti laittaa hänet ilmoittamatta sinun syliisi eikä vaikka lattialle leikkimään, hän on varmaan niin järkyttynyt, ettei saa sanaa suustaan.

Huomasitko muuten, että tuon edellisen kappaleen ensimmäinen lause on kysymyslause, vaikkei siinä ole lainkaan kysymyssanaa?
[/quote]ärsyttäviä mutseja lapsi ei pidä muka jostain. Rairasta paapomista.

Mä olen aupairina perheessä, jossa on melkein kolme-vuotias. Vanhemmat eivät laita kullannupulle rajoja, jonka seurauksena hän olettaa saavansa joka asiassa tahtonsa läpi. Joskus vanhemmat yrittävät sanoa ei, esimerkiksi silloin, kun lapsi haluaa lisää karkkia, mutta jos lapsi alkaa itkeä, myöntyvät vanhemmat heti. Voi apua. Tästä seuraa se, että vanhemmat ovat järjettömän väsyneitä, koska lasta pitää viihdyttää joka hetki. Vanhemmat eivät myöskään halua, että lapselle tulisi paha mieli joutuessaan nukkumaan omassa sängyssään, joten lapsi nukkuu vanhempiensa välissä, ja tästä johtuen isä nukkuu usein sohvalla. Lasta myös imetetään vieläkin, koska hän niin haluaa.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 21:20"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:06"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:41"] Kaverillani 2-vuotias lapsi. Kun minä olen kylässä ja kaverini haluaa mennä vessaan hän kysyy yleensä lapselta että menisitkö hetkeksi Vilman (minun) syliin että äiti pääsisi vessaan. En ymmärrä miksi hän kysyy niin koska lapsi kuulee äidin äänestä että häntä yritetään suostutella johonkin ei niin kivaa ja asian kysymysmuotokin jo kertoo sen että hänellä on oikeus kieltäytyä ja niin hän vastaakin että ei. Pari kertaa kaveri on vaan antanut lapsen syliini kysymättä mitään ja mennyt vessaan eikä lapsi ole välittänyt millään tavalla, tunteekin minut hyvin. [/quote] Ei sitten tullut mieleesi, että lapsi vain ei pidä sinusta? Ehkä hän tuntee olonsa tukalaksi, kun joutuu sinun syliisi. Kun äiti laittaa hänet ilmoittamatta sinun syliisi eikä vaikka lattialle leikkimään, hän on varmaan niin järkyttynyt, ettei saa sanaa suustaan. Huomasitko muuten, että tuon edellisen kappaleen ensimmäinen lause on kysymyslause, vaikkei siinä ole lainkaan kysymyssanaa? [/quote]ärsyttäviä mutseja lapsi ei pidä muka jostain. Rairasta paapomista.

[/quote]

Pidätkö sinä kaikista ihmisistä? Haluaisitko sinä istua ällöttävän ihmisen sylissä vain sen takia, että hän on perheenjäsenesi ystävä?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 21:13"]

Joo kyllä meidän esikoinen on aina tarttunut hanakasti tuohon konditionaalikysymyksen tarjoamaan mahdollisuuteen kieltäytyä ehdotetusta. Ja tarttuu edelleen. Eli sellainen ihastuttava kohteliaisuus meillä on pitänyt vaihtaa vähän suorempiin kehotuksiin. Ja olisin hävennyt silmät päästäni jos ekaluokkalaiseni olisi alkanut vänkäämään terveystarkastuksessa miksi hemoglobiini pitää ottaa. Enkä kyllä usko hetkeäkään etteikö th olisi selittänyt miksi se mitataan. Ja on kummallista jos ei vielä tuossa iässä ole ymmärtänyt miksi verikokeita yleensä otetaan. Tää on just tätä kun meidän PyryTuisku on niin erityinen ja omilla aivoillaan ajatteleva. Paitsi että ei ole kun ärsyttävä vänkääjä ja viisastelija, koska te olette aina antaneet sen olla.

[/quote]

Minä puolestani olin ylpeä lapsestani, joka osasi kyseenalaistaa käytännön, jolla ei ole mitään merkitystä lapsen terveydentilaa tutkittaessa. Yksi ainoa hemoglobiinimittaus kun ei kerro yhtään mitään, tarvittaisiin mittausten sarja ennen kuin yksilötasolla voidaan sen perusteella sanoa yhtään mitään.

Miksi sinun mielestäsi se hemoglobiini mitataan? Mistä se arvo kertoo - vai kertooko yksittäisesti yhtään mistään?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:00"]

Olen käyttänyt neuvolassa lapsia vuodesta 1999 aina vuoteen 2010 asti, mutta kertaakaan ei ole lasta riisuttu nakuksi lukuunottamatta ihan ensikäyntejä. Sen jälkeen on aina ollut vähintään vaippa ja myöhemmin alusvaatteet. Mistä lähtien 2v neuvolassa on pitänyt olla alasti?

[/quote]

Kaksivuotiaat punnitaan vielä alasti, koska suurimmalla osalla on neuvolassa vaippa päällä. Märässä vaipassa ei ketään punnita. Jos on pelkissä pikkuhousuissa, niin silloin pikkuhousut saa jäädä päälle. Tänne on nyt joku neropatti selittänyt ettei 6-vuotias suostuisi olemaan neuvolassa alasti... Tässä ketjussa puhuttiin kaksivuotiaista! Ja kuusivuotiaskin riisutetaan yleensä pikkuhoususilleen, jotta saadaan samalla tarkkailtua ryhtiä.

T. th, taas linjoilla

[/quote]

Meillä terkkari on sitä mieltä, että paita ja vaippa saa olla, harvalla se vaippa märkänä tuossa tilanteessa on ja sen voi vaihtaa kuivaan vai siivoaako terkkari lattiaa, kun lapsi pissii riemulla ympäriinsä?