Miksi toiset perheet antavat 2-vuotiaan lapsen päättää kaikesta?

Minä puhun ystävällisesti ja kohteliaasti kaikille, omat lapset sekä perheen koira mukaanluettuna. Eikä mikään estä sanomasta napakasti toisen kerran ja kolmanella sitten mennään kainalokyydillä, halusi tai ei. Koska olen totaaliyh en lähde taistelemaan lapsen kanssa määräysvallasta pikkuasioissa, vaan valikoin ne joissa on pakko voittaa. Kuten hampaidenpesu ja edes vähän ruoan syöminen oikeaan aikaan. Pihalta tullaan kotiin parin kohteliaan tiedustelun jälkeen. Persoonaani kuuluu toisen huomioonottaminen ja myötäileväisyys, en aio näytellä lapselle jotain ihan muuta, siitähän se soppa syntyykin, kyllä lapsi tajuaa teeskentelyn ja hämmentyy pahan kerran. Sinä voit pitää omat kasvatusmetodisi ihan vapaasti, mutta älä edes yritä sanella minulle mitään ylhäältäpäin. 

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:45"] [quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:28"]   On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita. Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia. Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä. Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä. [/quote]   Kaksivuotias ei ymmärrä tuollaisia intonaatioita, hän kuulee kysymyksen. Lapsi saa päättää joistain asioista, esim. laitetaanko tänään sininen vai keltainen paita tai ottaako hän puuroon voi- vai hillosilmän tai meneekö hän ensin keinuun vai liukumäkeen. Oikeastiko teillä kaksivuotias osaa perustaa päätöksensä jo johonkin Linnanmäen ja Särkänniemen välillä? :D  Hän ei voi päättää lähdetäänkö neuvolasta/puistosta/kylästä. Hän ei voi myöskään päättää siitä, meneekö nukkumaan. Harvaa kaksivuotiasta huvittaisi mennä nukkumaan samaan aikaan joka ilta, mutta vanhempi tietää että puolen tunnin päästä lapsi on yliväsynyt ja sitten menee kiukuksi. Säännöllinen rytmi luo lapselle turvaa. Tietenkin siinä vaiheessa, kun päiväunet ovat jäämässä pois, voi olla päiviä jolloin niitä ei nukuta ja toisina ne tarvitaan. Mutta illalla ei kannata antaa lapsen pyörittää, lapsi ei koe sitä turvallisena. Ja nukkumaanmenon kanssa temppuileva lapsi on muutenkin monessa perheessä melkoinen rasite, kun muut joutuvat menemään hänen tahdissaan. Entä jos jonain iltana tulee ohjelma, jota lapsi ei voi katsoa? Annetaanko lapsen päättää miten vanhemmat viettävät iltansa? Häntä hämmentää suuresti jos toisena iltana saa päättää nukkumaanmenostaan ja toisena ei.   t. th [/quote] Onko sinulla ongelmia omien lasten kasvatuksen kanssa? Kyllä meillä jokainen 2v (heitä on ollut 3 kpl) on mennyt ihan omia aikojaan nukkumaan joka ilta samoihin aikoihin ilman tappeluita ja määräämisiä. Meillä ei ole mitään pitkiä iltarituaaleja tms. eikä mitään määräämisiä, että nyt nukkumaan, ja silti ipanat on ihan ajoissa olleet sängyissään ja unessa. Eipä ole käynyt edes mielessä, että menivät ihan rikki tästä, koska saivat itse päättää asian! Toki hieman autettuina eli oli iltapalat ja -pesut, mutta ei mitään käskyjä. [/quote]Kaikki kaksivuotiaathan menevät kiltisti nukkumaa joka ilta. Jus just.

[/quote]

Suurin osa menee, ellei vanhemmat tee siitä isoa numeroa kuten tuo th

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:39"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:45"] [quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:28"]   On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita. Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia. Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä. Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä. [/quote]   Kaksivuotias ei ymmärrä tuollaisia intonaatioita, hän kuulee kysymyksen. Lapsi saa päättää joistain asioista, esim. laitetaanko tänään sininen vai keltainen paita tai ottaako hän puuroon voi- vai hillosilmän tai meneekö hän ensin keinuun vai liukumäkeen. Oikeastiko teillä kaksivuotias osaa perustaa päätöksensä jo johonkin Linnanmäen ja Särkänniemen välillä? :D  Hän ei voi päättää lähdetäänkö neuvolasta/puistosta/kylästä. Hän ei voi myöskään päättää siitä, meneekö nukkumaan. Harvaa kaksivuotiasta huvittaisi mennä nukkumaan samaan aikaan joka ilta, mutta vanhempi tietää että puolen tunnin päästä lapsi on yliväsynyt ja sitten menee kiukuksi. Säännöllinen rytmi luo lapselle turvaa. Tietenkin siinä vaiheessa, kun päiväunet ovat jäämässä pois, voi olla päiviä jolloin niitä ei nukuta ja toisina ne tarvitaan. Mutta illalla ei kannata antaa lapsen pyörittää, lapsi ei koe sitä turvallisena. Ja nukkumaanmenon kanssa temppuileva lapsi on muutenkin monessa perheessä melkoinen rasite, kun muut joutuvat menemään hänen tahdissaan. Entä jos jonain iltana tulee ohjelma, jota lapsi ei voi katsoa? Annetaanko lapsen päättää miten vanhemmat viettävät iltansa? Häntä hämmentää suuresti jos toisena iltana saa päättää nukkumaanmenostaan ja toisena ei.   t. th [/quote] Onko sinulla ongelmia omien lasten kasvatuksen kanssa? Kyllä meillä jokainen 2v (heitä on ollut 3 kpl) on mennyt ihan omia aikojaan nukkumaan joka ilta samoihin aikoihin ilman tappeluita ja määräämisiä. Meillä ei ole mitään pitkiä iltarituaaleja tms. eikä mitään määräämisiä, että nyt nukkumaan, ja silti ipanat on ihan ajoissa olleet sängyissään ja unessa. Eipä ole käynyt edes mielessä, että menivät ihan rikki tästä, koska saivat itse päättää asian! Toki hieman autettuina eli oli iltapalat ja -pesut, mutta ei mitään käskyjä. [/quote]Kaikki kaksivuotiaathan menevät kiltisti nukkumaa joka ilta. Jus just.

[/quote]

Suurin osa menee, ellei vanhemmat tee siitä isoa numeroa kuten tuo th
[/quote]No ei aina kyl mene! Haloo. Välillä kyl, mut aikakausia jolloin ei. Meil menee, mut kaveril ei, koska lapsi ei halua;)

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:16"]

Me kyllä kysymme usein taaperolta, haluaako hän tehdä jotain. Se ei ole päätäntävallan siirtämistä vaan mielipiteen kysymistä ja sen huomioimista, että lapsikin on ihminen ja osa perhettä. Silti me aikuiset teemme ne päätökset. Ehkä se kuulostaa muista "vapaalta kasvatukselta".

[/quote]

Kaksivuotias ei vielä ymmärrä tällaista kohteliaisuutta. Hän luulee, että hänelle annetaan mahdollisuus päättää, ja sitten ei tehdäkään niinkuin hän haluaa. "Lähdettäiskö" on minun suosikkini. Ei, älkää toki lähtekö vaan jääkää tänne huoneeseen leikkimään vaikka loppupäiväksi. Miksei voi sanoa "no niin, Pekka, lähdetäänpä" kun ollaan lähdössä? Silloin Pekkakaan ei turhaan luule että voi vastata kysymykseen "EI". Reilu peli kaikille eikä lapsikaan turhaan kuvittele että hänen pitää päättää tällaisista asioista.

t. se terveydenhoitaja

[/quote]

On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita.

Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia.

Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä.

Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä.

[/quote]

Huoh.

Ei tässä ketjussa varmaan tarkoitettu, että lapselta ei koskaan kysyttäisi mielipidettä mihinkään asiaan. Totta kai 2-v saa päättää silloin kun siihen on mahdollisuus, ja kysymys on tyyliin lähdettäiskö puistoon vai ankkalammelle?

MUTTA tässä on se asia, mitä sä et tunnu tajuavan: Ei lapsi ymmärrä niitä kontekstieroja, mitä liittyy siihen lähdettäiskö puistoon vai ankkalammelle, vai lähdettäiskö pois neuvolasta? Hän ei tajua, että jälkimmäisessä ei olekaan kyse oikeasta valinnasta, vaan sieltä lähdetään oikeasti. Tai ainakin pitäisi, siihen ei nähtävästi kaikki pysty. 

Ja mä ymmärrän kyllä että se tulee aikuisten välisestä kohteliaasta kommunikaatiosta, jossa se toimii, mutta lasten kanssa ei. Tein sitä itsekin aikani, kunnes mulla välähti siinä kohtaa kun lasten serkun äiti kyseli 4-vuotiaalta tyyliin " menisitkö sä päiväunille?" ja kun lapsi totesi että en, niin sai sitten raivarit lapselle. Paras oli kun kyseli että ottaisitko sä tän sun lääkkeen... ihan oikeasti, kuka lapsi vastaa joo? Eli ihan turhaa tappelua ja nimenomaan sitä lapsen yli kävelemistähän tuossa viritellään, tai lapsi saa päättää asioista, joista hän ei ole kypsä päättämään.

Meillä joillakin on tosiaan helpot lapset. Olen itse samanlainen kuin 22, turhanpäiväiset ottelut lasten kanssa rasittavat minua enkä näe niissä mitään järkeä. En mitenkään jaksa motivoitua esittämään jotain äitiroolia seuraavat 18 vuotta lapsen synytmästä, koko ajan peläten että milloin auktoriteetti murtuu. Minun äitiydessäni on paljon iloa, rentoa meininkiä, hassuttelua ja melko tasavertaista olemista lasten kanssa. Päivässä on normaali päivärytmi, toiset otetaan huomioon aivan kuten minäkin otan muut huomioon, eikä tässä ole tarvinnut käydä mitään suuria kasvatuksellisia taisteluita. Esimerkiksi nukkuminen ja syöminen ei ole minulle ollut ikinä mikään kasvatuksellinen asia, koska lapseni nyt tuppaavat nukkumaan ja syömään joka päivä ja yleensä suurinpiirtein samaan aikaan. 

Jos minä hoidan asiat mieluiten hyvällä kuin tiukalla kurilla, niin kasvatan lapsia jotka oppivat saman käyttäytymismallin.  Toistaiseksi on tehonnut. Mulle saa Superkasvattajat naureskella ihan rauhassa, mut minulla on hyvät lapset, jotka käyttäytyvät hyvin, ovat sosiaalisia ja empaattisia, en näe syytä miksi toimiva systeemi pitäisi muuttaa.

Th älä välitä, nää on näitä äiskiä joita ärsyttää kun joku tietää heitä paremmin. He ajattelevat että koska ovat äitejä niin he automaattisesti ovat parhaita äitejä ja kasvattajia. Eihän se ihan niin mene, joku voi ihan oikeasti tietää heitä paremmin. Mutta heitelkööt noita "meidän lapset ainakin on tosi järkeviä ja normaaleita vaikka saivat päättää itse sen ja tuon, että siitäs sait väärässä olet th!" -kommentteja. Rankkaa myöntää, että joku toinen saattaakin tietää kasvatuksesta enemmän.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:12"]

Mä puhun miehellekin noin...lähdettäiskö, mentäiskö....jos mieskin ymmärtää että se ei ole kysymys, niin miksei 2-vuotias. Lähinnä se antaa esim kylässä aikaa hoitaa asiat loppuun ja sitten lähdetään. Th:kin käsittää siitä että minä ja lapsi ollaan ymmärretty että homma on ohi...eli jos joku juttu vielä puuttuu, niin nyt on sen aika. Lapsikin tietää, että jos äidin kauniiseen puheeseen ei reagoi, niin seuraavaksi äiti räjähtää.

[/quote]

Tästäkin keskustelusta saa paljon iloa alkavaan päivään. Rinnastat siis miehen ja 2-vuotiaan toisiinsa. On teillä muuten tosi fiksuja taaperoita, kun osaavat tulkita puheen intonaatiot. Varmaan ymmärtävät abstraktin ajattelunkin jo viimeistään esikouluiässä... 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 07:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:12"]

Mä puhun miehellekin noin...lähdettäiskö, mentäiskö....jos mieskin ymmärtää että se ei ole kysymys, niin miksei 2-vuotias. Lähinnä se antaa esim kylässä aikaa hoitaa asiat loppuun ja sitten lähdetään. Th:kin käsittää siitä että minä ja lapsi ollaan ymmärretty että homma on ohi...eli jos joku juttu vielä puuttuu, niin nyt on sen aika. Lapsikin tietää, että jos äidin kauniiseen puheeseen ei reagoi, niin seuraavaksi äiti räjähtää.

[/quote]

Tästäkin keskustelusta saa paljon iloa alkavaan päivään. Rinnastat siis miehen ja 2-vuotiaan toisiinsa. On teillä muuten tosi fiksuja taaperoita, kun osaavat tulkita puheen intonaatiot. Varmaan ymmärtävät abstraktin ajattelunkin jo viimeistään esikouluiässä... 

[/quote]

Ja sekö on sitten hieno kasvatusmetodi, että ensin maanitellaan ja lepertellään vähän aikaa ja jos tenava ei tottele ja alkaa itkeä ja huutaa, niin sitten äiti räjähtää ja alkaa huutaa mukana ;)

Onkohan mussa joku vika, kun en vaan jaksa kytätä tavallisten ihmisten kasvatuvirheitä. On olemassa isoja asioita, kuten lasten laiminlyönti, väkivalta, heitteille jättö. Ja pieniä asioita, kuten kaksivuotiaan haluttomuus riisua ja pukea, syödä ja juoda. 

Minä en vaan mitenkään vo nähdä korkeimpana arvona sitä, että lapsi tottelee heti ja aina ja joka tilanteessa. Varsinkaan kaksivuotias. Ei sen lapsen tehtävä ole kasvaa hajuttomaksi ja mauttomaksi, tottelevaisesi yhteiskunnan koneiston osaseksi, joka sopeutuu näkymättömänä ja vaivattomana jättisuuriin päiväkoti-ja kouluryhmiin kuin joku tehotuotantoeläin. Hänen tehtävänsä on kasvaa  vastuulliseksi, empaattiseksi ja aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi. Siihen kasvuun pienet ja isommatkin kiukuttelut passaavat oikein hyvin, jos ne lisäävät lapsen itsetuntemusta ja lapsen kykyä ymmärtää ja nimetä tunteitaan. 

Mä puhun miehellekin noin...lähdettäiskö, mentäiskö....jos mieskin ymmärtää että se ei ole kysymys, niin miksei 2-vuotias.
Lähinnä se antaa esim kylässä aikaa hoitaa asiat loppuun ja sitten lähdetään.

Th:kin käsittää siitä että minä ja lapsi ollaan ymmärretty että homma on ohi...eli jos joku juttu vielä puuttuu, niin nyt on sen aika.

Lapsikin tietää, että jos äidin kauniiseen puheeseen ei reagoi, niin seuraavaksi äiti räjähtää.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:04"]

Th älä välitä, nää on näitä äiskiä joita ärsyttää kun joku tietää heitä paremmin. He ajattelevat että koska ovat äitejä niin he automaattisesti ovat parhaita äitejä ja kasvattajia. Eihän se ihan niin mene, joku voi ihan oikeasti tietää heitä paremmin. Mutta heitelkööt noita "meidän lapset ainakin on tosi järkeviä ja normaaleita vaikka saivat päättää itse sen ja tuon, että siitäs sait väärässä olet th!" -kommentteja. Rankkaa myöntää, että joku toinen saattaakin tietää kasvatuksesta enemmän.

[/quote]

Saattaa tietää kasvatuksesta enemmän, mutta ei tiedä siitä lapsesta, eikä hän näe siinä tilanteessa lasta ja vanhempaa sellaisena mitä he ovat kotona. Se terkkarille menemisen tilanne voi olla lievästi stressaavaa, koska suurin osa aikuisista tiedostaa että siinä tarkkaillaan silmä kovana äidin ja lapsen vuorovaikutusta ja vedetään siitä naulakolla rupattelusta kaikenlaisia pitkällekin meneviä johtopäätöksiä. Terkkarilla on valta määritellä perhe, ja valta käyttää sitä valtaansa myös väärin. Ei siinä kovaääninenkään äiti uskalla kuin vienosti kehoittaa lastansa, ettei neuvolassa aleta oikein kollektiivisesti kantaa huolta perheen dynamiikasta, vuorovaikutuksesta, perheen voimavaroista, perheen tukiverkoista, perheen äidin jaksamisesta, vanhempien parisuhteesta, television katsomisesta ja ruutuajasta, kasvisten syömisestä, kovien rasvojen välttämisestä, liikunnasta, nukkumisesta...neuvolasta on hyvää vauhtia tulossa pelkkä kyttäyspaikka jossa ei tehdä muuta kuin täytetään raportteja perheen elämästä. Kyselykaavakkeiden perusteella koko systeemi on niin elämästä vieraantunut, että siellä on parempi olla niin kieli keskellä suuta kuin vain voi ja pitää ihan omana tietonaan miten kotona oikeasti eletään.

Apua, mikä keskustelu! Osa ei ymmärrä alkuunkaan, mitä rajojen asettaminen lapselle tarkoittaa ( ja joku tosiaan rinnastaa 2-vuotiaan mieheensä!) Miksi joku tulkitsi täällä rajojen asettamista niin, että lapsen on mentävä aina samalla kellonlyömällä nukkumaan? Vanhempi päättää sen nukkumaanmenohetken huomioiden tietysti päivän kulun jne. Pointti oli, että lapsi ei sitä päätä! Ja miksi rajat asettava vanhempi ei ole teitä mielestä kohtelias tai on automaattisesti äitiytyä stressaava ihminen? Voin kertoa teille, että mitä selkeämmät toimintatavat, sitä rennommin voi ottaa!

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:28"]

On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita.

Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia.

Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä.

Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä.

[/quote]

Kaksivuotias ei ymmärrä tuollaisia intonaatioita, hän kuulee kysymyksen. Lapsi saa päättää joistain asioista, esim. laitetaanko tänään sininen vai keltainen paita tai ottaako hän puuroon voi- vai hillosilmän tai meneekö hän ensin keinuun vai liukumäkeen. Oikeastiko teillä kaksivuotias osaa perustaa päätöksensä jo johonkin Linnanmäen ja Särkänniemen välillä? :D  Hän ei voi päättää lähdetäänkö neuvolasta/puistosta/kylästä. Hän ei voi myöskään päättää siitä, meneekö nukkumaan. Harvaa kaksivuotiasta huvittaisi mennä nukkumaan samaan aikaan joka ilta, mutta vanhempi tietää että puolen tunnin päästä lapsi on yliväsynyt ja sitten menee kiukuksi. Säännöllinen rytmi luo lapselle turvaa. Tietenkin siinä vaiheessa, kun päiväunet ovat jäämässä pois, voi olla päiviä jolloin niitä ei nukuta ja toisina ne tarvitaan. Mutta illalla ei kannata antaa lapsen pyörittää, lapsi ei koe sitä turvallisena. Ja nukkumaanmenon kanssa temppuileva lapsi on muutenkin monessa perheessä melkoinen rasite, kun muut joutuvat menemään hänen tahdissaan. Entä jos jonain iltana tulee ohjelma, jota lapsi ei voi katsoa? Annetaanko lapsen päättää miten vanhemmat viettävät iltansa? Häntä hämmentää suuresti jos toisena iltana saa päättää nukkumaanmenostaan ja toisena ei.

t. th

[/quote]

Itse asiassa lapsi kyllä ymmärtää ja kuulee intonaation. Jo kohdussa oleva sikiö oppii oman äidinkielensä intonaatiot, ja vielä puhumaton vauva ymmärtää äidin puheen sävelkulut, vaikkei ymmärtäisi sanoja.

Mitä tulee huvipuiston valintaan, me aikuiset päätämme, että ylipäänsä lähdemme. Me joka tapauksessa käymme niissä vuosittain, koska näissä kaupungeissa asuu lähisukuamme. Siispä voimme kysyä lapselta, haluaako hän sinne, missä on mummo, vai haluaako hän sinne, missä on serkut. Sitten toisella kertaa menemme sinne, minne nyt ei mennä.

Säännöllinen rytmi on toki hyvä asia. Silti yksikään lapsi ei nukahda kuin nappia painamalla, vaikka kuin käskettäisiin joka ilta kahdeksalta petiin ja silmät kiinni. Lapsia on erilaisia, päiviä on erilaisia. Lapsen nukahtamisrytmiin meillä vaikuttaa paljon se, onko isä ilta- vai aamuvuorossa. Jos lapsi odottaa isää kovasti kotiin kymmeneltä, on turha yrittää pakottaa häntä petiin jo kahdeksalta, varsinkin jos lapsi ei ole laisinkaan uninen. Jos isä on heräämässä töihin aamukuudelta, silloin menemme kaikki yhdessä nukkumaan jo varhain.

Suomen kielessä käytetään moduksia ja kysymysliitteitä eri tarkoituksissa. "Avaisitko ikkunan?" on selkeä pyyntö eikä mikään pohdinta, avaatko sinä ikkunaa vai et. "Voisin syödä vaikka hevosen!" tarkoittaa, että on tosi kova nälkä eikä että lähdetään talleille ja pistetään poskeen pari tammaa. "Lähdettäiskö" tarkoittaa, että on lähdön aika.

Sinä tunnut olevan juuri sellainen th kuin meillä on. Minä vain hymyilen nätisti neuvoille ja lupaan tehdä ihan niin kuin käsketään. Ja sitten teemme niin kuin meidän perheelle sopii.

En tätä ketjua lukiessani ihmettele opettajien ahdinkoa rajattomien ja kurittomien lasten kanssa?

En ihmettele miksi sosiaalityöntekijät käyvät opettamassa ja ohjaamassa lapsiperheitä oikeaan päivärytmiin?

En ihmettele päiväkodin henkilökuntaa joka on pulassa välinpitämättömien vanhempien kanssa. Tuodaan ja haetaan lapset myöhässä ja vaatteer on pakkaspäivinä tai sadepäivinä 2-vuotiaan valitsemat!

Ymmärrän miksi kauppojen henkilökunta tuskailee äitien kanssa jotka ruokkivat taaperonsa jo kaupan sisällä, kaupan tuotteilla, heilutellen banaaninkuorta kassalla tsjuamatta edes että siinä on mitään väärää?

Tuolla aiemmin eräs äiti tiivistikin sen olennaisen..." Minulle on paljon mukavampaa antaa sen taaperon syödä ja mennä nukkumaan milloin se haluaa, kuin kiistellä sen kanssa"

Näistähän ne tulee ne jotka eivät koe tarpeelliseksi uskoa lastentarhan opea, opea, työpaikan
esimiestä ja ovat aina oikeassa ja oikeutettuja elämään "minä-minä maailmassa".

p.s. Hemoglobiinipitoisuutta mitataan mm. siksi että se on ensimmäinen rutiinimittaus jolla katiskoidaan esim. leukemiaa. Jotkut vanhemmat kokevat lapselle tärkeäksi, jotkut eivät?

Th nyt toivottavasti ottaa opikseen, että se vaan ei toimi, ei ole koskaan toiminut, eikä tule koskaan toimimaan, että tulee tälle palstalle ohjaamaan ja neuvomaan ihmisiä näin herkässä ja henkilökohtaisessa asiassa kuin lasten kasvattamisessa vedoten työhönsä ja koulutukseensa. Se ärsyttää useimpia, koska se on tietyllä lailla itsensä ylentämistä tällaisessa tasavertaisessa keskustelussa jossa muutkaan eivät tuo esiin ammattiaan.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:02"]

Jep. Neuvolassa näitä tulee vastaan. Äiti maanittelee "riisuttaisko nyt", kun Pekka ei halua riisua. Ollaan polvillaan ja sanotaan Pekalle "tulisitko nyt tänne, kyllä täällä täytyy riisua". "Tuu nyt". Ja Pekka juoksee edestakaisin, mennen koko ajan enemmän sekaisin uhmassaan.

Tuon ikäisellä on todella turvaton olo kun huomaa että hän saa päättää kaikesta eikä siihen pysty, eikä lopulta itsekään muista miksi hermostui. Kun lapsi otetaan heti syliin ja sanotaan, että "nyt riisutaan", homma on nopeasti ohi. Varmaankin voi hiukan vastustella, mutta ei tule sitä paniikinomaista huutoa, kun toimitaan määrätietoisesti ja lapsi tietää että vanhempi määrää.

Näitä saa viikottain ohjata määrätietoisessa toiminnassa. Kuka tahansa kaksivuotias vastaa "EI" kun äiti kysyy "tehtäiskö palikkatorni". Teen kohta huoneentaulun, jossa lukee "Älä kysele lapseltasi".

T. Terveydenhoitaja

[/quote]Juuri noin se on. Ja se kuinka ajattelemattomia aikuiset ovat kun kysyvät lapselta esimerkiksi että "Mennäänkö pesemään kädet?" vaikka oikeasti likaiset kädet on pestävä eikä lapsella ole siinä asiassa valinnanvaraa. Tuollaiset kysymykset antavat kuitenkin aina mahdollisuuden vastata että "ei mennä" ja siinä saa aikuinen sitten alkaa tyhmänä vänkäämään että "no mennään nyt", vaikka itse lapselta kysyi.

Kaverillani 2-vuotias lapsi. Kun minä olen kylässä ja kaverini haluaa mennä vessaan hän kysyy yleensä lapselta että menisitkö hetkeksi Vilman (minun) syliin että äiti pääsisi vessaan. En ymmärrä miksi hän kysyy niin koska lapsi kuulee äidin äänestä että häntä yritetään suostutella johonkin ei niin kivaa ja asian kysymysmuotokin jo kertoo sen että hänellä on oikeus kieltäytyä ja niin hän vastaakin että ei. Pari kertaa kaveri on vaan antanut lapsen syliini kysymättä mitään ja mennyt vessaan eikä lapsi ole välittänyt millään tavalla, tunteekin minut hyvin.

Miksi lapsen tulee olla neuvolassa alasti? Siis mikä juttu tää nyt on. Meidän 6v ei ikimaailmassa suostu siihen, että hän on nakuna jonkun vieraan ihmisen edessä toimistohuoneessa enkä kyllä suostu siihen minäkään. Kai sitä nyt ne lyöntien jäljet ja mustelmat näkee muutenkin, jos niitä lapsessa on eikä tarvitse lasta alistaa kävelyttämällä tätä alastomana odotustilasta vastaanotolle. Meillä ei ole terkkarilla mitään pukuhuoneita, joten taitaa jäädä seuraava neuvola käymättä, jos siellä tuollaista on.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 07:19"]
 

Huoh.

Ei tässä ketjussa varmaan tarkoitettu, että lapselta ei koskaan kysyttäisi mielipidettä mihinkään asiaan. Totta kai 2-v saa päättää silloin kun siihen on mahdollisuus, ja kysymys on tyyliin lähdettäiskö puistoon vai ankkalammelle?

MUTTA tässä on se asia, mitä sä et tunnu tajuavan: Ei lapsi ymmärrä niitä kontekstieroja, mitä liittyy siihen lähdettäiskö puistoon vai ankkalammelle, vai lähdettäiskö pois neuvolasta? Hän ei tajua, että jälkimmäisessä ei olekaan kyse oikeasta valinnasta, vaan sieltä lähdetään oikeasti. Tai ainakin pitäisi, siihen ei nähtävästi kaikki pysty.

[/quote]

Neuvola on lapselle jännittävä ja vähän pelottavakin paikka. Pitää riisua vieraan ihmisen edessä ja joskus pistetään ja pitää osata vastata vaikeisiin kysymyksiin. Oman äidin leppoisuus siinä vierellä helpottaa. Jos äitikin alkaa komennella, se vasta traumoja aiheuttaa. Lapsi kyllä kuuntelee korvat höröllä, mitä ja miten äiti sen th:n kanssa keskustelee ja oppii samalla näitä kohteliaisuusmuotoja. Sitten niitä kohteliaisuusmuotoja ulotetaan lapseenkin. "Nyt olisi aika lähteä, pistätkös vaatteet päälle." Lapsi oppii tilanne kerrallaan, missä kontekstissa mitenkin puhutaan ja mitä kaikki tarkoittaa.

Tunnen kyllä sellaisia perheitä, joissa kasvatusote on lipsunut varsin pahasti. "Ei" ei koskaan tarkoita ei vaan aina kyllä. Kaikki laiminlyönnit katsotaan läpi sormien ja niille vain nauretaan. Lapset eivät ota vastuuta yhtään mistään ja ovat huonokäytöksisiä. Siihen ei kuitenkaan mitenkään liity se, millaisilla sanoilla lapsia ojennetaan ja kasvatetaan. Siihen liittyy se, että on rajat ja niistä pidetään kiinni.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:01"]

Minä puolestani olin ylpeä lapsestani, joka osasi kyseenalaistaa käytännön, jolla ei ole mitään merkitystä lapsen terveydentilaa tutkittaessa. Yksi ainoa hemoglobiinimittaus kun ei kerro yhtään mitään, tarvittaisiin mittausten sarja ennen kuin yksilötasolla voidaan sen perusteella sanoa yhtään mitään.

Miksi sinun mielestäsi se hemoglobiini mitataan? Mistä se arvo kertoo - vai kertooko yksittäisesti yhtään mistään?

[/quote]

Jostainhan se yksilöllisen hemoglobiinitason mittaaminen on aloitettava, jotta tiedetään mikä normaaliarvo on. Kyllä noissa rutiinimittauksissakin tulee välillä yllätyksiä esiin, Hb on alle viitearvojen. Saattaa esim. kertoa jostain sairaudesta tai ihan vain puutteellisesta ruokavaliosta (joko vanhempien taitamattomuudesta tarjota monipuolista ruokaa tai lapsen nirsoilusta). Jos arvo on alle viitearvon, tehdään pvk-lähete labraan.

Lapsesi ei todellakaan kieltäytynyt siksi, että olisi omalla 6-vuotiaan käsityskyvyllä osannut kyseenalaistaa mittauksen tarpeellisuuden. Älä yliarvioi 6-vuotiaan ajatusmaailmaa. Hän on joko sinun kuullut arvostelevan terveystarkastuksen tarpeellisuutta tai sitten ihan vain valitsi ettei halua häntä pistettävän, kuten kuka tahansa 6-vuotias mieluummin valitsisi. Teillä ei asu lapsineroa.

t. th

[/quote]

Ei meillä lapsineroa asu, mutta onneksi edes sellainen lapsi, joka osaa vaikka pedofiilille sanoa, että en tule kyytiisi, vaikka miten sanot, että äidinkin mielestä kyytiin täytyy tulla, kun se on tärkeää. Ja kyllä, rinnastan nyt terkkarin ja pedofiilin, koska kummallakin on tavoitteena ihan joku muu kuin lapsen paras. Olen lapsilleni opettanut, että kenelläkään, ei edes lääkärillä tai terveydenhoitajalla, ei ole oikeutta heihin koskea ilman lupaa. Kukaan ei saa heitä pistää, jos se ei ole sairauden hoitamisen kannalta tärkeää. Kyseenalaistan ihan itse suomalaisen näennäisterveydenhuollon, jossa tehdäänm turhia rutiinimittauksia sen sijaan, että puututtaisiin ihan oikeisiin ongelmiin.

Alhaisesta hemoglobiinista ei tehdä mitään lähetettä minnekään eikä hemoglobiinia nykyisin ennätetä seuraamaan. Leukemia ei sillä löydy. Lapsi tulee kotiin rautalääkemainos kädessä eikä terkkari ota esim. yhteyttä kotiin, että tilannetta tulisi seurata. Enkä kyllä ymmärrä, että mitä ihmeen normiarvon etsimistä on se, että hemoglobiibi mitataan alle 1v iässä ja seuraavan kerran ekalla luokalla.

Minunkin yksivuotiaana on varmasti nyt vammautunut henkisesti kun ei olisi halunnut pipoa päähän, ja kävelylenkin aikana yritti ottaa sen sata kertaa pois. Laitoin aina takaisin ja lopulta lätsä pysyi päässä. Onko lapsi nyt alistunut ja olenko vienyt hänen itsemäärääsmisoikeutensa?