Miksi toiset perheet antavat 2-vuotiaan lapsen päättää kaikesta?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:01"]

Minä puolestani olin ylpeä lapsestani, joka osasi kyseenalaistaa käytännön, jolla ei ole mitään merkitystä lapsen terveydentilaa tutkittaessa. Yksi ainoa hemoglobiinimittaus kun ei kerro yhtään mitään, tarvittaisiin mittausten sarja ennen kuin yksilötasolla voidaan sen perusteella sanoa yhtään mitään.

Miksi sinun mielestäsi se hemoglobiini mitataan? Mistä se arvo kertoo - vai kertooko yksittäisesti yhtään mistään?

[/quote]

Jostainhan se yksilöllisen hemoglobiinitason mittaaminen on aloitettava, jotta tiedetään mikä normaaliarvo on. Kyllä noissa rutiinimittauksissakin tulee välillä yllätyksiä esiin, Hb on alle viitearvojen. Saattaa esim. kertoa jostain sairaudesta tai ihan vain puutteellisesta ruokavaliosta (joko vanhempien taitamattomuudesta tarjota monipuolista ruokaa tai lapsen nirsoilusta). Jos arvo on alle viitearvon, tehdään pvk-lähete labraan.

Lapsesi ei todellakaan kieltäytynyt siksi, että olisi omalla 6-vuotiaan käsityskyvyllä osannut kyseenalaistaa mittauksen tarpeellisuuden. Älä yliarvioi 6-vuotiaan ajatusmaailmaa. Hän on joko sinun kuullut arvostelevan terveystarkastuksen tarpeellisuutta tai sitten ihan vain valitsi ettei halua häntä pistettävän, kuten kuka tahansa 6-vuotias mieluummin valitsisi. Teillä ei asu lapsineroa.

t. th

[/quote]

Ei meillä lapsineroa asu, mutta onneksi edes sellainen lapsi, joka osaa vaikka pedofiilille sanoa, että en tule kyytiisi, vaikka miten sanot, että äidinkin mielestä kyytiin täytyy tulla, kun se on tärkeää. Ja kyllä, rinnastan nyt terkkarin ja pedofiilin, koska kummallakin on tavoitteena ihan joku muu kuin lapsen paras. Olen lapsilleni opettanut, että kenelläkään, ei edes lääkärillä tai terveydenhoitajalla, ei ole oikeutta heihin koskea ilman lupaa. Kukaan ei saa heitä pistää, jos se ei ole sairauden hoitamisen kannalta tärkeää. Kyseenalaistan ihan itse suomalaisen näennäisterveydenhuollon, jossa tehdäänm turhia rutiinimittauksia sen sijaan, että puututtaisiin ihan oikeisiin ongelmiin.

Alhaisesta hemoglobiinista ei tehdä mitään lähetettä minnekään eikä hemoglobiinia nykyisin ennätetä seuraamaan. Leukemia ei sillä löydy. Lapsi tulee kotiin rautalääkemainos kädessä eikä terkkari ota esim. yhteyttä kotiin, että tilannetta tulisi seurata. Enkä kyllä ymmärrä, että mitä ihmeen normiarvon etsimistä on se, että hemoglobiibi mitataan alle 1v iässä ja seuraavan kerran ekalla luokalla.
[/quote]
Mahtaa sulla olla rankkaa, kun kyseenalaistat koko ajan kaiken, et luota kehenkään, ajattelet negatiivisesti ja tiedät kaiken paremmin. Miksi edes käytät lapsia neuvolassa? Vertaat terkkaria pedofiiliin ja meidän tulisi uskoa, että sä olet kovinkin fiksu? Provonakin lähinnä ärsyttävä.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 07:19"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:28"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:16"]

Me kyllä kysymme usein taaperolta, haluaako hän tehdä jotain. Se ei ole päätäntävallan siirtämistä vaan mielipiteen kysymistä ja sen huomioimista, että lapsikin on ihminen ja osa perhettä. Silti me aikuiset teemme ne päätökset. Ehkä se kuulostaa muista "vapaalta kasvatukselta".

[/quote]

Kaksivuotias ei vielä ymmärrä tällaista kohteliaisuutta. Hän luulee, että hänelle annetaan mahdollisuus päättää, ja sitten ei tehdäkään niinkuin hän haluaa. "Lähdettäiskö" on minun suosikkini. Ei, älkää toki lähtekö vaan jääkää tänne huoneeseen leikkimään vaikka loppupäiväksi. Miksei voi sanoa "no niin, Pekka, lähdetäänpä" kun ollaan lähdössä? Silloin Pekkakaan ei turhaan luule että voi vastata kysymykseen "EI". Reilu peli kaikille eikä lapsikaan turhaan kuvittele että hänen pitää päättää tällaisista asioista.

t. se terveydenhoitaja

[/quote]

On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita.

Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia.

Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä.

Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä.

[/quote]

Huoh.

Ei tässä ketjussa varmaan tarkoitettu, että lapselta ei koskaan kysyttäisi mielipidettä mihinkään asiaan. Totta kai 2-v saa päättää silloin kun siihen on mahdollisuus, ja kysymys on tyyliin lähdettäiskö puistoon vai ankkalammelle?

MUTTA tässä on se asia, mitä sä et tunnu tajuavan: Ei lapsi ymmärrä niitä kontekstieroja, mitä liittyy siihen lähdettäiskö puistoon vai ankkalammelle, vai lähdettäiskö pois neuvolasta? Hän ei tajua, että jälkimmäisessä ei olekaan kyse oikeasta valinnasta, vaan sieltä lähdetään oikeasti. Tai ainakin pitäisi, siihen ei nähtävästi kaikki pysty. 

Ja mä ymmärrän kyllä että se tulee aikuisten välisestä kohteliaasta kommunikaatiosta, jossa se toimii, mutta lasten kanssa ei. Tein sitä itsekin aikani, kunnes mulla välähti siinä kohtaa kun lasten serkun äiti kyseli 4-vuotiaalta tyyliin " menisitkö sä päiväunille?" ja kun lapsi totesi että en, niin sai sitten raivarit lapselle. Paras oli kun kyseli että ottaisitko sä tän sun lääkkeen... ihan oikeasti, kuka lapsi vastaa joo? Eli ihan turhaa tappelua ja nimenomaan sitä lapsen yli kävelemistähän tuossa viritellään, tai lapsi saa päättää asioista, joista hän ei ole kypsä päättämään.

[/quote]

Meillä lapset ottaa lääkkeet, kaikki neljä ottaneet! Ja kun yksi on kipeä niin toisetkin tahtoisi lääkettä ja sitten heittäydytään vaikeiksi kun en sitä heille anna.. Että siinä sitä taas mennään. :)

Mitenkä tuo ongelma nyt kenelläkään on se että lapselta kysytään: "Lähdettäiskö pois neuvolasta?" Onko niin sitten kysytty.. Tokkopa. Tässä nyt sanamuotovittuilua puolin jos toisin. On olemassa taaperoikäisillä uhmaa -MEILLÄ ainakin on ollut sellaista lapsilla. Onko jonkun lapsi 2-3- vuotiaana piimä joka ei nurise, vaikka lapselle sanoo: "Nyt otetaan paita  pois!" Niin omani on ainakin kiluneet kuin syötävää ettei niin tehdä.

Nro. 60

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:35"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:45"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:28"]

On eri asia kysymällä kysyä, "lähdettäiskö", vai ilmoitusluontoisella intonaatiolla sanoa, "lähdettäiskö". "Lähdettäiskö sitten, laitetaas ne lelut takas laatikkoon". Mitä taapero siitä oppii, jos ihan kaikki asiat päätetään hänen päänsä ylitse niin, ettei hänellä ole koskaan sananvaltaa asioihin? Hän oppii, että hän ei ole arvokas, hänen mielipiteensä tai halunsa eivät ole arvokkaita.

Me voimme sanoa lapselle, että viikonloppuna menemme huvipuistoon, ja kysyä lapselta, haluaako hän mieluummin Linnanmäelle vai Särkänniemeen ja katsomaan siis samalla reissulla serkkuja vai mummia.

Jos lapsi ei ole laisinkaan väsynyt, miksi pitää häntä huutamassa sängyssä tai juoksemassa ympäri taloa? Kaikille mukavampaa on se, että lapsi saa leikkiä vielä tunnin, kun me katsomme jonkun Mentalistin, ja sitten menemme kaikki nukkumaan. Vaihtoehto on se, että lapsi rähjää, isä rähjää, äiti rähjää, kaikilla on paha mieli ja itku silmässä.

Jos jonain päivänä on nukuttu aamulla pidempää niin, ettei päiväunet maistu, silloin niitä päikkäreitä ei nukuta. En minäkään pitäisi siitä, että joku pakottaisi joka päivä tietyllä kellonlyömällä sänkyyn ja pakottaisi nukkumaan, jos ei laisinkaan väsytä.

[/quote]

Kaksivuotias ei ymmärrä tuollaisia intonaatioita, hän kuulee kysymyksen. Lapsi saa päättää joistain asioista, esim. laitetaanko tänään sininen vai keltainen paita tai ottaako hän puuroon voi- vai hillosilmän tai meneekö hän ensin keinuun vai liukumäkeen. Oikeastiko teillä kaksivuotias osaa perustaa päätöksensä jo johonkin Linnanmäen ja Särkänniemen välillä? :D  Hän ei voi päättää lähdetäänkö neuvolasta/puistosta/kylästä. Hän ei voi myöskään päättää siitä, meneekö nukkumaan. Harvaa kaksivuotiasta huvittaisi mennä nukkumaan samaan aikaan joka ilta, mutta vanhempi tietää että puolen tunnin päästä lapsi on yliväsynyt ja sitten menee kiukuksi. Säännöllinen rytmi luo lapselle turvaa. Tietenkin siinä vaiheessa, kun päiväunet ovat jäämässä pois, voi olla päiviä jolloin niitä ei nukuta ja toisina ne tarvitaan. Mutta illalla ei kannata antaa lapsen pyörittää, lapsi ei koe sitä turvallisena. Ja nukkumaanmenon kanssa temppuileva lapsi on muutenkin monessa perheessä melkoinen rasite, kun muut joutuvat menemään hänen tahdissaan. Entä jos jonain iltana tulee ohjelma, jota lapsi ei voi katsoa? Annetaanko lapsen päättää miten vanhemmat viettävät iltansa? Häntä hämmentää suuresti jos toisena iltana saa päättää nukkumaanmenostaan ja toisena ei.

t. th

[/quote]

Itse asiassa lapsi kyllä ymmärtää ja kuulee intonaation. Jo kohdussa oleva sikiö oppii oman äidinkielensä intonaatiot, ja vielä puhumaton vauva ymmärtää äidin puheen sävelkulut, vaikkei ymmärtäisi sanoja.

Mitä tulee huvipuiston valintaan, me aikuiset päätämme, että ylipäänsä lähdemme. Me joka tapauksessa käymme niissä vuosittain, koska näissä kaupungeissa asuu lähisukuamme. Siispä voimme kysyä lapselta, haluaako hän sinne, missä on mummo, vai haluaako hän sinne, missä on serkut. Sitten toisella kertaa menemme sinne, minne nyt ei mennä.

Säännöllinen rytmi on toki hyvä asia. Silti yksikään lapsi ei nukahda kuin nappia painamalla, vaikka kuin käskettäisiin joka ilta kahdeksalta petiin ja silmät kiinni. Lapsia on erilaisia, päiviä on erilaisia. Lapsen nukahtamisrytmiin meillä vaikuttaa paljon se, onko isä ilta- vai aamuvuorossa. Jos lapsi odottaa isää kovasti kotiin kymmeneltä, on turha yrittää pakottaa häntä petiin jo kahdeksalta, varsinkin jos lapsi ei ole laisinkaan uninen. Jos isä on heräämässä töihin aamukuudelta, silloin menemme kaikki yhdessä nukkumaan jo varhain.

Suomen kielessä käytetään moduksia ja kysymysliitteitä eri tarkoituksissa. "Avaisitko ikkunan?" on selkeä pyyntö eikä mikään pohdinta, avaatko sinä ikkunaa vai et. "Voisin syödä vaikka hevosen!" tarkoittaa, että on tosi kova nälkä eikä että lähdetään talleille ja pistetään poskeen pari tammaa. "Lähdettäiskö" tarkoittaa, että on lähdön aika.

Sinä tunnut olevan juuri sellainen th kuin meillä on. Minä vain hymyilen nätisti neuvoille ja lupaan tehdä ihan niin kuin käsketään. Ja sitten teemme niin kuin meidän perheelle sopii.

[/quote]Menisitkö nukkumaan, Pukisitko päällesi, Ottaisitko antibioottilääkkettä... Kaikki noi lapselle selkeitä kehoituksia eikä mitään kysymyksiä?? Joopa joo... Onnea kasvatukseen vaan!!

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:12"]

Mä puhun miehellekin noin...lähdettäiskö, mentäiskö....jos mieskin ymmärtää että se ei ole kysymys, niin miksei 2-vuotias. Lähinnä se antaa esim kylässä aikaa hoitaa asiat loppuun ja sitten lähdetään. Th:kin käsittää siitä että minä ja lapsi ollaan ymmärretty että homma on ohi...eli jos joku juttu vielä puuttuu, niin nyt on sen aika. Lapsikin tietää, että jos äidin kauniiseen puheeseen ei reagoi, niin seuraavaksi äiti räjähtää.

[/quote]Juuri tuosta syystä räjähdät lapsellesi: annat hänelle liikaa päätösvaltaa, sitten lopulta et kestä enää vaan "räjähdät". Todella tasapainoista kasvatusta...

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:56"]

Menisitkö nukkumaan, Pukisitko päällesi, Ottaisitko antibioottilääkkettä... Kaikki noi lapselle selkeitä kehoituksia eikä mitään kysymyksiä?? Joopa joo... Onnea kasvatukseen vaan!!

[/quote]

Äänensävy sen ratkaisee.

Antaisitko suolan, mentäiskö elokuviin, pitäisi varmaan mennä jo nukkumaan... Sanamuodoltaan konditionaaleja mutta merkitykseltään jotain muuta kuin ehdollistavaa tai epävarmaa.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:56"]

Menisitkö nukkumaan, Pukisitko päällesi, Ottaisitko antibioottilääkkettä... Kaikki noi lapselle selkeitä kehoituksia eikä mitään kysymyksiä?? Joopa joo... Onnea kasvatukseen vaan!!

[/quote]

Äänensävy sen ratkaisee.

Antaisitko suolan, mentäiskö elokuviin, pitäisi varmaan mennä jo nukkumaan... Sanamuodoltaan konditionaaleja mutta merkitykseltään jotain muuta kuin ehdollistavaa tai epävarmaa.

[/quote]

Miksi konditionaalissa?

Meillä puolestaan on toiminut hyvin rytmitetty elämä. Ruuat ja nukkumaanmenot ovat tapahtuneet kellon mukaan 30min-1h marginaalilla jokaisella lapsella ihan teini-ikään asti. Iltaisin ei ole tarvittu nukutusrituaaleja eikä kukaan ole hillunut hereillä puolilta öin "aikuisten juttuja" vahtaamassa. Se on auttanut vanhempia jaksamaa ja antanut myös isosisaruksille omaa rauhaa pienimmiltä. On myös tehnyt koulaisen elämään siirtymisestä helppoa.

Lapsille voi puhua huutamatta, kohteliaasti ja käyttää jopa sitä -isi-muotoa, kun vain toimii johdonmukaisesti ja katsoo, että asiat tosiaan tehdään. Kaikkein hedelmättömin tulos tulee sellaisella sohvalta huutelulla, jossa ei jakset< nousta lapsen perään katsomaan tapahtuuko käskyn tai sen kohteliaan pyynnön myötä mitään.

suurperheellinen

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:41"]

Kaverillani 2-vuotias lapsi. Kun minä olen kylässä ja kaverini haluaa mennä vessaan hän kysyy yleensä lapselta että menisitkö hetkeksi Vilman (minun) syliin että äiti pääsisi vessaan. En ymmärrä miksi hän kysyy niin koska lapsi kuulee äidin äänestä että häntä yritetään suostutella johonkin ei niin kivaa ja asian kysymysmuotokin jo kertoo sen että hänellä on oikeus kieltäytyä ja niin hän vastaakin että ei. Pari kertaa kaveri on vaan antanut lapsen syliini kysymättä mitään ja mennyt vessaan eikä lapsi ole välittänyt millään tavalla, tunteekin minut hyvin.

[/quote]

Ei sitten tullut mieleesi, että lapsi vain ei pidä sinusta? Ehkä hän tuntee olonsa tukalaksi, kun joutuu sinun syliisi. Kun äiti laittaa hänet ilmoittamatta sinun syliisi eikä vaikka lattialle leikkimään, hän on varmaan niin järkyttynyt, ettei saa sanaa suustaan.

Huomasitko muuten, että tuon edellisen kappaleen ensimmäinen lause on kysymyslause, vaikkei siinä ole lainkaan kysymyssanaa?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:56"]

Menisitkö nukkumaan, Pukisitko päällesi, Ottaisitko antibioottilääkkettä... Kaikki noi lapselle selkeitä kehoituksia eikä mitään kysymyksiä?? Joopa joo... Onnea kasvatukseen vaan!!

[/quote]

Äänensävy sen ratkaisee.

Antaisitko suolan, mentäiskö elokuviin, pitäisi varmaan mennä jo nukkumaan... Sanamuodoltaan konditionaaleja mutta merkitykseltään jotain muuta kuin ehdollistavaa tai epävarmaa.

[/quote]

Miksi konditionaalissa?

[/quote]

Koska suomen puhekielessä on aivan tavallista käyttää jutellessa ja kohteliaaksi tarkoitetuissa pyynnöissä konditionaalia. Sanotko sinä "Anna suola!" tai "Menkäämme elokuviin!"?

Konditionaalin käyttö on osa kohteliasta keskustelutaitoa. Vertaa esim. Anna vettä! Antaisitko vettä? Meillä kotona käytetään paljon, sillä edellytän samaa lapsilta. Äiti, saisinko, mentäisiinkö jne. Ystävällinen kysymys myös edellyttää yhtä ystävällistä vastausta, sekä perusteluja ellei sovi. Luonnollisesti käytämme muitakin tapoja, joskus sitä on oltava tiukkana, mutta miksi lasta ei saisi heti alusta alkaen totuttaa miellyttävään kielenkäyttöön? 

Olen noudattanut tätä tapaa ja tietenkin uhmaikäinen sanoi joka toinen kerta tiukan ein, nyt nelivuotiaana jo itse puhuu todella kauniisti ja perustelee, jos joku tekeminen ei sovi. 

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:06"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:41"]

Kaverillani 2-vuotias lapsi. Kun minä olen kylässä ja kaverini haluaa mennä vessaan hän kysyy yleensä lapselta että menisitkö hetkeksi Vilman (minun) syliin että äiti pääsisi vessaan. En ymmärrä miksi hän kysyy niin koska lapsi kuulee äidin äänestä että häntä yritetään suostutella johonkin ei niin kivaa ja asian kysymysmuotokin jo kertoo sen että hänellä on oikeus kieltäytyä ja niin hän vastaakin että ei. Pari kertaa kaveri on vaan antanut lapsen syliini kysymättä mitään ja mennyt vessaan eikä lapsi ole välittänyt millään tavalla, tunteekin minut hyvin.

[/quote]

Ei sitten tullut mieleesi, että lapsi vain ei pidä sinusta? Ehkä hän tuntee olonsa tukalaksi, kun joutuu sinun syliisi. Kun äiti laittaa hänet ilmoittamatta sinun syliisi eikä vaikka lattialle leikkimään, hän on varmaan niin järkyttynyt, ettei saa sanaa suustaan.

Huomasitko muuten, että tuon edellisen kappaleen ensimmäinen lause on kysymyslause, vaikkei siinä ole lainkaan kysymyssanaa?

[/quote]Voi kuule, tuo lapsi tykkää minusta ihan kamalasti ja minä hänestä. :) 

2

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:16"]

Me kyllä kysymme usein taaperolta, haluaako hän tehdä jotain. Se ei ole päätäntävallan siirtämistä vaan mielipiteen kysymistä ja sen huomioimista, että lapsikin on ihminen ja osa perhettä. Silti me aikuiset teemme ne päätökset. Ehkä se kuulostaa muista "vapaalta kasvatukselta".

[/quote]

Kaksivuotias ei vielä ymmärrä tällaista kohteliaisuutta. Hän luulee, että hänelle annetaan mahdollisuus päättää, ja sitten ei tehdäkään niinkuin hän haluaa. "Lähdettäiskö" on minun suosikkini. Ei, älkää toki lähtekö vaan jääkää tänne huoneeseen leikkimään vaikka loppupäiväksi. Miksei voi sanoa "no niin, Pekka, lähdetäänpä" kun ollaan lähdössä? Silloin Pekkakaan ei turhaan luule että voi vastata kysymykseen "EI". Reilu peli kaikille eikä lapsikaan turhaan kuvittele että hänen pitää päättää tällaisista asioista.

t. se terveydenhoitaja

[/quote]

Sinulla ei taida olla omia lapsia... En uskonut koskaan tätä tylyä lausetta av:lla kirjoittavani, mutta nyt on pakko. Toiseksi taidat olla vastavalmistunut th, joka tekee ja sanoo kaiken niin kuin ohjekirjassa on käsketty.

[/quote]

Tai sinulla itselläsi ei ole. Terveydenhoitaja toimii täysin oikein. Ja siinä olet oikeassa, että on kuin ohjekirjasta (tai ihan maalaisjärjestä). Nimittäin psykologi Keijo Tahkokallio on kirjoittanut paljon tästä aiheesta ja kritisoinut vanhempia tästä lasten maanittelusta ja mahdottomien vaihtoehtojen antamisesta.

Itselle ei olisi koskaan tullut mieleenkään alkaa arvuuttelemaan lapsen kanssa, että tehtäisikö tuota tai tätä vai eikö tehtäisi. Meillä lähdetään ja tehdään. Lapselta kysytään vain, jos hän oikeasti voi päättää tehdäänkö niin. Kyllä sen lapsen mieliteot aika hyvin tietää, jos yhtään tuntee ja seuraa lastaan. Niitä voi toteuttaa mahdollisuuksien rajoissa ihan kyselemättä.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:12"]

Mä puhun miehellekin noin...lähdettäiskö, mentäiskö....jos mieskin ymmärtää että se ei ole kysymys, niin miksei 2-vuotias. Lähinnä se antaa esim kylässä aikaa hoitaa asiat loppuun ja sitten lähdetään. Th:kin käsittää siitä että minä ja lapsi ollaan ymmärretty että homma on ohi...eli jos joku juttu vielä puuttuu, niin nyt on sen aika. Lapsikin tietää, että jos äidin kauniiseen puheeseen ei reagoi, niin seuraavaksi äiti räjähtää.

[/quote]

Pitääkö sen lapsen siis olla koko ajan valppaana, että oliko tämä nyt kysymys vai tarkoittiko äiti ehkä jotain muuta. Ja jos arvas väärin niin se äiti räjähtää. Sille miehellekin olisi parempi sanoa:"Oletko jo valmis lähtemään?"

Eräs saksalainen tutkija ilmaisi asian hyvin, että vanhemmat jotka eivät aseta lapsilleen rajoja ovat emotionaalisesti riippuvaisia lapsistaan. Tällaiset vanhemmat välttävät rajojen ja kieltojen asettamista lapsilleen koska eivät halua pahoittaa mieltään kun lapset osoittavat pettymyksensä.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:08"] [quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:01"] Minä puolestani olin ylpeä lapsestani, joka osasi kyseenalaistaa käytännön, jolla ei ole mitään merkitystä lapsen terveydentilaa tutkittaessa. Yksi ainoa hemoglobiinimittaus kun ei kerro yhtään mitään, tarvittaisiin mittausten sarja ennen kuin yksilötasolla voidaan sen perusteella sanoa yhtään mitään. Miksi sinun mielestäsi se hemoglobiini mitataan? Mistä se arvo kertoo - vai kertooko yksittäisesti yhtään mistään? [/quote] Jostainhan se yksilöllisen hemoglobiinitason mittaaminen on aloitettava, jotta tiedetään mikä normaaliarvo on. Kyllä noissa rutiinimittauksissakin tulee välillä yllätyksiä esiin, Hb on alle viitearvojen. Saattaa esim. kertoa jostain sairaudesta tai ihan vain puutteellisesta ruokavaliosta (joko vanhempien taitamattomuudesta tarjota monipuolista ruokaa tai lapsen nirsoilusta). Jos arvo on alle viitearvon, tehdään pvk-lähete labraan.   Lapsesi ei todellakaan kieltäytynyt siksi, että olisi omalla 6-vuotiaan käsityskyvyllä osannut kyseenalaistaa mittauksen tarpeellisuuden. Älä yliarvioi 6-vuotiaan ajatusmaailmaa. Hän on joko sinun kuullut arvostelevan terveystarkastuksen tarpeellisuutta tai sitten ihan vain valitsi ettei halua häntä pistettävän, kuten kuka tahansa 6-vuotias mieluummin valitsisi. Teillä ei asu lapsineroa.   t. th [/quote] Ei meillä lapsineroa asu, mutta onneksi edes sellainen lapsi, joka osaa vaikka pedofiilille sanoa, että en tule kyytiisi, vaikka miten sanot, että äidinkin mielestä kyytiin täytyy tulla, kun se on tärkeää. Ja kyllä, rinnastan nyt terkkarin ja pedofiilin, koska kummallakin on tavoitteena ihan joku muu kuin lapsen paras. Olen lapsilleni opettanut, että kenelläkään, ei edes lääkärillä tai terveydenhoitajalla, ei ole oikeutta heihin koskea ilman lupaa. Kukaan ei saa heitä pistää, jos se ei ole sairauden hoitamisen kannalta tärkeää. Kyseenalaistan ihan itse suomalaisen näennäisterveydenhuollon, jossa tehdäänm turhia rutiinimittauksia sen sijaan, että puututtaisiin ihan oikeisiin ongelmiin. Alhaisesta hemoglobiinista ei tehdä mitään lähetettä minnekään eikä hemoglobiinia nykyisin ennätetä seuraamaan. Leukemia ei sillä löydy. Lapsi tulee kotiin rautalääkemainos kädessä eikä terkkari ota esim. yhteyttä kotiin, että tilannetta tulisi seurata. Enkä kyllä ymmärrä, että mitä ihmeen normiarvon etsimistä on se, että hemoglobiibi mitataan alle 1v iässä ja seuraavan kerran ekalla luokalla. [/quote] Mahtaa sulla olla rankkaa, kun kyseenalaistat koko ajan kaiken, et luota kehenkään, ajattelet negatiivisesti ja tiedät kaiken paremmin. Miksi edes käytät lapsia neuvolassa? Vertaat terkkaria pedofiiliin ja meidän tulisi uskoa, että sä olet kovinkin fiksu? Provonakin lähinnä ärsyttävä.

[/quote]

Ei sinun tarvitse pitää minua tai lastani fiksuna.

En halua, että lapselleni tehdään yhtäkään turhaa koetta tai testiä vain siksi, että niin on tapana tehdä. Suuri osa neuvolassa tehtävistä toimenpiteistä ei tähtää lapsen hyvään vaan tilastointiin. Jos terkkari ei oikeasti osaa selittää, miksi hemoglobiini mitataan, niin miksi se pitää mitata? Leukemia löytyy ihan toisilla kokeilla, jos sitä halutaan seuloa.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:01"]

Minä puolestani olin ylpeä lapsestani, joka osasi kyseenalaistaa käytännön, jolla ei ole mitään merkitystä lapsen terveydentilaa tutkittaessa. Yksi ainoa hemoglobiinimittaus kun ei kerro yhtään mitään, tarvittaisiin mittausten sarja ennen kuin yksilötasolla voidaan sen perusteella sanoa yhtään mitään.

Miksi sinun mielestäsi se hemoglobiini mitataan? Mistä se arvo kertoo - vai kertooko yksittäisesti yhtään mistään?

[/quote]

Jostainhan se yksilöllisen hemoglobiinitason mittaaminen on aloitettava, jotta tiedetään mikä normaaliarvo on. Kyllä noissa rutiinimittauksissakin tulee välillä yllätyksiä esiin, Hb on alle viitearvojen. Saattaa esim. kertoa jostain sairaudesta tai ihan vain puutteellisesta ruokavaliosta (joko vanhempien taitamattomuudesta tarjota monipuolista ruokaa tai lapsen nirsoilusta). Jos arvo on alle viitearvon, tehdään pvk-lähete labraan.

Lapsesi ei todellakaan kieltäytynyt siksi, että olisi omalla 6-vuotiaan käsityskyvyllä osannut kyseenalaistaa mittauksen tarpeellisuuden. Älä yliarvioi 6-vuotiaan ajatusmaailmaa. Hän on joko sinun kuullut arvostelevan terveystarkastuksen tarpeellisuutta tai sitten ihan vain valitsi ettei halua häntä pistettävän, kuten kuka tahansa 6-vuotias mieluummin valitsisi. Teillä ei asu lapsineroa.

t. th

[/quote]

Miksi lapsi ei saa sanoa sinulle ei? Ihan kuin arvovaltasi murenisi, jos joudut kohtaamaan lapsen asiakkaana eikä tekemisesi kohteena. Vai pelkäätkö, että muutkin lapset huomaavat, että terkkarilla ei oikeastaan ole lupa sitä hemoglobiinia ryhtyä mittaamaan ilman vanhempien lupaa. Katsotko edes rekisteristä, kenen vanhempi on kieltänyt tutkimukset ilman lupaansa?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:04"]

Itseni on kasvatettu niin ettei mitään kiukuttelua tai vastaansanomista ole kestetty, on tehty niin kuin äiti on sanonut riippumatta minun mielipiteestä. Olen kyllä aikuisena saanutkin miettiä mitä itse haluan että erottamisen sen siitä mitä muut minulta haluavat ja odottavat. Toivon kasvattavan omasta lapsesta sellaisen että hän pärjää elämässä ja osaa pitää puolensa. Ja koen ettei se autoritäärinen kasvatus antanut minulle itseluottamusta tai itse arvostusta kun muut päättivät puolestani eikä minun mielipiteelläni ollut väliä. Esim en uskaltanut sanoa noin 12v ikäisenä että en pitänyt vaatteista joita äitini minulle osti ja joita minun oli pakko pitää.

[/quote]

Kurjaa. Minä opettelin omaa tahtoa vasta 23-vuotiaana, kun olin ensin ryssinyt elämäni samanlaisen miehen kanssa kuin vanhempani olivat. Minulta ei mitään kysytä, minun mielipiteelläni ei ole arvoa, minulla ei ole arvoa. Vasta avioeron myötä aloin opetella, mitä mieltä minä mistäkin asiasta olen ja myös sanoa sen ääneen niin, että muutkin kuulivat, ja odottaa, että muut myös kuuntelevat. Minä en todellakaan aio kasvattaa lastani samalla tavalla niin, että hän jää täysin paitsi itsetuntoa.

Jotkut tässä ketjussa eivät ymmärrä, että rajojen asettaminen ja mielipiteen kysyminen eivät sulje pois toisiaan.

Samoin tuo mitä joku sanoi siitä, että konditionaalia käytetään kohteliaisuusmuotona ja siihen odotetaan vastattavan yhtä kohteliaasti, oli hyvä pointti. Siinähän lapselle juuri opetetaan, että kun nätisti sanotaan, niin nätisti vastataan. Miten lapsi sen asian muuten oppisi sitten yhtäkkiä koulumaailmassa tai työelämässä? En minä pidä sellaisista ihmisistä, jotka käskyttävät muita ja puhuvat töykeästi - mutta ehkä heidän vanhempansa eivät osanneetkaan opettaa heille aikoinaan konditionaalia?

[/quote]

Tässä puhuttiin kaksivuotiaasta! Sen ikäisen ymmärrys on rajallinen, eikä niitä vaitoehtoja voi silloin antaa. Kun ei niitä oikeasti ole vaan äiti tai joku aikuinen tahtoo jotain tehtävän. Ei silloin voi kysyä tehdäänkö. Se ei ole kohteliaisuutta vaan harhaan johtamista.

Vaihtoehtoja ja päätäntävaltaa annetaan mahdollisuuksien rajoissa, kun ikää tulee. Jos 12-vuotiasta ei kuunnella ollenkaan, on perheessä paljon muutakin pielessä.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:00"]

Olen käyttänyt neuvolassa lapsia vuodesta 1999 aina vuoteen 2010 asti, mutta kertaakaan ei ole lasta riisuttu nakuksi lukuunottamatta ihan ensikäyntejä. Sen jälkeen on aina ollut vähintään vaippa ja myöhemmin alusvaatteet. Mistä lähtien 2v neuvolassa on pitänyt olla alasti?

[/quote]

Kaksivuotiaat punnitaan vielä alasti, koska suurimmalla osalla on neuvolassa vaippa päällä. Märässä vaipassa ei ketään punnita. Jos on pelkissä pikkuhousuissa, niin silloin pikkuhousut saa jäädä päälle. Tänne on nyt joku neropatti selittänyt ettei 6-vuotias suostuisi olemaan neuvolassa alasti... Tässä ketjussa puhuttiin kaksivuotiaista! Ja kuusivuotiaskin riisutetaan yleensä pikkuhoususilleen, jotta saadaan samalla tarkkailtua ryhtiä.

T. th, taas linjoilla

[/quote]

Meillä terkkari on sitä mieltä, että paita ja vaippa saa olla, harvalla se vaippa märkänä tuossa tilanteessa on ja sen voi vaihtaa kuivaan vai siivoaako terkkari lattiaa, kun lapsi pissii riemulla ympäriinsä?

[/quote]

Minä käytin lapset pissalla ennen terkkaria. Ei ollut tuota ongelmaa.

Maailma on hieman Suomea isompi. Suurimmassa osassa sivistynyttä maailmaa pidetään kiinni kohteliaisuudesta. Tietenkin jokaisessa maassa on junttilansa, valitettavasti vaan junteiksi kasvatetut lapset eivät helposti etene elämässään. Ei vaikka heillä olisi älyä tai lahjojakin.