Miksi toiset perheet antavat 2-vuotiaan lapsen päättää kaikesta?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:04"]

Itseni on kasvatettu niin ettei mitään kiukuttelua tai vastaansanomista ole kestetty, on tehty niin kuin äiti on sanonut riippumatta minun mielipiteestä. Olen kyllä aikuisena saanutkin miettiä mitä itse haluan että erottamisen sen siitä mitä muut minulta haluavat ja odottavat. Toivon kasvattavan omasta lapsesta sellaisen että hän pärjää elämässä ja osaa pitää puolensa. Ja koen ettei se autoritäärinen kasvatus antanut minulle itseluottamusta tai itse arvostusta kun muut päättivät puolestani eikä minun mielipiteelläni ollut väliä. Esim en uskaltanut sanoa noin 12v ikäisenä että en pitänyt vaatteista joita äitini minulle osti ja joita minun oli pakko pitää.

[/quote]

Kurjaa. Minä opettelin omaa tahtoa vasta 23-vuotiaana, kun olin ensin ryssinyt elämäni samanlaisen miehen kanssa kuin vanhempani olivat. Minulta ei mitään kysytä, minun mielipiteelläni ei ole arvoa, minulla ei ole arvoa. Vasta avioeron myötä aloin opetella, mitä mieltä minä mistäkin asiasta olen ja myös sanoa sen ääneen niin, että muutkin kuulivat, ja odottaa, että muut myös kuuntelevat. Minä en todellakaan aio kasvattaa lastani samalla tavalla niin, että hän jää täysin paitsi itsetuntoa.

Jotkut tässä ketjussa eivät ymmärrä, että rajojen asettaminen ja mielipiteen kysyminen eivät sulje pois toisiaan.

Samoin tuo mitä joku sanoi siitä, että konditionaalia käytetään kohteliaisuusmuotona ja siihen odotetaan vastattavan yhtä kohteliaasti, oli hyvä pointti. Siinähän lapselle juuri opetetaan, että kun nätisti sanotaan, niin nätisti vastataan. Miten lapsi sen asian muuten oppisi sitten yhtäkkiä koulumaailmassa tai työelämässä? En minä pidä sellaisista ihmisistä, jotka käskyttävät muita ja puhuvat töykeästi - mutta ehkä heidän vanhempansa eivät osanneetkaan opettaa heille aikoinaan konditionaalia?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:41"]

Eräs saksalainen tutkija ilmaisi asian hyvin, että vanhemmat jotka eivät aseta lapsilleen rajoja ovat emotionaalisesti riippuvaisia lapsistaan. Tällaiset vanhemmat välttävät rajojen ja kieltojen asettamista lapsilleen koska eivät halua pahoittaa mieltään kun lapset osoittavat pettymyksensä.

[/quote]

Tosin sama saksalainen tutkija muisti sanoa, että rajat eivät tarkoita sitä, etteikö lapsi saisi päättää itseään koskevista asioista. Jos lapsi ei saa koskaan päättää mistään itseään koskevasta, on murrosiässä anorexia hyvin tavallinen ongelma, samoin bulimia. Moni ilman omaa tahtoa kasvatettu ajautuu helposti rikoksiin, koska ei kykene ymmärtämään, mikä on oikein ja mikä väärin, koska ei ole koskaan saanut sitä itse ajatella.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:01"]

Minä puolestani olin ylpeä lapsestani, joka osasi kyseenalaistaa käytännön, jolla ei ole mitään merkitystä lapsen terveydentilaa tutkittaessa. Yksi ainoa hemoglobiinimittaus kun ei kerro yhtään mitään, tarvittaisiin mittausten sarja ennen kuin yksilötasolla voidaan sen perusteella sanoa yhtään mitään.

Miksi sinun mielestäsi se hemoglobiini mitataan? Mistä se arvo kertoo - vai kertooko yksittäisesti yhtään mistään?

[/quote]

Jostainhan se yksilöllisen hemoglobiinitason mittaaminen on aloitettava, jotta tiedetään mikä normaaliarvo on. Kyllä noissa rutiinimittauksissakin tulee välillä yllätyksiä esiin, Hb on alle viitearvojen. Saattaa esim. kertoa jostain sairaudesta tai ihan vain puutteellisesta ruokavaliosta (joko vanhempien taitamattomuudesta tarjota monipuolista ruokaa tai lapsen nirsoilusta). Jos arvo on alle viitearvon, tehdään pvk-lähete labraan.

Lapsesi ei todellakaan kieltäytynyt siksi, että olisi omalla 6-vuotiaan käsityskyvyllä osannut kyseenalaistaa mittauksen tarpeellisuuden. Älä yliarvioi 6-vuotiaan ajatusmaailmaa. Hän on joko sinun kuullut arvostelevan terveystarkastuksen tarpeellisuutta tai sitten ihan vain valitsi ettei halua häntä pistettävän, kuten kuka tahansa 6-vuotias mieluummin valitsisi. Teillä ei asu lapsineroa.

t. th

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 22:03"]

Meillä terkkari on sitä mieltä, että paita ja vaippa saa olla, harvalla se vaippa märkänä tuossa tilanteessa on ja sen voi vaihtaa kuivaan vai siivoaako terkkari lattiaa, kun lapsi pissii riemulla ympäriinsä?

[/quote]

Minusta on turha alkaa arvioida ja tutkia onko se vaippa märkä. Ja jos lapsi pissailee mittauksien aikana, niin silloinhan on hyvin todennäköistä että se vaippakin saattaa olla märkä, koska hänellä ei selvästi ole yhtään pidätyskykyä. Olen minä joskus lattioita myös kaksivuotiaan pissoista siivonnut.

Kaksivuotias ei sitä hetkellistä alastomuutta osaa arastella, enkä minä ainakaan näe mitään syytä miksi senikäistä ei voisi riisuttaa.

t. th

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 12:30"]

Nimenomaan! Sama täällä! Ja yleensä en kehoitusta jätä niin viimetippaan etteikö vielä ehtisi värittää sen piirrustuksen loppuun. Tosiaankin, rasittavaa olisi itsellekin kun yhtäkkiä kesken mukavan keskustelun kylässä mieheni toteaisi "nyt lähdetään". Ja samantien olisi myös lähdettävä. T. Se kolme 2vuotiasta kasvattanut.

[/quote]

Miksei lapselle voi sanoa "kohta lähdetään, saat vielä piirtää kuvan valmiiksi". Hiukan isommalle voi sanoa "lähdetään kymmenen minuutin päästä". Miksi pitää kysyä "lähdettäisiinkö". Ok, jossain kylässä voi sinullekin olla ihan sama lähdettekö nyt vai puolen tunnin päästä, mutta on monta tilannetta, jossa ei lapsi voi sanella aikataulua. Ihan sama kuin päiväkodin eteisessä ei voi kysyä "pestäänkö kädet" tai antibioottia annettaessa "otatko tämän lääkkeen". Lapsi ei niistäkään asioista päätä.

Se on sitä vapaata kasvatusta

Monet kasvattavat lapsensa minäminäminä -tyypeiksi, jotka eivät osaa jakaa omastaan tai ymmärtää toisten tarpeita. Juuri tällä tavalla, että parivuotiaat juoksuttavat vanhempiaan minkä kerkeävät.