Voisitko alkaa suhteeseen tällaisen miehen kanssa?
On aikoinaan pettänyt ja jättänyt ensimmäisen perheensä pitkän avioliiton jälkeen. Perusti uuden perheen ja teki lisää lapsia.
Nyt on eronnut ja asiat kunnossa. Vastuullinen työ ja kaikin puolin välitkin kunnossa exiinsä ja lapsiin.
Kaikki olisi muuten hyvin, mutta en pääse yli hänen menneisyydestään. Pari vuotta olemme olleet yhdessä ja ajattelin, että ajan myötä tämä ei häiritsisi minua näin paljon.
Nyt kuitenkin tuntuu, etten pysty olemaan ihmisen kanssa jolla pettämishistoria. Miehen mielestä minun pitäisi katsoa tulevaisuuteen. En edes pelkää, että pettäisi uudestaan, lähinnä vaan kuvottaa tuo menneisyys enkä voi olla ajattelematta sitä.
Kommentit (17)
Oliko siis vielä naimisissa, kun aloitte tapailla? Kun sanoit, että olette olleet yhdessä pari vuotta ja että nyt on mies eronnut toisesta vaimostaan?
Mulla on pettämistraumaa lapsuudenperheestä ja omasta avioliitosta. Nää aktivoituu vähän väliä vaikka mitään syytä ei sinänsä ole. Ajoittain vihaan miestä koska kykenee noin toimimaan.
En kyllä lähtisi suhteeseen alunperinkään ihmisen kanssa joka on pettänyt.
Ei sellainen luonne mihinkään muutu, että on ollut pitkässä suhteessa ja ollut lapsiakin, eikä silti ole ollut selkärankaa olla pettämättä. Eli ei ole ollut mikään nuoruudesta johtuva typerä päähänpisto, että silloinen tyttöystävä jonka kanssa ei ollut vielä mitään oikeasti vakavaa suhdetta, jäikin toiseksi jollekin toiselle hetken ihastukselle.
En missään nimessä luottaisi tuollaiseen sutkiin. Joka kerran pettää aina pettää.
Miehet osaavat näytellä kiinnostunutta niin kauan, että tulee se arki.
Sen jälkeen et ole enää mitään ja ei huomioi sinua enää lainkaan.
Valtettavsti tällaista se on miesten kanssa...sori...totuus on tämä.
Mies oli eronnut kun tapasimme. En ikinä sotkeutuisi varattuihin, sen verran olen itse ollut se petetty, että tiedän miltä se tuntuu.
ap
Minua ei ole pettämisessä koskaan eniten häirinnyt se fyysinen akti toisen kanssa vaan ihmisen kyky VALEHDELLA henkilölle, joka on hänelle oletettavasti LÄHEISIN ja RAKKAIN.
Minusta henkilö, joka kykenee pettämään itselleen läheisimmän ihmisen luottamuksen, ei ole millään tasolla luotettava tai hyvä ihminen.
Koska mitä hyvää tällaisessa ihmisessä voi olla, jos ei pysty olemaan lojaali edes lähimmilleen?
Miksi on syytä epäillä, että mies on nyt muuttunut turvalliseksi ja luotettavaksi aikuiseksi? Onko käynyt pitkän psykoterapian tai muuten saanut apua epävakauteensa?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pettämistraumaa lapsuudenperheestä ja omasta avioliitosta. Nää aktivoituu vähän väliä vaikka mitään syytä ei sinänsä ole. Ajoittain vihaan miestä koska kykenee noin toimimaan.
Eli hyvin tiedostat mistä tunne kumpuaa ja aktivoituu.
Päätä mitä tahdot. Jos mies suhteeseen yrittämisen arvoinen, vaatinee omien traumojen työstämistä suhteen edetessä.
Joskushan ne on työstettävä kuitenkin, jos eteenpäin elämässään tahtoo. Oli se sitten nyt tai myöhemmin ilman tätä suhdetta.
Apua siihen löytyy jos kokee tarvitsevansa.
Mies on käynyt terapiassa vuosia ja katuu syvästi tekojaan. Minulle tämä vaan ei tunnu merkitsevän mitään, koska tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Olen itsekin eronnut lasteni isästä, mutta ilman kolmansia osapuolia. Itselleni tämä on se asian ydin, että ensin erotaan ja sitten vasta uusi suhde.
En alkaisi pettäjän kanssa olemaan.
Onko pakko??? Jatka matkaasi. Jos vähänkään epäilyttää niin miksi tuhlata arvokasta aikaansa tuollaiseen suhteeseen.
Ymmärrän, että itse olen terapian tarpeessa, mutta suututtaa kun vika ei ole minussa. Jos miehen historia olisi puhdas, tarvitsisinko terapiaa edes?
Tietenkin tämä on minulle se maailman paras ja sopivin mies muilta ominaisuuksiltaan. Muutenhan en tässä olisi päivääkään.
Kaks kertaa perustanut perheen ja perseelleen mennyt.
En koskis pitkällä tikullakaan moiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että itse olen terapian tarpeessa, mutta suututtaa kun vika ei ole minussa. Jos miehen historia olisi puhdas, tarvitsisinko terapiaa edes?
Tietenkin tämä on minulle se maailman paras ja sopivin mies muilta ominaisuuksiltaan. Muutenhan en tässä olisi päivääkään.
Suhteen rakentaminen pelko, viha tai katkeruus menneestä hallitsemattomina tunteina, on tuhoavaa.
Meillä kaikilla historiamme, väärät valintamme. Tärkeintä, tiedostaako ne.
Onko käynyt ne läpi, tehnyt niiden vaatiman työn itse tai apu tukena.
Ei oikein voi syyttää toisen historiaa siitä, mikä aktivoi omat traumat. Se on kutsu työstää omansa.
Yleensä ne tulevat eteen elämässä niin kauan että ne kohtaa.
Jos koet miehen ja suhteen muuten hyväksi, uskallatko antaa suhteelle mahdollisuuden.
Kohdata sen myötä myös itsesi ja työstää oman historiasi pelot.
Sopii kun olette molemmat potentiaalisia pettäjiä. Jos ei onnistu, niin mitä sen on väliä. Kuitenkin suhde on joka tapauksessa toksisen epäluuloinen.
Mien siis tehnyt työnsä menneisyytensä suhteen, oppinut elämästään ja tunnet luotettavaksi, näin ymmärsin.
Onko itselläsi traumaattista pettämistä menneessä suhteessa tai mistä "kuvotus" juontaa, jollei pelkoa ole.