jos teini on ilkeä ja
veemäinen jo toista vuotta, saako olla takaisin?
Kommentit (218)
Voi miettiä sitäkin kuinka paljon teiniin on jo sattunut, kun käyttäytyy perhettään kohtaan noin.
Kannattaa miettiä sitä aikaa kun tyttö oli uhmaiässä, miten tilanteet silloin menivät ja päättyivät. Jos jotenkin ratkaisemattomasti niin nyt niittää mitä silloin kylvi.
[/quote] Tytölle on sanottu jo muutama reissu sitten, että kannattaa käyttöytyä jos mielii mukaan. Takana on kolme katastrofista reissua. Mies sanoi tytölle kesäreissun päätteeks, ettei ikinä enää tätä helvettiä. Ei tule täytenä yllätyksenä. Muut haluaa matkalle ja tätä kohdetta ollaan mietitty/puhuttu pitkään. Sisarukset ei suostu jakamaan enää matkalla huonetta tytön kanssa, mies ei suostu. Minä en taas enää jaksa. Kaksi vikaa reissua yritin. Ap
[/quote]
Eli rakentavaa keskustelua ei ole missään vaiheessa käyty, on sanottu, tästä huolimatta käytös on ollut huonoa, mutta siitä huolimatta on otettu mukaan ja kun oli uhmaiässä sai kiukuttelemalla tikkarin että oli hiljaa ja vika on pissan päähän nousussa, koska on kaunis?
Onko kertaakaan kysytty mikä meidän perheessä mättää kun sinulla on noin paha olla tässä perheessä?
170
Ja siis ratkaisemattomuudella tarkoitan sitä, että yhteys lapsen kanssa katkesi kerta kerralta, ei päästy aitoon sopuun. Vanhemman voi olla jopa vaikeaa huomata, että aitoa sopua ei tullutkaan, vaan lapsi jäi tunteineen yksin ja hätään vanhemman vain moittiessa. Veikkan, että nykytilan juuret ovat siellä. Tästä ei pidä syyttää itseään, mutta ei myöskään teiniä. Siksi pitäisi hakea apua jostain, kun omat keinot ei riitä.
Joskus jopa mietin, että haluaako ap:n kaltainen äiti sopua ollenkaan, vaan lähinnä olla oikeassa. Miksi se on niin vaikeaa laskeutua sinne lapsen tasolle? Minkälainen äiti ei välitä sovusta lapsensa kanssa vaan minä minä -tyyliin vaalii oikeassa olemisen tunteitaan, koska joutuisi muuten myöntämään, että ei osaa tai ei ole ihan täydellinen? Lapsellekin on joskus hyvä sanoa, että anteeksi, äiti teki väärin, jos esim. perusteetta palaa pinna ja lapsen mieli pahoittuu. Lapsihan muuten kokee tulleensa kohdelluksi väärin ja alkaa oireilla ja kierre on valmis.
178
Jokohan keskustelu on käyty? Tai siis puhuttelu, en usko ap:n osaavan keskustella :(
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:34"]Jokohan keskustelu on käyty? Tai siis puhuttelu, en usko ap:n osaavan keskustella :(
[/quote]
Jaahas, no kiitos arvostuksesta. Ei ole käyty keskustelua vielä. Mummi oli soittanut tytölle ja tyttö raivoviestittelee minulle. Raivo lähinnä siitä, ettei saa olla kaverilla, vaan joutuu isovanhemmille. Ennemmin haluaa vastaanottokotiin (siellä on kuulemma kavereita) Matkasta ei ole maininnut, ilmeisesti ei haittaa. Ilmoitin, että viestitse riitely loppuu, jutellaan kohta kun tulee. Vastas siihen: vedä harppu vittu päähäs.
Ap
Haluaa vastaanottokotiin? Siis jonkinlaiseen laitokseen? Haluaa ihan selvästi hoivaa. Mä ainakin joskus ajattelin että kunhan joku välittäis, kun äiti syytti aina minua (omista virheistään, lue viesti 179).
26
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:46"]Haluaa vastaanottokotiin? Siis jonkinlaiseen laitokseen? Haluaa ihan selvästi hoivaa. Mä ainakin joskus ajattelin että kunhan joku välittäis, kun äiti syytti aina minua (omista virheistään, lue viesti 179).
26
[/quote]
Ei halua mitään hiton hoivaa. Haluaa hengata kavereiden kanssa! ap
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:46"]Haluaa vastaanottokotiin? Siis jonkinlaiseen laitokseen? Haluaa ihan selvästi hoivaa. Mä ainakin joskus ajattelin että kunhan joku välittäis, kun äiti syytti aina minua (omista virheistään, lue viesti 179). 26 [/quote] Ei halua mitään hiton hoivaa. Haluaa hengata kavereiden kanssa! ap
[/quote]
No kyllä muuten varmaan haluaa sitä hoivaakin. Onkohan sua hoivattu tarpeeksi kun olit pieni? Tai miestäsi? Huomiotu tunteitanne?
Mua ei ainakaan ole, eikä mun äitiä ollut, vaikka hänkin aina jankutti, että äitinsä teki parhaansa, eli oli periaatteessa tyytyväinen. Äitini eli aika kylmän lapsuuden olosuhteiden pakosta.
26
Mitähän tuokin nyt tekee asialle, ettei teini enää edes halua matkalle? Ei hyvältä näytä.
26
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 21:04"]Mitähän tuokin nyt tekee asialle, ettei teini enää edes halua matkalle? Ei hyvältä näytä.
26
[/quote]
Ihan vaan sen, että ilmeisesti sillä on hitunen järkeä päässä ja ei sentään kehtaa mukaan vinkua ap.n kertomien aiempien kokemusten perusteella.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 21:09"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 21:04"]Mitähän tuokin nyt tekee asialle, ettei teini enää edes halua matkalle? Ei hyvältä näytä. 26 [/quote] Ihan vaan sen, että ilmeisesti sillä on hitunen järkeä päässä ja ei sentään kehtaa mukaan vinkua ap.n kertomien aiempien kokemusten perusteella.
[/quote]
En kyllä yhtään usko, että syy on "ei kehtaa". Kehtaahan se puhuakin vaikka miten. Veikkaan, että suojelee itseään, kun tietää, että ei saa matkaa. Mutta mitä se, että suojelee itseään omassa perheessään, tekee sovun aikaansaamiselle? Ei hyvältä näytä. Lisäksi missä auktoriteetti, jos lapsi itse vesittää sen, minkä piti tuntua hänelle "miettimisen arvoiselta"? Tuskin lapsi kokee tuon miettimisen arvoisena menetyksenä. En tiedä. Mietin vain. 26
Onko tämä ko teini perheen vanhin lapsi? Jos on, voisin kertoa oman kokemuksen näin esikoisen näkökulmasta.
Minulla oli pari vuotta sitten teiniangstit pahimmillaan. Huusin ja raivosin äidilleni (isälleni en viitsinyt jostain syystä. En muista enää miksi) mutta oikeasti mitä hain tällä käyttäytymisellä oli se että joku tulisi ja halaisi ja sanoisi että minä rakastan sinua. Etenkin äidiltäni hain tätä, mutta sain vastaukseksi vain samanlaista käytöstä, joka oli minun mielestä äidiltäni suuri virhe. Ja pikkusisaruksiani kohtaan niin lempeitä ja ystävällisiä ja rakastavaisia. Tämä ei suoraan sanottuna auttanut helvettiäkään. Ainoa jolta sain aitoa lämmintä välittämistä pyyteettömästi oli eräs rakas ystäväni. Totta kai nyt jälkeenpäin kun ajattelen, niin äitini rakasti minua koko ajan , mutta tuo hänen käyttäytymisensä oli typerää.
Näin 16-vuotiaana ei tulisi enää mieleenkään huutaa tai raivota hänelle kuin kuukautisten aikaan. (Silloinkin se on puolivahinko. Hormonit saa tiettyyn aikaan kuukaudesta minut täysin valtaansa, mutta onneksi äitini tajuaa sen. Samanlainen kun oli kuulemma hän ollut:D)
Välitä teinistäsi. Aseta rajoja mutta älä ikinä lopeta rakastamasta. Näytä hälle se että välität. Jos mikään ei auta niin hakekaa ulkopuolista apua. (Mieluusti ei av-mammoilta) Älä laita ketään lapsista toisen edelle. tsemppiä!
Onko se normaalia, että joutuu suojelemaan itseään ja tunteitaan loukatuksitulemiselta omassa perheessään? Kun en tiedä, mikä on normaalia, koska meillä se oli normaalia, mutta koska se tuntuu niin pahalle niin vaikea uskoa, että se kuuluisi asiaan, kasvamiseen siis ja sen sellaiseen? 26
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 16:09"][quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 15:25"]Aloittaja onko tämä ilkeä teini poika vai tyttö? [/quote] Tyttö. Äärettömän kaunis, mutta ilmeisen ylimielinen. Tämä vähän ohiksena, mutta alan uskomaan neidille nousseen nestettä päähän. Minulle hän on kuitenkin kaikesta huolimatta varsin rakas.. ap [/quote] Ai tämä? No tulkitsit ihan väärin. On totta, että tyttö on kaunis kuin kuva (minulle tietysti aina, mutta täyttää kyllä yleiset kauneuskriteerit) ja sehän on hyvä asia. Huonoksi sen tekee se, että käyttäytyy ylimielisesti. Arvostelee muiden ulkonäköä, kommentoi "onneks MÄ en näytä tolta" jne. Ja jos nuori saa jatkuvasti satoja tykkäyksiä ja kymmeniä hehkutuksia somessa ulkonäöstään, on riski, että alkaa nousta päähän. Tätä pelkään. Kuten laitoin, että tämö ohiksena. En osaa sanoa kuinka paljon vaikuttaa kotikäyttäytymiseen. Ap
[/quote]
Miksi se kauneus sitten nousee päähän - koska äiti repii koko ajan alaspäin, eikä mikään ole hänestä hyvä. Lapsi katsoo peiliin ja toteaa, että onneksi edes näytän hyvältä, jos en ole hyvä. Jostain pitää löytää korviketyydytys, jos sitä alkuperäistä ei ole mahdollista saada: tunnetta, että on omille vanhemmille tärkeä, rakas, hyväksytty, luotettu, vakavastiotettava ja oikeutettu tarpeisiinsa ja tunteisiinsa.
Kai siinä nuori vihainen ihminen heittäytyy ylimieliseksi ja alkaa etsiä muista vikoja, niinkuin hänestäkin etsitään. Äiti ei kertaakaan kehu lastaan edes meille, pyydettynä, ilman mutta-lausetta. Että olisihan se kauneus positiivista, mutta kun se johtaa ylimielisyyteen. Ei johda, vaan tyly kohtelu kotona. Mitä te oikeasti koette vanhempina menettävänne, jos pyydätte anteeksi hankalalta teiniltänne, että ette kykene häntä ymmärtämään tai edes hyväksymään hänen tunteitaan todellisiksi ja ainakin jossain mitassa perustelluiksi?
Olet tyypillinen fundamentalistikasvattaja. Että jos sinä et varjele tyttären moraalia, hänellä ei sitä ole. Sitten käy niin äärettömän surullisesti, että tyttö käyttäytyy juuri tavoilla, joita sinä eniten pelkäät. Vielä surullisempaa on se, ettet voi hyväksyä aiheuttavasi itse sen käytöksen. Kun et hyväksy lasta, hänellä on ongelma. Silloin hän oppii etsimään vikoja muista, jos niitä ei sinun toiminnastasi saa löytää.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:48"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 20:46"]Haluaa vastaanottokotiin? Siis jonkinlaiseen laitokseen? Haluaa ihan selvästi hoivaa. Mä ainakin joskus ajattelin että kunhan joku välittäis, kun äiti syytti aina minua (omista virheistään, lue viesti 179). 26 [/quote] Ei halua mitään hiton hoivaa. Haluaa hengata kavereiden kanssa! ap
[/quote]
No kyllä muuten varmaan haluaa sitä hoivaakin. Onkohan sua hoivattu tarpeeksi kun olit pieni? Tai miestäsi? Huomiotu tunteitanne?
Mua ei ainakaan ole, eikä mun äitiä ollut, vaikka hänkin aina jankutti, että äitinsä teki parhaansa, eli oli periaatteessa tyytyväinen. Äitini eli aika kylmän lapsuuden olosuhteiden pakosta.
26
[/quote]
Fundamentalistikasvattajan pohja luodaan omassa lapsuudessa ja kylmyys on aivan pakosti siellä pohjalla. Ja 16-vuotiaskin sanoi, että hoivaa ja sitä että välitetään, tarvitaan ihan ykkösenä. Jos sitä ei saa, niin tapahtuu se, mistä 190 puhui. 26
Yksi syy etten koskaan ole halunnut lapsia on se, että jo nuorena mietin mitä jos oma lapsi onkin kusipää, että vaikka rakastaa niin oikeasti ei pidä lapsesta. Kasvatus auttaa tai ei auta, jokaisella ihmisellä on oma luonteensa, ja se luonne saattaa olla sietämätön. Täysin omien arvojen vastainen, ylimielinen, itsekeskeinen, ilkeä ja vaativa.
Ap olet tehnyt parhaasi, sinulla on oikeus lomailla ja hengähtää perheen kanssa, joka yrittää tulla toimeen keskenään. Prinsessa ei yritä, mummolaan miettimään tai itsesäälissä rypemään, tuon ikäinen pystyy jo halutessaan ymmärtämään, että teoilla on seuraukset.
Loputon paapominen ei auta, en ottaisi tämän palstan "neuvoja" vakavasti, monet purkavat omia traumojaan, ovat periaatteesta eri mieltä tehoillakseen tai pönkittääkseen itsetuntoaan parempina kasvattajina. Jos eivät ymmärrä ap:tä eivät ymmärrä teiniäkään.
Yhteistä säveltä ei välttämättä löydy perheen sisältäkään, ihmiset ovat erilaisia. Ja jokainen tekee omat valintansa, miten käyttäytyy, miten huomioi muut. Ilkeä ihminen ei ole automaattisesti uhri ikänsä perusteella, vaan, hetkinen, mietitäänpä, hmmm, ilkeä?
Ap, mielestäni on hyvä ratkaisu että lähdette matkalle erikseen. Mutta mitä minä tekisin tilanteessasi
1) kirjoittaisin rehellisen kirjeen tytölle jonka hän saisi mummulassa; kertoisin miltä käytös tuntuu ja kuinka se sattuu niin paljon juuri siksi koska rakastatte häntä. Rakkauden vastakohtahan ei ole viha vaan välinpitämättömyys. Siksi rakastetun käytös satuttaa koska tunteet ovat pelissä.
2) varaisin ajan (joka olisi heti matkan jälkeen) yksityiseltä psykoterapeutilta teille kahdelle. Puolueettoman ammattilaisen johdolla solmut voisi aueta. Koulukuraattori ei auta koska se on tytön reviirillä jota hänen puolustettava keinolla millä hyvällä.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 19:47"]
Eiköhän ap ole jo yrittänyt rakentavasti. Pentuhan kuulostaa psykopaatilta. Voiko joku todella terrorisoida muuta perhettä noin ja te syyttelette uhreja?
[/quote]
Kolikolla on aina kaksi puolta. Ap ei ole takuulla ollut noin rakentava, vaan ymmärtämätön ja nyt pitäisi oppia ymmärtämään. Kuten sinunkin.