jos teini on ilkeä ja

Minä olin teininä ilkeä paskapää (etenkin 14-vuotiaana) loppujen lopuksi vanhemmat eivät ostaneet yhtään joululahjaa (se oli jostain syystä aika paha, minulla monta sisarusta ja muut saivat sitten tuplasti enemmän), lisäksi uusi hieno puhelimeni vaihdettiin rumaan ja vanhaan.
Kyllä minä siitä sitten rauhotuin.

Älä vi**uile takaisin, ole vain välittämättä ja jos aukoo esim. ruuasta, niin otat lautasen ja nakkaat ruuat roskiin välittömästi. Mun mielestä toi loma juttu on hyvä, jos on veemäinen tms. niin sanot että ei tule sitten mukaan. Veikkaan että käytös muuttuu, jos ei niin istu alas ja kysy että "mikä sua niin riesoo? Mä en jaksa enää katsoa tollasta peliä ja voit vapaasti muuttaa pois (yli 17v.?)" Ymmärrän että et jaksa, mutta takaisin aukomalla et saavuta mitään. Huonosta käytöksestä otat jotain sitten pois, viikkoraha/mopo.
T. 18v. joka oli 14v. veemäinen, mutta näillä se loppui. Muista myös että jos käytös muuttuu, niin se pitää huomioida!

Tottakai pitää antaa kakaralle takasin sitä mitä siltä saa, miten muuten se lapsi oppii miten pahalta sen paska käytös muista tuntuu? Maistakoot omaa lääkettään.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 13:48"]

Jotenkin epäilen että ap on ollut v mäinen itsekin ja nyt teini on peilinä takaisin.

[/quote]

Mä aina ihmettelen, että onko sitä oikeasti sellaisia vanhempia, jotka ei ole v-mäisiä lapsilleen?

[/quote]Miten sitten voi mennä haukkumaan teiniä, kun on itse käyttäytynyt samoin??

Tietää, ettei hylätä, epäilen kyllä että ei tiedä, jos kerran nyt koittaa edes jotenkin olla. Mikähän seuraavaksi rankaisuna, kun lapsi matkanne jälkeen jatkaa pahan olonsa purkamista? Ulos kotoa -uhkailu? 

Mutta emme hylkää. 

Miksi se on sinusta kurjaa, että hän viestii vain viesteillä? Osaako hän tehdä mitään oikein? jos puhuu rumasti, väärin, jos ei sano rumasti, mutta ei puhu, väärin. Olet kuulolla, mutta haluat kuulla sen mikä sinulle sopii, et mitään muuta. Tytön ei pidäkään luottaa teihin vaan muuttaa omalla päätöksellään pois kotoa itsenäiseen elämään. 

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 22:03"]

Tuttavani jätti yhden useasta lapsesta pois ulkomaanmatkalta, koska nuori käyttäytyi huonosti, tosin ei ollenkaan niin huonosti kuin ap:n tytär. Hän halusi mukavan matkan muille lapsille, ei loputonta valittajaa pilaamaan koko porukan tunnelmaa. Ammatiltaan tuttavani on psykiatri.

Muutama ketjun kirjoittaja näyttää terapioivan itseään tai selittävän oman lapsensa käytöstä, ja tyylilajina on "äiti on aina syyllinen". Aika surkuhupaisaa puolustelua järkyttävän huonolle käytökselle.

Kannattaisi kaikkien muistaa, että miten metsään huutaa, siten sieltä vastataan. Ei pitäisi olla liian vaikeaa normaaliälyiselle murrosikäisellekään muistaa tämä.

[/quote]

Ei pitäisi sitten myöskään olla liian vaikeaa aikuisen osata lukea. On erittäin mahdollista vieraannuttaa ja lannistaa lapsi ymmärtämättömällä rankaisemisella, ja tieto- ja kaunokirjallisuus kertoo tämän monin tavoin. Tässä tapauksessa tilanne on sikäli onnellinen, että tytär jaksaa toistaiseksi vastustaa. Nyt kuitenkin on jo itsetypistys meneillään, kun rankaistava joutuu teeskentelemään, ettei hylkääminen tunnu missään. Jos hän alkaa uskoa itsekin siihen, ettei olisi halunnutkaan ulkomaille, luvassa on masennusta ja kaikenlaista käsittämättömän tuntuista oireilua. Toistaiseksihan lapsi on hyvin suora: hän on ilkeä, koska on vihainen ja pettynyt. Se on kaikille normaaliälyisille ymmärrettävissä, jotka vain haluavat ymmärtää. Jos hänen vihansa ja pettymyksensä hyväksytään ja niiden syyt käsitellään, ilkeys hupenee.

Äiti ei ole tässä syyllinen kaikkeen. Hän ei välttämättä voi sille paljonkaan, jos kyky hyväksyä omat virheet on heikko. Hän on kuitenkin itsekin ylimielinen, ja jos hän myöntäisi edes sen, hän voisi suostua etsimään apua, kun perheessä voidaan pahoin. Oma ylpeys tai pelko kuitenkin estää sen. Sille taas ei paljon voi, että on ihmisiä, jotka kuulevat syytöksen siellä missä sitä ei ole.

Se on kai kuitenkin selvä, että teini ei ole se, joka perheen asiat saa kuntoon. Kyllä sen on lähdettävä vanhemmista. Jos kapinallinen nuijitaan hiljaiseksi, siitä seuraa vuosikymmenien tragedia ja usein sisarusten lopullinen välirikko. Se on sääli, jos kerran pari vuotta sitten näiden välit ovat vielä olleet läheiset. Heillä olisi siis kaikki mahdollisuudet pitää toisistaan tulevaisuudessakin, kysymys ei ole luonteiden yhteensopimattomuudesta.

Luuletko tosissasi, että ammatti suojaa kasvatusvirheiltä? Perimätieto kertoo, että omituisimpia lapsia on ammattikasvattajilla ja psykologeilla. Väärinkäsitetty ja -käytetty tieto tuottaa pahimmat solmut.

Mistä löytyy se hyödyllinen ja pätevä ulkopuolinen apu, jos ammattikasvattajat, psykologit ja psykiatritkin tuottavat omituisia lapsia? Terapiaa vaaditaan, terapeutteihin ei kuitenkaan uskota... hmm.

Normaali nuori saattaa nyt rähjätä ja käyttäytyä huonosti, mutta pyrkii myöhemmin korjaamaan asiaa tavalla tai toisella, suoraan tai epäsuorasti. Ap:n tilanteessa nuori ei meidän tietojemme mukaan korjaavia liikkeitä tee (tai niitä ei osata tulkita). Jos katumusta ei todellakaan ole näkyvissä edes epäsuorasti, vaikea kuvitella, että mikään ulkopuolinen taho saisi muutosta aikaan. Ikä ja järjen lisääntyminen tuo muutoksen.

Itse olisin huolissani perheen muista lapsista, sillä huonosti käyttäytyvä sisarus tekee heidän elämästään melkoisen epämiellyttävää. Tästä on omakohtaista kokemusta. En niin hyvällä muistele kotoista tilannetta, hirveitä riitoja sisaruksen ja vanhempien välillä, kun sisarus oli vain ns. kusipää. Hän kuvitteli, ettei yhteiset säännöt koskisi häntä, eikä myöskään maailman ja elämän yleiset lainalaisuudet. Mutta maailma tasii, ja monien ongelmien kautta rahat löytyivät. Sen verran vanhempani pystyivät sisarustani aisoissa pitämään, ettei hänestä rikollista tullut.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 14:12"]Lähdetään siitä, että onnellinen lapsi ei ilkeile. Kannattaisi selvittää, miksi teinillä on paha olla. [/quote] Höpö höpö. Teinit kuten aikuisetkin saattavat ihan onnellisinakin kettuilla. Luonteenpiirre se tai teinillä osa itsenäistymisprosessia.

[/quote]

Höpö höpö. Hyväntuulinen ja tasapainoinen ihminen ei ole pahantahtoinen.

Onkohan se teini täällä vai yilaudalla ilkeilemässä?

'rahat', pitäisi olla rajat :)

Mun veli oli samanlainen. Pääasiassa mä sain kaiken paskan niskaani. Mikään rangaistus ei toiminut. Nyt veli on 30 v, rauhottunut hieman, mutta vieläkin saatan saada viestejä, missä pimahtaa ihan pienistä asioista. Ei ota vastuuta mistään ja kaikki, mikä hänen elämässään on päin persettä, on kaikkien muiden, kuin hänen itsensä vika.
Meitä on siis kolme muutakin sisarusta, mutta tuo yksi vain on "tuollainen". Siihen ei auta järkipuhe, ei ilkeys, ei kiltteys, ei mikään... Kun veli oli 17-vuotias ja aina meissä oli vikaa hänen pahaan oloonsa, lintsasi koulusta ja varasteli vanhemmilta rahaa ja tupakkaa, äiti käski muuttamaan pois kotoa ja niin veli teki. Asui pari kuukautta kaverillansa ja tuli kotiin hieman rauhoittuneena, kun veljelle ja hänen kaverilleen tuli riitaa.

En osaa sanoa muuta, kuin että koittakaa kestää ja keksiä jokin ratkaisu tilanteeseen. Jos teinisi haluaa olla niin aikuinen että, pistä töihin. Puhelinlaskua ei makseta, ellei tuollainen käytös lopu - siinähän hommaa töitä jostain, että saa omat laskunsa maksettua. Ruokaa saa ainoastaan ruoka-aikoina, eikä muulloin. Jos ei kelpaa, lähtee pöydästä tai jättää tulematta. Ylimääräistä rahaa ei saa. Sit toiseks: Älkää reagoiko. Kylmää viileyttä vaan koko perheeltä, vetäkää yhtä köyttä. Hänelle ei puhuta mitään ylimääräistä, kuin pakolliset asiat. Hänen puheisiinsa ei reagoida.
Istuttakaa teini pöydän ääreen ja kertokaa, että näin on nyt asiat. Käytös on jatkunut niin pitkään, että kukaan ei jaksa. Jos käytökseen ei löydy loppua, sitä ei huomioida. Hän on teille ilmaa. Näyttäkää, että olette ihan oikeasti loppu!!

Yksi, mikä tehosi veljeeni kaikista parhaiten: Puoleen vuoteen veljeäni ei kutsuttu mihinkään perheen yhteiseen. Ei ravintolaan, ei matkoille, ei edes ruokakauppaan. Vasta, kun hän itse otti asian puheeksi, että miksi näin, asia saatiin keskusteltua. Nyt veli on hieman tsempannut ja viimeisimmät illanvietot ovat sujuneet ihan hyvin.
Itse teen veljelleni nykyään niin, että jos vähänkin saan pään aukomista osakseni, en pidä mitään yhteyttä vähään aikaan. Se on opettanut kunnioitusta veljelleni jonkin verran.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:10"]

En osaa auttaa ongelmassasi, mutta haluan vain sanoa, että sympatiani ovat sinun puolellasi. Todella ikäviä kommentteja olet saanut täällä. Pitää vain ymmärtää, että täällä saa aina vain paskaa niskaan, nämä av- mammathan ovat tunnetusti kaikki 100% täydellisiä äitejä ja kasvattajia.

Sisaren tyttöni oli myös aivan kauhea teini, äitinsä ei antanut periksi, piti johdonmukaisesti päänsä säännöistä ja tavoista, kotiintuloista ym. Jos puhui rumasti, pysyi huoneessaan illan jne. nyt tyttö on 21v ja tosi hieno ihminen. Älä siis anna periksi. Olet paras asiantuntija oman lapsesi kanssa.

En halua lietsoa pelkoa, mutta seuraa vaihtuuko kaveripiiri. Silloin voi olla kyse jostain ikävästä. Teinitytölle kaveripiiri on elämää suurempi asia.

Tsemppiä ja mukavaa lomamatkaa:).

[/quote]

Mutta kuinkahan onnellinen? Se 21v. siis? Kyllä mäkin uskon, että kotona vaille ymmärrystä jätetyn elämä voi ulkopuolisille näyttää tosi hienolta. Harva itkee muille miten oma äiti satutti.

26

[/quote]

No ei se äiti sitä satuttanut mitenkään, vaan piti kuria. On onnellinen, asuu edelleen kotonaan, tosin suunnittelee muuttoa omaan kotiin. Aika hyvä näyttelijä on, jos on onneton.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 23:16"]

Mistä löytyy se hyödyllinen ja pätevä ulkopuolinen apu, jos ammattikasvattajat, psykologit ja psykiatritkin tuottavat omituisia lapsia? Terapiaa vaaditaan, terapeutteihin ei kuitenkaan uskota... hmm.

Normaali nuori saattaa nyt rähjätä ja käyttäytyä huonosti, mutta pyrkii myöhemmin korjaamaan asiaa tavalla tai toisella, suoraan tai epäsuorasti. Ap:n tilanteessa nuori ei meidän tietojemme mukaan korjaavia liikkeitä tee (tai niitä ei osata tulkita). Jos katumusta ei todellakaan ole näkyvissä edes epäsuorasti, vaikea kuvitella, että mikään ulkopuolinen taho saisi muutosta aikaan. Ikä ja järjen lisääntyminen tuo muutoksen.

Itse olisin huolissani perheen muista lapsista, sillä huonosti käyttäytyvä sisarus tekee heidän elämästään melkoisen epämiellyttävää. Tästä on omakohtaista kokemusta. En niin hyvällä muistele kotoista tilannetta, hirveitä riitoja sisaruksen ja vanhempien välillä, kun sisarus oli vain ns. kusipää. Hän kuvitteli, ettei yhteiset säännöt koskisi häntä, eikä myöskään maailman ja elämän yleiset lainalaisuudet. Mutta maailma tasii, ja monien ongelmien kautta rahat löytyivät. Sen verran vanhempani pystyivät sisarustani aisoissa pitämään, ettei hänestä rikollista tullut.

[/quote]

Ammattilaisia on hyviä, huonompia, loistavia ja katastrofaalisia. Tämä ei kai voi olla uutinen? Lisäksi jokainen elämänkokemusta omaava ihminen osaa kertoa, että toisen tilanteessa on paljon helpompi nähdä ongelmakohdat kuin omassaan. Yksi ongelma on siinä, että psykologiassa ja psykiatriassa vallitsee yksilökeskeinen ajattelutapa. Ryhmäpsykologia on jäänyt sivurooliin, mutta ilman sitä on hyvin vaikea ymmärtää perheistä mitään. Aapeenkin perheessä luultavasti iso osa äidin hätäisestä toimeliaisuudesta johtuu pikkuveljeä kohtaan koetusta huolesta, ja kolmiopeli yhteistä vihollista vastaan käynnistyy. Sinua taas on saatettu sysiä sivuun, jos vanhemmat ovat jotenkin samaistuneet riehuvaan lapseensa ja kokeneet itsensä tarpeellisiksi tämän aiheuttamia kriisejä selvitellessään.

Katumus ei muuten tule ensin, vaan ymmärtämään pyrkivä vuorovaikutus. Alle kymmenvuotiasta lasta voidaan ehkä yrittää laittaa ensin ruotuun ja ymmärtää sitten, mutta teinin kanssa tämä marssijärjestys johtaa aivan liian helposti karkaamiseen pois vanhempien vaikutuspiiristä. Kaikissa toimivissa kuriohjelmissa on tarvittu myötätuntoa vielä enemmän kuin kuria, ja tämä yhdistelmä saattaa johtaa myrkkyä linkoavan teiniolemuksen nopeaankin korjaantumiseen.

Aapeeltä puuttuu ymmärrystä, ja lisäksi hän on otsatukkaa myöten kostonhimoisessa tilassa, joten hän ei tule tätä ongelmaa korjaamaan omin avuin vaikka seisoisi päällään. Ainoa mikä hänet voi pelastaa on teinin sääli, kun tämä tajuaa itse äitinsä rajoitteet. Säälin herättämä myötätunto ei kuitenkaan pelasta teiniä itseään, vaan hänen elämänsä menee kyltymättömissä häpeäntunteissa rämpiessä - hänessähän ei ole mitään hyvää tai edes siedettävää, ja lisäksi hän on kohdellut perhettään rumasti. Koska teini on lahjakas, hän saattaa jotenkuten suoriutua elämässään, mutta ei omalla tasollaan.

Tämän suuren luokan epäonnistumisen riskin pitäisi herättää äidin uinuva myötätunto, mutta jos hän potee kätkettyä kateutta tytärtä kohtaan, se myötätunto ei vain millään herää. Oma uhanalaisuudentunne tulee aina ensin. Sinä taas kärsineenä sivullisena saatat olla niin kiukun ja kateuden läpäisemä sisarusta kohtaan, joka on kehdannut varastaa aina koko näyttämön, että kuvittelet ihan normaaliksi sen, että ihastellaan sitä, ettei perheenjäsenestä sentään tullut rikollista. Jos perheen pahiksella on neurologisia ongelmia ja impulsiivisuutta ja pahempaakin sielunvikaa, niin se on ihan hyvä tavoite, mutta jos hän nyt vain on ajautunut jostain syystä mustan lampaan rooliin, niin halvalla menee.

Ja näitä syitähän voi olla monia, miksi yksi joutuu perheessä syrjityksi, eivätkä ne syyt välttämättä johdu lapsesta mitenkään. Selitys kierteen alkamiseen voi johtua ihan vain jo siitä, missä järjestyksessä on satuttu syntymään, ja mitä stressitilanteita perheen historiaan on sattunut, jotka ovat lähteneet viemään kehitystä väärään suuntaan. Tai esimerkiksi sinun lapsistasi yksi saattaisi muistuttaa ulkonäöltään ja joiltain eleiltään oman sisarussarjasi mustaa lammasta, ja sen takia alkaisit reagoida häneen negatiivisemmin. Kohta olisittekin jo noidankehässä. Jos niin käy, muista hakea apua ennemmin mieluummin kuin myöhemmin. Silloin myöhemmin et ehkä enää uskalla.

Aloittajan tyttärellä on varmaan jotain anteeksiantamattomia asioita vanhemmilleen ja käyttäytyy heitä kohtaan siksi huonosti. Teette hänelle kyllä ihan hirveän karhunpalveluksen olemalla ymmärtämättä tätä. Hänkin on tehnyt nyttemmin sellaista, jota te ette halua tai osaa antaa antekksi, mutta niillä teoillaan hän siis vain kertoo, miltä hänestä tuntuu, lapsi ei koskaan ole syyllinen tällaisen tilanteen kehittymiseen. 

Aikuisen pitäisi nähdä lapsen kasvaessa (jo pienenä vauvana, taaperona etc) milloin on loukannut lasta jotta sellaisia anteeksiantamattomia asioita ei jää muhimaan lapsen mieleen, joista myöhempi paha olo ja katkeruus kumpuaa. 

Tuttavani jätti yhden useasta lapsesta pois ulkomaanmatkalta, koska nuori käyttäytyi huonosti, tosin ei ollenkaan niin huonosti kuin ap:n tytär. Hän halusi mukavan matkan muille lapsille, ei loputonta valittajaa pilaamaan koko porukan tunnelmaa. Ammatiltaan tuttavani on psykiatri.

Muutama ketjun kirjoittaja näyttää terapioivan itseään tai selittävän oman lapsensa käytöstä, ja tyylilajina on "äiti on aina syyllinen". Aika surkuhupaisaa puolustelua järkyttävän huonolle käytökselle.

Kannattaisi kaikkien muistaa, että miten metsään huutaa, siten sieltä vastataan. Ei pitäisi olla liian vaikeaa normaaliälyiselle murrosikäisellekään muistaa tämä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan tyttärellä on varmaan jotain anteeksiantamattomia asioita vanhemmilleen ja käyttäytyy heitä kohtaan siksi huonosti. Teette hänelle kyllä ihan hirveän karhunpalveluksen olemalla ymmärtämättä tätä. Hänkin on tehnyt nyttemmin sellaista, jota te ette halua tai osaa antaa antekksi, mutta niillä teoillaan hän siis vain kertoo, miltä hänestä tuntuu, lapsi ei koskaan ole syyllinen tällaisen tilanteen kehittymiseen.

Aikuisen pitäisi nähdä lapsen kasvaessa (jo pienenä vauvana, taaperona etc) milloin on loukannut lasta jotta sellaisia anteeksiantamattomia asioita ei jää muhimaan lapsen mieleen, joista myöhempi paha olo ja katkeruus kumpuaa.

 

Höpö höpö.

Ap:n kuvailema tilanne on  todella tyypillinen, kun kuvitellaan, että just teinin pitäisi saada "purkaa pahaa oloansa" ihan millaisella käytöksellä tahansa.

Kuitenkin teini-ikä on ihan samalla lailla vanhemmille lapsen kasvattamista vaativaa aikaa, moni vaan jättää sen tekemättä ja kuittaa kaiken "teini-iällä".

Mun mielestä on toisaalta kohtuutonta jättää teini ( tai siis että silloin 4v sitten) kotiin reissulta siksi, ettei osannut itse vetää rajoja jo vuosia aiemmin.

Ja se, että teiniltä ei hyväksytä epäkunnioittavaa käytöstä, ei tarkoita etteikö teinin kanssa keskusteltaisi tai kuunneltaisi tai ymmärrettäisi. Ne on kaksi täysin eri asiaa.

Nuori valmistautuu itsenäistymään ja siksi etsii negatiivisten tunteitten projisoinnin kautta syyn olla omalle väelle vihainen. Kun on vihainen on helpompi joskus sitten itsenäistyäkin. Tosin tämä tietokaan ei auta silloin kun pitää arjessa

jaksaa kuunnella teinin ilkeilyä koko ajan. Ehkä kannattaa laittaa raja käytökselle ja olla palkitsematta häntä lomamatkalla. Isovanhemmat jos ovat olemassa, niin kasvattajana sinne vaan minäkin lähettäisin. Ihan hyvällä omallatunnolla. Kohtuus toteutukoon.

Ihmettelen miksi moni sivuuttaa kokonaan tällä sen, että ap:n tytär puhuu ilkeästi myös omille kavereilleen. Ilkeily ja kettuilu ei siis kohdistu vain omaan perheeseen vaan myös ystäviin.

Mun luokalla yläasteella oli ap:n tyttären tavoin käyttäytyvä tyttö, jonka tavaramerkkinä oli kettuilu ja ilkeily. Siis ihan kaikille. Opettajista kavereihin. Kyseistä tyttöä pelättiin.. Kyllä oli yleisesti tiedossa meidän teinien keskuudessa silloin, että kyseinen käytös ei ole ihan normaalia. Jonkinlainen suojakilpi tai kova kuorihan se tuo kettuilu oli kyseiselle tytölle. Ei uskalla olla oma aito itsensä. Tunteet ja herkkyys peitetään. Vedetään nk. toiseen laitaan. Esitetään että ei tunnu mikään missään. Miksi pitää esittää niin kovaa ja ilkeää? Onko se tytön mielestä siistiä?

Ja vielä nuorista ja heidän tunneälystä.

Todellakin olisin itse aikoinaan hävennyt, jos olisin kuullut kaverin v*ttuilevan tai haukkuvan äitiään läsnäollessani. Uskon siis täysin että ap:n tulkinta kavereidenkin häpeästä pitää paikkansa.

Kyllä teinille täytyy tehdä tiettäväksi, että ilkeily ei voi jatkua. Hyvällä saa hyvää. Pahalla pahaa. Miten tuolla vuorovaikutuksella aikoo pärjätä työelämässä, ystävyyssuhteissaan ja perhe-elämässä? Vanhemmilla on täysi oikeus vaatia teiniltä kotona käytöstapoja ja asiallista kielenkäyttöä. Itse en haistatellut koskaan vanhemmille teini-iässä, koska se olisi tunnetasolla tuntunut väärältä. En halunnut olla heille ilkeä. En siis jättänyt haistattelematta siksi, että olisin pelännyt jotain hylkäämistä tai rangaistuksia. Kyllä tässä ap:n teini on hukassa tunteidensa kanssa (aikuistumisen ja itsenäistymisen kasvukipuja, aikuisuus pelottaa? Kokeeko olevansa pohjimmiltaan yksin?) ja kyseinen teini tarvitsee apua tunteidensa ja ajatustensa käsittelyyn, mutta yrittää peittän sen kovalla kuorella. Teiniä ei voi pakottaa avun piiriin ja jos hän ei halua vielä avautua niin aika ei ole kypsä. Ehkä myöhemmin?

Täytyy kyllä sano että on se vaan uskomatonta, että täällä syyllistetään ap:ta ja käsketään hänen mennä terapiaan. Tottakai teini olisi hyvä saada avun piiriin ja vanhempien tulee olla mukana siinä, mutta kyllähän tuollaisen kielenkäytön kuuntelu on raskasta kaiken muun arjen pyörittämisen ohessa. Ei koulussakaan saa oikeasti opettajille puhua miten vaan tahansa, kyllä siltä wilma-merkintä rapsahtaa, jos puhuu rumasti. Ihan oikein on, että teinin huonosta käytöksestä tulee seuraamus.