Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monen unelma on pitkä ”kunnes kuolema meidät erottaa” parisuhde?
23.08.2021 |
Ja tietty onnellinen, samalla uskoen, että se on mahdollista. Jos ei omalla kohdalla mahdollista, niin ylipäätään mahdollista kuitenkin. Ja se on kuitenkin jonkinmoinen ihannetila.
Vastakohtana on henkilö, joka ei sellaista edes tavoittele eikä sellaisesta unelmoi.
Teen galluppia, kuinka yleistä on ajatella, että ihmistä ei ole luotu yksiavioiseksi.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä uskon putkiin parisuhteisiin, mutta ei se välttämättä itselleni mikään tavoite ole.
Eli kun tapaat ”elämäsi miehen”, niin et tavoittele pitkää parisuhdetta..? Ajatteletko, että kyllä tuo joskus joutaa mennä vaihtoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen juuri, muuhun en tyydy.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen juuri, muuhun en tyydy.
Entä jos kumppani kuolee ja suhde ei olekaan pitkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen juuri, muuhun en tyydy.
Entä jos kumppani kuolee ja suhde ei olekaan pitkä?
Sitten kuljen surupuvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä ei ole yhtään eronnutta. Lyhin tietämäni avioliitto kesti reilut 10 vuotta ja päättyi miehen äkilliseen kuolemaan. Tästä on nyt yli 30 vuotta aikaa, eikä leskellä ole ollut muita miehiä sen jälkeen. Joten kyllä, toivon myös itselleni elämänmittaista parisuhdetta.
No onpa huono kysely. Olen nainen ja toivon minun ja mieheni suhteen kestävän vaikka hautaan saakka. Pitkään se on jo kestänyt hyvänä, tapasimme tosi nuorina, joten monta elämänvaihetta on jaettu. En pidä lyhyempiä suhteita huonoina enkä sellaisia muodotavia toisilleen väärinä. Toki joskus ihmiset ovat toisilleen sopimattomia suhteen kestosta riippumatta. Moniavioisuuskaan ei järkytä minua syvästi vaikken itse sellaista nyt harkitsisi. Moniavioisuus toimii sitä paremmin, mitä vähemmän ihmiset ovat sitoutuneet toisiinsa ja lähes ongelmitta jos ihmisten välillä ei ole suuria tunteita toisiinsa. Voi se silti joskus toimia syvällisemmissäkin ihmissuhteissa. Minä ainakin olen sen verran tyytyväinen parisuhteemme kemiaan, etten välitä alkaa isolla vaivalla sekoittamaan ja sekoittamaan pakkaa ja katsoa mitkä kortit jää käteen. Sain ässän jo ensimmäisessä jaossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen juuri, muuhun en tyydy.
Entä jos kumppani kuolee ja suhde ei olekaan pitkä?
Sitten kuljen surupuvussa.
Seuraavat 50 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon ja oletan että avioliittoni kestää, mutta olen iloinen että ennen sitä koin muitakin suhteita. Osaan arvostaa miestäni.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse lähdin parisuhteeseen ajatuksella hautaan asti. Se kesti 30 vuotta ja loppui miehen sivusuhteeseen.
Sama. Meillä kesti 20 v. ja loppui miehen sivusuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että nykyinen parisuhde on se "kunnes kuolema (tai muistisairaus) meidät erottaa" -parisuhde. Olimme molemmat 50+ tavatessamme eikä tässä elämänvaiheessa enää halua tuhlata aikaansa mihinkään pelleilyyn (nuo olivat itse asiassa puolisoni sanat seurusteltuamme jonkin aikaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen juuri, muuhun en tyydy.
Entä jos kumppani kuolee ja suhde ei olekaan pitkä?
Sitten kuljen surupuvussa.
Seuraavat 50 vuotta?
Juuri niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun unelmani se olisi. Kovin suuri ennustaja ei kuitenkaan tarvi olla tietääkseen, ettei tule kohdallani toteutumaan. Olen lopettanut etsimisen.
Mun unelma on rakastava, arvostava ja intohimoinen parisuhde. Hyvä suhde kestää.
Oma suhde nyt 25v, keskivertohyvä kumppanuus,
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse lähdin parisuhteeseen ajatuksella hautaan asti. Se kesti 30 vuotta ja loppui miehen sivusuhteeseen.
Tämä, mun vaimo lähti uuden onnen perään
Meillä on menossa "kunnes kuolema erottaa"-suhde. Edelleen kuin vastarakastuneet. 24v yhdessä.
Uskon pitkiin parisuhteisiin, kunhan molemmat uskoo ja valitsee päästä niiden vaikeuksien yli. Haasteessa rakkaus punnitaan. Rakkaus ei kanna kaunaa, antaa anteeksi ja voi paremmin, kun on yhdessä selvitty jostakin
Nosiis. Ehkä tärkeintä olisi se, että kuollessa en olisi yksin vaan jonkun rakkaan ihmisen seurassa. Haluaisin myös kokea mukavia hetkiä joko kumppanin tai sitten vain ystävien kanssa, kunhan en tuntisi oloani yksinäiseksi. En tietenkään ole vastaan ajatusta, että olisi pitkä ja onnellinen parisuhde, mutta ei se ole mikään varsinainen päämäärä.