Miten selvitä töistä kun lapsi terrorisoi öisin?
Erityispiirteinen lapsi kyseessä, liittyy siihen että valvoo öisin ja estää minua nukkumasta. Mies kyllästyi hankalaan arkeen ja erityistarpeiseen lapseen ja häipyi eikä juuri tapaa lasta. Olen siis yksin. ”Mummot ja kummit” auttaa sen verran että käy meillä kahvittelemassa ja pitää vartin seuraa lapselle, mutta eivät pärjää lapsen kanssa useampaa tuntia eikä varsinkaan yötä.
Lapsi on päiväkodissa ja minä päivätyössä. Ongelma on nyt se että en millään jaksa töissä kun en saa nukkua. Joinain öinä saan nukuttua kuusi tuntia, joinain kolme, mutta nämä lyhyissä pätkissä. Olen aivan järkyttävän väsynyt eikä aivoni toimi enää tämän väsymyksen takia, en muista asioita.
Työterveys sanoo että en ole sairas enkä siksi saa sairauslomaa. Ei ole mitään diagnoosia jolla kirjoittaisivat saikun eikä mitään hoitoa jota voisivat minulle tarjota. Ja ymmärrän sen, väsymys poistuisi ihan nukkumalla jos minun vain annettaisiin nukkua.
Työnantaja on hermostunut kun olen niin väsynyt että en selviä töistäni. Palkatonta he ei myönnä eikä mitään kevennyksiä, 80% työaikaa teen jo. Olen joutunut puhutteluihin kun en saa töitäni hoidettua, kerran purskahdin itkuun että yritän parhaani mutta olen niin väsynyt kun en saa nukkua. Pomo sanoi ymmärtävänsä mutta että minun oma vastuu on laittaa kotiasiat kuntoon, työnantajalla on kuulemma oikeus saada normaali työpanos palkkaa vastaan.
Mitä ihmettä teen?
Kommentit (136)
61 jatkaa. Ja lääkärille, unilääke lapselle kokeille. Tuossa kärsii nyt sinä ja lapsi.
Tämä nyt on tällaista sivullisen huutelua, mutta...
Auttaako lapsen nukkumiseen mikään paikan vaihtaminen tms? Kaverin lapsi on aina ollut huono nukkumaan, mutta kun muuttivat maalle, alkoikin nukkua. Hän on kai niin herkkä, että liikenteen äänet ja valo vaikuttivat uneen. Lapsi myös nukkuu teltassa ulkona pidempään kuin sisällä, viileä ilma auttaa häntä rentoutumaan.
Onhan tuo hankala järjestää jo asuu kaupungissa, mutta jos on mahdollissa testata niin ei kai siinä mitään häviäkään?
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan omaishoitaja ja näin ollen oikeutettu omaishoitajan vapaisiin? Toteutuuko ne? Yksi vaihtoehto tukiperhe tmv järjestely, lastensuojeluun heti yhteys ennenkuin kameli selkä katkeaa ja et vaan yksinkertaisesti jaksa.
En ole omaishoitaja. Lapsi ei ole vammainen. Hän on erityispiirteinen, yksi lievä diagnoosi on joka ei oikeuta oikein mihinkään. Päivät meillä sujuu hyvin ja moni ei päällepäin arvaisi mitään erityistä lapsestani. Yövalvominen on ongelma ja sekin lähinnä minulle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt on tällaista sivullisen huutelua, mutta...
Auttaako lapsen nukkumiseen mikään paikan vaihtaminen tms? Kaverin lapsi on aina ollut huono nukkumaan, mutta kun muuttivat maalle, alkoikin nukkua. Hän on kai niin herkkä, että liikenteen äänet ja valo vaikuttivat uneen. Lapsi myös nukkuu teltassa ulkona pidempään kuin sisällä, viileä ilma auttaa häntä rentoutumaan.
Onhan tuo hankala järjestää jo asuu kaupungissa, mutta jos on mahdollissa testata niin ei kai siinä mitään häviäkään?
Hän on aina ollut herkkäuninen ja tosiaan herää pieniinkin ääniin. Asumme kaupungissa kerrostalossa, ei ole rahaa minulla mihinkään omakotitaloihin. Ap
Uupumus on ihan pätevä dg sairauslomaan.
Vierailija kirjoitti:
Uupumus on ihan pätevä dg sairauslomaan.
Ei muuten ole, vilkases vaikka ICD-10:ä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan omaishoitaja ja näin ollen oikeutettu omaishoitajan vapaisiin? Toteutuuko ne? Yksi vaihtoehto tukiperhe tmv järjestely, lastensuojeluun heti yhteys ennenkuin kameli selkä katkeaa ja et vaan yksinkertaisesti jaksa.
En ole omaishoitaja. Lapsi ei ole vammainen. Hän on erityispiirteinen, yksi lievä diagnoosi on joka ei oikeuta oikein mihinkään. Päivät meillä sujuu hyvin ja moni ei päällepäin arvaisi mitään erityistä lapsestani. Yövalvominen on ongelma ja sekin lähinnä minulle. Ap
Olet kuitenkin kokeillut omaishoidon tukea hakea? Kyllä meidän kunnassa ainakin kriteerit täyttyisi teidän osalta. Onko kunnassanne sitten tiukemmat kriteerit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumus on ihan pätevä dg sairauslomaan.
Ei muuten ole, vilkases vaikka ICD-10:ä.
Minä sain uupumus diagnoosilla vuoden sairasloman.
1. Jos et ole nukkunut, pidä päivä saikkua, vie lapsi hoitoon ja nuku. Saako teillä olla 3 päivää omalla ilmoituksella? Olen ollut monesti unettomuuden takia. Älä selitä esimiehelle unettomuuden syytä.
2. Ihmettelen, jos lääkäri teilaa 4-vuotiaan nukkumattomuuden (siis lapsi nukkuu välillä 3 h /vrk pätkissä) niin että liittyy erityisyyteen, et voi tehdä mitään. Menkää toiselle lääkärille.
Auttaisiko, jos lapsi nukkuisi vieressäsi? Jos heräilee herkästi ääniin, voisit saman tien hyssytellä rauhallisesti ja silitellä takaisin uneen ilman, että lapsi ehtii piristyä liikaa. Todennäköisesti lapsi kaipaa läheisyyttäsi päiväkotipäivän jälkeen ja voisi saada sitä tällä tavoin sekä lisäisi lapsen turvallisuuden tunnetta samalla. Isä kuitenkin ottanut ja hylännyt, joten voi alitajuisesti pelätä, että sinä teet sen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumus on ihan pätevä dg sairauslomaan.
Ei muuten ole, vilkases vaikka ICD-10:ä.
Minä sain uupumus diagnoosilla vuoden sairasloman.
Ei ole mahdollista, lukaises paperisi uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Kai melatoniini on kokeiltu jo?
Ei noin pienille lapsille saisi antaa. Pitää ainakin kysyä lääkäriltä lupa. Lääkkeettömät keinot aina ensisijaisia. Etenkin lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt lääkärissä lapsen kanssa? Olisiko lapselle mahdollista saada unilääkettä, joka auttaisi nukahtamaan ja nukkumaan? Facebookin äityleissä muistaakseni oli jollain samantyylinen ongelma ja hän löysi ryhmästä julkaisun avulla ”tukiperheitä”, jotka ottivat lasta yökylään toisinaan. Kannattaa kokeilla. Paljon tsemppiä, ikävä tilanne ja munaton ex-mies sinulla.
Neljävuotiaalle pikkulapselle unilääkkeitä jotta äiti saisi olla rauhassa. Joopa joo.
Ne lääkkeet on kyllä ihan se nelivuotiaan eduksi. Hän tarvitsee keskeytymätöntä lepoa sen 10h/vrk ihan oman kasvunsa ja kehityksensä takia.
En osaa neuvoa, mitä apua voisi sosiaali- ja terveyspalveluista saada, vaikka toivoisin hirveästi, että joku ”siellä” voisi nähdä perheenne kokonaistilanteen ja tarjota lapselle vaikka säännöllisen yöhoitopaikan edes kerran viikossa tms.
Sen sijaan ehdotan ensiavuksi, että olisit läheisillesi raatorehellinen perheenne tilanteesta.
Yleensä ihmisillä on halu auttaa, jos läheinen on luhistumispisteessä. Kerro oikein kokreettisesti, että tarvitset kaksi yötä viikossa jonkun olemaan lapsen kanssa edes pari viikkoa. Tai pyydä miettimään yhdessä kanssasi jotain sopivaa järjestelyä. Hälyytä ihan kaikki kriisiryhmään, joilta vähänkin tunnet, että voisit saada empatiaa tilannettasi kohtaan. Vartin kahvittelur kuulostaa aika vaikealta lähtökohdalta, mutta koita silti pyytää ja puhua suoraan!
Kaikki ehkä eivät edes tiedä omakohtaisesti univajeen vaikutuksista elämään, joten tuo ongelma voi olla vaikea käsittää. Itse olen kärsinyt pelkästään ”normaalin” lapsen vauvavuoden valvomisen tunnin välein heräilyineen, mutta siitä on jäänyt niin kauhea olotila, että kaikki sympatiani sinulle ap.
Älä luovuta avun pyytämisen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
En osaa neuvoa, mitä apua voisi sosiaali- ja terveyspalveluista saada, vaikka toivoisin hirveästi, että joku ”siellä” voisi nähdä perheenne kokonaistilanteen ja tarjota lapselle vaikka säännöllisen yöhoitopaikan edes kerran viikossa tms.
Sen sijaan ehdotan ensiavuksi, että olisit läheisillesi raatorehellinen perheenne tilanteesta.
Yleensä ihmisillä on halu auttaa, jos läheinen on luhistumispisteessä. Kerro oikein kokreettisesti, että tarvitset kaksi yötä viikossa jonkun olemaan lapsen kanssa edes pari viikkoa. Tai pyydä miettimään yhdessä kanssasi jotain sopivaa järjestelyä. Hälyytä ihan kaikki kriisiryhmään, joilta vähänkin tunnet, että voisit saada empatiaa tilannettasi kohtaan. Vartin kahvittelur kuulostaa aika vaikealta lähtökohdalta, mutta koita silti pyytää ja puhua suoraan!
Kaikki ehkä eivät edes tiedä omakohtaisesti univajeen vaikutuksista elämään, joten tuo ongelma voi olla vaikea käsittää. Itse olen kärsinyt pelkästään ”normaalin” lapsen vauvavuoden valvomisen tunnin välein heräilyineen, mutta siitä on jäänyt niin kauhea olotila, että kaikki sympatiani sinulle ap.
Älä luovuta avun pyytämisen kanssa!
Tämä äiti on tilanteessa, jossa mikään sukulaisten ja tuttavien apu ei enää mitenkään riitä. Hän tarvitsee pysyvää ja ammattimaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt on tällaista sivullisen huutelua, mutta...
Auttaako lapsen nukkumiseen mikään paikan vaihtaminen tms? Kaverin lapsi on aina ollut huono nukkumaan, mutta kun muuttivat maalle, alkoikin nukkua. Hän on kai niin herkkä, että liikenteen äänet ja valo vaikuttivat uneen. Lapsi myös nukkuu teltassa ulkona pidempään kuin sisällä, viileä ilma auttaa häntä rentoutumaan.
Onhan tuo hankala järjestää jo asuu kaupungissa, mutta jos on mahdollissa testata niin ei kai siinä mitään häviäkään?
Muuta maalle ja nuku teltassa? Ihminen asuu ja käy töissä kaupungissa. Kyllä oli taas neuvoja tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa sinun puolestasi. Eikö tällä yhteiskunnalla ole sen vertaa älliä, että älyttäisiin antaa ihmisen nukkua? Tämä on oikein oppikirjaesimerkki siitä, että yksinkertaisella toimella (hoitoa lapsen unettomuuteen/kotihoitaja AINAKIN pariksi yöksi viikossa/vuoropäiväkoti) pelastettaisiin yksinhuoltajan mielenterveys, lapsi saisi kasvaa aikuiseksi vakaassa ja rakastavassa kotiympäristössä ja sitten luultavasti erityispiirteistään huolimatta selviäisi työssäkäyväksi omillaan asuvaksi veronmaksajaksi.
Mutta ei, annetaan vain naisen kärsiä, kunnes työ lähtee alta ja mennään inhmillisen kestokyvyn rajoille, ja sitten oireilee sekä lapsi että aikuinen ja elämä on pelkkää taistelua ja häiriökäyttäytytmistä, ja sitten päästään sosiaaliavun ja nappien syömisen pariin. Ja normaalielämä onkin molemmilla jo pelkkä mennyt haave, tukiverkot kadonneet ja sosiaalinen elämä tiessään. Ja yhteiskunta tukee kaikki tulevat vuosikymmenenet, kun oli NIIIIIN kallista auttaa silloin kun siitä olisi ollut apua.
Älä luovuta, rakas ihminen. Sinun pitää saada nukkua hyvällä tai pahalla.
Tiedän kokemuksesta, että ensimmäisinä katkottomina öinä uni ei edes tule. On niin traumaattista herätä kerta toisensa jälkeen syvästä unesta, se jää päälle. Mutta tarvitset unta, et yhtä tai kahta yötä vaan aina.
Ja suututtaa, kuinka toisen vanhemman voidaan antaa luistaa tilanteesta täysin. Äiti on jätetty täysin yksin ongelman kanssa ja isä elää seesteistä poikamieselämää. Minä varmaan sanoisin työterveyslääkärille, lapsenlääkärille, sossuun ja kenelle tahansa, että jos tilanteeseen ei tule pikaista apua, niin joku menettää henkensä (ensimmäisenä ehkä lapsen isä).
Kysyin lääkäriltä seuraavan kerran, haluaisiko hän itse päivystää seuraavat 14 vuotta yhteen putkeen.
Olet varmaan omaishoitaja ja näin ollen oikeutettu omaishoitajan vapaisiin? Toteutuuko ne? Yksi vaihtoehto tukiperhe tmv järjestely, lastensuojeluun heti yhteys ennenkuin kameli selkä katkeaa ja et vaan yksinkertaisesti jaksa.