Lääkis ilman ruumiinavauksia?
Onko mahdollista käydä lääkis ilman ainuttakaan dissuktiota tai obduktiota?
Tämä alkaa näyttämään minulle kynnyskysymykseltä lääkikseen pyrkimisen suhteen. Ala sinänsä on "se kaikista kiinnostavin", mutta kammoan ajatustakin ruumiinavaussaliin kävelemisestä. Suunnitelmissa on valmistua tutkivaksi lääkäriksi, joten en tod.näk tulisi koskaan kuitenkaan törmäämään ruumiisiin. Itse asiassa voisin kuvitella että 2010-luvulla olisi kehitetty jo kaikenlaisia datapohjaisia malleja, joilla voisi korvata live-ruumiinavauksen.
Toiseksi mietityttää, että jos todella tekisin työkseni työtä solu/molekyylitasolla tai vaikkapa perinnöllisyystieteen parissa, onko kuitenkaan välttämätöntä kohdata oikea ruumis?
Kolmanneksi, olen miettinyt, onko niiden tarkoituksena kenties vaan psyykkisesti kasvattaa lääkärin vaativaan ammattiin, jossa kieltämättä eritteet esittävät suurta ja merkityksellistä osaa? Itselleni veren, ulosteen tai oksennuksen törkkiminen ei tuota mitään vaikeuksia, en myöskään kammoa yksittäisten elinten käsittelyä eli maksaa ja munuaisia paistuu pannulla, jos on tarvis. Ihan face-to-face en kuitenkaan tuonen sadon kanssa haluaisi olla.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
🤦♀️ Kuollut on elävän näköinen mutta kalpea. Vainajat eivät ole samannäköisiä kuin television poliisisarjoissa. Todellisuus vaihtelee useamman kuukauden vedessä olevasta vasta kuolleeseen.
Mun sairaalassa syöpään kuollut äiti ei ollut kalpea vaan iho jotenkin harmaa. Pääsin paikalle pari tuntia kuoleman jälkeen. Ilme ei ollut enää yhtään sama kuin elävänä koomassakaan, leuka oli sidottu jotenkin eri asentoon kuin mitä koskaan normaalisti oli. Yllättävän vähän näytti itseltään enää, vaikka viimeinen viikko oli mennyt nukkuessa/tajuttomana niin olisi voinut luulla, ettei ero kuolleeseen ole suuri.
Musta tuntuu siltä, että ap on kehittänyt kuolemasta jonkun kauhuleffatyyppisen päähänpinttymän tai sit asiaan vaikuttaa joku psyykkisen puolen diagnoosi. Ne pitäisi pystyä työstämään pois, jos lääkäriksi meinaa. Varmaan kyllä onnistuu opintojen aikanakin se työstäminen, jos haluaa kohdata asian eikä vaan kauhistellen yrittää välttää.
Ja ennenkuin sinne solutason tutkijaksi pääsee, niin ihmisruumiin graafisempien ulottuvuuksien kohtaamista ei kyllä voi välttää.
Ryhmät on nyt jo niin suuria ja tiukat aikataulut,että voi olla että muutama kerrallaan tulee viereen seuraamaan vaan. Ennen kyllä riitti aikaa ja paikkoja että jokainen sai laittaa kätensä ns. siihen itseensä.
Toki voi olla eri tilanne eri paikkakunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Ryhmät on nyt jo niin suuria ja tiukat aikataulut,että voi olla että muutama kerrallaan tulee viereen seuraamaan vaan. Ennen kyllä riitti aikaa ja paikkoja että jokainen sai laittaa kätensä ns. siihen itseensä.
Toki voi olla eri tilanne eri paikkakunnilla.
Kaikki joutuvat laittamaan kätensä sinne. Ei sitä voi välttää.
Kuollut ihminenhän on se "helpoin asiakas". Hän ei voi kuolla enää uudestaan, eikä hän valita mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuollut ihminen ei näytä yhtään elävältä ihmiseltä.
Selitin asiaa 3-vuotiaalle lapselle siskon itsemurhan jälkeen sanomalla että henki lähtee pois ihmisestä ja pelkkä haalari jää näkyviin. Koska se on mennyt usein rikki ja kulunut sitä ei enää tarvita ja siksi se haudataan maahan.
Nähtyäsi kuolleen ihmisen ymmärrät ettei kuollut näytä samalta kuin elokuvissa koska niissä näyttelijä elää ja sydän lyö eli verenkierto toimii mutta näin ei ole kuolleen kohdalla
🤦♀️ Kuollut on elävän näköinen mutta kalpea. Vainajat eivät ole samannäköisiä kuin television poliisisarjoissa. Todellisuus vaihtelee useamman kuukauden vedessä olevasta vasta kuolleeseen.
Olen nähnyt kaksi kuollutta. Hautajaisissa ja parituntia aikaisemmin lähteneen. Tämä arkussa ollut näytti kyllä nukkuvalta ja silleen normaalilta, vasta kuollut näytti kaikkea muuta kun elävännäköiseltä. Totaalisen valkoinen ja kasvonpiirteet painuneet. Äiti on lääkäri ja katsellessani obduktiosalikuvia sanoi että ei se loppujenlopuksi ollut niin paha juttu kun luuli etukäteen. Mutta hyvin oleellinen osa opiskelua ja ammattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🤦♀️ Kuollut on elävän näköinen mutta kalpea. Vainajat eivät ole samannäköisiä kuin television poliisisarjoissa. Todellisuus vaihtelee useamman kuukauden vedessä olevasta vasta kuolleeseen.
Mun sairaalassa syöpään kuollut äiti ei ollut kalpea vaan iho jotenkin harmaa. Pääsin paikalle pari tuntia kuoleman jälkeen. Ilme ei ollut enää yhtään sama kuin elävänä koomassakaan, leuka oli sidottu jotenkin eri asentoon kuin mitä koskaan normaalisti oli. Yllättävän vähän näytti itseltään enää, vaikka viimeinen viikko oli mennyt nukkuessa/tajuttomana niin olisi voinut luulla, ettei ero kuolleeseen ole suuri.
Musta tuntuu siltä, että ap on kehittänyt kuolemasta jonkun kauhuleffatyyppisen päähänpinttymän tai sit asiaan vaikuttaa joku psyykkisen puolen diagnoosi. Ne pitäisi pystyä työstämään pois, jos lääkäriksi meinaa. Varmaan kyllä onnistuu opintojen aikanakin se työstäminen, jos haluaa kohdata asian eikä vaan kauhistellen yrittää välttää.
Ja ennenkuin sinne solutason tutkijaksi pääsee, niin ihmisruumiin graafisempien ulottuvuuksien kohtaamista ei kyllä voi välttää.
Vanhemmat ihmiset ovat enemmän harmaita ja nuoremmat kalpeita.
Väri vaihtelee iän ja kuolinsyyn mukaan.
Biokemiaa, genetiikkaa tai jotakin muutakin alaa liittyvää opiskelemaan. En voi kuvitella miten kukaan voisi valmistua lääkiksestä tai eläinlääkiksestä olematta mukana ruumiinavauksissa. Mieti tarkkaan oletko alalle soveltuva henkilö. Tutkijaksi siis haluat niin lääkis ei kyllä taida olla sinun paikkasi. Uskoisin ihan lääkäriksi valmistuneilla lääketieteen tutkijoilla olevan myös jotakin kiinnostusta potilashoitoon ennen tutkijan uraa. Se on nimittäin niin tärkeä osa-alue lääketieteen alalla ja uskoisin sen hyödyttävän tutkijaakin.
Ensin pitää opiskella anatomia fysiologia sitten kemia ja perustiedot. Kuolinsyyn selvitys on lääkärin ja ruumiin avaus lääkärin tehtävä. Laboratorio tutkii siis kemisti laborantti onko myrkkyjä. Nythän on hyvä leffa YLE areenassa wind River.Intiaaninaisen kuolemaa tutkitaan. Lääkärit tekee kauheesti virheitä. Parasta siis opiskella kunnolla.Kun ihminen kuolee ruumiiseen tulee mustelmia NS.lautumia jotka liikkuu vartalossa kun verenkierto alkaa hyytyä.Myös valuu ulos nesteitä kun lihasjännitys loppuu.Leuka usein valahtaa alas.Tässä tulee taas tämä ettei miehet olekaan vahvoja kuin kuvitellaan nimittäin enemmistö kätilöistä on naisia myös hoitajista lääkäreistä. Toiset vahingoittaa toisia toiset auttaa. Kalman haju voi oksettaa miehiä.
Ei kannata havitella lääkistä jos tietää ettei kykene opettelemaan ihmisen anatomiaa konkreettisesti.
Kuollut ihminen on hyvä opettaja.
Kuollut ei näytä pelottavalta, vaan lähinnä vahamaiselta kuorelta. Nukkuvakin on vähän väärä sana. Ihmisestä todella näkee, että sielu (jos sellaiseen uskoo) on poistunut.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas aidosti kiinnostaisi nähdä ruumiinavaus ilman lääkistä. Ihmiskehossa on valtavasti opittavaa, joten tämä olisi aidosti kiinnostavaa. Haju on tosin sellainen tekijä, että voisi tehdä tiukkaa.
Lähäriopinnoissa katsottiin videolta ja ilman hajuakin monelle teki pahaa. Vaikka se ruumis ei mitään kärsinyt,mutta sahat ja ihon vetelyt yms...
Oli se kiinnostavakin.
Tyttäreni oli viime vuonna katsomassa sikiön avausta. Raskaana olevien ei tarvinnut osallistua.
Patologi myös punnitsee elimet jos tarvii ja tutkii ne kun kuolin syytä etsitään. Kyseessä on muuten yhteiskunnan palvelus tehtävät ja pitkä koulutus.
Ei ole , yritä mennä siihen tilanteeseen. Muitakin hermostuttaa , hengittelet rauhallisesti ja ajattelet ammattimaisesti sitä tilannetta et tunteella , voisitko tutkijan uraa ajatella. Kuolema kuuluu elämään .
Ihmisestä joka ei ole nähnyt kuollutta, voi ajatus kuolleen näkemisestä vaikuttaa kammottavalta, minusta kuollut on pelkkä ihmisen kuori, muisto henkilöstä,eikäkuolleita tarvitse pelätä tai kammota.
Harmi että näillä kirjoituksilla tuskin voidaan auttaa ap:tä. Mikä ap:tä kammottaa kuolleissa?
Tätä se on kun lääkikseen halutaan aseman ja rahan vuoksi, eikä ymmärretä sitä tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisestä joka ei ole nähnyt kuollutta, voi ajatus kuolleen näkemisestä vaikuttaa kammottavalta, minusta kuollut on pelkkä ihmisen kuori, muisto henkilöstä,eikäkuolleita tarvitse pelätä tai kammota.
Harmi että näillä kirjoituksilla tuskin voidaan auttaa ap:tä. Mikä ap:tä kammottaa kuolleissa?
Ruumiinavaksessa halkaistaan kallo, vedetään aivo ja naama, nostellaan sisäelimiä sisältä ja parsitaan lopulta umpeen. Se on ihan normaalia, että se tuntuu kokemattomasta epämiellyttävältä. Mutta siihen tottuu, kuten kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärinä tulee kuoleman kanssa hyvin kaveriksi, sitä lakkaa pelkäämästä.
Paitsi Päivi, joka pelkää elämääkin. Muiden.
Minua taas aidosti kiinnostaisi nähdä ruumiinavaus ilman lääkistä. Ihmiskehossa on valtavasti opittavaa, joten tämä olisi aidosti kiinnostavaa. Haju on tosin sellainen tekijä, että voisi tehdä tiukkaa.