Lääkis ilman ruumiinavauksia?
Onko mahdollista käydä lääkis ilman ainuttakaan dissuktiota tai obduktiota?
Tämä alkaa näyttämään minulle kynnyskysymykseltä lääkikseen pyrkimisen suhteen. Ala sinänsä on "se kaikista kiinnostavin", mutta kammoan ajatustakin ruumiinavaussaliin kävelemisestä. Suunnitelmissa on valmistua tutkivaksi lääkäriksi, joten en tod.näk tulisi koskaan kuitenkaan törmäämään ruumiisiin. Itse asiassa voisin kuvitella että 2010-luvulla olisi kehitetty jo kaikenlaisia datapohjaisia malleja, joilla voisi korvata live-ruumiinavauksen.
Toiseksi mietityttää, että jos todella tekisin työkseni työtä solu/molekyylitasolla tai vaikkapa perinnöllisyystieteen parissa, onko kuitenkaan välttämätöntä kohdata oikea ruumis?
Kolmanneksi, olen miettinyt, onko niiden tarkoituksena kenties vaan psyykkisesti kasvattaa lääkärin vaativaan ammattiin, jossa kieltämättä eritteet esittävät suurta ja merkityksellistä osaa? Itselleni veren, ulosteen tai oksennuksen törkkiminen ei tuota mitään vaikeuksia, en myöskään kammoa yksittäisten elinten käsittelyä eli maksaa ja munuaisia paistuu pannulla, jos on tarvis. Ihan face-to-face en kuitenkaan tuonen sadon kanssa haluaisi olla.
Kommentit (66)
kohdata? Ei kai sinulle ole mielikuvaa, että lääketieteen opiskelijat menevät muutenkaan obduktioihin lähes riemusta kiljuen? Kuollut ihminenhän ei ole enää tietoinen tästä maailmasta, eikä myöskään tunne mitään, jäljellä on siis vain ruumis.
Mikä sinua itseasiassa eniten pelottaa kuolleen ihmisen kohtaamisessa? Voisitko kertoa?
Sun ei missään nimessä pidä mennä lääkikseen, koska et halua tehdä lääkärin töitä.
Tutkijaksi haluamaasi aihepiirin sinut pätevöittää paremmin biokemia ja muut molekyylibiotieteet, genetiikka, biolääketiede. Niissä et tapaa ruumiita.
Ja ei, lääkistä ei ole mahdollista suorittaa ilman ruumiinavausten näkemistä.
Tää on tätä nykyaikaa. Ei kyetä kohtaamaan maailmaa sellaisena kuin se on.
Ruumiista on kova pula, joten tuskin joudut avaukseen. Kuoleman toteaminen sen sijaan voi tulla vastaan heti uran alussa, vaikka suuntaisitkin tutkijaksi.
Lääkis ei ole paikkasi. Ennen kuin pääset noihin haluamiisi hommiin on sinulla edessä monet ruumiit, peräpukamat ronkittavana ja verenpainelääkkeet määrättävänä esim terveyskeskustyössä. Miksi kaikki nykyään luulevat haluavansa lääkikseen?
En edes kelpuuttaisi lääkäriksi ketään jos ei ole valmis näkemään kaikkea mitä ihmisessä on. Lääkärinä täytyy nähdä ihmisissä kaikki eritteineen ja elimineen kaikkineen. Ja tottua siihen, jonka jälkeen voi edes etäisesti alkaa kutsua itseään lääkäriksi?
Tunnen alaa opiskelleita. Pyörtyminen ruumiinavauksessa on harvinaista. Elämänsä ensimmäistä synnytystä seuraamassa olleista on moni pyörtynyt.
Omakohtainen kokemus Helsingin lääkiksessä opiskellessani. Ahdisti tuo asia ja nukuin levottomasti ennen sitä. Ja muutaman kerran siellä kävin avauksissa ja voin huonosti ja lähdin kotiin. Ei sinne ketään pakotettu, ei ketään edes kiinnostanut olitko siellä vai et. Lähinnä se auttaa niitä jotka ottavat siitä tietoa käsittää sitä ihmisen anatomiaa eri tavalla kuin kuvista.
Vierailija kirjoitti:
kohdata? Ei kai sinulle ole mielikuvaa, että lääketieteen opiskelijat menevät muutenkaan obduktioihin lähes riemusta kiljuen? Kuollut ihminenhän ei ole enää tietoinen tästä maailmasta, eikä myöskään tunne mitään, jäljellä on siis vain ruumis.
Mikä sinua itseasiassa eniten pelottaa kuolleen ihmisen kohtaamisessa? Voisitko kertoa?
Joo, olen miettinyt itsekin kuinka voisin -kestää- mahdolliset ruumiinavaukset. Todennäköisesti kammoan kaikista eniten kuoleen kasvoja, minkälaiset ne ovat? Luonnottomat? Kärsineet? Millä tavalla eroavat elävien nukkuvien kasvoista? Entä jos eteeni tulee itseni ikäinen vainaja tai se pahin, lapsi? Pinttyykö kuolleen ilme muistini sopukoihin ja tulen näkemään siitä painajaisia? Voisin ehkä pärjätä jollakin tavalla jos tietäisin, että päät on peitetty.
Kuolema sinänsä on jotenkin hanskassa, laskin juuri, että olen ollut 3 ristiäisissä ja 24 hautajaisissa (isovanhemmilla paljon sisaruksia jne)!
Olen leikellyt demoissa nukutelluja ja kuolleita rottia, sammakoita ja käsitellyt erilaisia eläinten sisäelimiä ja tehnyt parikymmentä kertaa verikokeen ottoharjoituksia yms. Säilöttyjen ja varsinkin säilömättömien elinten haju on kammottava, mutta siihen tottuu kun ottaa ekalla kerralla pussillisen mentholi-purkkaa mukaan.
Itse asiassa, niin hullulta kuin se kuulostaakin, yhdessä Muodon Vuoksi (se plastiikkakirurgi-sarja) osassa oli mainio kuvaus ajatusmaailmastani: Plastiikakirurgi Sean oli treeneemassa näyttökoetta varten ruumishuoneella. Pöydällä oli pelkkä vanhan naisen pää, joka alkoikin yllättäen puhua... Miten saisin ajatukseni pysymään koossa ja olemaan ajattelematta minkälainen tämäkin ihminen oli elävänä, miksi kuoli, mitä omaiset... Aargghh..
Ap
Ei ole oikein mahdollista. Patologian sekä oikeuslääketieteen kursseilla obduktioista on (oli ainakin itsellä) pakolliset ryhmäopetukset, niistä ei voi jättäytyä pois. Obduktioiden tarkoitus on havainnollistaa tautimuutoksia kehossa sekä opettaa kuinka todetaan kuolema sekä tehdään vainajalle ulkotarkastus. Obduktioiden seuraamisen tarkoitus ei siis ole mikään opiskelijoiden karaiseminen, vaan opettaa tuleville lääkäreille kuoleman toteamiseen ja kuolemansyyselvitysprosessiin kuuluvat asiat. Lain mukaanhan jokaisen vainajan kuolemansyy on selvitettävä (mikä ei aina tarkoita obduktiota) ja lääkäreillä sekä toki poliiseilla on tässä keskeinen rooli. Tätä prosessia ei voi ulkoistaa millekään videoille tms. Pelkästään tutkijoille obduktiot tuskin on välttämättömiä (tosin jos työkseen tutkii jotain sairautta/sairauksia, on aina hyödyttävää tuntea ko tautien aiheuttamat makroskooppiset sekä mikroskooppiset muutokset kehossa jotta ymmärtää tutkimansa sairauden patogeneesin). Jos siis haluat pelkästään tutkijaksi esim. genetiikan puolelle ja ajatus obduktioista on ylitsepääsemätön (ja kliininen lääkärin työ ei kiinnosta), kannattaa harkita kyllä hakeutumista opiskelemaan ko alaa yliopistoon suoraan pääaineena. Tosin kyllä niihin obduktioihinkin karaistuu ja saa ne suoritettua.
T. lääkäri
Vieläkö muuten hoitajien koulutukseen nämä avaukset kuuluvat?
Lääkärinä tulee kuoleman kanssa hyvin kaveriksi, sitä lakkaa pelkäämästä.
Dissektiot ja obduktio oli ehdottomasti tarpeellisia ja hyvin mielenkiintoisia. Luultavasti olet mielikuvissasi tehnyt niistä kamalampia kuin ovatkaan.
Ei niitä ekana päivänä ohjelmistoon tule. Kasvat pikkuhiljaa ammattiin mukaan.
Jos et, etsi muu opiskeluala.
Vierailija kirjoitti:
Ruumiista on kova pula, joten tuskin joudut avaukseen. Kuoleman toteaminen sen sijaan voi tulla vastaan heti uran alussa, vaikka suuntaisitkin tutkijaksi.
Jokainen joutuu avaukseen. Niitä ei voi välttää.
Terveisin Manalasta.
Kuollut ihminen ei näytä yhtään elävältä ihmiseltä.
Selitin asiaa 3-vuotiaalle lapselle siskon itsemurhan jälkeen sanomalla että henki lähtee pois ihmisestä ja pelkkä haalari jää näkyviin. Koska se on mennyt usein rikki ja kulunut sitä ei enää tarvita ja siksi se haudataan maahan.
Nähtyäsi kuolleen ihmisen ymmärrät ettei kuollut näytä samalta kuin elokuvissa koska niissä näyttelijä elää ja sydän lyö eli verenkierto toimii mutta näin ei ole kuolleen kohdalla
Vierailija kirjoitti:
Kuollut ihminen ei näytä yhtään elävältä ihmiseltä.
Selitin asiaa 3-vuotiaalle lapselle siskon itsemurhan jälkeen sanomalla että henki lähtee pois ihmisestä ja pelkkä haalari jää näkyviin. Koska se on mennyt usein rikki ja kulunut sitä ei enää tarvita ja siksi se haudataan maahan.
Nähtyäsi kuolleen ihmisen ymmärrät ettei kuollut näytä samalta kuin elokuvissa koska niissä näyttelijä elää ja sydän lyö eli verenkierto toimii mutta näin ei ole kuolleen kohdalla
🤦♀️ Kuollut on elävän näköinen mutta kalpea. Vainajat eivät ole samannäköisiä kuin television poliisisarjoissa. Todellisuus vaihtelee useamman kuukauden vedessä olevasta vasta kuolleeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein mahdollista. Patologian sekä oikeuslääketieteen kursseilla obduktioista on (oli ainakin itsellä) pakolliset ryhmäopetukset, niistä ei voi jättäytyä pois. Obduktioiden tarkoitus on havainnollistaa tautimuutoksia kehossa sekä opettaa kuinka todetaan kuolema sekä tehdään vainajalle ulkotarkastus. Obduktioiden seuraamisen tarkoitus ei siis ole mikään opiskelijoiden karaiseminen, vaan opettaa tuleville lääkäreille kuoleman toteamiseen ja kuolemansyyselvitysprosessiin kuuluvat asiat. Lain mukaanhan jokaisen vainajan kuolemansyy on selvitettävä (mikä ei aina tarkoita obduktiota) ja lääkäreillä sekä toki poliiseilla on tässä keskeinen rooli. Tätä prosessia ei voi ulkoistaa millekään videoille tms. Pelkästään tutkijoille obduktiot tuskin on välttämättömiä (tosin jos työkseen tutkii jotain sairautta/sairauksia, on aina hyödyttävää tuntea ko tautien aiheuttamat makroskooppiset sekä mikroskooppiset muutokset kehossa jotta ymmärtää tutkimansa sairauden patogeneesin). Jos siis haluat pelkästään tutkijaksi esim. genetiikan puolelle ja ajatus obduktioista on ylitsepääsemätön (ja kliininen lääkärin työ ei kiinnosta), kannattaa harkita kyllä hakeutumista opiskelemaan ko alaa yliopistoon suoraan pääaineena. Tosin kyllä niihin obduktioihinkin karaistuu ja saa ne suoritettua.
T. lääkäri
Tämä. Manalan salia ei voi välttää.
Miksi ihmeessä tutkijaksi haluava menisi lääkikseen?
Näin se vaan on että joku mies voi pyörtyä kun näkee verta ja naiset taas vuotaa verta joka kuukausi viikon. Miettikää nyt hiukan.
Ei olikein ole mahdollisuutta valmistua lääkäriksi kohtaamatta kuolemaa. Harkitse vaikka fyysikon uraa.