Lue keskustelun säännöt.
Aion antaa lapseni (6kk) pois
19.09.2014 |
Lapsi on nyt noin 6kk. Raskaus oli vahinko, mutta mies suostutteli pitämään lapsen ja lupautui kantamaan ison osan vastuusta. Itse olisin halunnut tehdä abortin. Synnytyksen jälkeen kantoikin, tasan neljä päivää. Koko raskausaika oli, no, raskasta ja suoraan sanottuna ihan persestä, ja synnytys vasta kamalaa olikin.
Lapsi on pääosin terve, mitä nyt huutaa yöt päivät läpeensä koliikkia ja kärsii ilmeisesti refluksitaudista. En koe mitään rakkautta tai maagista yhteyttä lapseen, mutta velvollisuudentunnosta tottakai hoidan ja pidän huolta, ruokin, nukutan, silitän, laulan, pesen ja puhdistan.
Arki kaatuu päälle, kukaan ei auta ja vituttaa. En koe lasta omakseni, enemmän koen koirani omaksi muruvauvakseni. Pelkään, että teen tuolle pienelle ihmiselle jotain pahaa, kun väsymys ja vitutus vaan saa naksahtamaan päässä.
Miestä ei ole näkynyt synnytyksen jälkeisen viikon jälkeen kuin kerran, kun tuli hakemaan vaatteitaan ja romujaan. Muutaman kerran on soittanut ja jokusen kerran laittanut rahaa. Ei kuulemma tajunnut, miten rankkaa isänä olo on, eikä vaan pysty. On kovin pahoillaan, mutta toistelee vaan sitä miten ei pysty, on paska, anteeks.
Aion viikonlopun jälkeen mennä sossuun ja sopia lapsen luovuttamisesta. Ei ole oikein, että lapsi joutuu elämään minut äitinänsä, koska en pysty antamaan hänelle niin paljon rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, minkä hän ansaitsisi. Koen, että meidän molempien on parempi jatkaa erillään. Tunsin valtavaa helpotusta, kun tajusin, että tämä on vaihtoehto, ja päätöksen jälkeen olen jopa tuntenut eräänlaista hellyyttä lasta kohtaan. Hellyyttä on helpompi antaa, kun tietää, ettei tätä kestä enää kauaa.
Olen 34-vuotias osastonhoitaja, kun sitä joku kuitenkin kohta kysyy. Niin ja heti kun tämä adoptioasia saadaan rullaamaan, niin aion hakea lähetteen sterilointiin.
Kommentit (195)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieti vielä: alku aina hankalaa ja uutta esikoisen kanssa kaikilla äideillä! koliikki menee ohi muutamassa kuukaudessa ja ainakin omat kolme oppivat 3 tunnin syöttöyöheräilyyn jo 3 kk ikäisinä ja pian jo koko öitä nukkumaan, vauva-aika on tosi rankka mutta LYHYT ja sitten helpottaa ja tosiaan sossusta voi pyytää kotipalvelun apua ja kuten sulla: lastensuojelun/ensikodin, parempi hei ottaa sieltä ammattiapua ja jatkaa lapsen kanssa kuin kohta katua että annoit lapsen pois (se orastava hellyyden tunne tuhatkertaistuu jossain vaiheessa usko pois), tuntuu että sulla on vähän itseluottamusongelmaa uutena äitinä (ihan normaalia) ja pettymystä isään (syystä) mutta voit myös käydä neuvolapsykologilla ilmaiseksi juttelemassa aiheesta! Mulla oli huippuihanapsyko ja elämä lutvi eteenpäin tosi valoisana ja hyvin on mennyt eronkin jälkeen! Ota apu vastaan!!
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:32"]
Jos mielestäsi oikea ratkaisu antaa lapsi pois ni sitten se on oikea mutta oletko miettinyt joka kantilta asiaa? Arkeen saa kyllä tukea esim. Sossusta tai ystäviltä/sukulaisilta
[/quote]
Riippuu asuinpaikasta saako apua. Hetkellisesti ehkä, mutta ap kuvasi tilanteensa aika kattavasti ja eihän tuossa mikään akuutti kriisi ole jos lapsikin on jo puolivuotias. Lisäksi perheet, joita sossu auttaa, ovat ns.merkattuja ja haluaako ap sellaista. Ystävät ja sukulaiset eivät mitä ilmeisimmin ole tarpeeksi auttaneet, kun tilanne on tämä. Tai sitten yksinkertaisesti sillä ei ole väliä, koska eihän ne sukulaiset sitä vastuuta kanna.
Olet ap rohkea nainen ja ymmärrän päätöksesi erinomaisen hyvin. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:07"]Oon sanaton...mutta koitan ymmärtää sua. Mun näkökulmasta kuitenkin hieman vaikeaa ymmärtää että joku haluaa antaa lapsensa pois. Mutta sinulle jaksamisia. -lasta yritetty 4vuotta
[/quote]
Entä jos saisit juuri tämän lapsen itsellesi adoptoitavaksi? Toisen suru on toisen onni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:21"]
Oletko kertonut miehen vanhemmille, että haluat luopua lapsesta? Mitäs anoppi sanoi?
[/quote]
No voi vittu. Sillä ei ole mitään, ei mitään väljä mitä tuollaisen luuseri surkimuksen miehen äiti sanoo.. :D:D Voi jeesus ihan oikeasti! Olisi vittu kasvattanut poikansa!
Mies on uskomaton kusipää joka pakeni vastuuta ja jätti äidin yksin! Täällä jaksatte jeesustella ja mollata äitiä joka on umpiväsynyt ja katkeamispisteessä. Ei tuollaisessa tilanteessa odoteta enää mitään puolta vuotta tai edes kuukautta vaan äidin on saatava apua heti paikalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kanssa moniallerginen refluksikko. Rankkaa on ollut, enkä tiedä miten muka olisin yksinhuoltajana selvinnyt, en varmasti mitenkään. Sympatiat siis aloittajalle. Olen kovasti miettinyt, alanko enää uudestaan tähän paskaan eli tuleeko tähän mökkiin enää vauvaa. Nyt huomaan, että reaktioni tähän aloitukseen oli todella voimakas, tuli ihan että tuokaa tänne se vauva, kyllä mä selviän kahdesta refluksikosta! Hirveä hätä, että ei kai siellä joku pieni ole ilman rakastavaa syliä. Itkettää :( Mä en koskaan ole ollut lapsi-ihmisiä, mutta äitiys ja äidinrakkaus ovatkin olleet parasta maailmassa. Voisinpa siis auttaa ja voisinpa hakea sen pienen omakseni, jos ap ei tosiaan lasta rakasta... voimia ap! ja tsekkaa feisbuukissa refluksilapset -ryhmä, sieltä saa neuvoja ja vertaistukea!
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:16"]Jahans, täällähän on käyty sangen vilkasta (eikä enää niin positiivistakaan) keskustelua. Lapsen isästä sen verran, eli isyyttä ei ole tunnustettu, vaikka se nyt epävirallisesti kaikkien tiedossa onkin. Olen siis lapsen yksinhuoltaja ja kaikki vastuu ja päätäntävalta on minulla ja vain minulla. Isyyden tunnustamiseksi oli varattu aika lastenvalvojalle, mutta kas kummaa, isää ei näkynyt ei kuulunut paikalle, vaikka tiesi kyllä ajan ja paikan. Isä ei ole pitänyt yhteyttä minuun eikä lapseen, enkä saa häneen yhteyttä, koska on tosiaan vaihtanut numeronsa salaiseen, muuttanut (ilmeisesti jopa ulkomaille..) ja blokannut minut fb:ssa. "Anopin" ja miehen kavereiden kautta olen jättänyt muutaman kerran soittopyyntöä, mutta koska niihin ei ole vastattu, ni minkäs teet. Rahaa en ole mieheltä vailla, en myöskään parisuhdetta tms, vain vastuuta lapsestaan. Jos isä olisi edes sen verran mukana, että ottaisi muksun vaikka viikonlopuksi silloin tällöin, niin en varmaan olisi tässä jamassa, pitkällä katkeamispisteen toisella puolella. Niin ja teille lapsettomille, jotka tunnutte kovin katkeria olevan minulle... Se, että minulla on lapsi, jonka olen antamassa pois, ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin teiltä pois. Ei lapsia ole olemassa jotain tiettyä määrää, joka sitten jostain ylempää jaetaan randomisti ihmisille. Se, onko minulla lasta vai ei, ei vaikuta millään tavalla teidän lapsitilanteeseen. Teinin tekemä abortti, kolarissa kuollut lapsi tai toisen sterilisaatio ei ole teiltä pois tai teille lisää. Ymmärtäkää se. AP [/quote] Mikset vaatinut dna testiä, niin olisi saatu isyys pitkän kaavan kautta tunnustettua. Nimimerkillä näin tehnyt. Lapsen isä ei saapunut tunnustamaan ja pyysin testit. Sinne mies saapui. Sitten oli erikseen vielä se tunnustus johon ei taaskaan saapunut ja minä allekirjoitin oman osuuteni. Seuraava aika olikin vain miehelle ja mies saapui kirjoittamaan isyytensä ja elatussopimuksen. Minkä minä sitten kävin taas erikseen kirjoittamassa. Meillä siis saman tapainen tilanne olemme vain kaksikymppisiä. Voimia!
[/quote]
Vaikka mies olisi isyyden tunnustanutkin/se olisi DNA-testillä vahvistettu, niin ei hän silti fyysistä vastuuta olisi lapsesta ottanut. Okei, rahaa olisin saanut enemmän, mutta kuten sanottu, en minä niillä miehen pennosilla tee oikeasti mitään. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:07"]
Kyllä aikuinen ihminen kantaa vastuun itse, aivan sama mitä joku toinen "maanittelee". Vastuutonta käytöstä hankkia lapsi jonkun mieliksi. Kanna vastuu omista päätöksistäsi äläkä sysää sitä muille. Päätös oli viimekädessä sinun.
[/quote]
No mutta! Eikö se mennytkään niin, ettei naisella saa olla omaa oikeutta aborttiin ja vartaloonsa. Pitää aina kuunnella miehen mielipide. Ei saa abortoida miehen lasta jos mies sen haluaa pitää, mutta ehdottomasti pitää abortoida jos mies niin haluaa.
Vastuuton on tässä nyt lähinnä se lapsellinen mies. Vanhemmat ovat molemmat samalla tasolla vastuussa siitä tulevasta mukulasta. Huolimatta siitä, mitä haarojen välissä killuu tai on killumatta. Yheiskunta vaan antaa niiden killuttimilla varustettujen vapaamatkustaa tässä asiassa.
AP:n tilanne on vakava mutta ... Jollain sairaalla tavalla kuitenkin kiinnostaisi tietää, miten anoppi ja "mies" reagoisivat jos/kun heille kerrotaan adoptiosta. Tuo mies nimittäin vähän kuulostaa sellaiselta, että haluaa toisen hoitavan rankan lapsivaiheen jotta voi sitten myöhemmin kruisailla takaisin lapsen elämään ja olla sellainen hauska isä joka vie joskus jätskille ja huvipuistoon. Selvästi miehellä oli jotain lapsihaaveita, koska muuten olisi ollut varmaan hyvinkin innostunut siitä, että AP halusi abortin. Ellei ole sitten täysin psykopaatti, joka nauttii siitä, että saa toisen inhottavaan tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:16"]Jahans, täällähän on käyty sangen vilkasta (eikä enää niin positiivistakaan) keskustelua. Lapsen isästä sen verran, eli isyyttä ei ole tunnustettu, vaikka se nyt epävirallisesti kaikkien tiedossa onkin. Olen siis lapsen yksinhuoltaja ja kaikki vastuu ja päätäntävalta on minulla ja vain minulla. Isyyden tunnustamiseksi oli varattu aika lastenvalvojalle, mutta kas kummaa, isää ei näkynyt ei kuulunut paikalle, vaikka tiesi kyllä ajan ja paikan. Isä ei ole pitänyt yhteyttä minuun eikä lapseen, enkä saa häneen yhteyttä, koska on tosiaan vaihtanut numeronsa salaiseen, muuttanut (ilmeisesti jopa ulkomaille..) ja blokannut minut fb:ssa. "Anopin" ja miehen kavereiden kautta olen jättänyt muutaman kerran soittopyyntöä, mutta koska niihin ei ole vastattu, ni minkäs teet. Rahaa en ole mieheltä vailla, en myöskään parisuhdetta tms, vain vastuuta lapsestaan. Jos isä olisi edes sen verran mukana, että ottaisi muksun vaikka viikonlopuksi silloin tällöin, niin en varmaan olisi tässä jamassa, pitkällä katkeamispisteen toisella puolella. Niin ja teille lapsettomille, jotka tunnutte kovin katkeria olevan minulle... Se, että minulla on lapsi, jonka olen antamassa pois, ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin teiltä pois. Ei lapsia ole olemassa jotain tiettyä määrää, joka sitten jostain ylempää jaetaan randomisti ihmisille. Se, onko minulla lasta vai ei, ei vaikuta millään tavalla teidän lapsitilanteeseen. Teinin tekemä abortti, kolarissa kuollut lapsi tai toisen sterilisaatio ei ole teiltä pois tai teille lisää. Ymmärtäkää se. AP [/quote] Mikset vaatinut dna testiä, niin olisi saatu isyys pitkän kaavan kautta tunnustettua. Nimimerkillä näin tehnyt. Lapsen isä ei saapunut tunnustamaan ja pyysin testit. Sinne mies saapui. Sitten oli erikseen vielä se tunnustus johon ei taaskaan saapunut ja minä allekirjoitin oman osuuteni. Seuraava aika olikin vain miehelle ja mies saapui kirjoittamaan isyytensä ja elatussopimuksen. Minkä minä sitten kävin taas erikseen kirjoittamassa. Meillä siis saman tapainen tilanne olemme vain kaksikymppisiä. Voimia!
[/quote]
Vaikka mies olisi isyyden tunnustanutkin/se olisi DNA-testillä vahvistettu, niin ei hän silti fyysistä vastuuta olisi lapsesta ottanut. Okei, rahaa olisin saanut enemmän, mutta kuten sanottu, en minä niillä miehen pennosilla tee oikeasti mitään. AP
[/quote]
Minäkään en niillä tee mitään muuta kuin, että saan sen ajatuksen ettei päässyt kuin koiraveräjästä ja joutuu edes maksamaan.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:05"]Odota ap vielä puoli vuotta. Hae sitä ennen apua tilanteeseenne. Mene keskustelemaan omasta jaksamisestasi ja fiiliksistäsi neuvolapsykologille ja pyydä konkreettista apua perhetyöstä. Jos sellainen paikkakunnaltasi löytyy, niin saat taatusti perhetyöntekijän käymään teillä säännöllisesti. Perhetyöntekijä hoitaa lasta ja sinä saat omaa aikaa. Aloita vaikkapa tekemällä lastensuojeluimoitus itsestäsi. Sen jälkeen apua alkaa neuvolastakin löytyä ihan eri lailla. Hae tukiperhe teille. He voisivat ottaa vauvan hoitoonsa vaikkapa yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Ensikoti ei myöskään ollut huono idea.
Veisin myös lapsen uudelleen lääkärille, jollekin lasten allergiaspesialistille. Lapsen voi laittaa hoitoon vanhempainvapaasi päätyttyä, eli ihan kohta. Auttaisiko paluu aikuisten maailmaan jaksamaan olla kotona paremmin äiti?
Onko sinulla ystäviä? Minusta sinä tarvitsisit tukea arkeesi. Missä päin asut, jotta osaisimme ihan konkreettisesti antaa vinkkejä tahoista, joiden puoleen kääntyä?
[/quote]
Minä taas suosittelisin tekemään adoption nyt mahdollisimman pian, koska puoli vuotta on pitkä aika, ja siinä ajassa lapseen ehtisi kiintyä vaikka rakkautta, jaksamista, toivoa ja tulevaisuutta ei olisi syntynytkään. Ei väen vängällä tuollaista voi eikä saakaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:29"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:16"]Jahans, täällähän on käyty sangen vilkasta (eikä enää niin positiivistakaan) keskustelua. Lapsen isästä sen verran, eli isyyttä ei ole tunnustettu, vaikka se nyt epävirallisesti kaikkien tiedossa onkin. Olen siis lapsen yksinhuoltaja ja kaikki vastuu ja päätäntävalta on minulla ja vain minulla. Isyyden tunnustamiseksi oli varattu aika lastenvalvojalle, mutta kas kummaa, isää ei näkynyt ei kuulunut paikalle, vaikka tiesi kyllä ajan ja paikan. Isä ei ole pitänyt yhteyttä minuun eikä lapseen, enkä saa häneen yhteyttä, koska on tosiaan vaihtanut numeronsa salaiseen, muuttanut (ilmeisesti jopa ulkomaille..) ja blokannut minut fb:ssa. "Anopin" ja miehen kavereiden kautta olen jättänyt muutaman kerran soittopyyntöä, mutta koska niihin ei ole vastattu, ni minkäs teet. Rahaa en ole mieheltä vailla, en myöskään parisuhdetta tms, vain vastuuta lapsestaan. Jos isä olisi edes sen verran mukana, että ottaisi muksun vaikka viikonlopuksi silloin tällöin, niin en varmaan olisi tässä jamassa, pitkällä katkeamispisteen toisella puolella. Niin ja teille lapsettomille, jotka tunnutte kovin katkeria olevan minulle... Se, että minulla on lapsi, jonka olen antamassa pois, ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin teiltä pois. Ei lapsia ole olemassa jotain tiettyä määrää, joka sitten jostain ylempää jaetaan randomisti ihmisille. Se, onko minulla lasta vai ei, ei vaikuta millään tavalla teidän lapsitilanteeseen. Teinin tekemä abortti, kolarissa kuollut lapsi tai toisen sterilisaatio ei ole teiltä pois tai teille lisää. Ymmärtäkää se. AP [/quote] Mikset vaatinut dna testiä, niin olisi saatu isyys pitkän kaavan kautta tunnustettua. Nimimerkillä näin tehnyt. Lapsen isä ei saapunut tunnustamaan ja pyysin testit. Sinne mies saapui. Sitten oli erikseen vielä se tunnustus johon ei taaskaan saapunut ja minä allekirjoitin oman osuuteni. Seuraava aika olikin vain miehelle ja mies saapui kirjoittamaan isyytensä ja elatussopimuksen. Minkä minä sitten kävin taas erikseen kirjoittamassa. Meillä siis saman tapainen tilanne olemme vain kaksikymppisiä. Voimia! [/quote] Vaikka mies olisi isyyden tunnustanutkin/se olisi DNA-testillä vahvistettu, niin ei hän silti fyysistä vastuuta olisi lapsesta ottanut. Okei, rahaa olisin saanut enemmän, mutta kuten sanottu, en minä niillä miehen pennosilla tee oikeasti mitään. AP [/quote] Minäkään en niillä tee mitään muuta kuin, että saan sen ajatuksen ettei päässyt kuin koiraveräjästä ja joutuu edes maksamaan.
[/quote]
Minä uskon ja luotan siihen, että kyllä se maailma vielä jollain tavalla pistää maksamaan. En jaksa loputtomiin tapella, jos ei halua käyttäytyä niinkuin aikuiset, niin pitäköön sitten tunkkinsa. AP
Anna lapsi pois, ymmärrän tilanteesi ihan täysin ja tuo mies... en keksi hänelle mitään tarpeeksi alentavaa kuvausta, hyvä että pääsit hänestä eroon! Tällä palstalla käy oikeasti niin sairasta porukkaa ja täällä mollataan ja haukutaan joka ketjussa, joten tänne ei kannata kirjoittaa ja hullujen mielipiteistä ei todellakaan kannata ottaa itseensä!
Jokainen järkevä ihminen tajuaa, että olet ihan loppu ja tarvitset apua. Kannattaa hakea sitä mahdollisimman pian, ettei tilanne pääse pahenemaan (ja ettet esim. tee lapselle jotain). Tsemppiä oikeasti ihan mielettömästi! Olen todella pahoillani puolestasi, vaikkei se tietenkään mitään auta.
Vauva ei voi odottaa viikkoakaan josko äiti alkaisi rakastaa häntä! Jos ei muuta rakastavaa hoitajaa löydy (isä, mummo tms) löydy niin kiintymyssuhdevaurion riski on todennäköisempi. Useimmat suomalaista adoptiolasta odottavat pariskunnat haluavat niin pienen vauvan kuin mahdollista (2kk) juurikin mm tästä syystä. Jos päätös adoptiosta on selvä niin ap älä aikaile! Toki mahdollinen myös pitkäaikainen perhesihoitus, voi olla myös sellainen ettei tapaamisia biol.vanhempiin ole.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:09"]
Sun työkaverit tunnistaa sut täältä:(
[/quote]
Olisko kuitenkin taas näitä keksittyjä nyyhkyilytarinoita, jolla huijataan muut palstalaiset ottamaan kantaa?? Toisin sanoen provoa pukkaa...
En kyllä yhtään ihmettele, että mies on tollainen, jos äitikin on noin täysidiootti. "Eihän seun pojan lapsi ole, kun isyyttäkään ei ole tunnustettu."
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja. mutta...ihailen sitä, että ajattelet kuitenkin lapsen parasta. Parei adoptio kuin lapsen huono hoito. Sinuna miettisin avointa adoptiota tai tukiperhettä. Mutta....ehkä luoja halusi sukusi jatkuvan..Jokin tarkoituslapsesi syntymällä on!
4 ekaa vuotta lapsen synnyttyä on mun oman kokemukseni mukaan aina rankkoja -etenkin yksinhuoltajalla. Toivon, että haet apua monesta suunnasta, itsellesikin. Ja ammattiavun kanssa teet päätöksen.
Aivan selvä provo. Näitä samoja on ollut selvästi liikkeellä. Ihkutetaan ja hehkutetaan lapsen adoptioon antamista, aivan kuin se olisi jotain ihan yleistä tuollaisilla muka "täysjärkisillä" ja työssäkäyvillä noin kolmekymppisillä. Varmaan joku adoptiojonossa lasta odotteleva näitä tänne tehtailee, ja koittaa saada asian näyttämään normaalilta ja yleiseltä, ja niin ihanan epäitsekkäältä & hyvältä. Että mahdollisimman moni huonossa elämäntilanteessa oleva luopuisi lapsestaan. Kun parempi ratkaisu olisi hakea apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.