Lue keskustelun säännöt.
Aion antaa lapseni (6kk) pois
19.09.2014 |
Lapsi on nyt noin 6kk. Raskaus oli vahinko, mutta mies suostutteli pitämään lapsen ja lupautui kantamaan ison osan vastuusta. Itse olisin halunnut tehdä abortin. Synnytyksen jälkeen kantoikin, tasan neljä päivää. Koko raskausaika oli, no, raskasta ja suoraan sanottuna ihan persestä, ja synnytys vasta kamalaa olikin.
Lapsi on pääosin terve, mitä nyt huutaa yöt päivät läpeensä koliikkia ja kärsii ilmeisesti refluksitaudista. En koe mitään rakkautta tai maagista yhteyttä lapseen, mutta velvollisuudentunnosta tottakai hoidan ja pidän huolta, ruokin, nukutan, silitän, laulan, pesen ja puhdistan.
Arki kaatuu päälle, kukaan ei auta ja vituttaa. En koe lasta omakseni, enemmän koen koirani omaksi muruvauvakseni. Pelkään, että teen tuolle pienelle ihmiselle jotain pahaa, kun väsymys ja vitutus vaan saa naksahtamaan päässä.
Miestä ei ole näkynyt synnytyksen jälkeisen viikon jälkeen kuin kerran, kun tuli hakemaan vaatteitaan ja romujaan. Muutaman kerran on soittanut ja jokusen kerran laittanut rahaa. Ei kuulemma tajunnut, miten rankkaa isänä olo on, eikä vaan pysty. On kovin pahoillaan, mutta toistelee vaan sitä miten ei pysty, on paska, anteeks.
Aion viikonlopun jälkeen mennä sossuun ja sopia lapsen luovuttamisesta. Ei ole oikein, että lapsi joutuu elämään minut äitinänsä, koska en pysty antamaan hänelle niin paljon rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, minkä hän ansaitsisi. Koen, että meidän molempien on parempi jatkaa erillään. Tunsin valtavaa helpotusta, kun tajusin, että tämä on vaihtoehto, ja päätöksen jälkeen olen jopa tuntenut eräänlaista hellyyttä lasta kohtaan. Hellyyttä on helpompi antaa, kun tietää, ettei tätä kestä enää kauaa.
Olen 34-vuotias osastonhoitaja, kun sitä joku kuitenkin kohta kysyy. Niin ja heti kun tämä adoptioasia saadaan rullaamaan, niin aion hakea lähetteen sterilointiin.
Kommentit (195)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 19:37"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 19:21"]Siis ei tuo ole lapselle mitenkään "oikein". Lapsi ei pääse adoptioon, vaan hänet sijoitetaan. Sijoitusperheet eivät ole ammattilaisia vaan perhe saattaa muuttua useamman kerran vuosien varrella, koska heidän intressinsä muuttuvat. Lapsi taas käsittelee hylkäyksen aiheuttamaa traumaa ja vaikeaa äitisuhdettaan koko loppuelämänsä. [/quote] Miten niin ei pääse adoptioon vaan sijoitetaan?
[/quote]
Yleensä Suomessa lapset annetaan lastenkodin tms laitoksen sijaan sijaisperheeseen siksi aikaa, kunnes adoptiovanhemmat löydetään ja biovanhempien harkinta-aika umpeutuu. Toisinaan tuo sijaisperhe adoptoi, toisinaan adoptioperhe on toinen perhe.
[/quote]
Tuskin ap:n lapsen isä on valmis luopumaan isyydestään, vaikka ei haluaisikaan olla tekemisissä. Helppo sanoa, mutta pupu menee varmasti pöksyyn kun pitäisi toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytätkö enemmän huumeita, Alkoa vai lääkkeitä?
Oma äitini luovutti juuri samassa iässä ollessani. En tule antamaan ikinä hänelle anteeksi. Hakkaan naisia katkeruuteni vuoksi, enkä muutenkaan kykene normaaliin elämään. Kiitos äiti. t. synnytit minut 1969
Ihan samanlainen tarina oli jo kesällä täällä...
Minä ja mieheni ollaan odotettu kotimaasta adoptiolasta vuodesta 2010 lähtien, ja jollain oudolla tavalla tämä ketju tuo mulle toivoa oman lapsen saamisesta jonain päivänä. Täällä on kaksi rakastavaa syliä auki odottamassa. <3
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 19:16"]Anteeks nyt ap, mutta repesin kuin av-mamman tussu synnytyksessä. :D Miten joku voi olla noin hyväsukoinen idiootti? "mies suostutteli pitämään lapsen ja lupautui kantamaan ison osan vastuusta." Ja sinä raukka uskoit. Oletko koskaan kuullut sanontaa tyhmästä päästä kärsii koko ruumis? ole nainen ja kanna vastuusi lapsesta jonka olet (omaa tyhmyyttäsi vastoin tahtoasi) saattanut maailmaan. Olisit hyvä ihminen tehnyt abortin etkä mielistellyt miestä pitämällä lapsen. Olisit käyttänyt järkeäsi. Kärsi nyt, olet sen tyhmyydelläsi ansainnut. :D [/quote] Keneltä on jääny iltalääkkeet ottamatta. Rauhoitus nyt. Mene lääkekaapille ota ne lääkkeet ja tukehdu niihin.
[/quote]
Muistitko ottaa aamulla lääkkeesi? :) Usko jo mene selailemaan niitä sihteeriopiston sivuja, vauvapalsta nostaa turhaan verenpainettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi pääsi pelaa sen verran, että ymmärrät mennä sossuun. Lapsi raukan on isä hylännyt ja äiti rakastaa enemmän koiraansa. Mieti miltä lapsestasi tuntuu kun hän tajuaa. Sinä projisoit mieheen kuuluvan vihan lapseesi. Lapsi raukka on täysin syytön. Miksi et vedä miestäsi kunnolla turpaan? Et jaksa rakastaa, koska olet ihan poikki ja olet pettynyt mieheesi. Oletko miettinyt että olet lapsellesi kaikkein rakkain ihminen tässä maailmassa. Kukaan ei rakasta sinua niin paljon kuin se pieni nyytti sylissäsi. Ja se pieni nyytti on täysin riippuvainen sinusta. Sinä olet maailman paras äiti kun huolehdit itsesi ja haet apua että jaksat. Unohda se paska miehesi ja ajattele, että lapsessasi on osa sinua, entä isovanhemmat, vihaatko niitäkin vai eikö niitä ole? Jos he ovat normaaleja, niin se on heille ihan hirveä paikka jos lapsesi joutuu heitteille. Hae apua, mutta älä anna lastasi pois, anna hoitoon hetkeksi aikaa tai joku tukiperhejuttu. Jos vielä kaiken tuen jälkeen ja toivuttuasi haluat antaa lapsesi pois, niin olet itse täysi paska. Minulla ei oo lasta ja melkein kuolen siihen suruun.
Oletteko valmiit avoimeen adoptioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 20:05"]
Onneksi pääsi pelaa sen verran, että ymmärrät mennä sossuun. Lapsi raukan on isä hylännyt ja äiti rakastaa enemmän koiraansa. Mieti miltä lapsestasi tuntuu kun hän tajuaa. Sinä projisoit mieheen kuuluvan vihan lapseesi. Lapsi raukka on täysin syytön. Miksi et vedä miestäsi kunnolla turpaan? Et jaksa rakastaa, koska olet ihan poikki ja olet pettynyt mieheesi. Oletko miettinyt että olet lapsellesi kaikkein rakkain ihminen tässä maailmassa. Kukaan ei rakasta sinua niin paljon kuin se pieni nyytti sylissäsi. Ja se pieni nyytti on täysin riippuvainen sinusta. Sinä olet maailman paras äiti kun huolehdit itsesi ja haet apua että jaksat. Unohda se paska miehesi ja ajattele, että lapsessasi on osa sinua, entä isovanhemmat, vihaatko niitäkin vai eikö niitä ole? Jos he ovat normaaleja, niin se on heille ihan hirveä paikka jos lapsesi joutuu heitteille. Hae apua, mutta älä anna lastasi pois, anna hoitoon hetkeksi aikaa tai joku tukiperhejuttu. Jos vielä kaiken tuen jälkeen ja toivuttuasi haluat antaa lapsesi pois, niin olet itse täysi paska. Minulla ei oo lasta ja melkein kuolen siihen suruun.
[/quote]
Ja sinä projisoit oman lapsettomuusvihasi tähän tuntemattomaan ihmiseen.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 19:05"]Itse elin aikoinani esikoisen kanssa sellaisen tunteiden vuoristoradan, että voin hyvinkin samaistua ap:n tarinaan. Joskin sillä erotuksella että minulla on ollut koko ajan mies (lasteni isä) rinnallani. Esikoisemme oli/on hyvin vaativa lapsi. Alle kouluikäisenä moniallerginen (tunnistan kommentit "kyllä se siitä" jne) ja nykyisin aika älykkäänä ja lahjakkaana toisella tavalla haastava.
Olin ensimmäisen vuoden jälkeen valmis luovuttamaan. Välillä mietin että tapanko itseni vai lapsen vai olisko molemmat yhtä aikaa parempi. Niin kamalalta kuin tämä kuulostaakin, mutta tällaisia olivat sen ihmisen ajatukset joka ei ollut nukkunut vuoteen. En saanut hetken rauhaa. Vauva valvotti öisin ja päivisin otti vain minuuttien torkkuja. Olin kuolemanväsynyt. En lopulta enää osannut nukkua enkä nukahtaa. Hain apua neuvolasta, turhaan. Siinäpä se meidän paljon kehuttu ja kiitelty järjestelmämme. Minun kohdallani ontui pahasti!
Minut pelasti se, että lapsi alkoi vuoden ikäisenä nukkua öisin ja se, että oma psyykkeeni on pohjimmiltaan niin vahva ja terve ja parisuhde kunnossa, että loppu korjaantui itsestään. Olen aina sanonut, että mikäli sinulla ei ole ollut hankaluuksia lapsen kanssa, älä tule silloin neuvomaan tai kommentoimaan. Ap:n kaltainen äiti on niin mustassa maailmassa tällä hetkellä, ettei hän löydä itse ulospääsyä. Toivon hartaasti, että ap saa apua. Teidän pilkkaanne hän ei tarvitse eikä ansaitse!
[/quote]
Minulla noita lapsia oli kerralla kaksi. Äiti on nyt vain vähän väsynyt, kaksosissa on aina paljon hoitamista, kyllä ne vuoden iässä alkaa nukkua (ei muuten alkanut) jne.. :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että et päätynyt aborttiin. Olet suurisydäminen ihminen, päädyitpä nyt mihin ratkaisuun tahansa. Vaikutat kyllä masentuneelta ja se asia olisi hyvä hoitaa ennen kuin päädyt antamaan lapsen pois. Joka tapauksessa, lapsesi tulee varmasti myöhemmin olemaan kiitollinen sinulle.
Eikös tästä aiheesta ollut myös ketju taannoin?Onko tilanne vielä ratkaisematta? Mitä ihmettä ap täältä hakee? Itse olet ratkaisusi tehnyt, elä nyt sen kanssa. Anna lapsi adoptioon ja lopeta huomiohuoraus täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko, että olet terveydenhuollon ammattilainen. Ymmärtäisit paremmin tuon synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuuden ja olisit osannut hakea apua lastensuojelun perhetyöstä, tukiperhetoiminnasta ym ym. Adoptio on ok, jos kaikki kivet on käännetty, mutta jos asiaa ei nyt käsittele, teitä saattaa olla kaksi pahasti traumatisoitunutta henkilöä eri osotteissa. Lapselle adopptio on raju hylkäämiskokemus, ja todennäköisesti hän oirehtii sitä. Mutta anna mahdollisuus teille molemmille, ja jos tuki ja apu eivät helpota tilannettanne, niin sitten annat lapsen pois. Lue marika Tollmanin gradu salattu äitiys, löydät sen netistä. Se on vähän eri vanha katsanto, mutta monet asiat ovat samoin kuin sinun teksissäsi. Voimia!
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:02"]Hyvä, teit ihan oikean päätöksen. Sinä et ansaitse häntä. Minä olen joka päivä kiitollinen siitä etuoikeudesta, mikä minulle on annettu kun olen saanut kasvattaa ihanan kauniin lapseni. Kaikista ei ole tähän maailman vaativimpaan "työhön", uusien hyvien ihmisten kasvattamiseen. Se on hyvä, jos on pokkaa myöntää se jo heti kättelyssä. Lapsestasi voi vielä tulla ihan mitä vaan, kun saa hyvät, rakastavat vanhemmat. Sinun kanssasi hän menettäisi kaikki mahdollisuudet.
[/quote]
Kylläpäs siinä on taas tavattoman erinomainen ihminen. Hyvä että kerroit sen kaikille ja toivottavasti lapsesi ovat samaa mieltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on aikuinen ihminen, joka itse päätti olla tekemättä aborttia. Ja on nyt antamassa pois lasta, joka on äärimmäisen kiintynyt häneen. Ja se on teidän mielestä ihan ok? Kuinka moni tässä edes miettii sitä lasta?
Minä en ole lapsettomuudesta kärsivä vaan ihminen, joka 9kk:n ikäisenä annettiin pois, lastenkotiin. Ihan tosi tarina, ei mikään provo ja ihan Suomessa tapahtunut. Minä olin iha n oikea, tunteva ja tarvitseva ihminen jo vauvana, en mikään esine jonka on "parempi olla jossain toisessa perheessä, anna pois vaan". Se ei ole mikään pikkujuttu se adoptio, koittakaa nyt uskoa! Minun on vaikea kiintyä ihmisiin, vaikea luottaa kehenkään enkä koe adoptiosukua omakseni. Mieluiten olisin tuntenut sen oman, biologisen äitini.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:33"]
Ap:n tarinan opetus: älä tee lasta miehen mieliksi.
[/quote]
NO JUURI HELVETTI NÄIN!!! Ja ihan sama toisin päin: älä IKINÄ tee aborttia miehen mieliksi. Naisen keho, naisen päätös. IHan sama mitä sopimuksia tekee jonkun kanssa, lasta tai aborttia ei yhdenkään naisen tarvitse tehdä vastoin omaa tahtoa.
PS. itse olen kyllä aina sanonut jokaiselle miehelle jonka kanssa olen ollut, että minä en sitten aborttia tee, jos vahinko sattuisi käymään. Ja toisaalta sanoin miehelleni kolmen lapsen jälkeen, että jos vahinko kävisi, tekisin abortin.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 00:08"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 23:50"]
Mä jäin myös yksin vauvani kanssa enkä oikein ollut hyvä äiti yksin. Niinpä rekisteröidyin treffipalstalle. Ei mennyt kauaa kun löysin sieltä ihanan miehen joka oli heti valmis isäpuoleksi. Entä jos säkin kokeilisit löytää sieltä apua? :)
[/quote]
AP ei ole nyt miestä vailla, enkä usko, että se mitään edes pelastaa. Enkä mä voi tätä tilannetta minkään tuntemattoman miehen vastuulle sysätä. Hassua, että teidän mielestä joku random-mies netistä + tunnekylmä äiti on parempi, kuin rakastavat adoptiovanhemmat. AP
[/quote]
Tää on varmaan jonkun vela-muijan provo taas, mutta mun mielestän on hyvä ja tärkeä asia, että olet hoitanut lasta hyvin. 6kk on tosi lyhyt aika lopulta hankalan vauvan kanssa, ja ymmärrän tosi hyvin että olet rasittunut, pettynyt ja masentunut.
jos olet ihan IHAN varma, että haluat päästä lapsestasi lopullisesti eroon, on adoptio oikea ratkaisu. Toinen vaihtoehto voisi olla myös lapsen luovuttaminen sijoitukseen, jolloin voisit pitää häneen kuitenkin yhteyttä? Se olisi lapsellesikin huomattavasti lempeämpi ja parempi vaihtoehto, suuri osa adoptiolapsista kärsii monista henkisistä ongelmista hylkäämiskokemuksensa takia.
Lähes kaikilla vastaavassa tilanteessa on samanlaisia ajatuksia. 6kk univelka ja väsymys aiheuttaa jatkuvan huonon olon, jolloin mitään positiivisia tunteita ei voi tuntea. Jos vanhempia lapsiaan ja miestään yli kaiken rakastavaa äitiä valvotetaan yöt esim. viikon ajan niin rakkauden tunteiden sijaan tulee vain halu olla rauhassa, yksin, hiljaisessa ja pimeässä huoneessa ja vain nukkua. Se tapahtuu jokaiselle naiselle ja miehelle pitkäaikaisen univajeen seurauksena. Positiivisia tunteita on silloin mahdotonta tuntea.
Mene neuvolaan ja kerro tilanteestasi ja ota ensin kaikki apu vastaan. Saat niin paljon apua, että väsymyksesi saadaan katkaistua. Tuossa ajassa mennyt varmaan jo krooniseksi eli voi kestää pitkään ennen kuin paranet ja ilo palaa elämään. Masennusta sinulla on mahdollisesti myös eli ilman oikeita hormoneja väsymys ei lähde ja ihminen ei koe iloa mistään.
Vauvalle olisi parasta, että paranet ja jo luotu kiintymyssuhde jatkuisi. Olet hyvä äiti ja jokainen samassa tilanteessa ollut on kokenut täysin sama. Eikä väliä vaikka lasta olisi toivottu vaikka 10 vuotta.
Voimia sinulle. Olin itse samassa tilanteessa. Kun sain nukuttua ja lapsi alkoi itse osoittamaan ääretöntä rakkauttaan minuun niin silloin itsekin koin sitä häntä kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 08:43"]Minä ja mieheni ollaan odotettu kotimaasta adoptiolasta vuodesta 2010 lähtien, ja jollain oudolla tavalla tämä ketju tuo mulle toivoa oman lapsen saamisesta jonain päivänä. Täällä on kaksi rakastavaa syliä auki odottamassa. <3
[/quote]
Oletko ihan varma, että adoptiolapsen saatuanne ja todellisuuteen törmätessänne pystytte rakastamaan lasta?
Minusta avoin adptio on parempi jos sinun elämäsi on muuten kunnossa ja voit pitää tapaamisista kiinni etkä aiheuta pettymyksiå lapselle.
Toisaalta tekstistäsi tulee ajatus että haluaisit hoitaa lapsen ja sinulla on tunteita häntä kohtaan mutta ne hukkuvat väsymykseesi. Katsotko koskaan lasta ihaillen kun hän nukkuu vai onko hän silloinkin taakka?
Miks kaikki on niin negatiivisia? En ymmärrä. Eikö se oo vaan hyvä, et vauva saa uuden kodin jos äiti ite tajuaa ettei kykene hänestä huolehtimaan? Varmasti parempi hyvässä, rakastavassa kodissa jossa on vauvaa toivottu mahdollisesti vuosia, kuin yksin ihmisen kanssa kuka ei rakasta. Aloittaja on hoitanut lapsensa hyvin, siitäkään ette voi valittaa? Mut ettehän te osaa muuta kun valittaa.. Jos aloittaja ois kirjottanu saman tekstin mutta olis silti pitämässä lapsen, lynkkaisitte varmaan sittenkin koska PASKA ÄITI ?!