Lue keskustelun säännöt.
Aion antaa lapseni (6kk) pois
19.09.2014 |
Lapsi on nyt noin 6kk. Raskaus oli vahinko, mutta mies suostutteli pitämään lapsen ja lupautui kantamaan ison osan vastuusta. Itse olisin halunnut tehdä abortin. Synnytyksen jälkeen kantoikin, tasan neljä päivää. Koko raskausaika oli, no, raskasta ja suoraan sanottuna ihan persestä, ja synnytys vasta kamalaa olikin.
Lapsi on pääosin terve, mitä nyt huutaa yöt päivät läpeensä koliikkia ja kärsii ilmeisesti refluksitaudista. En koe mitään rakkautta tai maagista yhteyttä lapseen, mutta velvollisuudentunnosta tottakai hoidan ja pidän huolta, ruokin, nukutan, silitän, laulan, pesen ja puhdistan.
Arki kaatuu päälle, kukaan ei auta ja vituttaa. En koe lasta omakseni, enemmän koen koirani omaksi muruvauvakseni. Pelkään, että teen tuolle pienelle ihmiselle jotain pahaa, kun väsymys ja vitutus vaan saa naksahtamaan päässä.
Miestä ei ole näkynyt synnytyksen jälkeisen viikon jälkeen kuin kerran, kun tuli hakemaan vaatteitaan ja romujaan. Muutaman kerran on soittanut ja jokusen kerran laittanut rahaa. Ei kuulemma tajunnut, miten rankkaa isänä olo on, eikä vaan pysty. On kovin pahoillaan, mutta toistelee vaan sitä miten ei pysty, on paska, anteeks.
Aion viikonlopun jälkeen mennä sossuun ja sopia lapsen luovuttamisesta. Ei ole oikein, että lapsi joutuu elämään minut äitinänsä, koska en pysty antamaan hänelle niin paljon rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, minkä hän ansaitsisi. Koen, että meidän molempien on parempi jatkaa erillään. Tunsin valtavaa helpotusta, kun tajusin, että tämä on vaihtoehto, ja päätöksen jälkeen olen jopa tuntenut eräänlaista hellyyttä lasta kohtaan. Hellyyttä on helpompi antaa, kun tietää, ettei tätä kestä enää kauaa.
Olen 34-vuotias osastonhoitaja, kun sitä joku kuitenkin kohta kysyy. Niin ja heti kun tämä adoptioasia saadaan rullaamaan, niin aion hakea lähetteen sterilointiin.
Kommentit (195)
En koe ainakaan, että olisin ainoatakaan mollaavaa kommenttia ap:lle laittanut, päinvastoin. Elämä ei ole kuiteknaan aina siitä kiinni mitä haluaa, vaan mitä saa. Sen kanssa pitää pystyä kommunikoimaan. Pysäyttävä kommentti adoptiolapselta, ei se ole aina niin ruusuista olla adoptoitu lapsi. Suomessa kotimaisen adoption lapsista suurin osa on melko huonoista oloista, esim vakavia mt-ongelmia vanhemmilla. Ap vaikuttaa ihan normaalilta, ainostaan sangen väsyneeltä ja pettyneeltä. Tosiasia vaan on, että hänellä on nyt lapsi, jota alunperin ei halunnut. En usko, että rationaalisesti ajatteleva ihminen ei voisi saavuttaa kiintymystä omaan lapseensa, koska sitä voi terapeuttien avustuksella jopa harjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Siis parastaan olisi, jos voisin jotenkin ryhtyä "tädiksi" tai "kummiksi" lapselle. Jollain muulla olisi vastuu, minä voisin kerran kuussa hengata ja tehdä jotain kivaa lapsen kanssa. Varsinkin sitten, kun lapsi on isompi, ja sen kanssa voisi jotain kommunikoidakin. Harmi, kun sellainen tuskin onnistuu. Ja joo, tottakai avoin adoptio, kaiken tiedon saa, mitä vain osaan kertoa, ja saa tulla tapaamaankin heti kun haluaa. AP
[/quote]
Niin, että haluat huvitella, mutta et kantaa vastuuta? Ei pieni ihminen pysty käsittelemään tuollaista hylkäyskokemusta, eikä ymmärrä sitä että äiti ei halua olla hänen kanssaan omista syistään. Nämä asiat nousevat hyvin traumaattisena esiin teini-iässä. Lapsella armeliainta on suljettu adoptio ja täysivaltaiset adoiptiovanhemmat.
[/quote]
Kuten kirjoitin, en koskaan halunnut lasta. Kun vahinko (?) kävi, olin tekemässä aborttia, mutta mies väen vängällä väänsi ja maanitteli pitämään lapsen, koska lupasi ottaa päävastuun lapsesta. Vaan kuinkas sitten kävikään. Joo, olin varmaan naiivi, tyhmä, huono ihmistuntija, luuseri, huono miesmaku jne. Voitte olla varmoja, että yhdenkään miehen lupauksiin en enää koskaan tule uskomaan. Tuo "kummihomma" oli vain haaveilua, kuten tuossa tekstissä lukee. Olisi kiva, jos lukisitte tekstit kokonaan, eikä vain jokatoista lausetta, kun en jaksaisi palata vääntämään kaikkea ratalangasta.
Ihan ajatusleikkinä, entäs jos minä olisin väen vängällä halunnut lasta niin paljon, että olisin salaa pillerit pois miehen estelyistä ja vastalauseista huolimatta ja sitten karannut synnäriltä ja jättänytkin lapsen äärimmäisen vastahakoisen miehen huomiin. Sitten mies lasta hoidettuaan olisi todennut, että niinkuin hän tiesikin, ei homma ole häntä varten ja jättänyt lapsen vaikka äitinsä huollettavaksi. Pitäisittekö miestä yhtä kusipäänä? AP
Odota ap vielä puoli vuotta. Hae sitä ennen apua tilanteeseenne. Mene keskustelemaan omasta jaksamisestasi ja fiiliksistäsi neuvolapsykologille ja pyydä konkreettista apua perhetyöstä. Jos sellainen paikkakunnaltasi löytyy, niin saat taatusti perhetyöntekijän käymään teillä säännöllisesti. Perhetyöntekijä hoitaa lasta ja sinä saat omaa aikaa. Aloita vaikkapa tekemällä lastensuojeluimoitus itsestäsi. Sen jälkeen apua alkaa neuvolastakin löytyä ihan eri lailla. Hae tukiperhe teille. He voisivat ottaa vauvan hoitoonsa vaikkapa yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Ensikoti ei myöskään ollut huono idea.
Veisin myös lapsen uudelleen lääkärille, jollekin lasten allergiaspesialistille. Lapsen voi laittaa hoitoon vanhempainvapaasi päätyttyä, eli ihan kohta. Auttaisiko paluu aikuisten maailmaan jaksamaan olla kotona paremmin äiti?
Onko sinulla ystäviä? Minusta sinä tarvitsisit tukea arkeesi. Missä päin asut, jotta osaisimme ihan konkreettisesti antaa vinkkejä tahoista, joiden puoleen kääntyä?
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Siis parastaan olisi, jos voisin jotenkin ryhtyä "tädiksi" tai "kummiksi" lapselle. Jollain muulla olisi vastuu, minä voisin kerran kuussa hengata ja tehdä jotain kivaa lapsen kanssa. Varsinkin sitten, kun lapsi on isompi, ja sen kanssa voisi jotain kommunikoidakin. Harmi, kun sellainen tuskin onnistuu. Ja joo, tottakai avoin adoptio, kaiken tiedon saa, mitä vain osaan kertoa, ja saa tulla tapaamaankin heti kun haluaa. AP
[/quote]
Niin, että haluat huvitella, mutta et kantaa vastuuta? Ei pieni ihminen pysty käsittelemään tuollaista hylkäyskokemusta, eikä ymmärrä sitä että äiti ei halua olla hänen kanssaan omista syistään. Nämä asiat nousevat hyvin traumaattisena esiin teini-iässä. Lapsella armeliainta on suljettu adoptio ja täysivaltaiset adoiptiovanhemmat.
[/quote]
Kuten kirjoitin, en koskaan halunnut lasta. Kun vahinko (?) kävi, olin tekemässä aborttia, mutta mies väen vängällä väänsi ja maanitteli pitämään lapsen, koska lupasi ottaa päävastuun lapsesta. Vaan kuinkas sitten kävikään. Joo, olin varmaan naiivi, tyhmä, huono ihmistuntija, luuseri, huono miesmaku jne. Voitte olla varmoja, että yhdenkään miehen lupauksiin en enää koskaan tule uskomaan. Tuo "kummihomma" oli vain haaveilua, kuten tuossa tekstissä lukee. Olisi kiva, jos lukisitte tekstit kokonaan, eikä vain jokatoista lausetta, kun en jaksaisi palata vääntämään kaikkea ratalangasta.
Ihan ajatusleikkinä, entäs jos minä olisin väen vängällä halunnut lasta niin paljon, että olisin salaa pillerit pois miehen estelyistä ja vastalauseista huolimatta ja sitten karannut synnäriltä ja jättänytkin lapsen äärimmäisen vastahakoisen miehen huomiin. Sitten mies lasta hoidettuaan olisi todennut, että niinkuin hän tiesikin, ei homma ole häntä varten ja jättänyt lapsen vaikka äitinsä huollettavaksi. Pitäisittekö miestä yhtä kusipäänä? AP
[/quote]
Kyllä aikuinen ihminen kantaa vastuun itse, aivan sama mitä joku toinen "maanittelee". Vastuutonta käytöstä hankkia lapsi jonkun mieliksi. Kanna vastuu omista päätöksistäsi äläkä sysää sitä muille. Päätös oli viimekädessä sinun.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Ei todellakaan avointa adoptiota, vaan suljettu adoptio. Lapselle on oikeasti todella vaikeaa käsitellä sellaista hylkäyskokemusta, että omat vanhemmat ovat halunneet hänestä luopua. Mieluummin suljettu adoptio ja saa 18-v. biologisten vanhempien nimet, jos haluaa. Näitä lapsia on niin nähty, ja hoidettu. Ap:nkaan tapauksessa tilanne ei todellakaan ole sellainen kuin hän itse kuvailee. Jos mies todella on ap:n kuvailema hulttio, on selvää että ap ei ole ollut ihan realiteeteissa eikä hänellä ole kovin vahvaa ihmistuntemusta. Epävakaa persoonallisuus ja omat halut ja tarpeet pienen lapsen edelle. Lapsella tulee olemaan hyvin vaikea elämä, niin ap:n kanssa kuin avoimessakin adoptiossa, jossa äiti aivan varmasti seilaa edestakaisin ja haluaa välillä olla yhteydessä koko ajan, välillä ei lainkaan jne. Nähty on, nimittäin nuorisopsykiatriassa.
[/quote]
Olen niin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Sijoitettuja lapsia työssä tavanneena ei sellaista sijoitettua lasta ole tullut vastaan, jolla ei olisi isoja traumoja siitä, miten omat vanhemmat eivät ole pystyneet häntä hoitamaan, ja erilaiset hylätyksi tulemisen kokemukset ja niiden oireilu monilla eri tavoilla ovat heillä yleisiä. Nämä lapset käyvät lastenpsykiatrisissa hoitotahoissa, koulussa erityisuokilla, ja oireilevat sijoitusperheissään. Jos AP on varma, että haluaa antaa lapsen pois, suosittelisin suljettua adoptiota. Lapsi saa silloin rauhassa muodostaa kiintymyssuhteen uusiin vanhempiinsa, jotka lapsen todella ovat halunneet ehdoitta, eikä taustalla pyöri sekoittamassa sellainen vanhempi, joka ei rakasta ja "poimii vain rusinat pullasta" silloin kuin itselle sopii. Lapsen etua tässä kannattaa ajatella, ja toivottavasti ap niin ymmärtää tehdäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota pois kaikki gluteiininen, vilja ja voit kokeilla myös maidotonta ruokavaliota jossain vaiheessa. Jos sillä on vatsa kipeä? Tai tajuaa ahdistuksesi? Hae itsellesi apua. Veri on vettä sakeampaa. Lapsi tulee aina ihmettelemään, miksi luovuit hänestä.
Ellet ole joku persoonallisuushäiriöinne, niin pitäisin lapsen.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:05"]
Odota ap vielä puoli vuotta. Hae sitä ennen apua tilanteeseenne. Mene keskustelemaan omasta jaksamisestasi ja fiiliksistäsi neuvolapsykologille ja pyydä konkreettista apua perhetyöstä. Jos sellainen paikkakunnaltasi löytyy, niin saat taatusti perhetyöntekijän käymään teillä säännöllisesti. Perhetyöntekijä hoitaa lasta ja sinä saat omaa aikaa. Aloita vaikkapa tekemällä lastensuojeluimoitus itsestäsi. Sen jälkeen apua alkaa neuvolastakin löytyä ihan eri lailla. Hae tukiperhe teille. He voisivat ottaa vauvan hoitoonsa vaikkapa yhdeksi viikonlopuksi kuukaudessa. Ensikoti ei myöskään ollut huono idea. Veisin myös lapsen uudelleen lääkärille, jollekin lasten allergiaspesialistille. Lapsen voi laittaa hoitoon vanhempainvapaasi päätyttyä, eli ihan kohta. Auttaisiko paluu aikuisten maailmaan jaksamaan olla kotona paremmin äiti? Onko sinulla ystäviä? Minusta sinä tarvitsisit tukea arkeesi. Missä päin asut, jotta osaisimme ihan konkreettisesti antaa vinkkejä tahoista, joiden puoleen kääntyä?
[/quote]
Tämä on nyt se, kun olen jo odottanut puoli vuotta. Minä olen pyytänyt apua joka suunnalta. Ainut konkreettinen apu on se Kelan tarjoama terapia, jota saan odottaa puoli vuotta. Sen olen jo lupautunut ottamaan vastaan. Sossu ehdotti joku aika sitten huostaanottoa, johon silloin sanoin vielä ei kiitos. That's it. Asun Helsingistä parinsadan kilometrin päässä alle 150 000 asukkaan kunnassa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Ei todellakaan avointa adoptiota, vaan suljettu adoptio. Lapselle on oikeasti todella vaikeaa käsitellä sellaista hylkäyskokemusta, että omat vanhemmat ovat halunneet hänestä luopua. Mieluummin suljettu adoptio ja saa 18-v. biologisten vanhempien nimet, jos haluaa. Näitä lapsia on niin nähty, ja hoidettu. Ap:nkaan tapauksessa tilanne ei todellakaan ole sellainen kuin hän itse kuvailee. Jos mies todella on ap:n kuvailema hulttio, on selvää että ap ei ole ollut ihan realiteeteissa eikä hänellä ole kovin vahvaa ihmistuntemusta. Epävakaa persoonallisuus ja omat halut ja tarpeet pienen lapsen edelle. Lapsella tulee olemaan hyvin vaikea elämä, niin ap:n kanssa kuin avoimessakin adoptiossa, jossa äiti aivan varmasti seilaa edestakaisin ja haluaa välillä olla yhteydessä koko ajan, välillä ei lainkaan jne. Nähty on, nimittäin nuorisopsykiatriassa.
[/quote]
Olen niin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Sijoitettuja lapsia työssä tavanneena ei sellaista sijoitettua lasta ole tullut vastaan, jolla ei olisi isoja traumoja siitä, miten omat vanhemmat eivät ole pystyneet häntä hoitamaan, ja erilaiset hylätyksi tulemisen kokemukset ja niiden oireilu monilla eri tavoilla ovat heillä yleisiä. Nämä lapset käyvät lastenpsykiatrisissa hoitotahoissa, koulussa erityisuokilla, ja oireilevat sijoitusperheissään. Jos AP on varma, että haluaa antaa lapsen pois, suosittelisin suljettua adoptiota. Lapsi saa silloin rauhassa muodostaa kiintymyssuhteen uusiin vanhempiinsa, jotka lapsen todella ovat halunneet ehdoitta, eikä taustalla pyöri sekoittamassa sellainen vanhempi, joka ei rakasta ja "poimii vain rusinat pullasta" silloin kuin itselle sopii. Lapsen etua tässä kannattaa ajatella, ja toivottavasti ap niin ymmärtää tehdäkin.
[/quote]
Ok. Kiitos kommentista. AP
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:02"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Siis parastaan olisi, jos voisin jotenkin ryhtyä "tädiksi" tai "kummiksi" lapselle. Jollain muulla olisi vastuu, minä voisin kerran kuussa hengata ja tehdä jotain kivaa lapsen kanssa. Varsinkin sitten, kun lapsi on isompi, ja sen kanssa voisi jotain kommunikoidakin. Harmi, kun sellainen tuskin onnistuu. Ja joo, tottakai avoin adoptio, kaiken tiedon saa, mitä vain osaan kertoa, ja saa tulla tapaamaankin heti kun haluaa. AP
[/quote]
Niin, että haluat huvitella, mutta et kantaa vastuuta? Ei pieni ihminen pysty käsittelemään tuollaista hylkäyskokemusta, eikä ymmärrä sitä että äiti ei halua olla hänen kanssaan omista syistään. Nämä asiat nousevat hyvin traumaattisena esiin teini-iässä. Lapsella armeliainta on suljettu adoptio ja täysivaltaiset adoiptiovanhemmat.
[/quote]
Kuten kirjoitin, en koskaan halunnut lasta. Kun vahinko (?) kävi, olin tekemässä aborttia, mutta mies väen vängällä väänsi ja maanitteli pitämään lapsen, koska lupasi ottaa päävastuun lapsesta. Vaan kuinkas sitten kävikään. Joo, olin varmaan naiivi, tyhmä, huono ihmistuntija, luuseri, huono miesmaku jne. Voitte olla varmoja, että yhdenkään miehen lupauksiin en enää koskaan tule uskomaan. Tuo "kummihomma" oli vain haaveilua, kuten tuossa tekstissä lukee. Olisi kiva, jos lukisitte tekstit kokonaan, eikä vain jokatoista lausetta, kun en jaksaisi palata vääntämään kaikkea ratalangasta.
Ihan ajatusleikkinä, entäs jos minä olisin väen vängällä halunnut lasta niin paljon, että olisin salaa pillerit pois miehen estelyistä ja vastalauseista huolimatta ja sitten karannut synnäriltä ja jättänytkin lapsen äärimmäisen vastahakoisen miehen huomiin. Sitten mies lasta hoidettuaan olisi todennut, että niinkuin hän tiesikin, ei homma ole häntä varten ja jättänyt lapsen vaikka äitinsä huollettavaksi. Pitäisittekö miestä yhtä kusipäänä? AP
[/quote]
Kyllä aikuinen ihminen kantaa vastuun itse, aivan sama mitä joku toinen "maanittelee". Vastuutonta käytöstä hankkia lapsi jonkun mieliksi. Kanna vastuu omista päätöksistäsi äläkä sysää sitä muille. Päätös oli viimekädessä sinun.
[/quote]
Niin kannankin. Kannan antamalla lapselle sellaisen elämän, mitä ei koskaan tulisi minun kanssani saamaan, vaikka kuinka väkipakolla tiristäisin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 09:08"]
Eikös tästä aiheesta ollut myös ketju taannoin?Onko tilanne vielä ratkaisematta? Mitä ihmettä ap täältä hakee? Itse olet ratkaisusi tehnyt, elä nyt sen kanssa. Anna lapsi adoptioon ja lopeta huomiohuoraus täällä.
[/quote]
Heh ja se lapsi oli myös kuukausi sitten 6kk vanha? Eli täyttä puppua tämä ihminen täällä satuilee. On siis jostain"hoitohenkilöstä" hauskaa vinoilla vakavalla aiheella? Saatko hyvätkin kicksit paskanjauhannasta?
Oletko kertonut miehen vanhemmille, että haluat luopua lapsesta? Mitäs anoppi sanoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kannattaisin ekana sijaisperhettä että ap saisi levätä ja aikaa itselleen. Adoptio on niin iso juttu kaikinpuolin että siitä pitää olla 200% varma. Ap:n tilanteessa ihan kuka tahansa äiti olisi väsynyt ja valmis antamaan lapsen pois että saisi edes nukkua kunnolla. Väsyneenä ja vittuuntuneena ajatuksetkin on synkkiä eikä missään näy valoa eikä tuossa tilanteessa mitkään positiiviset tunteet lasta kohtaan edes pääse tulemaan.
Minä uskon että ap:lla on kuitenkin mahdollisuudet luoda lapseen tunneside, mutta siihen tarvitaan kyllä sijaisperhettä ja aikaa. Ihmettelen minäkin vähän näitä "anna vaan adoptioon" kommentteja, ihankun se lapsi olisi tavara jonka voi vaan laittaa kiertoon.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Ei todellakaan avointa adoptiota, vaan suljettu adoptio. Lapselle on oikeasti todella vaikeaa käsitellä sellaista hylkäyskokemusta, että omat vanhemmat ovat halunneet hänestä luopua. Mieluummin suljettu adoptio ja saa 18-v. biologisten vanhempien nimet, jos haluaa. Näitä lapsia on niin nähty, ja hoidettu. Ap:nkaan tapauksessa tilanne ei todellakaan ole sellainen kuin hän itse kuvailee. Jos mies todella on ap:n kuvailema hulttio, on selvää että ap ei ole ollut ihan realiteeteissa eikä hänellä ole kovin vahvaa ihmistuntemusta. Epävakaa persoonallisuus ja omat halut ja tarpeet pienen lapsen edelle. Lapsella tulee olemaan hyvin vaikea elämä, niin ap:n kanssa kuin avoimessakin adoptiossa, jossa äiti aivan varmasti seilaa edestakaisin ja haluaa välillä olla yhteydessä koko ajan, välillä ei lainkaan jne. Nähty on, nimittäin nuorisopsykiatriassa.
[/quote]
Olen niin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Sijoitettuja lapsia työssä tavanneena ei sellaista sijoitettua lasta ole tullut vastaan, jolla ei olisi isoja traumoja siitä, miten omat vanhemmat eivät ole pystyneet häntä hoitamaan, ja erilaiset hylätyksi tulemisen kokemukset ja niiden oireilu monilla eri tavoilla ovat heillä yleisiä. Nämä lapset käyvät lastenpsykiatrisissa hoitotahoissa, koulussa erityisuokilla, ja oireilevat sijoitusperheissään. Jos AP on varma, että haluaa antaa lapsen pois, suosittelisin suljettua adoptiota. Lapsi saa silloin rauhassa muodostaa kiintymyssuhteen uusiin vanhempiinsa, jotka lapsen todella ovat halunneet ehdoitta, eikä taustalla pyöri sekoittamassa sellainen vanhempi, joka ei rakasta ja "poimii vain rusinat pullasta" silloin kuin itselle sopii. Lapsen etua tässä kannattaa ajatella, ja toivottavasti ap niin ymmärtää tehdäkin.
[/quote]
Onpa kirjoituksesi kyyninen! Vanhempikin saa myöntää, ettei jaksa, että lapsen on parempi muualla kunnes voimat palautuvat. Näin on meidän perheessämme, jossa vanhemmilla on yhteishuoltajuus isovanhemman kanssa. Me vanhemmat näemme lasta säännöllisesti, saamme apua ja kasvatustukea perheneuvolasta ja lapsellamme on rakastava ja laaja tukiverkosto. Tilanne ei ole normaali, mutta juuri tuollaisen surullisen kyynisyyden takia puhumme lapselle ikätasoisesti suoraan miksi tilanne on näin ja miltä se lapsesta tuntuu. Häntä tullaan kiusaamaan ja huomauttelemaan erikoisesta tilanteestaan, mutta toisaalta lapsemme on siunattu kun hänellä on niin paljon rakastavia ihmisiä ympärillään. Mukaan lukien me vanhemmat, jotka jouduimme myöntämään ettemme jaksa ilman apua, mutta jotka nykyään(kun) ovat tärkeintä lapsen maailmassa.
Ap, olet rohkea kun teet päätöksen, joka on varmasti raskas, mutta tekee jonkun pariskunnan todella onnelliseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta päätellen podet synnytyksen jälkeistä masennusta. Hakeudu terapiaan ja vertaistukiryhmään. Juttusi on kuin suoraan oirekuvauksesta.
Jos annat lapsen pois, niin sinulla ei enää ole mitään oikeutta lapseen. Et tapaa hä'ntä koskaan, ellei lapsi sitten aikuisen ala etsia biologisia vanhempiaan. Tunnustiko mies muuten lapsen? Eli onko lapsella papereissa molemmat vanhemmat vai vain äiti. Mitä mies / lapsen isä sanoo poisantamisesta? Jos hän on tunnustanut lapsen, et voi toimia vain omin päin. Mutta eiköhän ne selitä sulle asiat sossussa.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:21"]
Oletko kertonut miehen vanhemmille, että haluat luopua lapsesta? Mitäs anoppi sanoi?
[/quote]
"Anoppi" ei varsinaisesti tiedä, koska tämä päätös varmistui päässäni noin viikko sitten, mutta kun joskus aikoinaan miestä etsiessäni ohimennen tämän mahdollisuudesta mainitsin, niin oli sitä mieltä, että senkus, eihän se hänen poikansa lapsi ole. Kun isyyttäkään ei ole vahvistettu, niin johan se on jo todiste siitä, ettei lapsi ole hänen sukuansa. AP
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:16"]Jahans, täällähän on käyty sangen vilkasta (eikä enää niin positiivistakaan) keskustelua. Lapsen isästä sen verran, eli isyyttä ei ole tunnustettu, vaikka se nyt epävirallisesti kaikkien tiedossa onkin. Olen siis lapsen yksinhuoltaja ja kaikki vastuu ja päätäntävalta on minulla ja vain minulla. Isyyden tunnustamiseksi oli varattu aika lastenvalvojalle, mutta kas kummaa, isää ei näkynyt ei kuulunut paikalle, vaikka tiesi kyllä ajan ja paikan.
Isä ei ole pitänyt yhteyttä minuun eikä lapseen, enkä saa häneen yhteyttä, koska on tosiaan vaihtanut numeronsa salaiseen, muuttanut (ilmeisesti jopa ulkomaille..) ja blokannut minut fb:ssa. "Anopin" ja miehen kavereiden kautta olen jättänyt muutaman kerran soittopyyntöä, mutta koska niihin ei ole vastattu, ni minkäs teet. Rahaa en ole mieheltä vailla, en myöskään parisuhdetta tms, vain vastuuta lapsestaan. Jos isä olisi edes sen verran mukana, että ottaisi muksun vaikka viikonlopuksi silloin tällöin, niin en varmaan olisi tässä jamassa, pitkällä katkeamispisteen toisella puolella.
Niin ja teille lapsettomille, jotka tunnutte kovin katkeria olevan minulle... Se, että minulla on lapsi, jonka olen antamassa pois, ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin teiltä pois. Ei lapsia ole olemassa jotain tiettyä määrää, joka sitten jostain ylempää jaetaan randomisti ihmisille. Se, onko minulla lasta vai ei, ei vaikuta millään tavalla teidän lapsitilanteeseen. Teinin tekemä abortti, kolarissa kuollut lapsi tai toisen sterilisaatio ei ole teiltä pois tai teille lisää. Ymmärtäkää se. AP
[/quote]
Mikset vaatinut dna testiä, niin olisi saatu isyys pitkän kaavan kautta tunnustettua. Nimimerkillä näin tehnyt. Lapsen isä ei saapunut tunnustamaan ja pyysin testit. Sinne mies saapui. Sitten oli erikseen vielä se tunnustus johon ei taaskaan saapunut ja minä allekirjoitin oman osuuteni. Seuraava aika olikin vain miehelle ja mies saapui kirjoittamaan isyytensä ja elatussopimuksen. Minkä minä sitten kävin taas erikseen kirjoittamassa. Meillä siis saman tapainen tilanne olemme vain kaksikymppisiä. Voimia!
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:07"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:43"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"] No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä. [/quote] Ei todellakaan avointa adoptiota, vaan suljettu adoptio. Lapselle on oikeasti todella vaikeaa käsitellä sellaista hylkäyskokemusta, että omat vanhemmat ovat halunneet hänestä luopua. Mieluummin suljettu adoptio ja saa 18-v. biologisten vanhempien nimet, jos haluaa. Näitä lapsia on niin nähty, ja hoidettu. Ap:nkaan tapauksessa tilanne ei todellakaan ole sellainen kuin hän itse kuvailee. Jos mies todella on ap:n kuvailema hulttio, on selvää että ap ei ole ollut ihan realiteeteissa eikä hänellä ole kovin vahvaa ihmistuntemusta. Epävakaa persoonallisuus ja omat halut ja tarpeet pienen lapsen edelle. Lapsella tulee olemaan hyvin vaikea elämä, niin ap:n kanssa kuin avoimessakin adoptiossa, jossa äiti aivan varmasti seilaa edestakaisin ja haluaa välillä olla yhteydessä koko ajan, välillä ei lainkaan jne. Nähty on, nimittäin nuorisopsykiatriassa. [/quote] Olen niin samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Sijoitettuja lapsia työssä tavanneena ei sellaista sijoitettua lasta ole tullut vastaan, jolla ei olisi isoja traumoja siitä, miten omat vanhemmat eivät ole pystyneet häntä hoitamaan, ja erilaiset hylätyksi tulemisen kokemukset ja niiden oireilu monilla eri tavoilla ovat heillä yleisiä. Nämä lapset käyvät lastenpsykiatrisissa hoitotahoissa, koulussa erityisuokilla, ja oireilevat sijoitusperheissään. Jos AP on varma, että haluaa antaa lapsen pois, suosittelisin suljettua adoptiota. Lapsi saa silloin rauhassa muodostaa kiintymyssuhteen uusiin vanhempiinsa, jotka lapsen todella ovat halunneet ehdoitta, eikä taustalla pyöri sekoittamassa sellainen vanhempi, joka ei rakasta ja "poimii vain rusinat pullasta" silloin kuin itselle sopii. Lapsen etua tässä kannattaa ajatella, ja toivottavasti ap niin ymmärtää tehdäkin. [/quote] Onpa kirjoituksesi kyyninen! Vanhempikin saa myöntää, ettei jaksa, että lapsen on parempi muualla kunnes voimat palautuvat. Näin on meidän perheessämme, jossa vanhemmilla on yhteishuoltajuus isovanhemman kanssa. Me vanhemmat näemme lasta säännöllisesti, saamme apua ja kasvatustukea perheneuvolasta ja lapsellamme on rakastava ja laaja tukiverkosto. Tilanne ei ole normaali, mutta juuri tuollaisen surullisen kyynisyyden takia puhumme lapselle ikätasoisesti suoraan miksi tilanne on näin ja miltä se lapsesta tuntuu. Häntä tullaan kiusaamaan ja huomauttelemaan erikoisesta tilanteestaan, mutta toisaalta lapsemme on siunattu kun hänellä on niin paljon rakastavia ihmisiä ympärillään. Mukaan lukien me vanhemmat, jotka jouduimme myöntämään ettemme jaksa ilman apua, mutta jotka nykyään(kun) ovat tärkeintä lapsen maailmassa. Ap, olet rohkea kun teet päätöksen, joka on varmasti raskas, mutta tekee jonkun pariskunnan todella onnelliseksi!
[/quote]
Kiitos tästä! Tsemppiä ja jaksamista! Perheitä on erilaisia, ja jokainen tietää itse parhaiten itsensä ja oman perheensä tilanteen. Muiden on turha tulla huutelemaan, jos ei ole kulkenut mun tai sun kengissä metriäkään. AP
Itse olin samaisessa tilanteessa aikoinaan. Teet varmasti oikean ratkaisun. Itse en lopulta antanut lastani pois, mutta en silti katuisi tänä päivänä jos näin olisin tehnyt. Sossussa ei myöskään hyväksytty sellaista ratkaisua, vaan minun käskettiin vaan laittaa elämänarvot oikeaan järjestykseen. Meni viisi vuotta kunnes ensimmäisen kerran tunsin iloa lapsesta ja äitiydestä. Se tunne ei kuitenkaan ole koskaan ollut pysyvää. Niin ja meillä lapsi itki yötä päivää niin kauan, kunnes jäi äidinmaidonkorvike pois. Tämän yhtälön hoksasin tosin vasta paljon myöhemmin..
Vaikka järjen syyt vievät välillä ajatukset muualle, mutta halusimme tai emme, niin veri on vettä sakeampaa. Vaikka äiti tai isä olisi kuinka "paska", niin esim huostaanoteuille nuorille biologiset vanhemmat ovat oikeasti tärkeitä. Ei ole syytö katkoa kaikkia siteitä biologiseen sukuun, vanhamman oikeuksista kuitenkin jokainen adoptioon ryhtyvä luopuu, lopullisesti ja peruuttomattomasti.