Lue keskustelun säännöt.
Aion antaa lapseni (6kk) pois
19.09.2014 |
Lapsi on nyt noin 6kk. Raskaus oli vahinko, mutta mies suostutteli pitämään lapsen ja lupautui kantamaan ison osan vastuusta. Itse olisin halunnut tehdä abortin. Synnytyksen jälkeen kantoikin, tasan neljä päivää. Koko raskausaika oli, no, raskasta ja suoraan sanottuna ihan persestä, ja synnytys vasta kamalaa olikin.
Lapsi on pääosin terve, mitä nyt huutaa yöt päivät läpeensä koliikkia ja kärsii ilmeisesti refluksitaudista. En koe mitään rakkautta tai maagista yhteyttä lapseen, mutta velvollisuudentunnosta tottakai hoidan ja pidän huolta, ruokin, nukutan, silitän, laulan, pesen ja puhdistan.
Arki kaatuu päälle, kukaan ei auta ja vituttaa. En koe lasta omakseni, enemmän koen koirani omaksi muruvauvakseni. Pelkään, että teen tuolle pienelle ihmiselle jotain pahaa, kun väsymys ja vitutus vaan saa naksahtamaan päässä.
Miestä ei ole näkynyt synnytyksen jälkeisen viikon jälkeen kuin kerran, kun tuli hakemaan vaatteitaan ja romujaan. Muutaman kerran on soittanut ja jokusen kerran laittanut rahaa. Ei kuulemma tajunnut, miten rankkaa isänä olo on, eikä vaan pysty. On kovin pahoillaan, mutta toistelee vaan sitä miten ei pysty, on paska, anteeks.
Aion viikonlopun jälkeen mennä sossuun ja sopia lapsen luovuttamisesta. Ei ole oikein, että lapsi joutuu elämään minut äitinänsä, koska en pysty antamaan hänelle niin paljon rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, minkä hän ansaitsisi. Koen, että meidän molempien on parempi jatkaa erillään. Tunsin valtavaa helpotusta, kun tajusin, että tämä on vaihtoehto, ja päätöksen jälkeen olen jopa tuntenut eräänlaista hellyyttä lasta kohtaan. Hellyyttä on helpompi antaa, kun tietää, ettei tätä kestä enää kauaa.
Olen 34-vuotias osastonhoitaja, kun sitä joku kuitenkin kohta kysyy. Niin ja heti kun tämä adoptioasia saadaan rullaamaan, niin aion hakea lähetteen sterilointiin.
Kommentit (195)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 20:04"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 19:16"]Anteeks nyt ap, mutta repesin kuin av-mamman tussu synnytyksessä. :D Miten joku voi olla noin hyväsukoinen idiootti? "mies suostutteli pitämään lapsen ja lupautui kantamaan ison osan vastuusta." Ja sinä raukka uskoit. Oletko koskaan kuullut sanontaa tyhmästä päästä kärsii koko ruumis? ole nainen ja kanna vastuusi lapsesta jonka olet (omaa tyhmyyttäsi vastoin tahtoasi) saattanut maailmaan. Olisit hyvä ihminen tehnyt abortin etkä mielistellyt miestä pitämällä lapsen. Olisit käyttänyt järkeäsi. Kärsi nyt, olet sen tyhmyydelläsi ansainnut. :D [/quote] Keneltä on jääny iltalääkkeet ottamatta. Rauhoitus nyt. Mene lääkekaapille ota ne lääkkeet ja tukehdu niihin.
[/quote]
Muistitko ottaa aamulla lääkkeesi? :) Usko jo mene selailemaan niitä sihteeriopiston sivuja, vauvapalsta nostaa turhaan verenpainettasi.
[/quote]
En ole ikinä käynyt sihteeriopiston sivuilla, voitko selventää mistä noissa sivuissa on kyse?
En syö lääkkeitä. Liikunta, riittävä uni ja tasapainoinen ruoka pitää mielen vireänä. Verenpainekin on 110/60 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 23:05"]
Ferroplan - tämä ketju poistuu alle 30 minuutissa, koska tässä mainitaa yrityksen nimi
[/quote]
Työnnä nyt jo pääsi tosi syvälle sinne minne ei aurinko paista. Ketään ei jaksa kiinnostaa sun yhden hengen taistelusi jonkun Tet-pällin takia.
Aloittaja ymmärrän sinua.Itselläni oli ihan sama tunne.. varsinkin tuo että lapsi on vai lainassa ja kohta lähtee pois ja sitten olen taas oma minä itseni.
Sinnittelin ja tuossa tuo maailman rakkain 4-vuotias nyt tuhisee.
Ihan suotta te ap:ta mollaatte ja syttelette. Tuollaista samaa maanittelua, jolla mies sai ap:n pitämään lapsensa, kuulee mammoilta harvase päivä kun joku kirjoittaa, että aikoo tehdä abortin. Nyt kun ap piti lapsen, ja on huomannut, että se abortti olisikin ollut hänen kannaltaan parempi ja toivoo lapsen saavan rakastavat vanhemmat, onkin hän aivan pohjasakkaa.
On hyvä, että ap tunnistaa voimavaransa. Hänestä kertoo myös paljon se, että huolehtii lapsesta hyvin kaikesta huolimatta. Hän ymmärtää, että lapsi on syytön tilanteeseen. Jokainen tekee virheitä, toiset suuria ja toiset pieniä. Minusta ihmisen fiksuus mitataan siinä vaiheessa kun virheestä kolahtaa maksulappu kouraan. Siinä vaiheessa vastuuton ihminen pakenee ja vastuullinen kantaa vastuunsa. Fiksu ihminen myös oppii virheestään.
Tässä tapauksessa ap kantaa vastuunsa antamalla lapsen adoptioon, eikä jätä tätä huomiotta ja pura katkeruuttaan lapseen. Lapsi on vielä niin pieni, että tottuu ja oppii rakastamaan vierasta ihmistä kuin biologista vanhempansa.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 20:05"]Onneksi pääsi pelaa sen verran, että ymmärrät mennä sossuun. Lapsi raukan on isä hylännyt ja äiti rakastaa enemmän koiraansa. Mieti miltä lapsestasi tuntuu kun hän tajuaa. Sinä projisoit mieheen kuuluvan vihan lapseesi. Lapsi raukka on täysin syytön. Miksi et vedä miestäsi kunnolla turpaan? Et jaksa rakastaa, koska olet ihan poikki ja olet pettynyt mieheesi. Oletko miettinyt että olet lapsellesi kaikkein rakkain ihminen tässä maailmassa. Kukaan ei rakasta sinua niin paljon kuin se pieni nyytti sylissäsi. Ja se pieni nyytti on täysin riippuvainen sinusta. Sinä olet maailman paras äiti kun huolehdit itsesi ja haet apua että jaksat. Unohda se paska miehesi ja ajattele, että lapsessasi on osa sinua, entä isovanhemmat, vihaatko niitäkin vai eikö niitä ole? Jos he ovat normaaleja, niin se on heille ihan hirveä paikka jos lapsesi joutuu heitteille. Hae apua, mutta älä anna lastasi pois, anna hoitoon hetkeksi aikaa tai joku tukiperhejuttu. Jos vielä kaiken tuen jälkeen ja toivuttuasi haluat antaa lapsesi pois, niin olet itse täysi paska. Minulla ei oo lasta ja melkein kuolen siihen suruun.
[/quote]
Yritä ymmärtää, että kaikki eivät rakasta lapsiaan eivätkä kaikki lapset rakasta vanhempiaan. Ap vaikuttaa fiksulta ja päätös lapsen pois antamisesta kuulostaa paljon paremmalta kuin väkisin lapsen kasvattaminen, se kun kestää vähintään 18 vuotta. Tuon pituinen aika on liian pitkä ihmiselle joka ei alun perinkään ole halunnut ryhtyä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin juri saman suuntaista mitä 96 kirjoitti. Elämä esim ekaluokkalaisen kanssa on oikeasti ihan mahtavaa aikaa, älä missaa sitä. Opit rakastamaan lastasi, lue kiintymyssuhdeteoria, ja opettele vastaamaan lapsen elisiin ja sanottomiin pyyntöihin. Voisit käydä perheneuvolsassa juttelemassa psykologin kanssa ja hanki sieltä sossun puolelta tukea ja apua, jotta saat hengähtää vähän. En usko hetkeäkään, että olisit huono äiti, masentunut voit sitävastoin olla.
En vain pysty uskomaan kirjotustasi, joko provo tai salaat jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jahans, täällähän on käyty sangen vilkasta (eikä enää niin positiivistakaan) keskustelua. Lapsen isästä sen verran, eli isyyttä ei ole tunnustettu, vaikka se nyt epävirallisesti kaikkien tiedossa onkin. Olen siis lapsen yksinhuoltaja ja kaikki vastuu ja päätäntävalta on minulla ja vain minulla. Isyyden tunnustamiseksi oli varattu aika lastenvalvojalle, mutta kas kummaa, isää ei näkynyt ei kuulunut paikalle, vaikka tiesi kyllä ajan ja paikan.
Isä ei ole pitänyt yhteyttä minuun eikä lapseen, enkä saa häneen yhteyttä, koska on tosiaan vaihtanut numeronsa salaiseen, muuttanut (ilmeisesti jopa ulkomaille..) ja blokannut minut fb:ssa. "Anopin" ja miehen kavereiden kautta olen jättänyt muutaman kerran soittopyyntöä, mutta koska niihin ei ole vastattu, ni minkäs teet. Rahaa en ole mieheltä vailla, en myöskään parisuhdetta tms, vain vastuuta lapsestaan. Jos isä olisi edes sen verran mukana, että ottaisi muksun vaikka viikonlopuksi silloin tällöin, niin en varmaan olisi tässä jamassa, pitkällä katkeamispisteen toisella puolella.
Niin ja teille lapsettomille, jotka tunnutte kovin katkeria olevan minulle... Se, että minulla on lapsi, jonka olen antamassa pois, ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin teiltä pois. Ei lapsia ole olemassa jotain tiettyä määrää, joka sitten jostain ylempää jaetaan randomisti ihmisille. Se, onko minulla lasta vai ei, ei vaikuta millään tavalla teidän lapsitilanteeseen. Teinin tekemä abortti, kolarissa kuollut lapsi tai toisen sterilisaatio ei ole teiltä pois tai teille lisää. Ymmärtäkää se. AP
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 20:56"]Ajattelin juri saman suuntaista mitä 96 kirjoitti. Elämä esim ekaluokkalaisen kanssa on oikeasti ihan mahtavaa aikaa, älä missaa sitä. Opit rakastamaan lastasi, lue kiintymyssuhdeteoria, ja opettele vastaamaan lapsen elisiin ja sanottomiin pyyntöihin. Voisit käydä perheneuvolsassa juttelemassa psykologin kanssa ja hanki sieltä sossun puolelta tukea ja apua, jotta saat hengähtää vähän. En usko hetkeäkään, että olisit huono äiti, masentunut voit sitävastoin olla.
[/quote]
Voi veljet... Edelleenkin jos sinun elämäsi oli mahtavaa ekaluokkalaisen kanssa, niin toisella ihmisellä se voikin olla yhtä helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:16"]Jahans, täällähän on käyty sangen vilkasta (eikä enää niin positiivistakaan) keskustelua. Lapsen isästä sen verran, eli isyyttä ei ole tunnustettu, vaikka se nyt epävirallisesti kaikkien tiedossa onkin. Olen siis lapsen yksinhuoltaja ja kaikki vastuu ja päätäntävalta on minulla ja vain minulla. Isyyden tunnustamiseksi oli varattu aika lastenvalvojalle, mutta kas kummaa, isää ei näkynyt ei kuulunut paikalle, vaikka tiesi kyllä ajan ja paikan.
Isä ei ole pitänyt yhteyttä minuun eikä lapseen, enkä saa häneen yhteyttä, koska on tosiaan vaihtanut numeronsa salaiseen, muuttanut (ilmeisesti jopa ulkomaille..) ja blokannut minut fb:ssa. "Anopin" ja miehen kavereiden kautta olen jättänyt muutaman kerran soittopyyntöä, mutta koska niihin ei ole vastattu, ni minkäs teet. Rahaa en ole mieheltä vailla, en myöskään parisuhdetta tms, vain vastuuta lapsestaan. Jos isä olisi edes sen verran mukana, että ottaisi muksun vaikka viikonlopuksi silloin tällöin, niin en varmaan olisi tässä jamassa, pitkällä katkeamispisteen toisella puolella.
Niin ja teille lapsettomille, jotka tunnutte kovin katkeria olevan minulle... Se, että minulla on lapsi, jonka olen antamassa pois, ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin teiltä pois. Ei lapsia ole olemassa jotain tiettyä määrää, joka sitten jostain ylempää jaetaan randomisti ihmisille. Se, onko minulla lasta vai ei, ei vaikuta millään tavalla teidän lapsitilanteeseen. Teinin tekemä abortti, kolarissa kuollut lapsi tai toisen sterilisaatio ei ole teiltä pois tai teille lisää. Ymmärtäkää se. AP
[/quote]
Niin. Samalla logiikalla ravintolassa dieetillä oleva nainen saisi suuttua toiselle naiselle joka ei halua syödä jälkiruokaansa loppuun.
Hyvä päätös, hyvä että kerrankin joku ymmärtää olevansa vääränlainen vanhempi. Pointsit siitä. Tsemppiä! Vauvalle halit, pidä hyvä huoli siitä se aika kun se sulla vielä on, älä kosta sille tuota virhettäsi!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:16"]Jahans, täällähän on käyty sangen vilkasta (eikä enää niin positiivistakaan) keskustelua. Lapsen isästä sen verran, eli isyyttä ei ole tunnustettu, vaikka se nyt epävirallisesti kaikkien tiedossa onkin. Olen siis lapsen yksinhuoltaja ja kaikki vastuu ja päätäntävalta on minulla ja vain minulla. Isyyden tunnustamiseksi oli varattu aika lastenvalvojalle, mutta kas kummaa, isää ei näkynyt ei kuulunut paikalle, vaikka tiesi kyllä ajan ja paikan. Isä ei ole pitänyt yhteyttä minuun eikä lapseen, enkä saa häneen yhteyttä, koska on tosiaan vaihtanut numeronsa salaiseen, muuttanut (ilmeisesti jopa ulkomaille..) ja blokannut minut fb:ssa. "Anopin" ja miehen kavereiden kautta olen jättänyt muutaman kerran soittopyyntöä, mutta koska niihin ei ole vastattu, ni minkäs teet. Rahaa en ole mieheltä vailla, en myöskään parisuhdetta tms, vain vastuuta lapsestaan. Jos isä olisi edes sen verran mukana, että ottaisi muksun vaikka viikonlopuksi silloin tällöin, niin en varmaan olisi tässä jamassa, pitkällä katkeamispisteen toisella puolella. Niin ja teille lapsettomille, jotka tunnutte kovin katkeria olevan minulle... Se, että minulla on lapsi, jonka olen antamassa pois, ei tarkoita sitä, että se olisi jotenkin teiltä pois. Ei lapsia ole olemassa jotain tiettyä määrää, joka sitten jostain ylempää jaetaan randomisti ihmisille. Se, onko minulla lasta vai ei, ei vaikuta millään tavalla teidän lapsitilanteeseen. Teinin tekemä abortti, kolarissa kuollut lapsi tai toisen sterilisaatio ei ole teiltä pois tai teille lisää. Ymmärtäkää se. AP [/quote] Niin. Samalla logiikalla ravintolassa dieetillä oleva nainen saisi suuttua toiselle naiselle joka ei halua syödä jälkiruokaansa loppuun.
[/quote]
Ja nehän myös suuttuu :D
Useamman allergisen ja refluksilapsen äitinä kehotan vielä viemään kunnon lääkärille. Pyydä kokeeksi refluksilääkitys esim. Losec. Muuta vauvan ruokavalio hyvin yksinkertaiseksi. Tyyliin riisipuuro, mustikka, maito ja päärynä. Näet tuloksen viikossa parissa. Ellei ole maitoallerginen tietysti. Kolmannella lapsellani oli refluksi, suolisto tulehtunut allergian takia ja lisäksi bakteerikannan epätasapaino. Lääke refluksiin, tiukka ruokavalio ja maitohappobakteerit auttoi ja nyt kaikki on ok. Mutta valvoin ja kanniskelin hyvin paljon yötä päivää ja tiedän miten tiukille voi joutua. Jo 1 v on paljon helpompi kuin vauva! Jos saisit hoitoapua tai vaikka osittaisen hoitopaikan vauvalle?? 8-9 kk voi jo olla perhepäivähoidossa. Nuo vaivat helpottaa istumisen ja seisomisen myötä. Mieti vielä oletko oikeasti valmis luopumaan lapsesta pysyvästi! Olet maailman tärkein ihminen vauvallesi, väsyneenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:28"]
Hyvä päätös, hyvä että kerrankin joku ymmärtää olevansa vääränlainen vanhempi. Pointsit siitä. Tsemppiä! Vauvalle halit, pidä hyvä huoli siitä se aika kun se sulla vielä on, älä kosta sille tuota virhettäsi!!!!
[/quote]
Koskaan en ole lapselle kostanut mitään. En ole lyönyt, en jättänyt huomiotta, en ilman ruokaa tai antanut istua paskoissaan. Kuten aiemmin kirjoitin, olen jopa silitellyt ja laulellut, heijannut ja pussaillut. Ulkoapäin varmasti näytän ihan tavalliselta perusäidiltä, mutta kun mikään tästä toiminnasta ei tule sydämestä tai luonnollisesti, kaikki on "näyteltyä". Kuin silloin, kun teininä hoidin naapurin muksuja aina pari tuntia kerrallaan. Pidin kyllä niistä huolta, annoin ruokaa, puhalsin pipeihin, leikin ja lauloin ja vastailin kysymyksiin, mutta eihän siinä ollut mitään tunnetta mukana ja laskin vain minuutteja siihen, kun voin sännätä ovesta ulos rahojen kanssa. Nyt on sama tunne, mutta ilman sitä pelastavien minuuttien olemassaoloa (ja teinin loputonta jaksamista). AP
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Siis parastaan olisi, jos voisin jotenkin ryhtyä "tädiksi" tai "kummiksi" lapselle. Jollain muulla olisi vastuu, minä voisin kerran kuussa hengata ja tehdä jotain kivaa lapsen kanssa. Varsinkin sitten, kun lapsi on isompi, ja sen kanssa voisi jotain kommunikoidakin. Harmi, kun sellainen tuskin onnistuu. Ja joo, tottakai avoin adoptio, kaiken tiedon saa, mitä vain osaan kertoa, ja saa tulla tapaamaankin heti kun haluaa. AP
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Ei todellakaan avointa adoptiota, vaan suljettu adoptio. Lapselle on oikeasti todella vaikeaa käsitellä sellaista hylkäyskokemusta, että omat vanhemmat ovat halunneet hänestä luopua. Mieluummin suljettu adoptio ja saa 18-v. biologisten vanhempien nimet, jos haluaa. Näitä lapsia on niin nähty, ja hoidettu. Ap:nkaan tapauksessa tilanne ei todellakaan ole sellainen kuin hän itse kuvailee. Jos mies todella on ap:n kuvailema hulttio, on selvää että ap ei ole ollut ihan realiteeteissa eikä hänellä ole kovin vahvaa ihmistuntemusta. Epävakaa persoonallisuus ja omat halut ja tarpeet pienen lapsen edelle. Lapsella tulee olemaan hyvin vaikea elämä, niin ap:n kanssa kuin avoimessakin adoptiossa, jossa äiti aivan varmasti seilaa edestakaisin ja haluaa välillä olla yhteydessä koko ajan, välillä ei lainkaan jne. Nähty on, nimittäin nuorisopsykiatriassa.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Siis parastaan olisi, jos voisin jotenkin ryhtyä "tädiksi" tai "kummiksi" lapselle. Jollain muulla olisi vastuu, minä voisin kerran kuussa hengata ja tehdä jotain kivaa lapsen kanssa. Varsinkin sitten, kun lapsi on isompi, ja sen kanssa voisi jotain kommunikoidakin. Harmi, kun sellainen tuskin onnistuu. Ja joo, tottakai avoin adoptio, kaiken tiedon saa, mitä vain osaan kertoa, ja saa tulla tapaamaankin heti kun haluaa. AP
[/quote]
Niin, että haluat huvitella, mutta et kantaa vastuuta? Ei pieni ihminen pysty käsittelemään tuollaista hylkäyskokemusta, eikä ymmärrä sitä että äiti ei halua olla hänen kanssaan omista syistään. Nämä asiat nousevat hyvin traumaattisena esiin teini-iässä. Lapsella armeliainta on suljettu adoptio ja täysivaltaiset adoiptiovanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 21:36"]
No ap tekee, mitä parhaaksi näkee. Lapsen ja ap:n omaksi parhaaksi suosittelen avointa adoptiota. Lapselle on tärkeää tietää, kuka ja millainen hänen biologinen äitinsä on. Kysymyksiä tulee kuitenkin, kun lapsi aikuistuu, on reilua, etttei lapsen tarvi etsiä ap.tä salapoliisin tavoin käsiinsä.
[/quote]
Ei todellakaan avointa adoptiota, vaan suljettu adoptio. Lapselle on oikeasti todella vaikeaa käsitellä sellaista hylkäyskokemusta, että omat vanhemmat ovat halunneet hänestä luopua. Mieluummin suljettu adoptio ja saa 18-v. biologisten vanhempien nimet, jos haluaa. Näitä lapsia on niin nähty, ja hoidettu. Ap:nkaan tapauksessa tilanne ei todellakaan ole sellainen kuin hän itse kuvailee. Jos mies todella on ap:n kuvailema hulttio, on selvää että ap ei ole ollut ihan realiteeteissa eikä hänellä ole kovin vahvaa ihmistuntemusta. Epävakaa persoonallisuus ja omat halut ja tarpeet pienen lapsen edelle. Lapsella tulee olemaan hyvin vaikea elämä, niin ap:n kanssa kuin avoimessakin adoptiossa, jossa äiti aivan varmasti seilaa edestakaisin ja haluaa välillä olla yhteydessä koko ajan, välillä ei lainkaan jne. Nähty on, nimittäin nuorisopsykiatriassa.
[/quote]
Kiitos kommentistasi, otan tämän huomioon päätöstä tehdessä. AP
Täytyy kunnioittaa näitä tainoiden keksijöitä, mielikuvitusta löytyy. Juttu vaan paisuu ja pahenee ja kaikki uskovat. No, jos ei muuta tekemistä ole niin onhan tämäkin yksi tapa kuluttaa aikaa.